tag:blogger.com,1999:blog-27855215677954292372024-03-13T19:49:59.313+02:00Teatterikärpäsen puraisuja ~ 10 vuotta hetkiä esiripun edestä ja takaa ~ Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.comBlogger1092125tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-85144326679007303752019-12-04T20:36:00.000+02:002019-12-05T16:31:25.104+02:00Viimeinen blogikirjoitukseni Tänään 5.12. 2019 <b>Teatterikärpäsen puraisuja-blogini</b> täyttää tasan kymmenen vuotta, päivälleen.<br />
<br />
Tänään 5.12. 2019 julkaisen viimeisen blogikirjoitukseni.<br />
<br />
Päätökseeni ei liity mitään dramaattista. Muutamat tietävät, että olen puhunut lopettamisesta jo vuosia sitten, mutta aina vaan olen jatkanut kirjoittamista ja haastattelujen tekoa, vaikka välillä kaikki on tuntunut kovin pakkopullalta ja olen osittain kadottanut kykyni vain nauttia esityksistä. Taustalla on kai ollut pelko siitä, että olemassaoloni unohdetaan, jos en jatkuvasti ole julkaisemassa jotain. Joskus päätin, että kymmenen vuotta jaksan pitää blogiani aktiivisesti pystyssä, käytän lähes kaiken vapaa-aikani teatterista ja sen tekijöistä tavalla tai toisella "vouhottamiseen" ja nostan esiin kiintoisia persoonia haastattelujen muodossa. Kymmenen vuotta eikä yhtään enempää. Päätöksen tehtyäni h-hetkeen oli vielä reilusti aikaa ja myöhemmin sitä helpotti alkusyksystä tapahtunut pienoinen muutos työkuvioissani. Tänä syksynä olen ollut väsyneempi kuin vuosikausiin enkä ole jaksanut innostua kunnolla oikein mistään. Tekee mieli vain nukkua ja lukea, olla lähtemättä mihinkään.<br />
<br />
Kymmenen vuotta hurahtikin yllättävän nopeasti, ja nyt se päivä on koittanut. Olo on kuin olisi luopumassa rakkaasta ystävästä. Mieli on suunnattoman haikea ja samalla äärimmäisen helpottunut. Ei enää paineita kirjoittamisesta, ei suoraan töistä ensi-iltaan kiiruhtamisia eikä kalenterin täyttämistä heti uusien työvuorolistojen saavuttua. Töiden jälkeen aion jatkossa tarttua kirjaan tai mennä tirsoille tai kävelylle, ja vapaapäivinäni voin tehdä ihan mitä vaan. Voin lähteä vaikka teatteriin, jos fiilis on oikeanlainen ja tilillä on riittävästi rahaa! Teatterissa aion siis käydä jatkossakin, mutta varmasti todella paljon harvemmin kuin tähän asti. Olen oppinut vuosien varrella sen, että kaikkea ei tarvitse nähdä.<br />
<br />
Koko vuosi on vietetty juhlia, jotka huipentuivat elokuisena iltana olohuoneessani pidettyyn Ilkka Heiskasen Elmo-monologin privaattiesitykseen valikoidulle joukolle. Voisin tähän nyt listata muita huippuhetkiä vuosien varrelta, niitähän riittäisi. Blogia aloitellessani en voinut kuvitellakaan, että "ihan tavallinen kaupantäti" pörräisi kuoharilasi kourassa ensi-illoissa, taiteilijajuhlissa, näyttelijälämpiöissä, kulissikierroksilla, lehdistötilaisuuksissa ja muissa erikoissa tilanteissa, ja vielä kahvittelisi enemmän tai vähemmän tunnettujen näyttelijöiden seurassa milloin missäkin. Olen tavannut hirmuisen määrän kiinnostavia ihmisiä ja käynyt mielenkiintoisia keskusteluita teatterista ja aika paljon asian vierestäkin. Minua on haastateltu radioon, paikallislehteen, Aamulehteen ja Helsingin Sanomiin harrastuksestani, ja Riihimäen Teatteri palkitsi minut keväällä juhlallisesti kunniakirjallakin ja lasitaiteella.<br />
<br />
Mitä minä olen tehnyt? Olen kirjoittanut lähes <b>1100</b> juttua suomalaisesta teatterista, suomeksi, löytänyt oman ääneni, ajatusmaailmani ja tunnistettavan tyylini kirjoittaa. Olen tehnyt<b> 220 </b>haastattelua suomalaisista näyttelijöistä ja muista teatterin ammattilaisista (pari jäi julkaisematta kokonaan ja yksi poistettiin jälkikäteen...) ja vähän vahingossa tehnyt nettiin kunnon infopankin, jonka sisältöä googletetaan päivittäin useasti. Olen tehnyt aikamoisen homman, täytyy ihan itsekin sanoa! Hyvä Talle! Lisäksi olen teatteribloggareiden pioneerina raivannut tien muillekin bloggareille ja mahdollistanut sen, että myös bloggaajat ovat tervetulleita ensi-iltoihin ja saavat lehdistölippuja/medialippuja/erikoishintaisia lippuja näytöksiin.<br />
<i><br /></i>
Nyt on aika kiittää kaikkia teattereita ja yhteistyökumppaneita (erityiskiitokset Kansallisteatteriin, Helsingin Kaupunginteatteriin, Tampereen Teatteriin ja Tampereen Työväen Teatteriin - teihin otin aikoinaan ensimmäisenä yhteyttä bloggarin ominaisuudessa keväällä 2012, kolme ensimmäistä vuotta kirjoittelin vähän salaa...), haastateltuja ja haastattelemattomia näyttelijöitä ja muita teatterialan ammattilaisia, kanssabloggareita ja erityisesti lukijoitani. Ilman teitä ei Teatterikärpänen olisi lennellyt näinkään pitkälle.<br />
<br />
Seuraavaksi aion ladata kunnolla akkujani, jotta jaksan taas innostua asioista. Kuvassa (piirtänyt Siiri Liitiä) Teatterikärpänen on vaihtanut vapaalle ja jaloissa huilaa viltin alla yksi musikaalimarsukin. :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-XrHQlo7cXVY/XefcHfZsYWI/AAAAAAAAIx8/EQPLVpNPujUvaJfaZ4AwIaPGYhVR4TOXwCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_Teatterik%25C3%25A4rp%25C3%25A4nen%2Bkotoilee.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-XrHQlo7cXVY/XefcHfZsYWI/AAAAAAAAIx8/EQPLVpNPujUvaJfaZ4AwIaPGYhVR4TOXwCLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_Teatterik%25C3%25A4rp%25C3%25A4nen%2Bkotoilee.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kärsä on vähän tuhma, ehkä...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Blogi elää jo nyt omaa elämäänsä ja tiedot säilyvät täällä jatkossakin, ellei mitään ihmeitä tapahdu.<br />
<br />
Loppuun haluan siteerata rakastamani Täti ja minä -näytelmän Kempiä, kun olen tässä miettinyt sitä, että mahtaako lopettamisen jälkeen kukaan minua enää muistaa... "Luuletko, että kun meitä ei enää ole, silti jossakin on ikään kuin tunne siitä, että me puutumme? Ikään kuin kihelmöintiä?" Itselläni on kihelmöinti jo alkanut.<br />
<br />
Viimeiset sanat?<br />
<span style="color: #cc0000; font-size: large;"><br /></span>
<span style="color: #cc0000; font-size: large;">Käykää teatterissa! </span><br />
<br />
ps. Jos oikein "päräyttävää" katsottavaa osuu kohdalle ja minussa herää kirjoitustarve, saatan myöhemminkin tänne jotain pienimuotoista kirjoittaa, mutta en lupaa mitään. Blogin FB-sivut pysyvät kuitenkin vielä pystyssä ja sinne aion kirjoittaa jatkossa jotain kaikista näkemistäni jutuista, jos on kirjoitettavaa. Ei siis kannata lopettaa sivujen seuraamista.<br />
<br />
ps2. Tänä vuonna tuli nähtyä 84 eri esitystä, vähennystä viime vuoteen oli parin esityksen verran. En nyt osaa sanoa mikä oli vuoden ehdottomasti paras juttu, erinomaisia oli todella paljon. Tasalaatuinen vuosi. Näyttelijäsuorituksista erityisesti mieleeni jäivät Ella Mettänen, Paavo Kinnunen, Anna-Sofia Tuominen, Miro Lopperi, Sanna Saarijärvi ja Samuli Niittymäki (ja toki Eeroja Aho ja Ojala on aina ilo seurata).<br />
<br />
rakkaudella Talle ♡Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-21574225795594109802019-12-04T16:42:00.000+02:002019-12-04T16:42:06.723+02:00Minihaastattelussa Marketta Tikkanen <span style="background-color: #fff2cc;"> Minulle tarjoutui tilaisuus haastatella <b>Marketta Tikkasta</b>, mutta livenä emme ehtineet syksyn kiireissä tapaamaan. Niinpä päätimme tehdä hiukan erilaisen haastattelun meilitse, ja minä kysyin Marketalta kymmenen teatteriaiheista kysymystä ja hän vastasi.</span> <div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-lDk_wLdOb28/XefCq7bjSCI/AAAAAAAAIxI/V-nccgj-3p0NdFgQeXiZuDWGOe1Do-mGQCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_marketta_tikkanen_ronja_koskinen_bonus1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="853" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-lDk_wLdOb28/XefCq7bjSCI/AAAAAAAAIxI/V-nccgj-3p0NdFgQeXiZuDWGOe1Do-mGQCLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_marketta_tikkanen_ronja_koskinen_bonus1.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Ronja Koskinen</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /><div>
<span style="background-color: #fce5cd;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Kuka olet ja mistä olet kotoisin?</span> "</i></span></span><span style="font-size: 16px;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i>Olen Marketta Tikkanen, 26-vuotias näyttelijä. Olen Helsingistä kotoisin, mutta asuin viisi viimeistä vuotta Tampereella, kun opiskelin näyttelijäksi Tampereen yliopiston Nätyllä v. 2014–2019."</i></span></span></span></div>
<div>
<span style="background-color: #fce5cd;"><span style="font-size: 16px;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><br /></i></span></span></span></div>
<div>
<span style="background-color: #fce5cd;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> </span><span style="font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"><span style="color: #cc0000;">Milloin ja miten teatterikärpänen puraisi sinua? </span></span><span style="color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;">"</span></i></span><span style="font-size: 16px;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i>Olen nähnyt lapsesta saakka paljon teatteria, ja jo silloin teatterin maailma kiehtoi minua valtavasti. En koskaan kuitenkaan uskaltanut edes unelmoida näyttelijän ammatista, koska olin melko ujo lapsena. Kunnolla innostuin teatterista ja etenkin näyttelemisestä kai sitten vasta lukiossa. Rakastin äidinkielen opiskelua, ja minulla oli Sibelius-lukiossa aivan upea äidinkielen opettaja Arja Krook. Kävin kaikki hänen kurssinsa, ja yksi niistä oli ilmaisutaitopainotteinen. Teimme monenlaisia harjoitteita ja kai jotain ihan kohtauksiakin. Siellä niitä harjoitteita tehdessäni uskaltauduin ensimmäistä kertaa heittäytymään kunnolla, ja silloin ymmärsin nauttivani siitä hommasta. Arja kannusti minua eteenpäin ja hänen kanssaan treenattiinkin abikeväänä Teakin pääsykokeita varten. Koulun ovet eivät vielä sinä vuonna auenneet, mutta innostuin näyttelemisestä ja halusin alkaa harrastaa sitä tosissani. Pääsin seuraavana syksynä Helsingin Kellariteatteriin ja siellä innostus kasvoi entisestään. Sitten kävin vielä Laajasalon opiston näyttelijäntyön linjan ennen kuin pääsin Nätylle."</i></span></span></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><br /></i></span></span></div>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i style="background-color: #fce5cd;"><span style="color: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> </span><span style="font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"><span style="color: #cc0000;">Mainitse muutama roolityö tai proggis, jotka ovat olleet itsellesi jollain tavalla tärkeitä. </span></span><span style="color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;">"</span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; border: 1pt none windowtext; font-size: 16px; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: inherit; margin: 0px; padding: 0cm; vertical-align: baseline;">Tein Nätyn koulutusohjelmaan kuuluvan työharjoitteluni Tampereen Työväen Teatterissa </span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; font-size: 16px;"><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; border: 0px; font-size: inherit; font-stretch: inherit; font-variant: inherit; font-weight: inherit; line-height: inherit; margin: 0px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">Veriruusut</span></span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; border: 1pt none windowtext; font-size: 16px; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: inherit; margin: 0px; padding: 0cm; vertical-align: baseline;">-romaaniin perustuvassa, sisällissotaa naiskaartilaisten näkökulmasta käsittelevässä musikaalissa </span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; font-size: 16px;"><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; border: 0px; font-size: inherit; font-stretch: inherit; font-variant: inherit; font-weight: inherit; line-height: inherit; margin: 0px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">Tytöt 1918</span></span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; border: 1pt none windowtext; font-size: 16px; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: inherit; margin: 0px; padding: 0cm; vertical-align: baseline;">. Esityksessä mukana oleminen oli minulle henkisesti ja fyysisesti rankka, mutta todella hieno ja mieleenpainuva kokemus. Sain näytellä siinä yhtä päähenkilöistä, Sigridiä, jonka tarina oli sydäntä riipaiseva, samoin kuin esityksen aihe itsessään. Tällä hetkellä Turun Kaupunginteatterissa pyörivä </span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; font-size: 16px;"><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; border: 0px; font-size: inherit; font-stretch: inherit; font-variant: inherit; font-weight: inherit; line-height: inherit; margin: 0px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">Amélie</span></span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; border: 1pt none windowtext; font-size: 16px; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: inherit; margin: 0px; padding: 0cm; vertical-align: baseline;">-musikaali on tietenkin myös tärkeä juttu minulle siinä mielessä, että se on ensimmäinen nimiroolini ja siinä on ollut hitosti hommaa ja hyvää haastetta! Olen myös Saimaan Teatterin jäsen, ja Saimaan Teatteri onkin minulle hyvin tärkeä ja taiteellisesti inspiroiva taiteen tekemisen alusta ja yhteisö. Se on nuorista taiteen ammattilaisista koostuva, kesäisin toimiva kiertueteatteri, joka vie korkeatasoista nykykansanteatteria Saimaan seudulle."</span></i></span></div>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; border: 1pt none windowtext; font-size: 16px; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: inherit; margin: 0px; padding: 0cm; vertical-align: baseline;"><br /></span></i></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-2D_ur6t9XF4/XefDU9I0heI/AAAAAAAAIxY/zU8nRWHvFfoMvOVyRfgKuX3KweDkqh74wCLcBGAsYHQ/s1600/79081612_3253867031351328_7496642592264683520_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1229" data-original-width="820" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-2D_ur6t9XF4/XefDU9I0heI/AAAAAAAAIxY/zU8nRWHvFfoMvOVyRfgKuX3KweDkqh74wCLcBGAsYHQ/s400/79081612_3253867031351328_7496642592264683520_n.jpg" width="266" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-BbDcG9lAqG4/XefDV-7RK8I/AAAAAAAAIxc/nzS12K6OflEZ6NnTGaBPwWts83YSKeqdwCLcBGAsYHQ/s1600/78345382_583541855781393_4810976181748760576_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="547" data-original-width="820" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-BbDcG9lAqG4/XefDV-7RK8I/AAAAAAAAIxc/nzS12K6OflEZ6NnTGaBPwWts83YSKeqdwCLcBGAsYHQ/s400/78345382_583541855781393_4810976181748760576_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tytöt 1918, TTT (c) Kari Sunnari </td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; border: 1pt none windowtext; font-size: 16px; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: inherit; margin: 0px; padding: 0cm; vertical-align: baseline;"><br /></span></i></span></div>
<div>
<span style="background-color: #fce5cd;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"><span style="color: #cc0000;"> Mainitse joku tärkeä oppi, jonka olet saanut. Onko jonkun tietyn henkilön mainitsema ohjenuora tai vastaava, tai jokin usein toistunut asia, jonka olet itse oivaltanut ja tallettanut muistiisi? </span></span><span style="color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;">"</span></i></span><span style="font-size: 16px;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i>Niitä on kymmeniä! Koko opintopäiväkirjani Nätyn ajalta on täynnä sellaisia syvälle sydämeen painuneita, viisaita lausahduksia meidän opettajiemme ja etenkin professorimme Pauliina Hulkon suusta. Ehkä tärkein oppi joka minulle on jäänyt koulusta, on oman äänen etsimiseen kannustaminen ja kärsivällisyys sen suhteen. Viiden vuoden aikana meille opetettiin monia asioita, ei yhtä totuutta. Niitä monia asioita tutkien jokainen sitten etsi itselleen sopivimmat ja toimivimmat opit ja työskentelytavat. Ei kuitenkaan niin, että pysyisi ainoastaan omalla mukavuusalueellaan vaan myös niin, että aina uskaltaisi testata vaikeankin tuntuisia juttuja. Opettajien mielipiteiden ja ajatusten, samoin kuin omien mielipiteiden, ajatusten ja rajojen tutkimiseen ja kyseenalaistamiseen kannustettiin. Yritän aina muistaa luottaa omaan ainutlaatuisuuteeni ja myös nauttia siitä. Minä en voi olla kukaan muu kuin olen, ja kukaan muu ei voi olla minä."</i></span></span></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; font-family: Calibri, serif, EmojiFont; font-size: 16px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i style="background-color: #fce5cd;"><span style="color: #cc0000;"><span style="font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> </span><span style="font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;">Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? Entä mikä oli taiteellinen lopputyösi? </span></span><span style="color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;">"</span><span style="font-size: 16px;">Kirjallinen lopputyöni käsitteleekin oman ääneni etsimistä ja löytämistä mm. erilaisissa esityskonteksteissa – että miten oppia luottamaan siihen kuka ja minkälainen minä olen näyttelijänä ja mitkä ovat minun vahvuuteni ja heikkouteni. Käyn läpi matkaani kohti taiteilijuutta ja käsittelen myös kipua, fyysistä kipua, jonka kanssa olen joutunut elämään viimeisten vuosien ajan. Tutkin, miten se on vaikuttanut ammatinkuvaani ja konkreettiseen työskentelyyni. Taiteellisen lopputyöni tein Nätyllä </span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; font-size: 16px;">Peruskiviä</span><span style="font-size: 16px;">-esityksessä, jonka ohjasi lehtorimme Mikko Kanninen."</span></i></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><br /></i></span></span></div>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i style="background-color: #fce5cd;"><span style="color: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> </span><span style="font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"><span style="color: #cc0000;">Millainen teatteri sinua itseäsi kiinnostaa ja mainitse jokin esimerkki, jonka olet nähnyt? </span>"</span><span style="font-size: 16px;">Minua kiinnostaa esityksissä uudenlaisen näyttämön ja uudenlaisen esiintyjyyden tutkiminen – esimerkiksi dramaturgiset leikit ja konventionaalisen tilan ja yleisösuhteen rikkominen. Esitykset, jotka siis luovat uutta näyttämöä eivätkä vain toista vanhaa totuttua teatterin muotoa. Ihanaa on minusta nähdä kun mennään realismin yli, tutkitaan rajoja ja ollaan rohkeita valinnoissa. Tänä syksynä minua suuresti inspiroivia esityksiä ovat olleet muun muassa Takomon </span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; font-size: 16px;">Ruusuruoska</span><span style="font-size: 16px;"> (ohj. Esa Kirkkopelto) sekä Glitcherin/Viiruksen </span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; font-size: 16px;">The Porn Horror Musical</span><span style="font-size: 16px;">. Toisaalta, myös taidolla tehty perinteinen draama voi sykähdyttää syvästi!"</span></i></span></div>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="background-color: white; font-size: 16px;"><br /></span></i></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-cPvRsTRCNcg/XefDplC6FJI/AAAAAAAAIxo/PlvCPGAxmEc1oqpjWHVnUdRGY9TwemPoACLcBGAsYHQ/s1600/78391301_806221633154295_1657548099955982336_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-cPvRsTRCNcg/XefDplC6FJI/AAAAAAAAIxo/PlvCPGAxmEc1oqpjWHVnUdRGY9TwemPoACLcBGAsYHQ/s400/78391301_806221633154295_1657548099955982336_n.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ieAjcH9yh3s/XefDrpZ_RFI/AAAAAAAAIxs/jTX_eSYOiPMm0DBfxPi9MSnbZ6BdVPgYACLcBGAsYHQ/s1600/79010377_780925558995657_3857927246618558464_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-ieAjcH9yh3s/XefDrpZ_RFI/AAAAAAAAIxs/jTX_eSYOiPMm0DBfxPi9MSnbZ6BdVPgYACLcBGAsYHQ/s400/79010377_780925558995657_3857927246618558464_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Amélie, Turun KT (c) Ott0-Ville Väätäinen</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="background-color: white; font-size: 16px;"><br /></span></i></span></div>
<div>
<span style="background-color: #fce5cd;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"><span style="font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa sanonta "teatterin taika"? Mitä se sinulle merkitsee näyttelijänä/katsojana? </span></span><span style="color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;">"</span></i></span><span style="font-size: 16px;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i>Lapsena muistan teatterin tuntuneen minusta maagiselta ja mystiseltä, mutta kun siitä on tullut ammatti, on kaikki mystisyys kadonnut. Teatteri on työtä ja arkista, mutta se ei poista sen hienoutta ja ainutlaatuisuutta. Teatterissa hienointa ja kauneinta on minusta (sekä näyttelijänä että katsojana) se, että se on hetken taidetta. Esiintyjät ja yleisö kokoontuvat yhteen ja kohtaavat hetkessä, joka on vain siinä ja silloin."</i></span></span></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; font-family: Calibri, serif, EmojiFont; font-size: 16px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i style="background-color: #fce5cd;"><span style="color: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> </span><span style="font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"><span style="color: #cc0000;">Erikoisin asia, mitä sinulle on tapahtunut näyttämöllä?</span></span><span style="color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> "</span><span style="font-size: 16px;">Vuonna 2016 Saimaan Teatterin </span><span style="-webkit-font-smoothing: antialiased; font-size: 16px;">Häät</span><span style="font-size: 16px;">-esitystä oli katsomassa joku henkilö, joka rupesi häiriköimään yleisössä kesken esityksen. Esityksessämme oli ristiinpukeutumista, ja sitä tämä katsoja ei voinut sietää. Hän huuteli, että mies, joka on pukeutunut naiseksi ei saa kantaa lasta (vauvanukkea) edes näyttämöllä. Koska meidän näyttelijöiden oli vaikeaa ottaa vastaan tällaista suvaitsemattomuutta, tunnelma näyttämöllä sähköistyi. Ainakin minulle nousi kysymys siitä, miten pitkään illuusiota on pidettävä yllä, ja missä vaiheessa tilanteeseen pitäisi oikeasti puuttua. Vedimme esityksen kuitenkin loppuun saakka täydellä energialla, saaden voimaa siitä ajatuksesta, että juuri tämänkaltaista teatteria täällä täytyykin esittää."</span></i></span></div>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="background-color: white; font-size: 16px;"><br /></span></i></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Sc-s_nGTg70/XefC8Maoh1I/AAAAAAAAIxQ/mgt4IFkwuKwNJsppxFw9YM1m4CGcMCZ3gCLcBGAsYHQ/s1600/79235850_732510240569723_730669663280693248_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="280" data-original-width="398" height="280" src="https://1.bp.blogspot.com/-Sc-s_nGTg70/XefC8Maoh1I/AAAAAAAAIxQ/mgt4IFkwuKwNJsppxFw9YM1m4CGcMCZ3gCLcBGAsYHQ/s400/79235850_732510240569723_730669663280693248_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Häät", Marketta vas. (c) Saimaan Teatteri</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="background-color: white; font-size: 16px;"><br /></span></i></span></div>
<div>
<span style="background-color: #fce5cd;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><span style="font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"><span style="color: #cc0000;"> Tulevia roolejasi/töitäsi?</span></span><span style="color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> "</span></i></span><span style="font-size: 16px;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i>Ensi kesänä on tarkoitus olla mukana taas Saimaan Teatterissa pitkästä aikaa. Se on kyllä paras tapa viettää kesää!"</i></span></span></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"><span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i><br /></i></span></span></div>
<div>
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><i style="background-color: #fce5cd;"><span style="color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> </span><span style="font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"><span style="color: #cc0000;">Millaisia terveisiä haluaisit lähettää katsojille?</span></span><span style="color: inherit; font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> "</span><span style="font-size: 16px;">Tervetuloa katsomaan teatteria juuri sellaisena kuin olet ja juuri sillä mielellä kuin olet, vaikka verkkareissa ja kumppareissa. Koetaan yhdessä hetken taidetta! Ja nyt, ihanaa joulun odotusta kaikille ❤️"</span><span style="font-size: inherit; font-variant-caps: inherit; font-variant-ligatures: inherit; font-weight: inherit;"> </span></i></span></div>
</div>
Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-35172913859446135102019-12-02T19:01:00.000+02:002019-12-02T19:01:02.955+02:00Hämärätunnin Romeo / Kanneltalo Hämärätunnin Romeo / Kanneltalo<br />
<br />
Ensi-ilta 29.11. 2019, kesto noin 2h (väliaikoineen)<br />
<br />
Ohjaus Samuli Reunanen<br />
Käsikirjoitus Antti J. Heikkinen, Heikki Turusen tekstien pohjalta<br />
Musiikki Kaj Chydenius<br />
Musiikin sovitus Eeppi Ursin<br />
Valosuunnittelu Jere Kolehmainen<br />
Visualisointi Heidi Tsokkinen<br />
<br />
Näyttämöllä : Tatu Siivonen sekä muusikot Eeppi Ursin, Arja Paju ja Oskari Lehtonen<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qylhvJLF4PE/XeVAwVnbTGI/AAAAAAAAIwo/bdZqKBLxEOA8ZkC9t1sIPEH4aamZJIB5wCLcBGAsYHQ/s1600/78621963_131059495002203_441325237036908544_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-qylhvJLF4PE/XeVAwVnbTGI/AAAAAAAAIwo/bdZqKBLxEOA8ZkC9t1sIPEH4aamZJIB5wCLcBGAsYHQ/s400/78621963_131059495002203_441325237036908544_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Peter Salovaara</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kesällä 2018 olin ollut mieheni kanssa katsomassa Kuopiossa Spede-aiheista kesäteatteriesitystä, jossa oli mukana myös <b>Tatu Siivonen</b>. Paljasjalkainen hämeenlinnalainen, Hämeenlinnaan muualta muuttanut ja Hämeenlinnasta muualle muuttanut kun löytävät toisensa kauniissa kesäillassa, ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kun tallustaa kimpassa Kuopion satamasta keskustaan karaokebaariin, ja siinä matkalla Tatu kertoi, että nyt on tulilla hiukan erikoinen kokonaisuus. Että "vähän erikoisen tilanteen kautta" toisensa olivat edelliskesänä 2017 löytäneet kirjailija <b>Heikki Turunen</b> ja säveltäjä <b>Kaj Chydenius</b>. No nyt on totisesti kiintoisa kaksikko!<br />
<br />
Ehdin jo unohtaa koko jutun ja sitten yllättäen tärähtikin kutsu, ja löysimme itsemme kaamean räntäsateen keskeltä Kannelmäestä Hämärätunnin Romeon ensi-illasta. Olimme reilusti ennakkoon paikalla, sillä ennen varsinaista esitystä oli mielenkiintoinen rupatteluhetki luvassa : Kanneltalon kahvilassa Heikki Turusta ja Kaj Chydeniusta jututti rennolla otteella esityksen tekstipuolen dramatisoinut kirjailija-ohjaaja-näyttelijä-käsikirjoittaja-yms. <b>Antti Heikkinen</b>. Mukava puolituntinen!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-nNkc62IY-_Y/XeVBCgaSr3I/AAAAAAAAIww/T0jDcDddWSsgQtbUbBfGtu6RjRjq407zACLcBGAsYHQ/s1600/79211565_2848474265163952_2777194534415630336_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="959" data-original-width="960" height="319" src="https://1.bp.blogspot.com/-nNkc62IY-_Y/XeVBCgaSr3I/AAAAAAAAIww/T0jDcDddWSsgQtbUbBfGtu6RjRjq407zACLcBGAsYHQ/s320/79211565_2848474265163952_2777194534415630336_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Chydenius-Turunen-Heikkinen (c) Teatteripaarma</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Yhtään en tiennyt mitä tuleman pitää (täytyy myöntää, että odotin kai hiukan runoutta Turus-Heikin kynästä ja väliin musisointia). Näyttämön takaosaa hallitsee valtava köysi-punoshässäkkä, ja samaan tyyliin oli taiteiltu muusikoiden peruukitkin. Paikalle hiippailee muhkean parran kasvattanut miekkonen, jota en äkkiseltään Siivos-Tatuksi edes tunnistaisi ellen tietäisi, että Tatuhan se. Karvalakki päässä. Hämärätunti on koittanut. Hämärätunti - aika, jolloin ei ole enää päivä eikä ihan vielä iltakaan. Ykskaks varoittamatta olemme tarinankerronnan ytimessä, muhevissa Heikki Turusen sanoissa, mukana tietysti mainiota murretta. Ajassa, hetkissä ja ihmisissä, joita ei enää ole. Yllättäen minun tulee ikävä pappaani ja lapsuuden kesiä, en tiedä miksi. Alkaa myös tehdä mieli mustikkapiirakkaa, kylmää maitoa ja karjalanpaistia. Tarinat risteilevät rakkausasioissa, isässä ja äidissä, mukavan pulleassa Tainassa, kuuromykässä Oivassa, maitokuskissa, elämässä ja kuolemassa. Naurattaa niin pirusti, ja sitten mieli herkistyy. Tunnelmista ja tunteista toiseen mennään, ja juuri kun pala on nousemassa kunnolla kurkkuun, "velipoika soittaa taas". Tango Humiko soi levyltä rohisten. Tarinoiden väliin ja lomaan sitten niitä kappaleita, jotka kaikki haluaisin kuulla heti uudelleen, etenkin sen jummijammiperformanssin, jonka olisi voinut kuulla ehkä Sielun Veljien keikalla. Takanani istunut mies vertaa Tatun lauluääntä tummaan samettimattoon, ja sellainenhan se on. Sitä kuunnellessa tuntuu uppoavansa johonkin pehmeään mystiseen ainekseen, jonne sitten hiljalleen sulaa onnellinen hymy huulillaan. Uniikki ääni.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-LIEQa5fFyLI/XeVBNfhiGjI/AAAAAAAAIw0/GCTsui6FoJcg848w7W4XYQI1kLcWH8srACLcBGAsYHQ/s1600/78950157_130163988425087_6369285523277611008_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="639" data-original-width="960" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-LIEQa5fFyLI/XeVBNfhiGjI/AAAAAAAAIw0/GCTsui6FoJcg848w7W4XYQI1kLcWH8srACLcBGAsYHQ/s400/78950157_130163988425087_6369285523277611008_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Peter Salovaara </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hämärätunnin Romeon pitäisi lähteä kiertueelle ympäri Suomen, kiitollista kuulija-ja katsojakuntaa varmasti riittäisi. Täysin pöllämystynyttä sakkia virtasi Kanneltalosta ulos lumisateeseen, sää kun oli muuttunut täysin esityksen aikana. Unohti kyllä aika näppärästi niin ajan kuin paikankin, ja se on hyvän esityksen merkki.<br />
<br />
Kanneltalossa esityksiä jäljellä kolme, joten nopeimmat ehtivät vielä. Suosittelen enemmän kuin lämmöllä! Lisäinfoa <a href="http://www.kanneltalo.fi/fi/tapahtumat/event/8AA71A799887EBA3983A556060DD5A74/H_m_r_tunnin_Romeo_?fbclid=IwAR2Xs6X1-CeYGUU_uarfTq-xFVKy3a97MC9bWaRNrd35u3X0qtx_rd-tgKc">tästä</a>.<br />
<br />
ps. Kohta blogini täyttää tasan kymmenen vuotta. Ensimmäinen juttuni oli 5.12. 2009 julkaistu kyhäelmä <a href="https://teatterikarpanen.blogspot.com/2009/12/the-revyy.html">esityksestä</a>, jossa oli mukana eräskin Siivosen Tatu... Siloposkisena silloin, muistaakseni. Iän ja parran myötä karisma senkun lisääntyy.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-mtMnwewW5uA/XeVBezr5CTI/AAAAAAAAIw8/4qYxvdehsKkP_YxOYzN8BOic8HSD8cjCwCLcBGAsYHQ/s1600/EventPic_646059.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="648" data-original-width="1080" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-mtMnwewW5uA/XeVBezr5CTI/AAAAAAAAIw8/4qYxvdehsKkP_YxOYzN8BOic8HSD8cjCwCLcBGAsYHQ/s400/EventPic_646059.jpg" width="400" /></a></div>
<br />Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-45372380656450826582019-11-28T12:31:00.000+02:002019-11-28T12:31:29.332+02:00Haastattelussa Anna-Sofia Tuominen<i style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;">Anna-Sofia Tuomisen
tapasin kahvila Steam Coffeessa Helsingissä syyskuun puolivälissä
2019.</i><br />
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Vuonna 1990 syntynyt
Anso on horoskoopiltaan vaaka, ”etsii ikuisesti tasapainoa eikä
löydä”. ”Oon Turusta kotoisin, myös Naantali on toinen
kotipaikkani, koska äitini asuu siellä. Turussa oon käynyt kaikki
kouluni. Lisäksi oon asunut Lahdessa Mute-opiskeluaikoinani pari
vuotta, ja sen jälkeen täällä Helsingissä vakituisesti vuodesta
2014. Turku on mulle edelleen rakas kaupunki, äidilläni on siellä
Pieni Kirjapuoti, ja oon ollut siellä kesäisin töissä ja menen
taas joulun alla kiireapulaiseksi.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Mitä harrastat? </span>”Mä
juoksen. Ratsastaisin, jos olisi enemmän aikaa. Joogaan silloin
tällöin. Kirjoitan aika paljon myös – päiväkirjaa ja erilaisia
tekstejä, joskus jotain runontapaisia. Tavallaan kirjoittaminen on
kivaa siksi, että se on ollut niin tulosvastuutonta, kun oon
kirjoittanut vain itselleni, mutta oon alkanut miettiä, että jos
suhtautuisinkin siihen vakavammin. Tämä on aika uusi ajatus vielä
enkä edes tiedä mitä se tarkoittaa. Ei ehkä mitään.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Osaatko soittaa
jotain soitinta? </span>”Poikkihuilu on periaatteessa mun oma soittimeni.
Oon kasvanut muusikoiden parissa koko elämäni ja luokallani Turussa
oli paljon huippumusikaalista porukkaa, monet pääsivät suoraan
lukiosta Sibelius-Akatemiaan. Mä oon aina ollut vaan yksi laulaja
muiden joukossa. En oo pitänyt itseäni myöskään kummoisenakaan
soittajana, mutta ykskaks olinkin Teakissa yksi niistä, jotka osasi
lukea nuotteja ja ymmärsi sointuja, joten mua pyydettiin soittamaan
eri jutuissa. Sain itseluottamusta siitä, kun muut näkivät mut eri
tavalla miten itse olin nähnyt. ”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Mikä on ”salainen
paheesi”?</span> ”Ei nyt niinkään salaisia paheita, mutta paheita
kuitenkin – oon nimittäin ihan hulluna Christina Aguileraan. Oon
myös semimaaninen siivoaja.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-t9GwPE7K3Fo/Xd-a6bxftKI/AAAAAAAAIvs/YaoCcvA2cd8Vk0ZIxUifvYKYsh8ABu4JwCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_20190908_155803.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1040" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-t9GwPE7K3Fo/Xd-a6bxftKI/AAAAAAAAIvs/YaoCcvA2cd8Vk0ZIxUifvYKYsh8ABu4JwCLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_20190908_155803.jpg" width="325" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Anso </td></tr>
</tbody></table>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"><span style="color: #cc0000;">Mitkä asiat ovat
lähellä sydäntäsi?</span> ”Ystävät ja perhe, eläimet ja koti. On
tärkeää, että elämässä on paikkoja, jossa voi rauhoittua ja
kokee olevansa turvassa. Se ei ole nykymaailmassa mikään
itsestäänselvyys. Toivon olevani läheisilleni myös tietynlainen
turva. Vaikka tiet veisivät välillä erilleen, voisi mun luokse
aina palata.”</i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Mitkä ovat omasta
mielestäsi sinun vahvuutesi ammatillisessa mielessä? </span>”Varmaankin
musiikki - luen nuotteja ja oon ihan hyvä laulamaan. Oon myös aika
fyysinen, spagaatit ja kärrynpyörät onnistuu. Mulla on tosi korkea
työmoraali ja liekityn aika nopeasti ideoista.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Tuleeko käytyä
karaokea laulamassa? </span>”Ehdottomasti, sehän on mahtavaa!
Kaveriporukassa mennään tai sitten ensi-iltojen jälkeen. Aika
usein tulee laulettua ”I Will Survive” tai ”Tinakenkätyttö”,
ne on ehkä mun karaokebravuurini. Duetoista ”Nuori ja kaunis” on
huippu.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Mikä olisi
sellainen taito, jonka haluaisit osata? </span>”Venäjän kieli, juuri
aloitin tunnit. Olisi myös kivaa olla hyvä luistelija. Olisi hienoa
tehdä joku On Ice -tyylinen produktio.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Mikä on ollut
toistaiseksi haasteellisin työsi?</span> ”Jokaisessa jutussahan on aina
omat haasteensa. Oon saanut kyllä jo nyt tehdä paljon sellaisia
juttuja, joissa oon päässyt fyysisesti käyttämään koko kapasiteettiani, tanssinut, laulanut… Se
on aina haastavaa ja samalla ihanaa. Vastaan tähän ”Donkey Hot”,
sillä en ollut tehnyt ns. näkökulmahenkilöä aikaisemmin. On
ollut tavallaan helpompaa tehdä mehukkaita sivuhenkilöitä. Donkey Hotissa oli haastavaa ottaa se </i></span><i style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">paikka, joka mulle oli näytelmässä kirjoitettu ja tarjottu. Olin lavalla melkein koko ajan ja se oli mulle uutta.”</i></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-jE77U_XjYy4/Xd-bElA7EeI/AAAAAAAAIvw/y1C5MHdReI4q1muB2curIIAN169Ve4esACLcBGAsYHQ/s1600/46800761444_6060ec306f_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="427" data-original-width="640" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-jE77U_XjYy4/Xd-bElA7EeI/AAAAAAAAIvw/y1C5MHdReI4q1muB2curIIAN169Ve4esACLcBGAsYHQ/s400/46800761444_6060ec306f_z.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Donkey Hot/Anso ja Miro Lopperi (c) Mitro Härkönen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i style="background-color: #fce5cd; font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"><span style="color: #cc0000;">Onko suvussasi muita
teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia?</span> ”Isäni on
muusikko-laulaja ja <span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">äidilläni on
tosiaan kirjakauppa ja hän järjestää paljon kirjallisuus- ja
kulttuuritapahtumia Turussa ja muuallakin. Velipuoleni isoäidillä,
Raija Lehmussaarella, on balettikoulu, jossa olen itsekin käynyt
vuosia tanssimassa. Heidän perheensä kautta olen päässyt
seuraamaan sivusta myös Aurinkobaletin toimintaa. Muistan käyneeni
lapsena katsomassa harjoituksia ja nähneeni joskus jonkun
palauteringin tapaisen, jossa tanssijat venyttelivät
kerrospukeutuneina ja tunnelma oli äärimmäisen keskittynyt, mutta
lämmin. Se oli kiehtovaa. Siskopuoleni opiskelee
Sibelius-Akatemiassa.”</span></i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i style="background-color: #fce5cd;"><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;"><span style="color: #cc0000;"> Milloin kiinnostuit teatterista? </span>"Vaikea kysymys. Sanotaan niin, että en muista </span>aikaa ilman teatteria, musiikkia ja laulamista. Lapsena
nukkumaan mennessäni kuuntelin usein isäni levytyksiä ja olin
siinä luulossa, että kaikki ihmiset laulaa koko ajan. Koulussa olin
aina musiikkiluokilla ja totuin jo pienenä siihen, että kerran
vuodessa tehdään musiikkinäytelmä ja jouluisin on aina
kuorokonsertit ja tanssiesitykset. Muistan myös, että jo
ekaluokkalaisena aina perjantaisin kaikki saivat esittää omia
esityksiä, joita käytiin harjoittelemassa kavereiden luona
edeltävinä iltoina. Niissä puvustaminen ja lavastaminen nousivat
tärkeään osaan. Joskus 12-vuotiaana hakeuduin Turun Nuoren
Teatterin toimintaan mukaan, en edes muista miksi. Paras ystäväni
Aksa Korttila oli ollut siellä jo ihan pienenä, joten voi olla,
että jotenkin sitä kautta uskaltauduin etsiytymään siihen
suuntaan.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> ”Raija
Lehmussaaren balettikoulussa ystävystyin Kujalan Elviiran kanssa
(hän opiskelee myös TeaKissa) ja hänen vanhempansa taas ovat Turun
Kaupunginteatterin näyttelijät Mika Kujala ja Riitta Salminen,
joita olin tottunut näkemään teatterin maagisella lavalla. Heidän
kauttaan pääsimme teatteriin katsomaan esityksiä tyynypaikoille
portaille ja joskus pääsimme jopa näyttelijöiden lämpiöön.
Elviiran luona kylässä käydessä huomasin, että hei, nämähän
ovatkin myös ihan tavallisia ihmisiä. Että jostain sieltä varmaan
nousi ajatus siitä, että voisin itsekin olla näyttelijä ihan
ammatiltani. Teatteri ei rakennuksena ollut enää pelkästään
mystinen paikka, eivätkä näyttelijät pelkästään myyttisiä
olentoja, jotka ovat olemassa vain näyttämöllä. Pian uskaltauduin
itsekin koe-esiintymään. 2009-2010 pääsin sitten ensembleen
näytelmässä ”Tukkijoella”. Siitä se Teatterikorkeakouluun
hakeminen sitten alkoi. Paljon itkua, turhautumista ja viimeisestä
vaiheesta tippumisia se otti ennen kuin pääsin sisään ja sinä
aikana sain todella pohtia sitä, että mitä jos en pääsekään ja
mitä jos minusta ei tähän olekaan. Janosin kuitenkin niin kovasti
opetukseen pääsemistä, että jaksoin ottaa turpaan vuosi vuoden
jälkeen. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että myös tuo kouluun
hakeminen toimi minulle todella suurena opinpaikkana suhteessa
näyttelijäntaiteeseen ja ennen kaikkea itseeni. Ja ilman noita
tippumisia en olisi käynyt Lahden Mutea, josta tuli itselleni aivan
korvaamaton opinahjo. Mutelta opin työmoraalia, sitkeyttä ja ihan
konkreettisia taitoja niin näyttämön, musiikin kuin laulamisen
suhteen. Aivan korvaamattomia vuosia mulle suhteessa tähän
ammattiin.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Mikä oli
kirjallisen lopputyösi aiheena? </span>”Sen nimi on ”Myyttien tytär –
Kuinka luoda itsensä uudelleen kun merkitykset on jo luotu”. Se
käsittelee tätä metoo- aikakautta ja toivottavasti monesta
näkökulmasta. Se käsittelee valtarakenteiden näkymistä omassa
itsessäni ja siinä, mitä merkityksiä tuon ja edustan näyttämöllä.
Se käsittelee oman identiteetin rakentumista niin ihmisenä,
naisena, näyttelijänä ja taiteilijana. Se käsittelee sitä,
kuinka tyytymätön oon ollut naiskuvaan elokuvissa ja teatterissa ja
toisaalta sitä, kuinka paljon menee energiaa siihen, että on
jatkuvasti vaan loukkaantunut. Että kuinka voisi kääntää sen
negatiivisen energian johonkin ihan muuhun. Miten kääntää kliseet
hyödykseen ja jopa nauttia niistä. Se on tavallaan ohjekirja
itselleni siihen, miten selviytyä tällä vanhanaikaisella, hitaasti
muuttuvalla työkentällä uutena ajattelijana järjissään.
Mielestäni opparistani tuli tosi hyvä ja oon siitä ylpeä.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> ”Taiteellinen
lopputyöni oli siis Donkey Hot, Q-teatterin Puoli-Q-näyttämöllä.
Koin olevani etuoikeutettu saadessani tehdä koulun päättötyön
niin monen rakkaan ystävän kanssa. Ohjaajana oli erittäin hyvä
ystäväni Juho Mantere, mukana myös avopuolisoni Miro Lopperi ja
rummuissa bändikaverini Juhana Kiiski. Musiikin sävelsi toinen
bändikaverini Henri Lyysaari, jonka kanssa olemme myös jakaneet nuo
musiikkiluokkien koulunäytelmäajat. Koko jengi oli kyllä aivan
timanttinen: Pyry Kähkönen, Nenna Tyni, Pekka Kiiliäinen, Sonja
Silvander, Riina Nieminen, Joel Hirvonen, Lotta Kaihua, Vilma
Vantola!”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-P66KtXxCyzU/Xd-bWv1h9ZI/AAAAAAAAIv8/6kvmw9D0DTILfCwoSvHzh9v87RMhHRzvQCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_received_478956899496562.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1200" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-P66KtXxCyzU/Xd-bWv1h9ZI/AAAAAAAAIv8/6kvmw9D0DTILfCwoSvHzh9v87RMhHRzvQCLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_received_478956899496562.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Donkey Hot (c) Mitro Härkönen</td></tr>
</tbody></table>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"><span style="color: #cc0000;">Kuka oli sinun
”kumminäyttelijäsi”? </span>”Mulla oli periaatteessa kaks: Kaisa
Leppänen ja Elsa Saisio. Aloin fanittaa molempia Lahdessa
opiskellessani.”</i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000; font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Onko mielessäsi
ollut missään vaiheessa mitään toista alaa, suunnitelmaa B? </span>”Ei
kyllä ole ollut mitään ihan out side the box- vaihtoehtoa. Kyllä
ne jotenkin olis liipanneet läheltä tätä, mitä nyt teen.
Opiskelin Turun Yliopistossa vuoden musiikkitiedettä ja
kirjallisuustiedettä. Tanssia oon opettanut ja laulua voisin
mielelläni opettaa.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Miksi juuri
teatteri? Miksi näyttelijä? </span>”Teatterissa yhdistyy kaikki, mitä
rakastan ja mistä oon aina ollut kiinnostunut – musiikki, tanssi,
kirjallisuus, historia. Saa tekosyyn leikkiä ikuisesti. Saa tutustua
muihin todellisuuksiin, ihmisiin ja paikkoihin ja aikakausiin
syvemmin. Eikä koskaan tarvitse pysähtyä: koko ajan on jotain
uutta opittavaa, koettavaa ja nähtävää ja jokainen työpäivä on
jollain lailla erilainen.Tietty rutiinittomuus, epäsäännöllisyys,
tuntemattomaan hyppääminen ja vaihtelevuus sopii mulle.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i style="background-color: #fce5cd;"><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;"><span style="color: #cc0000;">Kerro
joku tärkeä oppi, jonka olet saanut. </span>”Suurin oppi kolahti varmaan
jo kouluun hakemisen yhteydessä. Sinä vuonna, kun pääsin sisään
Teatterikorkeakouluun, sain jo ensimmäisessä vaiheessa kuulla
valintaraadilta, että </span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">päästäkseni
kouluun </span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">mun </span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">ei
</span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">tarvitse näyttää, kuinka
hyvä mä o</span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">len</span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">.
Että kaikkia taitoja voi opiskella sitten koulussa. Heille oli
tärkeämpää nähdä, kuka minä olen. Se oli iso juttu, koska
eihän sitä voi koskaan itsekään tietää, enkä mä ajatellut,
että se olisi millään lailla kiinnostavaa. Mutta ehkä se oppi
siinä on se, että näyttelijän tulee uskaltaa olla auki juuri
tuolle tietämättömyydelle ja uskaltaa silti tulla nähdyksi.
Fiktio antaa kuitenkin aina suojan. Mutta että ei tarvitse mennä
taidon taakse. Sekin voi olla eräänlainen defenssi. Halusin niin
kovin näyttää kuinka kovasti haluan kouluun, että ohitin koko
ajan oleellisemman, eli sen, mitä minun sisälläni liikkuu.”</span></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i style="background-color: #fce5cd;"><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;"><span style="color: #cc0000;">Onko sinulla omia ns. esikuvia,
joita erityisesti arvostat tai ihailet?</span> ”Mä ihailen niiiin monia!
Ensin tulee mieleeni Elina Knihtilä ja Tiina Pirhonen, jotka
molemmat tekevät pitkää päivää TeaKissa ja antavat niin paljon
itsestään opettajina ja koulutuksen kehittäjinä, ja sitten
jaksavat vielä tehdä omaa taiteellista työtä</span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">än</span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">
niin suurella sydämellä. Molemmat ovat upeita näyttelijöitä,
joilla on yhtä aikaa vakava ja leikillinen suhde teatteriin ja
näyttelijäntyöhön.” </span>
</i></span></div>
<div style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i style="background-color: #fce5cd;"><br />
</i></span></div>
<div style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i style="background-color: #fce5cd;"><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;"> ”Muuten oon jotenkin aika
vanhanaikainen. Toki mulla on paljon lempinäyttelijöitä ja omat
lempielokuvat on sellasia, jotka oon nähnyt vähintään 20 kertaa.
</span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">Oikei</span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">n
kunnolla tykkään kaikista legendoista, kuten Marilyn Monroesta,
Audrey Hepburnista, Brigitte Bardotista ja niiden aikaisista
elokuvista. Sitten fanitan mm. Edith Södergrania, Joni Mitchelliä,
Saara Turusta, Laila Kinnusta, Carolaa, Adelea, Freddie Mercuryä,
Kaj Chydeniusta, L. Onervaa, Minna Canthia, Ella Fitzgeraldia, Meryl
Streepiä, Jennifer Lawrencea…”</span></i></span></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-GOolZzlUgkk/Xd-bjuJH6vI/AAAAAAAAIwA/q3fh0EjlrZkqVG860uCq3wTG-T53sKUlgCLcBGAsYHQ/s1600/Kapsakki_My80p_LauraReunanen_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-GOolZzlUgkk/Xd-bjuJH6vI/AAAAAAAAIwA/q3fh0EjlrZkqVG860uCq3wTG-T53sKUlgCLcBGAsYHQ/s400/Kapsakki_My80p_LauraReunanen_01.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maailman ympäri 80 päivässä (c) Laura Reunanen</td></tr>
</tbody></table>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="background: #ffffff;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"><br /></span></i></span></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-color: #fce5cd; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Kuka olisi "unelmiesi vastanäyttelijä", jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? </span>"No kyllä mua kiinnostaisi työskennellä Marilyn Monroen kanssa."</i></span></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"><span style="color: #cc0000;">Entä kenen kanssa
haluaisit laulaa dueton?</span> ”Näitäkin olisi varmasti monia, mutta
vastaan tähän nyt vaikka Freddie Mercury.”</i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Missä eri
teattereissa olet näytellyt ja mainitse muutama roolityö tai koko
proggis, joka on ollut itsellesi jollain tavalla tärkeä?</span> ”Tuntuu,
että tässä uran alkumetreillä kaikki prokkikset on jollain
tavalla ihan supermerkityksellisiä, koska kaikki on koko ajan niin
uutta. Oon työskennellyt mm. Q-teatterissa, Lahden
Kaupunginteatterissa ja Koko-teatterissa.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> ”Puoli-Q:ssa
esitetty Donkey Hot oli kyllä ainutlaatuinen juttu kaikin tavoin
niin kuin jo mainitsin. Ja Juho Mantere on sellainen ohjaaja, jonka
kanssa jutuista tulee aina jollain tavalla tosi merkityksellisiä.
Toki se on se ystävyys ja luottamus, joka niihin juttuihin tulee
aina mukaan, mutta myös joku sellanen ihan omanlainen tekemisen
meininki ja taso. Voi olla röyhkeä ja äärimmäisen tarkka samaan
aikaan. Ollaan hänen kotipihallensa Ridasjärvelle puuhailtu jos
jonkinmoista ja tuntuu, ettei mahdottomia ideoita ole olemassakaan.
2017 kesällä teimme Tsehovin Kirsikkatarhan, jossa näyttelin
Varjan roolin. Uskon, että just tollaset oman porukan kanssa tehdyt
jutut luo ihan älyttömästi itseluottamusta ja oppii myös
tuntemaan itsensä näyttelijänä, työntekijänä ja ryhmän
jäsenenä. Sitten on helpompaa toimia myös muissa ryhmissä ja
teattereissa, kun on joku porukka ja paikka, jossa pääsee
toteuttamaan itseänsä ihan niin kuin haluaa ja tulee nähdyksi. Se
on tosi onnellista.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> ”Q-teatteri on
itselle tärkeä paikka ja pääseminen mukaan Tavallisuuden aave
-näytelmän uusintaensi-iltaan (paikkasin Laura Birniä) oli jotain,
mistä en olisi osannut edes unelmoida. Että pääsee itse mukaan
näytelmään, jota on rakastanut yli kaiken yleisössä istuessaan.
Oli ihan hullua opetella juttu videolta ja käydä treenaamassa sitä
yksin tilassa ennen kun varsinaiset parin päivän lämmitystreenit
alkoivat. En olisi ikinä uskonut, että todella pystyisin siihen.
Toisen kerran pääsin paikkaamaan heti Taviksen jälkeen Sohvi
Roinisen Teatteri Takomon näytelmässä ”Kauheat lapset”, joka
vieraili Tampereen teatterissa. Se oli aivan hurmaava Anna Viitalan
kirjoittama ja ohjaama juttu!”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> ”2018 tehtiin
Koko Teatterissa se ”Valmiina muistamaan”-esitys, jonka Tiina
Pirhonen ohjasi, Taina West ja Eeva Litmanen käsikirjoitti ja
musiikin sävelsi Jussi Tuurna ja Vilma Timonen. Olin jo pitkään
haaveillut pääseväni johonkin sellaiseen juttuun mukaan, jossa
olisi Tuurnan musiikkia, että jo siinäkin mielessä prokkis oli
itselle tosi iso juttu. Oli hurjaa, kiehtovaa ja jännittävää
näytellä Eevan oikeasti elänyttä isoäitiä niin, että Eeva
vielä itsekin oli samaan aikaan näyttämöllä, se osoitti suurta
luottamusta.”
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000; font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Minkälaista
teatteria haluaisit itse nähdä enemmän ja kerro mahdollisesti joku
esimerkki?</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>”TeaKin
kakkosvuonna olin varmaan kriittisimmilläni, mutta se on kyllä tosi
uuvuttava tie, koska on maailman helpointa mennä teatteriin
kritisoimaan. Kuka tahansa pystyy sanomaan, että ”en tykkää”.
Vaikkei heti lämpenisikään, voi silti löytää asioita, joista
yllättäen pitääkin. Se on lopulta vaan asennekysymys, että
minkälaiset lasit päässä sitä katsoo ystävien ja kollegoiden
juttuja. Lähtökohtaisesti mä viihdyn teatterissa aina ja musta on
huojentavaa, että lopulta todella moni asia on makuasia. Ei ole
olemassa mitään muuttumattomia totuuksia.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> ”Mua miellyttää
teatterissa iso energia ja tarkkuus. En tarkoita, että aina pitäisi
huutaa ja hyppiä, vaan iso energia voi olla myös sisäisiä
kierroksia. Mua ei haittaa, että en heti tajuaisi, mistä missäkin
esityksessä on kyse, mutta pidän siitä, että ajattelu tai
ajattelun jäljet näkyvät näyttämöllä. Sillon on yleisössä
turvallinen olo. Ei mun tarvitse olla samaa mieltä jonkin esityksen
kanssa, mutta pidän siitä, että esitys väittää jotakin. Kaikki
on aina ja joka tapauksessa poliittista. Mun estetiikkaani toimii
todella hyvin esimerkiksi Jussi Tuurnan, Pirkko Saision ja Laura
Jäntin musiikilliset spektaakkelit, joita on nähty
Kansallisteatterissa: Musta Saara, HOMO!, Slava! Saara Turusen
juttuja rakastan myös. Jokainen asia on tarkkaan mietitty ja mukana
ei ole mitään löysää. Lauri Maijalan teoksista oon myös aina
pitänyt todella paljon. Varsinkin KOM-teatterin Vallankumous oli
itselle kova juttu. Arvostan myös suuresti Samuel Harjanteen duunia
musikaalien parissa. Se on kuitenkin niin oma lajinsa, että se
todella tarvitsee ohjaajan, joka tietää ihan oikeesti kaikesta
kaiken: musasta, laulusta, traditioista, näyttelijäntyöstä jne,
ja joka elää sitä maailmaa itse niin täysillä. Se on todella
inspiroivaa. ”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Mitä on sinun
mielestäsi ”teatterin taika”, pystyykö sitä selittämään?</span>
”Musta se on yhdessä kokemista näyttämön ja katsomon välillä;
kokoontumista yhteisen asian äärelle juuri siksi lyhyeksi ajaksi.
Musta se taika on se atmosfääri, jonka ihmiset itse sinne tiettyyn
tilaan luo. Vähän niin kuin kirkkoonkin. Teatterikin on
omanlaisensa rituaali ja ihmiset saapuvat sen äärelle kokeakseen
jotakin: liikuttuakseen, oppiakseen, saadakseen lohtua, viihdykettä
tai uutta ajateltavaa.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> ”Katsojana
näyttämö on niin kuin peili: siellä näkee ne asiat, jotka on jo
jollain tavalla itsessä. Näyttämöön peilaa omaa elämäänsä ja
kokemaansa, ja siihen voi joko samaistua tai hämmentyä tai jopa
torjua. Kaikki tapahtuu niin konkreettisesti, ettei sitä pääse
pakoon ja siksi se herättää niin paljon tunteita ja keskustelua.
Siksi myös uskon teatterin voimaan ja siihen, että ihminen
tarvitsee toista ihmistä. Näyttämöllä taas teatterin taikaa on
se, että sitä voi olla vahvempi versio siitä ihmisestä, mitä on
omassa arjessaan. Kai sitä kokee elävänsä enemmän tai vahvemmin
juuri näyttämöllä.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000; font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Mitkä asiat
inspiroivat sinua?</span> ”Katsomiskokemus hyvästä esityksestä tai
konsertista tai elokuvasta, tai kun näen miten joku kollega tekee
todella upeaa työtä tai juttu on mageesti ohjattu tai näyttää ja
kuulostaa hienolta. Rakastan sitä tunnetta, kun kesken musikaalin
tyrmäävän hienon laulukohtauksen ajattelen, että ”miten sä
teet tuon”. Mäkin haluan! Tulee tarve ja jano päästä
treenaamaan itsekin yksin treenauskoppiin. Tai näkee niin hyvän
esityksen, että toivoo olleensa siinä itse mukana. Tosi suurella
ambitiolla tai taidolla tehty taide tai viihde inspiroi mua.
Voisinkin lisätä tohon keitä ihailen-kohtaan, että ihailen kyllä
valtavasti mun ystäviä, jotka ovat samalla alalla. Heitä katsoessa
oppii itse varmaan eniten. Muistan jo joskus kakkosvuonna TeaKissa,
kun tehtiin dialogiharjoituksia, kuinka Satu Tuuli Karhu ja Riipisen
Olli veteli sellasella meiningillä, että unohdin, että oltiin
vielä koulussa. Niin hyviä ne oli jo sillon. Ja ehkä ystävien
kohdalla se vielä korostuu kun näkee, että joku ylittää itsensä
jossain roolissa tai jutussa niin, että näkee koko tyypin ihan
uusin silmin. Ne on upeita hetkiä ja niitä on paljon, tekisi mieli
luetella kaikki.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Onko sinulla jotain omia rutiineja tai rituaaleja, joiden avulla valmistaudut illan esitykseen? </span>”Se vaihtelee kyllä proggiksen mukaan. Itse tykkään
tosi fyysisistä esityksistä ja niitä ennen täytyy lämmitellä
ihan kunnolla, ja täytyy miettiä myös tarkemmin mitä syö ennen
esitystä. Lämmittelen kyllä ihan kaikkien esitysten kohdalla,
vaikka ei olisikaan mitään spagaatteja luvassa, koska se luo mulle
keskittyneemmän tilan. Tykkään siitä tunteesta, että mun keho
tottelee ja on hereillä reagoimaan kaikkeen. Mulle on myös tärkeää
tulla ajoissa pelipaikoille. Tykkään juoda rauhassa kahvia,
juoruilla ja puhua hölmöjä juttuja kollegoiden kanssa. Mitä
rankempi juttu, sitä älyttömämmät puheet ennen esitystä.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000; font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Kerro joku
legendaarinen sählinki.</span> ”Ekana tulee mieleeni Tavallisuuden aaveen
uusintaensi-illan jälkeinen esitys. Siinähän oli se kiusallisen
hidas hääkohtaus, jossa Elina Knihtilä pitää häissä puhetta.
Lämmitysharjoituksissa ei päästy nauramatta koskaan siitä
kohtauksesta. No, ensi-ilta meni hyvin, mutta tokassa esityksessä
Ylermi Rajamaa pudotti vahingossa lusikan ja Elinalla sortui ääni
ja se oli sitten menoa. Se oli tavallaan ihan minimaalinen juttu,
mutta esityksen mittakaavassa aivan valtava asia. Hikinorot vaan
valui sen häämekon alla pitkin selkää ja kylkiä, kun yritin olla
nauramatta. Yleisökin vähitellen tajusi, että tää ei nyt
kuulunut tähän mukaan. Yritettiin vaan jatkaa silti ja pysyä
illuusiossa mukana. Kohtauksen päätyttyä yleisö antoi
väliaplodit, että päästiin joten kuten kunnialla eteenpäin.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Erikoisin
kohtaaminen yleisön edustajan kanssa? </span>”Meillä on bändin kanssa
kappale nimeltä Puuhevonen. Se kertoo vertauskuvallisesti lapsuuden
loppumisesta ja puuhevosista, jotka isoisäni teki mulle Naantalin
saaristossa sijaitsevan mökin pihaan. Oltiin sitten Oulussa keikalla
ja kesken kaiken yleisöstä huusi eräs vanhempi nainen, että
”Voitteko soittaa Puuhevosen?” ja mä spiikkasin sen sitten
seuraavaksi. Keikan jälkeen tämä nainen tuli mun luo
valokuva-albumin kanssa ja kertoi olevansa isoisäni serkku.
Albumissa oli vanhoja mustavalkoisia kuvia juuri sieltä saaresta ja
edesmenneestä isoisästäni, joka oli mulle todella rakas. Sellaisia
kuvia, joita en ollut koskaan aiemmin nähnyt. Se oli aika
ainutkertainen kohtaaminen ja muisto.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Tulevia juttuja?</span>
”Kapsäkissä alkoi pyöriä lokakuussa Jussi Nikkilän ohjaama
”Maailman ympäri 80 päivässä” ja siitä on luvassa
lisäesityksiä keväällä! Nyt marraskuun loppuun asti esitämme
Teatteri Viiruksessa Laura Mattilan ohjaamaa Oidipusta. Siinä olen
näyttämöllä mun luokkakaverin, Juho Uusitalon kanssa. Työryhmä
on muutenkin kaikki samalta vuosikurssilta: Sofia Palillo, Nicholas
Rehn ja Laura Mattila. Sitten on tulossa vähän musikaalia ja
uudempaa juttua, mutta ei niistä vielä sen enempää. Kivasti on
kaikkea tulossa ja ihan laidasta laitaan. Niin, ja bändiltä
ilmestyy kolmas levy alkukeväästä 2020!”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-LMFARTMCvLw/Xd-c0G_3D8I/AAAAAAAAIwQ/v-Jjz9n-Ei8_Y-7i2VE4IetREky_kDlqQCLcBGAsYHQ/s1600/WEF014gE.jpeg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1200" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-LMFARTMCvLw/Xd-c0G_3D8I/AAAAAAAAIwQ/v-Jjz9n-Ei8_Y-7i2VE4IetREky_kDlqQCLcBGAsYHQ/s400/WEF014gE.jpeg.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Donkey Hot (c) Mitro Härkönen</td></tr>
</tbody></table>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"><span style="color: #cc0000;">Mikä sarjakuvahahmo
tai muu fiktiivinen hahmo olisit?</span> ”Oon saanut nimeni
Anna-kirjoista. Eli voisin ehkä olla Vihervaaran Anna. Kyllä meissä
on paljon samaa.”</i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Jos sinusta
tehtäisiin supersankarihahmo, mikä olisi supervoimasi ja hahmon
nimi?</span> ”Pokemonissa on sellainen hahmo kuin Jigglypuff, joka alkaa
aina laulamaan ja kaikki nukahtaa. Sitten se loukkaantuu ja piirtää
tussilla kaikkien naamaan. Voisin olla se. Auttaisin unettomuudessa,
laulaisin tuutulaulun ja olisin hyvä loukkaantumaan. Asuna sillä
olisi joku ihana kimaltava balettiasu ja siivet, tietty.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000; font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Jos ihminen menisi
syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan
talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken?</span>
”Ottaisin äitini Elmeri-koiran. Ruuaksi ottaisin suklaata, Fazerin
Sinistä ja belgialaista Guylianin suklaata. Juotavaksi varmaan
kahvia tai punaviiniä.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Jos voisit
aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai
aikakauteen, minne menisit?</span> ”60-luku ja 70-luku kiinnostaa mua
kovasti, rakkauden kautta radikalisoituminen. Menisin Woodstockiin
fiilistelemään ja katsomaan artisteja. Siellähän oli kaikki!”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;">Mitä aiot tehdä
seuraavaksi?</span> ”Mulla on tässä tämä puolikas muffinssi. Syön sen
ja vien toisen puolikkaan Mirolle kotiin.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Bernard Pivot´n
kymmenen kysymystä :</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mistä sanasta pidät
eniten? - Laulu.</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mistä sanasta pidät
vähiten? - Audition, silleen suomalaisesti lausuttaen, ooddissön.
Tai ”aukkarit” on kans kamala.</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mikä sytyttää
sinut? - Hyvä biisi lenkillä.</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mikä sammuttaa
intohimosi? - Cheek.</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Suosikkikirosanasi?
- Vittu.</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mitä ääntä
rakastat? - Aaltojen ääniä.</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><a href="https://www.blogger.com/null" name="_GoBack"></a>
Mitä ääntä inhoat? – Yllättävät kovat äänet ahdistaa.
Vaikka lasi joka tippuu ja särkyy.</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mitä muuta kuin
omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Taitoluistelija.</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Missä ammatissa et
haluaisi olla? - Ovelta ovelle -myyjä (Oon muuten kokeillut.)</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Jos Taivas on
olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan
porteille? - Tervetuloa. Täällä onkin muutama, joita et oo pitkään
aikaan tavannut.</i></span></div>
Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-58991229044348309152019-11-27T23:21:00.002+02:002019-11-27T23:21:44.613+02:0020 faktaa Martti Mannisesta Ajai, nyt 20 faktaa -haastisvuorossa "lempilapseni" <b>Martti Manninen</b>, joka napattiin ansiokkaasti Tampereen Teatterista HKT:n leipiin ja hurmaa kansaa tällä hetkellä etenkin Pienessä merenneidossa <b>prinssi Erikin</b> roolissa. Ensi kesänä Martin voi nähdä jälleen kesäteatterihommissa Valkeakoskella Aira Samulinista kertovassa musiikkinäytelmässä, pari kesää sitten Martti vakuutti nuorena Jari Sillanpäänä samaisessa paikassa. Kyllä meidän katsojien kelpaa!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-tcrRxp6HVi4/Xd7olsxTsXI/AAAAAAAAIvg/TLUNxcx7ZcEz-aBVyAhVGPA_vDP-bOMcACLcBGAsYHQ/s1600/Martti%2BManninen%2BKuva%2BHenrik%2BSch%25C3%25BCtt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-tcrRxp6HVi4/Xd7olsxTsXI/AAAAAAAAIvg/TLUNxcx7ZcEz-aBVyAhVGPA_vDP-bOMcACLcBGAsYHQ/s400/Martti%2BManninen%2BKuva%2BHenrik%2BSch%25C3%25BCtt.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Henrik Schütt</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Martin 20 faktaa pääset lukemaan <a href="https://teatterimatka.fi/martti-manninen-20-faktaa/">täältä</a>.<br />
<br />
Jos taas haluat lukea pitkän blogihaastattelun Martista vuodelta 2013 (jolloin hän opiskeli vielä Nätyllä), tsekkaa tämä <a href="https://teatterikarpanen.blogspot.com/2013/04/haastattelussa-martti-manninen.html">linkki</a>.Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-89508140217842617032019-11-22T00:23:00.001+02:002019-11-22T11:04:49.491+02:00Haastattelussa Minna Koskela <i style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;">Minna Koskelan tapasin syyskuun alussa 2019 Aleksanterin teatterissa
Luolanainen-monologin harjoitusten jälkeen.</i><br />
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> Vuonna 1967
syntynyt Minna on horoskoopiltaan kaksoset. ”Oon kotoisin
Janakkalasta, Hämeenlinnan lähistöltä. Ala-ja yläasteet sekä
lukion kävin siellä. 1988 muutin Helsinkiin ja siitä lähtien oon
asunut täällä.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Mitä harrastat?
</span>”Ei mulla oikein ole varsinaisia harrastuksia. Teen jotain hetken,
sitten kyllästyn ja taas aloitan uutta. Vesijuoksen silloin tällöin,
puuhastelen puutarhassa, käyn katsomassa teatteriesityksiä, mitä
milloinkin.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Mitkä asiat ovat
lähellä sydäntäsi?</span> ”Kyllä mua kiinnostaa ympäristömme tila
ja luonnon sekä eläinten hyvinvointi, ja heikompien osa.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Mitkä ovat omasta
mielestäsi sinun vahvuuksiasi ammatillisessa mielessä?</span> ”Mä teen
tosi paljon töitä esityksen eteen, se on mun vahvuuteni. On myös
iso etu, että mulla on komediallista silmää, se on lisännyt
työnsaantimahdollisuuksiani.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Mikä olisi
sellainen taito, jonka haluaisit osata? Onko jotain jäänyt ns.
kaivelemaan?</span> ”Mitään ei ole varsinaisesti jäänyt kaivelemaan,
mutta kyllä mä haluaisin osata laulaa paremmin.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000; font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Mikä on ollut
toistaiseksi haasteellisin työsi?</span> ”Kyllä se on aina se
senhetkinen työ, joka tuntuu haastavimmalta ja jälkeenpäin onkin
sitten sellainen olo, että eihän tämä nyt niin paha ollutkaan
mitä aluksi luulin. Täytyy kyllä sanoa, että tässä
Luolanaisessa on muutama haasteellinen kohta, sellaisia mitä aiemmin
ei ole kohdalleni sattunut. Kokoillan monologi on jo ajatuksena
hiukan kammottava ja aihe (naisten ja miesten väliset suhteet) on
sellainen, josta on jo kirjoitettu paljon. Voisiko siitä vielä
löytää kiinnostavia huomioita? Jo lähtökohdiltaan Luolanaista on
ollut jännittävää tehdä ja on ollut todella palkitsevaa huomata,
että niitä koluamattomia nurkkia löytyy vielä. Muutamat omat
kliseisetkin ajatukseni on pyyhitty pölyistä puhtaammaksi.”</i></span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Y_sJxtCFrJs/XdcQdmM2VBI/AAAAAAAAIuw/ZdofIjQUUSgcmiyIkZoaG-FQepZM4DmDACLcBGAsYHQ/s1600/Nils%2BKrogell.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-Y_sJxtCFrJs/XdcQdmM2VBI/AAAAAAAAIuw/ZdofIjQUUSgcmiyIkZoaG-FQepZM4DmDACLcBGAsYHQ/s400/Nils%2BKrogell.jpeg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luolanainen (c) Nils Krogell</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;"><span style="color: #cc0000;">Onko suvussasi
muita teatterialalla tai jollain muulla taiteellisella alalla olevia?
</span>”Näyttelijöitä ei taida olla, enkä muista hankkiiko kukaan
leipäänsä taiteilijana, mutta sarjakuvataidetta,
runonlausuntaperinnettä ja kanteleensoittoa suvusta löytyy.”</i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Missä vaiheessa
sinä sitten kiinnostuit teatterista? </span>”Tosi myöhään. Kävin
katsomassa lapsena Kasper ja Jesper ja Joonatanin. Ja inhosin sitä.
Tv:stä tykkäsin. Katselin telkasta draamaa ja mietin silloin, että
miksi joku näyttelijä puhuu tietyllä tavalla tai sanoo juuri noin.
Aloin katsomaan ohjelmia ”sillä silmällä”. Turengissa oli (ja
on edelleen) harrastajateatteri, Janakkalan JATS. Luokkakaverini Taru
Kivinen oli siellä ja minäkin liityin mukaan. Teimme myöhemmin
yhdessä näytelmää Seppojuhani Ruotsalaisen kanssa. Huomasin sitä
tehdessä, että tässä on nyt jotain kiinnostavaa ja sellaista,
jonka hiffaan. Sitten hain Voionmaan Opiston puoli vuotta kestäneelle
näyttelijälinjalle, kävin sen, hain Teakiin 1988 ja pääsin
sisään. Valmistuin kandiksi 1992. Mulla ei ole koskaan ollut mitään
haaveammattia. Näyttelijäkärpänen puraisi mua nuorena, mutta
teatterikärpänen puraisi aika myöhään. Mä en aiemmin oikein
pitänyt teatterista. Musta se oli jotenkin raskasta ja väsyttävää.
Tykkäsin kyllä hirveän paljon Aulangon Satuteatterista, se oli
parasta. Tynnyri-Tommit ja Lintu Siniset...”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Hei mäkin olen
nähnyt Lintu Sinisen Aulangolla, joskus 70-luvulla! Muistan, kun
lintu meni vaijeria pitkin siellä tornissa ja äitini kuiskasi, että
miksi se menee vatsa ylöspäin… </span>”Lintu Sininen oli niin hieno!
Mua alkaa tässä ihan itkettää, se oli niiiiin hieno juttu ja
kaikki oli jotenkin niin mielettömän maagista! En tainnut edes
laskea sitä teatteriksi, se oli silkkaa taikaa. Mulla on kyllä
sellainen tunne, että olisinko Satuteatterin innoittamana ollut
hetken Hämeenlinnan Miniteatterin toiminnassakin mukana…? Ainakin
jossain kokouksessa, mutta ehkä välimatka Janakkalasta
Hämeenlinnaan oli liian pitkä kuljettavaksi.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Mitenkäs koulussa,
oliko teillä siellä näytelmäkerhoja tai vastaavia?</span> ”Oli meillä
toimintaa ja olin niissä aktiivisesti mukana. Perjantaisin saimme
tehdä välituntisin aina pienoisnäytelmiä, ja niissä olin
tietenkin suuna ja päänä kirjoittamassa ja ohjaamassa. Meillä oli
kolmen tytön porukka ja keksimme kaikenlaista. Edelleenkin tykkään
käsikirjoittaa ja ohjata, onneksi mulla on hyvin monipuolinen
työnkuva.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Miksi teatteri?
Mikä siinä viehättää? </span>”Mä tykkään ratkoa arvoituksia ja
käyttää päätäni. Mulla pitää aina olla joku suunnitelma,
muuten kyllästyn. Ratkon sudokuja, vaihtelen huonekalujen paikkoja.
Mulla on oltava pohdittavaa ja teatteri tarjoaa sopivasti pähkinöitä.
On mahtavaa, kun joku pitkään jumittanut kohtaus etenee ja aukeaa.
Teatteri sisältää niin paljon ajattelutyötä. Esiintyminen ei ole
mulle tärkein osa ammattiani. Toki esiintyessä annan kaikkeni,
mutta mulle teatterin suola on pohdiskelu ja kaikki se, miten esitys
saadaan kasaan. Pohdinta ei lopu ensi-iltaan, vaan teen sitä koko
esityskaaren ajan ja oon siinä mielessä varmaan rasittava
vastanäyttelijä. On ihan mahtavaa, jos vastanäyttelijäni sattuu
olemaan samanmoinen ja tarjoaa uusia ideoita ja siten esitys kehittyy
paremmaksi koko ajan. Siksi teatteri. Sitä samaa ei voi tehdä
elokuvissa eikä telkkarissa.”</i></span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-W08je5rVRQA/XdcQqqex2GI/AAAAAAAAIu0/CdEh21RBlJoSC8J_L9ebJC4m_eaipZ6SwCLcBGAsYHQ/s1600/26912692880_e30da3c009_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="427" data-original-width="640" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-W08je5rVRQA/XdcQqqex2GI/AAAAAAAAIu0/CdEh21RBlJoSC8J_L9ebJC4m_eaipZ6SwCLcBGAsYHQ/s400/26912692880_e30da3c009_z.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Linnan juhlat, Minna toinen oikealta... (c) Otto-Ville Väätäinen</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;"><span style="color: #cc0000;">Mikä on ollut
tärkein oppi, jonka olet urasi varrella saanut?</span> ”Hmm. Sellaisen
olen ainakin oppinut, että etenkin komedian pitää perustua
tunnistettavuuteen. Tähän joutuu aina silloin tällöin palaamaan
komediaa tehdessään. Vaikka sulla olisi kuinka rikas mielikuvitus
ja pystyisit vetämään ties minkälaisia hahmoja kehiin, se ei
naurata, jos katsoja ei pysty jollain tavalla tunnistamaan sitä.
Ohjaajana joudun tästä muistuttamaan aika-ajoin myös.”</i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Onko sinulla omia
ns. esikuvia, joita erityisesti ihailet tai arvostat? </span>”Kyllä.
Ritva Valkama, Elina Salo ja Leena Uotila nyt ensimmäisenä tulivat
mieleeni. Television puolelta Velipuolikuu teki aikoinaan ison
vaikutuksen. Ja Fakta homma, jossa taas tunnistettavat hahmot, joilla
kaikilla oma tarkka persoonallisuutensa. Nuorempana en varsinaisesti
fanittanut mitään bändiä tai artistia vaan kirjailijoita,
kirjoittajia ja tekstittäjiä. Ihailin kovasti esimerkiksi Jukka
Virtasen ja Juice Leskisen sanoituskykyä ja tekstejä.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Kuka olisi
”unelmiesi vastanäyttelijä”, jos saisit vapaasti valita?</span>
”Tämähän on ihan mahdoton kysymys, niitähän on loputtomasti ja
Suomessakin on todella upeita näyttelijöitä. Vastataan vaikka
näin, että Leo Jokelan kanssa olisi ollut mahtavaa näytellä.
Olisi ollut mainiota tuntea hänet muutenkin, istua hänen kanssaan
vaikka baarissa hetki ja kuunnella juttuja. Tosin koomikot on yleensä
aika hiljaisia, joten luultavasti olisin saanut nauttia
hiljaisuudesta.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Entä kenen kanssa
haluaisit laulaa dueton?</span> ”Voi reppanaa, jos joutuu mun kanssani
duetoimaan hahah. No, Leo Jokelan kanssa voisi olla hauska
duetoidakin. Tai Esa Pakarisen!”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Missä eri
teattereissa olet näytellyt? </span>”Aika vähän niitä teattereita
varsinaisesti on, vierailuesityksiä on toki ollut monessa.
Virallisesti oon näytellyt Turun Kaupunginteatterissa, Helsingin
Kaupunginteatterissa, Ryhmäteatterissa, Koko Teatterissa,
Musiikkiteatteri Kapsäkissä, Rauman Kaupunginteatterissa ja
Aleksanterin teatterissa.”</i></span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-oYH-Qv0UmQw/XdcQ3B6zI7I/AAAAAAAAIu4/YebT0e6MCVQTPgk0QNwQiaguYGQQZSVLACLcBGAsYHQ/s1600/Luolanainen_400x400.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="400" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-oYH-Qv0UmQw/XdcQ3B6zI7I/AAAAAAAAIu4/YebT0e6MCVQTPgk0QNwQiaguYGQQZSVLACLcBGAsYHQ/s400/Luolanainen_400x400.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luolanainen (c) Aleksanterin teatteri</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;"><span style="color: #cc0000;">Mainitse muutama
rooli tai koko proggis, joka on ollut jollain tavalla itsellesi
tärkeä. </span>”Mä oon kyllä tosi huono katsomaan taaksepäin…
muistan vain tällä hetkellä tai edessä olevia juttuja.”</i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> No muutetaan
kysymystä siten, että kerro millaisissa jutuissa olet ollut mukana
tavalla tai toisella. </span>”Oon tehnyt paljon komediaa, eikä se ole
ollut mitenkään oma valintani. Mua on aina pyydetty komedioihin ja
näyttelijä sanoo harvoin ei. Komediaa on varmaan tullut tehtyä
myös siksi, että Teakissa oli komiikan mestareita opettajana
(Pertti Sveholm, Mikko Kivinen, Vesa Vierikko, Kari Heiskanen, Raila
Leppäkoski) ja heiltä oppi paljon lajista. Itse asiassa mä oon
tehnyt aika vähän teatteria, mulla on saattanut olla yksi näytelmä
kolmen vuoden aikana. Työni on nykyään näyttelemisen ohella myös
ohjaamista ja käsikirjoittamista. ”Das Ria – Diivan kuolema”
(lavalla Ria Kataja) on yksi esimerkki ohjaamistani ja
käsikirjoittamistani jutuista, samoin ”Melkein kuin Emmerdalessa”,
jossa oli mukana Ella Pyhältö ja Susa Saukko. Keski-Uudenmaan
Teatterissa oli ensi-illassa näytelmä ”Exän uusi ja vanha”,
sekin oli mun ”kynästäni” ja sitä esitettiin myös Rauman
Kaupunginteatterissa. Nämä kaikki olivat ja ovat tärkeitä juttuja
mulle. Etenkin ohjaaminen on auttanut mua itseäni myös
näyttelijänä. Tajuan mielestäni nyt paremmin sen, miten kannattaa
toimia, että ohjaaja saa musta paremmin irti. Näyttelijänä ja
ohjaajana saan toteuttaa sosiaalista puoltani ja erakoitumispuoleni
löytyy sitten kirjoittamisesta.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Millaista teatteria
haluaisit itse nähdä enemmän?</span> ”Mä tykkään monenlaisesta
teatterista ja oon siinä mielessä ”helppo katsoja”. Erityisen
paljon tykkään Leea Klemolan jutuista – tunnistan Leean
”jättömaamaailman”. HKT:n Kinky Boots oli mielestäni sairaan
hyvä. Muhun tekee vaikutuksen tietynlainen intohimo – nyt on
päätetty, että nyt mennään ja jumalauta sitten mennään!
Tykkään myös pienistä jutuista. Teatteri Jurkka on ollut tärkeä
jo Teak-ajoista asti.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Mitä on mielestäsi
”teatterin taika” ja voiko sitä selittää?</span> ”Lintu Sinistä
vedetään tornista torniin lankaa pitkin ja mä tiedän, että lintu
menee lankaa pitkin, mutta silti uskon, että se lentää ja mua
alkaa itkettää - siinä on teatterin taika kiteytettynä!”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Mitkä asiat
inspiroivat sinua esim. kirjoittamisessa? </span>”Usein inspiraatio lähtee
asioista, jotka ärsyttävät tai vaivaavat mua tai jotka saavat mut
tuohtumaan. Sitten alan tutkia omaa tuohtumustani tarkemmin ja
miettiä, voisinko ajatella siitä asiasta myös toisin. Onko
tuohtumukseni ansaittua vai klisee? Alan käännellä ja väännellä
asiaa ja pian alkaa pulpahdella tarinaa pintaan. Joskus käy niin,
että itse tuohtumus on ollut vain sysäys eikä sitä ole enää
lopullisessa näytelmässä mukana ja itse näytelmä saattaa kertoa
jostain ihan muusta aiheesta.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Onko sinulla jotain
rutiineja tai rituaaleja, joilla valmistaudut esitykseen? </span>”Ei
varsinaisia, mutta mä oon aamuvirkku ja iltapäivisin ennen esitystä
haluan ottaa pienet torkut, että jaksan uusin aivoin tehdä työtäni
illalla. Esiintyminen ei tule tuosta noin mulla luonnostaan.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Kerro joku
legendaarinen sählinki, joka on sattunut esityksen aikana.</span> ”Kaikkea
on kyllä sattunut… Kerran Reinikaisessa (tää tapahtui Raumalla
tai Oulussa) mä vaan istuin ihan rauhassa takana omiin ajatuksiini
vaipuneena ja muut jo katsoi, että kylläpä Minna istuu rauhassa
vaikka ihan kohta pitäisi olla lavalla. Yhtäkkiä lavalta alettiin
huudella ”Salminen! Saaalmineeen! SALMINEN!” ja mä tajusin
”Vittu, Salminen! Sehän oon minä!” ja äkkiä lavalle. Oon
saanut tästä kyllä kuulla.”
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Kerro joku
erikoinen kohtaaminen katsojan kanssa.</span> ”Kerran yhden
komediaesityksen jälkeen eräs nainen itki hysteerisesti ja
ajattelin, että hänellä on joku hätä, mutta hän sanoikin ”Te
ootte vaan niin ihania, mua itkettää siksi!” Se jäi kyllä
mieleeni. Katsojakohtaamiset on olleet kyllä mukavia aina,
ystävällisiä ja lämpimiä kohtaamisia, vaikka olisi ollut
negatiivistakin palautetta.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Tulevia roolejasi,
Luolanaisen lisäksi?</span> ”Ensi kesäksi tulee Imatralle ”Pokka
pitää” ja siinä olen Hyacinth Bucket. Satu Rasilan ja Petja
Lähteen kanssa kirjoittamani komedia ”Love me tinder” (joka
pyöri pari kesää sitten Emma Teatterissa Naantalissa) tulee
syksyllä ´19 Imatralle myös ja sen ohjaa Misa Palander.
Telkkapuolella tulee muutamia rooleja ulos, oon esim. tämänvuotisessa
Joulukalenterissa mukana. Luolanaista esitetään täällä
Aleksanterin teatterissa ja se myös vierailee eri puolilla Suomea,
mm. Turussa ja Riihimäellä.”</i></span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vfRpfBtbRJc/XdcRDxOqsgI/AAAAAAAAIvA/RopTdHuyAGMPVBcXZ0gd-B59rEIMKm0lQCLcBGAsYHQ/s1600/pp_653x414px_0.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="414" data-original-width="653" height="252" src="https://1.bp.blogspot.com/-vfRpfBtbRJc/XdcRDxOqsgI/AAAAAAAAIvA/RopTdHuyAGMPVBcXZ0gd-B59rEIMKm0lQCLcBGAsYHQ/s400/pp_653x414px_0.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pokka pitää (c) Imatran Kesäteatteri</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;"><span style="color: #cc0000;">Millaisia terveisiä
lähettäisit täältä nuorelle itsellesi? </span>”Sanoisin hänelle,
että ei hätää. Anna mennä vaan.”</i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Osaatko imitoida
ketään?</span> ”En niin paljoa, että lähtisin niitä esittämään.
Jossain vaiheessa on tullut imitoitua ”missimamma” Laila
Snellmannia ja Emma Teatterin Linnan juhlissahan imitoin Martti
Ahtisaarta, en lähtis kyllä kummallakaan kehumaan.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Mikä
sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla?</span> ”No vaikka
Teräsmies. Se on komee ja sillä näkyy naama. Monet on jossain
hupun peitossa.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Jos sinusta
tehtäisiin supersankarihahmo, mikä olisi supervoimasi?</span> ”Tulee
mieleen niiin huonoja… Ai muillakin on ollut? Liittyykö kaikilla
jotenkin pieruun? Ai ei vai hahahhah. No siinä tapauksessa haluaisin
olla sellainen, joka pystyisi tarvittaessa muuttumaan näkymättömäksi.
Se olisi mahtavaa. Urkkisin mitä muut puuhailee. Pikkuisen sivussa
tekisin supersankarihommiakin ihan nimeksi, jotta en joutuisi huonoon
valoon tai peräti vankilaan. Ehkä olisin myös sellainen tyyppi,
joka pystyisi menemään seinien läpi.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Jos ihminen menisi
syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan
talvipesääsi viihdykkeeksi/ruuaksi siltä varalta, että heräätkin
kesken kaiken?</span> ”Olisko siellä sähköä? Jaa, niin, mä saan itse
päättää mitä siellä on. En mä ihan karhunluolassa haluaisi
kyllä asua, mulla pitäisi olla siellä pehmoiset tyynyt ja täkit.
Kiva lämpöpatterikin olisi ja olishan se herättyä kivaa katsella
Netflixiä tai kuunnella äänikirjoja. Hyvää naposteltavaakin
pitäisi olla. Puuro olis Aromipesässä hautumassa siinä vieressä
koko ajan, kyllä. Puuro mansikkasilmällä, karjalanpiirakoita,
suklaakakkua…</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Jos voisit
aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai
aikakauteen, minne menisit? </span>”Jotenkin tuntuu pelottavalta
ajatukselta, että pamahtaisin randomina jonnekin vuosien taakse
ihmettelemään. Heti olisi rutto nilkassa tai paise päässä…
Ehkä uskaltaisin mennä vain eiliseen. Nyt kun alkaa miettiä, niin
olisi ehkä kiintoisaa mennä hetkeksi seuraamaan esim. kivikautista
tavallista perhe-elämää. Tavallista arkea kaikkine
omituisuuksineen. En ole suurten tapahtumien ystävä enkä ole
kiinnostunut mistään spektaakkelimaisista käänteistä.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Jos sinun
elämästäsi tehtäisiin näytelmä, millainen se olisi? </span>”Se olisi
sairaan tylsä esitys.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Kuka olisi
roolissasi?</span> ”Kari Väänänen.”</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="color: #cc0000;"> Kunnon nauruhepuli.
Tämän esityksen haluaisin kyllä nähdä.</span> ”Ehkä Kari sais mun
elämästä jotain irti.”
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000; font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> Mitä aiot tehdä se</i></span><i style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"><span style="color: #cc0000;">uraavaksi?</span> </i><i style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">”Menen ruokkimaan ja ulkoiluttamaan koiraani.”</i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> Bernard Pivot´n
kymmenen kysymystä :</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><br />
</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mistä sanasta pidät
eniten? - Rakkaus</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mistä sanasta pidät
vähiten? - Viha</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mikä sytyttää
sinut? - Lämpö</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mikä sammuttaa
intohimosi? - Valhe</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mikä on
suosikkikirosanasi? - Vittu</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mitä ääntä
rakastat? - Tuulta</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mitä ääntä
inhoat? - Tuulta</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Mitä muuta kuin
omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Huippupianisti</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Missä ammatissa et
haluaisi olla? - Pyöveli</i></span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Jos Taivas on
olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle, kun saavut Taivaan
porteille? - Oijoi, ihana nähdä sinut täällä!</i></div>
<br />Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-4179434305540862842019-11-20T23:09:00.002+02:002019-11-20T23:09:39.251+02:0020 faktaa Pekka Huotarista Kas tässä <b>Pekka Huotarin</b> faktapaketti. Pekan voi nähdä tällä hetkellä tositoimissa HKT:n näytelmissä <b>Fingerpori</b> ja <b>Riistapolku</b>, hyvin erityylisiä molemmat.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-TqeEQmwiO_o/XdWrSrqTmsI/AAAAAAAAIuk/-ZcOT6rRXBQV7ygYxxAxKKfpuR6cEQcMgCLcBGAsYHQ/s1600/Pekka_Huotari_19A0334.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-TqeEQmwiO_o/XdWrSrqTmsI/AAAAAAAAIuk/-ZcOT6rRXBQV7ygYxxAxKKfpuR6cEQcMgCLcBGAsYHQ/s320/Pekka_Huotari_19A0334.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Mirka Kleemola </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Pekan 20 faktaa pääset lukemaan <a href="https://teatterimatka.fi/pekka-huotari-20-faktaa/">täältä</a>.Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-12341492064190498582019-11-18T16:24:00.001+02:002019-11-19T23:20:26.624+02:00Kolmas kerta toden sanoo / Pieni merenneito Hyvin harvoin tulee nykyään hurahdettua mitään katsomaan uudestaan, tältä vuodelta poikkeuksena tosin Riihimäen Täti ja minä ennätyksineen sekä Kansallisteatterin Kolme sisarta, jonka näin lopulta neljä kertaa. Ja sitten on HKT:n <b>Pieni merenneito</b>, jota olin ensin katsomassa ensi-illassa ja siitä suurin osa meni visuaalisen puolen ihasteluun ja hämmästelyyn, niin paljon oli sellaista katseltavaa ettei aiemmin ikinä (kirjoitukseni enskarista <a href="https://teatterikarpanen.blogspot.com/2019/09/pieni-merenneito-helsingin.html">täällä</a>).<br />
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-wguYpltEjeg/XdKnddsFz9I/AAAAAAAAIts/AJZAJhp7l6gaSq-t6vnlRUSWA9Y2WZktQCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_IMG_20190928_224235_829.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1023" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-wguYpltEjeg/XdKnddsFz9I/AAAAAAAAIts/AJZAJhp7l6gaSq-t6vnlRUSWA9Y2WZktQCLcBGAsYHQ/s320/thumbnail_IMG_20190928_224235_829.jpg" width="255" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Peter poseeraa (c) Teatterikärpänen </td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br />
<div>
Tiesin jo ennalta, että tämän musikaalin haluan nähdä ainakin kaksi kertaa ja suurin syy oli se, että prinssinä ja prinssin understudyna olisi kaksi suurta suosikkiani, <b>Martti Manninen</b> ja <b>Peter Nyberg</b>, joista etenkin jälkimmäisen kaikki proggikset olen pyrkinyt näkemään koska harvinaista herkkua (Marttia kun olen nähnyt aika usein etenkin Tampereen Teatterissa). Joskus on käynyt niin, että mennessäni jotain katsomaan onkin jossain tietyssä roolissa ollut understudy jostain syystä vuorossa ja pettymys on ollut suuri, koska olen halunnut nähdä roolissa juuri tietyn henkilön. No, pettymys on usein siinä esityksen aikana sitten laantunut kun on käynyt ilmi, että jestas tämä understudy on upea ja lopulta en ole edes muistanut, ketä odotin roolissa näkeväni... Tämän proggiksen molemmat prinssit ovat omalla tavallaan huikeita ja valloittavia, laulavat suoraan sydämeen ja niin komeita, että ihan sydämestä ottaa. Ja sydämestä ottaa etenkin kohtauksessa, jossa Eric tanssittaa Arielia linnassaan ja sadat pienet valot syttyvät loistamaan ympäri salia. Ah, täydellistä ja sadunomaista ja romanttista, vaikken mikään romantiikan vannoutunut ystävä olekaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Onnistuin näkemään Peterin prinssinä ensimmäistä kertaa syyskuun puolella ja kävi vielä niin, että marraskuulle tekemäni "varmistusreissukin" onnistui ja pääsin näkemään hänet jo toistamiseen ja samalla koko musikaalin kolmatta kertaa. Kyllä se niin on, että istumapaikallakin on katsomiskokemuksen kannalta väliä. Ensi-illassa istuin suhteellisen kaukana eli rivillä 11 ja siitä näki kokonaisuuden täydellisesti, toisella kerralla istuin kakkosrivissä ja siitä taas yksityiskohdat ja ilmeet korostuivat hienosti, mutta jotenkin tuntui siltä, että istun liian lähellä. Kolmannella kerralla istuin rivillä 7 ja siitä avautui taas ihan toisenlainen kokemus - näki sekä kokonaisuuden että yksityiskohdat kivassa balanssissa ja pystyin nauttimaan täysillä, kun ei ihan kaikkea tarvinnut enää ihmetellä suu auki. Hassua kirjoittaa noin! Että muka tuntui kovin tavalliselta se, että tuosta noin Ariel lähtee pyrstöään heilutellen uimaan näyttämön poikki ja sitäkö ei tarvitsisi enää hämmästellä, koska tuntuu liian tutulta ja siltä, että mitäs ihmeellistä tässä nyt muka on... Ehei, sitä en tarkoita. Tarkoitan sitä, että jos ekalla kerralla jään tuijottamaan pitkäksi aikaa valtavaa taustalla uiskentelevaa rauskua ja kaikki muu unohtuu, osaa toisella ja kolmannella kerralla katsella vähän muuallekin. Karnevalistinen väri-ja hahmoiloittelu "Jää syvyyksiin (Under The Sea)"-kappaleessa on ehdottomasti suosikkikohtaukseni, ja sitten vielä tanssaava lokkiporukka - ja ensimmäistä kertaa näin kunnolla mainiot sammakot ja flamingot, kun oltiin soutelemassa/suutelemassa. </div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-5zr2wO1g6AI/XdKnuN3o9QI/AAAAAAAAIt0/2nqwfJ9QTocasws0nKuRowONhDpceKF6QCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_received_424718951519228.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="960" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-5zr2wO1g6AI/XdKnuN3o9QI/AAAAAAAAIt0/2nqwfJ9QTocasws0nKuRowONhDpceKF6QCLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_received_424718951519228.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ursulan kotialbumista :) </td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja sitten on TIETYSTI upeaakin upeampi merinoita Ursula (<b>Sanna Saarijärvi </b>tai Annamaria Karhulahti, joka hänkin on varmasti upea), joka saa aikaan kylmät väreet aina esiinlipuessaan. Ihana ja kamala ja ehdottoman tyrmäävä ilmestys, ja niiiin herkullinen rooli että oksat pois. Katselisin ja ihastelisin häntä ja lonkeroidensa jatkuvaa liikettä loputtomiin, moista hahmoa en ole koskaan ennen nähnyt enkä varmasti tule vähään aikaan näkemään. Onnistuin järkkäämään kolmannella kerralla seuralaisenani toimineelle äidilleni pienen väliaikayllärin, ja pääsimme tapaamaan Ursulaa henk.koht. Äitini ilme kertoo paljon. </div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-2ebWIG3gYKQ/XdKn5sf6RaI/AAAAAAAAIt4/fs5Tawe5Nl4KkRE25NtbR8PBOGmbDsp4gCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_20191108_215742.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="938" data-original-width="1280" height="292" src="https://1.bp.blogspot.com/-2ebWIG3gYKQ/XdKn5sf6RaI/AAAAAAAAIt4/fs5Tawe5Nl4KkRE25NtbR8PBOGmbDsp4gCLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_20191108_215742.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">#TeamUrsula (c) Jyrki Kasper </td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Onnea teille, joilla Pieni merenneito (+ Tritonin "atrain" ja ihana Pärsky) vielä kokonaan kokematta! Nauttikaa kaikilla aisteilla ja hei, ne puhelimet pois. Tällä kertaa eturivissä eräs herra antaumuksella kuvasi ja onneksi järjestysmies kävi hiukan huomauttamassa asiasta ja pyysi väliajalla vielä poistamaan kuvat, ja edessäni istunut nainen kaivoi kesken mehukkaan kohtauksen kännykän kassistaan ja alkoi jotain viestiä naputtelemaan. Mikä on niin tärkeää? Millaista esimerkkiä näyttää vieressään istuneille lapsikatsojille? En jaksa ymmärtää. Kunpa Ursulan lonkerot olisivat niin pitkiä, että nappaisivat katsomosta kännykät pois tai Kiero tahi Liero tulisi tuijottamaan suhteellisen pistävällä katseella viereen, että joskohan älyäisi laittaa luurin takaisin laukkuun... </div>
<div>
<br /></div>
<div>
ps. Peter Nybergin ohjaama musikaali "<b>Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen</b>" ensi kesänä Salossa Vuohensaaren Kesäteatterissa. Olispa jo kesä!</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Q-nVymiTJlA/XdKoMABYIlI/AAAAAAAAIuE/Uk9UPNiaGRw-DChav6LKh38Kv03rAfwUgCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_20191108_195959.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1105" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Q-nVymiTJlA/XdKoMABYIlI/AAAAAAAAIuE/Uk9UPNiaGRw-DChav6LKh38Kv03rAfwUgCLcBGAsYHQ/s320/thumbnail_20191108_195959.jpg" width="276" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">kuvan nappasi Ursula </td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-65973429515783696372019-11-16T17:53:00.002+02:002019-11-16T17:53:43.191+02:0020 faktaa Petra Karjalaisesta Upeaakin upeamman <b>Petra Karjalaisen</b> voi nähdä vielä hetken Tampereen Työväen Teatterin Billy Elliot -musikaalissa sekä Tampereen Komediateatterin näytelmässä Vilpitön mieli.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-MxXno87aWtM/XdAa0QdTbuI/AAAAAAAAItg/AJ6PEKbcDkEZlTdmDUl8KG3xz9_u8CS8gCLcBGAsYHQ/s1600/Petra%2BSusanne%2BPapinsaari.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="636" data-original-width="640" height="318" src="https://1.bp.blogspot.com/-MxXno87aWtM/XdAa0QdTbuI/AAAAAAAAItg/AJ6PEKbcDkEZlTdmDUl8KG3xz9_u8CS8gCLcBGAsYHQ/s320/Petra%2BSusanne%2BPapinsaari.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Susanne Papinsaari </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Petran 20 faktaa pääset lukemaan <a href="https://teatterimatka.fi/petra-karjalainen-20-faktaa/?fbclid=IwAR2_Sa8_RabW6pJi75CCH1Q9oU13hdxHL0Td41Joo6d4A5TZ1LfkrReoHH0">täältä</a>.<br />
<br />
Jos taas haluat lukea pitkän blogiin tehdyn haastattelun, se löytyy <a href="https://teatterikarpanen.blogspot.com/2014/06/haastattelussa-petra-karjalainen.html">täältä</a>.Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-58374606518435205152019-11-14T20:31:00.002+02:002019-11-14T20:31:35.133+02:0020 faktaa Pekka Strangista <b>Pekka Strangin</b> voi tällä hetkellä nähdä lavalla Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä farssissa <b>Täydellinen lauantai</b>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-QP87A5Z8z_M/Xc2dP4kpRgI/AAAAAAAAItU/NAMR1JTPhXAq4U9Ce0la2eEece5eFDudwCLcBGAsYHQ/s1600/Pekka_Strang_M7A6114_MV.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-QP87A5Z8z_M/Xc2dP4kpRgI/AAAAAAAAItU/NAMR1JTPhXAq4U9Ce0la2eEece5eFDudwCLcBGAsYHQ/s320/Pekka_Strang_M7A6114_MV.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Mirka Kleemola </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Pekan 20 faktaa pääset lukemaan <a href="https://teatterimatka.fi/pekka-strang-20-faktaa/">täältä</a>.Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-43567316871459628392019-11-07T16:29:00.000+02:002019-11-07T16:29:13.788+02:00Elling / Tampereen TeatteriElling / Tampereen Teatteri, Frenckell-näyttämö<br />
<br />
Ensi-ilta 1.11. 2019, kesto noin 2h (väliaikoineen)<br />
<br />
Käsikirjoitus Axel Hellstenius (perustuu Ingvar Ambjørsenin romaaniin <i>Brødre i Blodet</i>)<br />
Suomennos Henri Kapulainen<br />
Ohjaus Samuli Reunanen<br />
Lavastus- ja pukusuunnittelu Aili Ojalo<br />
Valosuunnittelu Tuomas Vartola<br />
Äänisuunnittelu Jouni Koskinen<br />
Kampausten ja maskien suunnittelu Kirsi Rintala<br />
<br />
Rooleissa : Johannes Korpijaakko, Ville Majamaa, Kirsimarja Järvinen, Antti Tiensuu ja Eeva Hakulinen<br />
<br />
Ennen Frenckell-visiittiä olin käynyt Museokeskus Vapriikissa ja vihdoinkin nähnyt hienon <a href="http://vapriikki.fi/nayttelyt/teatterikaupunki/">Teatterikaupunki</a>-näyttelyn, ja pikkuisen liikuttunutkin loppupuolen "Näyttelijöiden kaupunki"-kuvakavalkadista. Miten paljon muistoja niihin kuviin liittykään, oi sentään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-MLdWshJchjM/XcQoA1GZscI/AAAAAAAAIsw/SovvtCUsufUK5brEVhocQ5TZ6OtF7ScjwCLcBGAsYHQ/s1600/ELLING%2B%25286%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="265" src="https://1.bp.blogspot.com/-MLdWshJchjM/XcQoA1GZscI/AAAAAAAAIsw/SovvtCUsufUK5brEVhocQ5TZ6OtF7ScjwCLcBGAsYHQ/s400/ELLING%2B%25286%2529.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kjell Bjarne ja Elling </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Näytelmässä <i>Elling</i> kaksi kaverusta Elling (<b>Johannes Korpijaakko</b>) ja Kjell Bjarne (<b>Ville Majamaa</b>) saavat elämänsä tilaisuuden osoittaa olevansa yhteiskuntakelpoisia ihan tavallisia kansalaisia ja saavat oman kämpän, asusteltuaan sitä ennen vuosikaudet laitoshoidossa. Miesten touhuja käy tämän tästä vähän valvomassa ja eteen päin tsemppaamassa sosiaalityöntekijä Frank (<b>Antti Tiensuu</b>), jolla tuntuu olevan jotenkin valmentajamaisia elkeitä, kova ääni ja varmasti seudun komein takatukka ja garderoobi. Miltä mahtaa tuntua asustella ihan omassa asunnossa, kun joutuu/pääsee huolehtimaan kauppareissuista ja kokkailuista ja henkilökohtaisesta hygieniastakin ihan omatoimisesti, ja kun joutuu opettelemaan ihan uusia taitoja, kuten puhelimeen vastaaminen. Ja sitten pitäisi taas lähteä ulos käppäilemään ja ihmisten ilmoille, vasta kun on tottunut siihen, että nyt on oma kämppä, jonka seinien sisäpuolella opetella turvallisesti eloa uudenlaisista lähtökohdista. Puhelin ja ovikello soi aika kovalla minunkin korviini, ja saa kaverukset hyppimään kirjaimellisesti seinille. Paniikin pystyy helposti aistimaan, miehet ovat tämän tästä säikkyjä kuin vauhkot eläimet. Ja sitten radiosta soi "Fool on the hill" ja kaikki on taas hyvin.<br />
<br />
Mainio, sympaattinen kaksikko tämä Elling ja Kjell Bjarne. Istun hymy korvissa katsomossa ja seurailen hyväntahtoisena miesten touhuja ja kuvioita. Kaupantätinä olen työssäni tottunut monensorttisiin asiakkaisiin ja päivittäin ostoksilla käy tyyppejä, joille saatan olla ainut, jolle uskaltaa avata suunsa ja jopa reippaasti moikkailla. Tuntuu hirmuisen tärkeältä, että on joku tuttu ja turvallinen kantapaikka, jossa asioida samalla kellonlyömällä ja jossa tulee kohdelluksi ihmisenä eikä naureta hassullekin käytökselle päin naamaa. Nämä pojjaat uskaltautuvat ravintolaan tilaamaan läskisoosia, ja saavat erikoiskohtelua rempseältä tarjoilijalta (<b>Kirsimarja Järvinen</b>). Alkoi muuten tehdä läskisoosia mieli...<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qvhtG855_EY/XcQoLw6_g1I/AAAAAAAAIs0/TgdCUixPvy8rMyumRGL8Ixcdc_apM46xQCLcBGAsYHQ/s1600/ELLING%2B%25285%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="1024" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-qvhtG855_EY/XcQoLw6_g1I/AAAAAAAAIs0/TgdCUixPvy8rMyumRGL8Ixcdc_apM46xQCLcBGAsYHQ/s400/ELLING%2B%25285%2529.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaverukset ravintolassa </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Elling loikkaa aika usein asunnosta lavan reunalle milloin mitäkin selittämään, ja runosuonikin siinä vahingossa puhkeaa. Sattumalta löytyy runous mielenkiinnon kohteeksi ja lehdestäkin löytyy kuin tilauksesta ilmoitus runoillasta, jonne Elling salamyhkäiseksi tuntemattomaksi naamioituneena soluttautuu. Mikä look! Mainio kohtaus, ja Johannes Korpijaakko on roolissaan varsin etevä muutenkin. Ruumiinkieli ja puheilmaisu tekee minuun etenkin vaikutuksen, aikamoinen ryhtireino on tämä Elling ja vetelee housunkaulustaan ylemmäs tämän tästä. Kjell Bjarnen rooli taas sopii kuin nakutettu Ville Majamaalle, monesti ja vähän kyynel silmässä tuli mieleeni Hiiriä ja ihmisiä-näytelmän ressukka Lennie, joka ei tahtonut kenellekään mitään pahaa ja höpötti kaniineista koko ajan. "Kerro taas niistä kaniineista, George", hoki Lennie ja Kjell Bjarne taas kärttää Ellingiä kertomaan naisseikkailuistaan ja muutenkin tuntui sukupuoliasiat kiinnostavan.<br />
<br />
Väliajan jälkeen tapahtuva lavalleastelu toi mieleeni Peteliuksen ja Kallialan "hyvääää iltaaa"-kaksikon, jotka kylkimyyryä saapuvat estradille kertomaan milloin mitäkin opettavaista tarinaa...<br />
<br />
Ensin miekkosten elämää tupsahtaa kaksi suloista kissanpoikasta (suloisia ovat varmasti vaikkei niitä näytetäkään, ja miten hellästi niitä pidellään...) ja sitten yllättäen yläkerrassa asuva Reidun (<b>Eeva</b> <b>Hakulinen</b>), joka humalassa toikkaroi portaissa vaikka on raskaana, ja Kjell Bjarne hänet kantaa yläkertaan kätevästi selässään. Sotkeeko Reidun nyt miesten ystävyyden, kun välit Kjell Bjarnen kanssa lämpenevät vaivihkaa? Entä kuka onkaan mystinen E, joka kirjoittelee viestejä hapankaalipurkkeihin? Elmeri ja Pippuri, keitäs ne nyt sitten ovat?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vOy1UY2eCkQ/XcQoV_tNdsI/AAAAAAAAIs4/6DI2VUFh6rcjOmAmwehw9OV1W_F-D7WEgCLcBGAsYHQ/s1600/ELLING%2B%25289%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1062" data-original-width="1600" height="265" src="https://1.bp.blogspot.com/-vOy1UY2eCkQ/XcQoV_tNdsI/AAAAAAAAIs4/6DI2VUFh6rcjOmAmwehw9OV1W_F-D7WEgCLcBGAsYHQ/s400/ELLING%2B%25289%2529.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Reidun ja Kjell Bjarne </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ellingistä tuli hirmuisen hyvä mieli, kiitos koko porukalle! Musiikkivalinnoista erityistä plussaa. Oppimassa täällä ollaan, toisiltamme ja ympäröivästä maailmasta pienin askelin.<br />
<br />
Esityskuvat (c) Senia Robbins<br />
<br />
(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos Tampereen Teatteri!)Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-19959059845895507332019-11-03T17:01:00.000+02:002019-11-03T17:41:36.431+02:00Kepeä elämäni / Teatteri TakomoKepeä elämäni / Teatteri Takomo 1.-6.11. ´19<br />
<br />
Ensi-ilta Kajaanin Runoviikoilla 07/19, Helsingissä 1.11. 2019<br />
<br />
Kesto noin 1h (ei väliaikaa)<br />
<br />
Ohjaaja Riikka Oksanen<br />
Dramaturgi Aino Pennanen<br />
Käsikirjoitus Miiko Toiviainen, Riikka Oksanen ja Aino Pennanen<br />
Sävellys ja äänisuunnittelu Eeva Kontu<br />
Visuaalinen suunnittelu Sofia Palillo<br />
Musiikin tuotanto Mikko Renfors<br />
<br />
Näyttämöllä : Miiko Toiviainen<br />
<br />
Tämän blogin sivuillakin useasti mainittu ja hehkutettu <b>Miiko Toiviainen</b> voitti vuonna 2018 Veikko Sinisalo -lausuntakilpailun (Vuoden nuori lausuja) ja <i>Kepeä elämäni</i> on Kajaanin Runoviikoille valmistettu voittajan tilaustyö. Kajaanin lisäksi transihmisyydestä kertova omakohtainen monologi on nähty ainakin Volter Kilpi -päivillä Kustavissa, Teatteri Vanhassa Jukossa Lahdessa, Oulun Ylioppilasteatterissa ja Hämeenlinnassa Eräs Teatterissa Kanta-Hämeen lausujien kutsumana. <a href="http://www.teatteritakomo.fi/events/category/kepea-elamani/">Teatteri Takomon</a> lisäksi esitys on mahdollista nähdä loppuvuodesta <a href="https://www.q-teatteri.fi/kepea-elamani/">Q-teatterissa</a> ja keväällä <a href="https://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/kepea-elamani">Turun Kaupunginteatterissa</a>.<br />
<br />
Minulla oli tänä vuonna lukuisia mahdollisuuksia nähdä tämä kiitetty ja kehuttu monologi, mutta matkaan tuli milloin mitäkin vastoinkäymisiä tai tein vääriä valintoja sen suhteen, mitä mennä katsomaan tiettynä ajankohtana. Vähän jo pelkäsin, että jääkö <i>Kepeä elämäni</i> minulta näkemättä kokonaan, mutta kuin ihmeen kaupalla sain vapaapäivän juuri Helsingin ensi-illan kohdalle ja nyt jälkikäteen voin sydän täynnä kiitollisuutta todeta, että kyllä kannatti odottaa ja esitys on kaiken saamansa hehkutuksen arvoinen - ellei enemmänkin. Joitakin asioita ei voi/osaa sanallistaa eikä aina tarvitsekaan, riittää että kokee ja saa tunteen, että on oppinut taas jotain uutta ja silmiäavartavaa aiheesta, josta en juurikaan ole tiennyt yhtikäs mitään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-zeqebM-0Ae8/Xb7obBog3FI/AAAAAAAAIsA/mwWolo5f-wUoxcJJMMDHe_58WUYvAXlDACLcBGAsYHQ/s1600/original_1026207_orig_9b199c6f-efe8-4c41-8808-24046a416f86.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="445" data-original-width="362" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-zeqebM-0Ae8/Xb7obBog3FI/AAAAAAAAIsA/mwWolo5f-wUoxcJJMMDHe_58WUYvAXlDACLcBGAsYHQ/s400/original_1026207_orig_9b199c6f-efe8-4c41-8808-24046a416f86.jpg" width="325" /></a></div>
<br />
"Transihmisyydestä on puhuttu viime aikoina mediassa aika paljon, mutta usein vain traagisten ja synkkien kohtaloiden kautta. Mä koen, että muunkinlaisia näkökulmia kaivataan - joten tässä on mun omani." - Miiko (käsiohjelman tekstiä)<br />
<br />
Olen viim eaikoina kärsinyt siitä, etten oikein enää tiedä mitä ja miten kirjoittaa näkemistäni jutuista. Tuntuu siltä, että olen toistanut itseäni jo pitkään enkä löydä enää mitään uutta sanottavaa. Nyt kirjoittaminen tuntuu hankalalta siinäkin mielessä, että pelkään toistavani samoja lauseita mitä esityksessäkin nähty hupaisa kohtaus, jossa innokas kriitikko kirjoittaa näkemästään monologista tai tietämättömyyttäni käytän vääriä termejä ja kuulen, miten lähistöllä jo "Transhaukka" (vai oliko se peräti kotka?) löyhyttelee siipiään valmiina hyökkäämään kimppuun. Parasta vetää ns. varmanpäälle ja kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi...<br />
<br />
Esitys koostuu runoista, lauluista, omakohtaisista kokemuksista ja mm. lääkärinlausunnoista. Se saa yleisön nauramaan välillä vedet silmissä ja sitten kuuntelemaan vakavana, hymyilemään, herkistymään, ymmärtämään, oppimaan. Olen lukuisat kerrat ihaillen katsellut ja kuunnellut katsomosta Miiko Toiviaista ja hänen kykyään luoda omalaatuisiakin hahmoja kera tekoviiksien, maskien, peruukkien ja roolivaatteiden, ja nyt hän on tuossa edessäni omana itsenään, ilman mitään extraa, rohkeana ja avoimena kertomassa omasta elämästään ja mm. lausumassa Uuno Kailaan runoa "Olin nuori". Liikutun runosta ja liikutun hymystä ja siitä, kun hän kertoo olevansa onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Mikä herkkyys, mikä läsnäolo, mikä Miiko! Tämän esityksen myötä Miiko Toiviais-fanitukseni nousi vielä uudelle tasolle ja ihailen sekä arvostan häntä entistä enemmän.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-HcQ4fpmq5V8/Xb7rb0Lm9nI/AAAAAAAAIsM/MpuTc6vyheAjUc1HnVa1rwJMfJ-upW5HgCLcBGAsYHQ/s1600/EV64948_7_768x470.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="768" height="243" src="https://1.bp.blogspot.com/-HcQ4fpmq5V8/Xb7rb0Lm9nI/AAAAAAAAIsM/MpuTc6vyheAjUc1HnVa1rwJMfJ-upW5HgCLcBGAsYHQ/s400/EV64948_7_768x470.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Timo Suutarinen </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kotimatkalla mietiskelin monenlaista vakavin, herkistynein mielin ja samalla äärimmäisen kiitollisena siitä, että sain kokea ja nähdä taas jotain erityisen hienoa. Pohdiskelin myös, että voi kunpa esitys vierailisi joskus kouluissakin. Moni sukupuoli-identiteettinsä kanssa kipuileva nuori saisi tästä paljon apua (otaksun) ja kaltaisilleni aiheesta tietämättömille sopiva pieni herätys.<br />
<br />
Kiitos Miiko ja koko työryhmä!<br />
<br />
ps. <a href="https://areena.yle.fi/1-50251626">Yle Areenasta</a> kuunneltavissa puolituntinen haastattelu, kannattaa tutustua!<br />
<br />
Julistekuva (c) Kajo Rauni<br />
<br />
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Teatteri Takomo!)Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-75566428303402352822019-11-01T11:57:00.002+02:002019-11-01T11:57:48.249+02:0020 faktaa Carl-Kristian RundmanistaMukavaa marraskuuta kaikille. Tässä 20 faktaa -juttusarjassa tällä kertaa vuorossa <b>Carl-Kristian</b> <b>Rundman</b>, eli tuttavallisemmin Rundis.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-QbeLUeQ-adU/XbwBXWTF3QI/AAAAAAAAIr0/iWeMYjGAT6kcztId_iwPBe3pToGTsy51wCLcBGAsYHQ/s1600/Carl-Kristian_Rudman.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-QbeLUeQ-adU/XbwBXWTF3QI/AAAAAAAAIr0/iWeMYjGAT6kcztId_iwPBe3pToGTsy51wCLcBGAsYHQ/s400/Carl-Kristian_Rudman.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Mirka Kleemola</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Haastattelun pääset lukemaan <a href="https://teatterimatka.fi/carl-kristian-rundman-20-faktaa/">tästä linkistä</a>.Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-59866198009115001962019-10-30T23:34:00.000+02:002019-10-30T23:34:53.488+02:00Synnein suljettu / Teatteribarrikadi Synnein suljettu / Teatteribarrikadi<br />
<br />
Ensi-ilta 25.10. 2019, kesto matkoineen noin 2h (ei väliaikaa)<br />
<br />
Käsikirjoitus ja ohjaus Neea Viitamäki<br />
Lavastus ja tarpeisto Jaakko Vuolinko, Marjo Maula ja Heidi Helkiö<br />
Tekniikka Jaakko Vuolinko<br />
Valo- ja äänisuunnittelu Veikko Pulli, Jaakko Vuolinko ja Neea Viitamäki<br />
Visuaalinen suunnittelu Marjo Maula<br />
Puvustus Heidi Helkiö<br />
Linja-auton kuljettaja Veikko Haapasalo<br />
Kuplia-kappale säv. Janne Saksa, san. Neea Viitamäki, laulu Hanna-Leena Henriksson<br />
<br />
Rooleissa : Hanna-Leena Henriksson, Killa Keränen, Aleksi Rantanen, Marjo Maula, Antti Leino ja Sirpa Soininen<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-wvphqBS2KNo/Xbn_5W8NLAI/AAAAAAAAIrE/rGOwA-hYlY8cVK3Un74kIc5-l5rNEbK4ACLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_synnein%2Bsuljettu%2Baleksi%2Brantanen%2Bja%2Bkilla%2Bker%25C3%25A4nen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-wvphqBS2KNo/Xbn_5W8NLAI/AAAAAAAAIrE/rGOwA-hYlY8cVK3Un74kIc5-l5rNEbK4ACLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_synnein%2Bsuljettu%2Baleksi%2Brantanen%2Bja%2Bkilla%2Bker%25C3%25A4nen.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jussi (Aleksi Rantanen) ja Emma (Killa Keränen)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Olen ollut muutaman viikon totaalisen syysuupumuksen vallassa. Mikään ei oikein tunnu miltään, ei edes rakas harrastukseni teatteri ja mistään ei tunnu saavan enää ns. kicksejä. Vaan annas olla...<br />
<br />
<b>Teatteribarrikadi</b> laukkasi vuosia sitten mustana hevosena <b>Kyrsyä</b>-näytelmällä vuoden yllättävimmäksi teatterikokemuksekseni (ja siitähän tehtiin jo nyt kulttimainetta kantava samanniminen elokuvakin) ja ensifiilikset syksyisestä "<b>Synnein suljettu</b>"-jutusta saivat jo minut hieroskelemaan käsiäni yhteen. Ehkäpä tässä olisi taas vuoden yllättävin veto. Ainakin ajankohta esitykselle sopisi kuin nakutettu - juuri pyhäinpäivän ja halloweenin alla ja pitkin synkkää alkutalvea, kun iltaisin on pilkkopimeää ja lehdettömät puut ovat kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Mieli teki tänäänkin töiden jälkeen käpertyä koko loppuillaksi viltin alle kirja kourassa (mikäs muukaan kuin Stephen Kingin Piina...), mutta kun oli tämä teatteri...<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-bUAwikrj0Nc/XboAMEtqetI/AAAAAAAAIrI/OiVsoR4u95AtPMfH0BxilqRpJr_Q2SzQwCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_synnein%2Bsuljettu%2Bhanna-leena%2Bhenriksson.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-bUAwikrj0Nc/XboAMEtqetI/AAAAAAAAIrI/OiVsoR4u95AtPMfH0BxilqRpJr_Q2SzQwCLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_synnein%2Bsuljettu%2Bhanna-leena%2Bhenriksson.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eeva (Hanna-Leena Henriksson) </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Erikoiseksi juuri tämän esityksen tekee se, että ennakkoon ei yhtään tiedä missä sitä lopulta esitetään! Linja-auto starttaa Hattulan uuden kirkon parkkipaikalta (ja kuskini meni sinne eri reittiä mitä luulin, tahallaan yritti eksyttää heti alkumatkasta mokoma) ja hiukan jännittynein mielin kyytiin nousimme. Ikkunoista ei nähnyt ulos mitään ja jos jotain olisi nähnytkin, niin pelkkää pimeyttä koska tämä ihana Suomen lumeton loka-marraskuun vaihde. Kaiken olisi kruunannut vesisade. Ja kas, bussissa alkoi pyörimään leffa, jossa kolmen nuoren porukka on navigaattorin turvin matkalla mökille ja tietenkin eksyvät reitiltä ja löytävät tiensä ties minne, samaan paikkaan kuin mekin. Siellä sitten taskulamppujen valossa hipsittiin peräkanaa johonkin taloon ja huoneeseen, jonka sisustuksesta tuli mieleeni mummola. On ryijyä, kamiinaa ja putkiradiota. Liinaa, kynttilöitä, kuivunut kukkakimppu, omituinen hahmotyyny vai mikä lie...<br />
<br />
Alkaa tapahtua. Reitiltään eksynyt kolmikko (<b>Killa Keränen</b>, <b>Aleksi Rantanen</b> ja <b>Hanna-Leena</b> <b>Henriksson</b>) astelee samasta ovesta sisään kuin me aiemmin, ja porukka käy ns. taloksi. Pitäisi yöpyä tässä huoneessa, kun auto on sipannut pihalle ja hinauspalvelu saapuisi vasta seuraavana päivänä. Jostain löytyy vanha päiväkirja, jonka on omistanut Helmi Helena Oksanen. Eeva (Hanna-Leena Henriksson) alkaa lukea kiehtovaa kirjaa kynttilöiden valossa muille ääneen ikään kuin iltasaduksi, ja kirjassa mainitut henkilöt tuntuvat muuttuvan jälleen eläviksi vähän liiankin hyvin. Ihan kuin tuolla olisi liikkunut joku/jokin? Hei parrakas miekkonen siellä tekniikkapöydän takana, nyt hiukan lisää valoa huoneeseen kiitos.<br />
<br />
Meikäläisellä on välillä vähän liian vilkas mielikuvitus eikä siihen sovi ollenkaan tämmöinen esitys, jossa on liikaa ovia ja mahdollisuuksia kaikenlaisiin yllätysmomentteihin eikä liion sovi äänimaailma, jonka jälkeen alkaa pelätä pienintäkin kolahdusta. Jokainen on joskus takuulla leikkinyt jännästi kotona vaikkapa olohuoneessa taskulampun kanssa pimennetyssä huoneessa ja saanut aikaiseksi mystisiä varjoja. Tututkin huonekalut ja nurkat muuttuvat tuosta noin joksikin aivan muuksi, ja siihen ei lopulta ole auttanut muu kuin laittaa kaikki valot päälle iloisesti kiljuen. Olipa jännää taas. Vaan nyt istuttiin kuin tatit takit päällä penkeillä ja odotettiin mitä tuleman pitää, eikä voinut mennä kesken kaiken laittamaan valoja kunnolla päälle. Eipä olisi sen puoleen uskaltanut mihinkään liikahtaakaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-F9p7nqbTDGQ/XboAWYzUojI/AAAAAAAAIrM/KiNnCOa-BK0WScMWf_fsXZt0pE5ZrxnfACLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_synnein%2Bsuljettu%2Bmarjo%2Bmaula.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-F9p7nqbTDGQ/XboAWYzUojI/AAAAAAAAIrM/KiNnCOa-BK0WScMWf_fsXZt0pE5ZrxnfACLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_synnein%2Bsuljettu%2Bmarjo%2Bmaula.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Helmi (Marjo Maula) </td></tr>
</tbody></table>
<br />
En nyt tohdi paljastaa itse tarinasta juuri mitään, mutta mielessäni kävi sekoitus Blair Witch Projectia, Manaajaa, The Ringiä, Kaunaa, David Lynchiä ja kaikkea niitä leffoja, joissa hihhuloidaan uskonnon, seksuaalisuuden ja syntisten aatosten ja tekojen kanssa. Hirveää ja ihanaa. Jännitin niin paljon, että alkoi jalasta vetää suontakin useampaan otteeseen. Ajantaju katosi täysin, ei ollut aavistustakaan mitä kello oli ja missä ollaan. Tarkoituksella en laittanut silmälasejakaan päähäni ja niin näin kaiken hiukan sumein silmin, kuin olisi ollut keskellä astetta härömpää unta jossain hämärän rajamailla.<br />
<br />
Ja mikä lopetus! Kukaan ei älynnyt lähteä pois katsomosta eikä aplodeerata, kun kaikki vaan katosivat. Huh. Mielessäni pyöri sekoitus veristä yöpaitaa, pitkiä hiuksia, ahneita riisuvia käsiä, aavemaista naurua, valoja ja varjoja, kusiämpäriä, sammakoita, tuulen ulvontaa nurkissa, nuorta sielunpaimenta, ronkkimisrautaa, kaunista Kuplia-laulua, helmikaulakorua, lapsen itkua, päässä kasvavia tomaatteja... Mielessäni pyöri myös muutama kirosana ja se, että taisi mennä taas yöunet.<br />
<br />
Pääsimme kaikki katsomosta takaisin valoon (näyttelijöitä ei kylläkään näkynyt eikä kuulunut missään...) ja kotimatkaa varten oli eväitäkin myynnissä. Ostin eväspussukan, josta löytyi myös rullattu viesti, joka kolahti. Olen tässä tehnyt isohkon päätöksen ja lappusessa luki "kun teet tietoisen päätöksen muuttaa jonkin asian elämässäsi ja ryhdyt kulkemaan muutosta kohti, kaitselmus astuu mukaan ja ripottelee tiellesi mahdollisuuksia, sattumia ja oikeita ihmisiä". Synnein suljettu talo osasi lukea ajatukseni, huimaa!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-kAXPpgRP1f4/XboApT65DFI/AAAAAAAAIrQ/MD0ZG4vogm0VypqWbqpG40zpiEe8Rr7hwCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_synnein%2Bsuljettu%2Bsirpa%2Bsoininen%2Baleksi%2Brantanen%2Bja%2Bantti%2Bleino.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-kAXPpgRP1f4/XboApT65DFI/AAAAAAAAIrQ/MD0ZG4vogm0VypqWbqpG40zpiEe8Rr7hwCLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_synnein%2Bsuljettu%2Bsirpa%2Bsoininen%2Baleksi%2Brantanen%2Bja%2Bantti%2Bleino.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyöpelin Anna (Sirpa Soininen, Jussi ja Johannes (Antti Leino) </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tämänkaltaista kokonaisvaltaista teatterielämystä olen kaivannut pitkään. Teatteri on parasta silloin, kun tulee tempaistuksi erikoiseen tarinaan mukaan ja samalla täydellisesti yllätetyksi ja aika paljon hämmennetyksi. Teatteribarrikadi teki sen taas! Onko mitään hullumpaa ideaa kuin se, että bussilla jännittynyt kansa kyyditään säkkipimeässä johonkin hevon kuuseen ja vaikka lopussa selvisikin missä ollaan (en kerro etkä kerro sinäkään), se ei fiilistä latistanut. Lippuja varaamaan siitä, esityksiä ei ole kovinkaan monta ja lisäinfoa löydätte <a href="https://teatteribarrikadi.fi/">tästä linkistä</a>.<br />
<br />
<i><span style="color: #cc0000; font-family: Trebuchet MS, sans-serif;">Kun sinä käyt taloksi, talo käy sinuksi...</span></i><br />
<i><br /></i>
Esityskuvat (c) Minttu Viitamäki<br />
<br />
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Teatteribarrikadi!)Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-4789934960629986032019-10-29T18:34:00.000+02:002019-10-29T18:34:25.486+02:00Onnellisten saari / RyhmäteatteriOnnellisten saari / Ryhmäteatteri<br />
<br />
Kantaesitys 5.10. 2019 (kesto noin 2h 30min väliaikoineen)<br />
<br />
Käsikirjoitus Okko Leo<br />
Ohjaus Robin Svartström<br />
Lavastussuunnittelu Janne Siltavuori<br />
Pukusuunnittelu Kirsi Gum<br />
Valo-ja videosuunnittelu Ville Mäkelä<br />
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen<br />
Maskeeraussuunnittelu Ari Haapaniemi<br />
Tarpeiston suunnittelu Viivi Kuusimäki<br />
<br />
Rooleissa : Santtu Karvonen, Katja Küttner, Matti Onnismaa ja Pihla Penttinen<br />
<br />
Oli muuten huumaava tuoreen pullan tuoksu taas heti ovella kun astuimme sisään, eihän sitä muuta voinut tehdä kuin hyökätä heti ostoksille ja nauttia Rio Colasta ja pullasta ennen esitystä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-z4of4i9xK0M/XbhpWxD0HtI/AAAAAAAAIqw/RpfHd7P6F805sINfFzCgQr9rhtodTU_agCLcBGAsYHQ/s1600/48841189627_31879ef5c3_c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-z4of4i9xK0M/XbhpWxD0HtI/AAAAAAAAIqw/RpfHd7P6F805sINfFzCgQr9rhtodTU_agCLcBGAsYHQ/s400/48841189627_31879ef5c3_c.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pihla Penttinen ja Santtu Karvonen </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Näyttämöllä istuu sohvalla mies, näytelmäkirjailija (<b>Santtu Karvonen</b>), joka kärsii tyhjän paperin/näyttöruudun syndroomasta (kuulostaa hyvin tutulta, itselläkin sama vaiva ja siksi tästä tekstistä tulee aika tynkä). Tekstiä pitäisi suoltaa, mutta ei vaan synny ideaa. Viimeisillään raskaana oleva vaimo (<b>Pihla Penttinen</b>) yrittää vähän jeesata, hän tuntuu muutenkin olevan ns. järjen ääni tässä taloudessa. Miehellä on suuri tarve avautua mieltäänpainavista asioista, kuten mulkuista Audi-kuskeista ja idioottimaisista pysäköintitavoista. Juttua tulee ja mies tuntuu hiiltyvän aika monista aiheista, jotka järkyttävät hänen asumisrauhaansa "onnellisten saaressa" eli tässä tapauksessa Lauttasaaressa. Aluksi kommentit, mielipiteet ja puuhastelut huvittavat (niistä tulee paikoitellen oman isäni touhut mieleen), mutta mitä pitemmälle mennään, sen synkempiä sävyjä jutut saavat ja komedian sijaan liikutaan paikoitellen kauhuosastollakin. Kaikillehan ovat tuttuja kaupunginosien omat FB-ryhmät ja millaista keskustelua siellä on virtuaaliseinä tulvillaan. Mitä mahtaa tapahtua, kun seinänaapuriksi muuttaa entinen keravalainen ja saaren asukkaat eivät enää pysy puhtaana väestönä... Hui mitä ajatuksia, ja valitettavaa kyllä joukossamme liikkuu ihmisiä, joiden mielestä miehen puheet ja tekemiset ovat ihan normaalia ja ihailtavaa käytöstä. Niin ihailtavaa, että tässäkin tapauksessa miehestä tulee "Valittu" ja pääsee toteuttamaan suurta tehtävää. No, on kuitenkin yksi asia, joka saa hänet miettimään tekosiaan ja ehkä sitten kuitenkin vielä on toivoa.<br />
<br />
Santtu Karvonen temmeltää hikikarpalot otsallaan aikamoiselle intensiteetillä läpi koko näytelmän ja vetelee laajalla pensselillä koko skaalansa käyttöön. Olen aina pitänyt kovasti Santun tyylistä replikoida ja käyttää ääntään, joten meille Santtu-faneille tämä on kyllä silkkaa nautintoa, vaikka välillä hiukan pelottaakin roolihenkilön käytös. Hienosti komppaa vierellä Pihla Penttinen, joka ei vaimona olekaan mikään hiljainen hissukka vaan laukoo omiakin mielipiteitään niin että takuulla kuuluu viereiseenkin kaupunginosaan. Raskausmahakin saa tarvittaessa kyytiä. <b>Katja Küttner</b> ja <b>Matti Onnismaa </b>urakoivat useissa pienissä sivurooleissa, joista parhaiten mieleeni jäi Katjan taiteilijaystävä ja Matin hieronnasta pitävä mummeli.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZvKVFFAZFnU/XbhpoZUfhuI/AAAAAAAAIq0/Dutgaevf5woJV1DW79MW2IFKGFxcbiKmACLcBGAsYHQ/s1600/48840645833_a6d923e884_c%2B%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZvKVFFAZFnU/XbhpoZUfhuI/AAAAAAAAIq0/Dutgaevf5woJV1DW79MW2IFKGFxcbiKmACLcBGAsYHQ/s400/48840645833_a6d923e884_c%2B%25281%2529.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näytelmäkirjailija sekä keravalainen ja koiransa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Väliajalla yksi pariskunta oli kuulemma poistunut paikalta, ajoivat varmaan Audilla tai olivat Keravalta tai mistä lie, ehkä pilkka osui omaan nilkkaan tai sitten ei muuten vaan napannut. Minä tykkäsin näytelmästä oikein paljon, koomisessa valossa hiton vakavaa asiaa ja varoittava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun ajatukset lähtevät vähän liian hurjille kierroksille. Nasevaa tekstiä ja napakkaa dialogia, ja varsin monipuolinen lavastus, joka muutui pienillä kikoilla moneksi.<br />
<br />
Niin, istuimme toisessa rivissä ja edessäni eturivissä istunut nainen kaivoi kesken näytelmän tyynesti kännykkänsä esiin ja otti parit valokuvat näyttelijöistä! Hämmennyin itsekin tapahtuneesta enkä älynnyt heti reagoida, mutta kun väliajan jälkeen nainen kaiveli kännykän esiin uudestaan ja alkoi zoomailla kesken kohtauksen, kopautin häntä nätisti olkapäälle ja sanoin, ettei esityksiä saa kuvata. Laittoi kännykän heti pois eikä sen jälkeen enää kuvannut. Hyvä niin. Miten tämä on niin vaikeaa? Itselleni on päivänselvää, ettei esityksiä kuvata (ellei asiasta erikseen ole mainintaa ennen esitystä, että tätä nimenomaista näytelmää SAA kuvata mielin määrin). Onneksi ei ottanut selfietä sentään...<br />
<br />
Esityskuvat (c) Mitro Härkönen<br />
<br />
(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos Ryhmäteatteri!) Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-43362113977572575592019-10-27T19:25:00.000+02:002019-10-27T19:25:32.552+02:0020 faktaa Kaisa Helasta Mikäs piristäisi räntäsateista sunnuntaita paremmin kuin <b>Kaisa Helan</b> 20 faktaa -juttu! Upean Kaisan voi tällä hetkellä nähdä Tampereen Teatterissa<b> Mari Turusen</b> kanssa mainiossa jutussa "Häpeä! - Nolo komedia" (vierailee myös Vantaalla) sekä komediassa "Linnan juhlat" Tampereen Komediateatterissa. Mielelläni näkisin tuon elämäkertaelokuvan... ;)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ciQsbcl8zAY/XbXSCwFoEzI/AAAAAAAAIqY/VejwRrpIJmEaCT9g_8fIPyL5zcIezIESwCLcBGAsYHQ/s1600/Kaisa%2BHela.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1252" data-original-width="960" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-ciQsbcl8zAY/XbXSCwFoEzI/AAAAAAAAIqY/VejwRrpIJmEaCT9g_8fIPyL5zcIezIESwCLcBGAsYHQ/s400/Kaisa%2BHela.jpeg" width="306" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Harri Hinkka </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Voit lukea Kaisan 20 faktaa <a href="https://teatterimatka.fi/kaisa-hela-20-faktaa/">täältä</a>.<br />
<br />
Jos haluat lukea Kaisasta hiukan enemmän, tutustu monta vuotta sitten tehtyyn blogihaastatteluun <a href="https://teatterikarpanen.blogspot.com/2012/09/haastattelussa-kaisa-mattila.html">täällä</a>.Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-42114061562245388052019-10-22T18:00:00.000+03:002019-10-22T18:14:04.519+03:00Haastattelussa Mikko Kaukolampi ja Kamala luonto-kuunnelma <b> Kamala luonto</b>
-strippisarjakuva on yksi suosikeistani ja ilmestyy päivittäin
monissa lehdissä, myös Hämeen Sanomissa. Usein olen nauranut
ääneen ilveksen, kärpän ja muiden ilmeikkäiden eläinten
edesottamuksille, filosofisillekin sutkauksille (ja runsaalle
pieruhuumorille). Sarjakuva sai alkunsa jo vuonna 2001 <b>Jarkko
Vehniäisen</b> puolivahingossa piirtämästä pilakuvasta, ja nykyään
Kamala luonto syntyy Vehniäisen ja puolisonsa <b>Marja Lappalaisen</b>
yhteistyön tuloksena – Jarkko piirtää ja Marja
ideoi/käsikirjoittaa. Sarjakuva-albumeita ja pokkareita on
ilmestynyt lukuisia, ja oheismyyntituotteissakin löytyy kaikenlaista
paidoista mukeihin ja heijastimiin.<br />
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-zPzdzP7ePt0/Xa8WlgDzmmI/AAAAAAAAIpY/h0HbFTeeMPQjceMLLPCyB3yM9Y6wGp2GgCLcBGAsYHQ/s1600/kamalaluonto_ryhmis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://1.bp.blogspot.com/-zPzdzP7ePt0/Xa8WlgDzmmI/AAAAAAAAIpY/h0HbFTeeMPQjceMLLPCyB3yM9Y6wGp2GgCLcBGAsYHQ/s400/kamalaluonto_ryhmis.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vaan mitä ihmettä!
Nyt Kamala luonto löytyy myös kuunnelmasarjana! Yle Radio 1:ssä
alkoi 12.10. 2019 ”<b>Kamala luonto – Eläimen tarkoitus</b>”, ja
sarjan pidemmät jaksot (18min) ovat kuultavissa radiosta viikottain
lauantaisin suorana (ja uusinta tiistaisin klo 17.30). Siinä mielessä harmi, koska harvemmin istun lauantaisin kotosalla
tai ylipäätään missään radion ääressä, kun työt ja
harrastukset vievät oman aikansa. Lyhyemmät versiot (11min)
löytyvät jo <a href="https://areena.yle.fi/1-50288626">Yle Areenasta</a> onneksi, ja jaksoja on
kaikenkaikkiaan kymmenen.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Mistä moinen idea sarjakuvasta kuunnelmaksi on syntynyt? Otin asiasta
selvää ja tapasin Helsingissä kahvilassa ohjaaja-käsikirjoittaja
Mikko Kaukolammen syyskuun puolivälin paikkeilla.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-dQ82lByodwY/Xa8WzMrK9UI/AAAAAAAAIpc/bbMydWYjZlkz2BQ9n8iz3Nc1HJdMNWEVwCLcBGAsYHQ/s1600/_DSC0653.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-dQ82lByodwY/Xa8WzMrK9UI/AAAAAAAAIpc/bbMydWYjZlkz2BQ9n8iz3Nc1HJdMNWEVwCLcBGAsYHQ/s400/_DSC0653.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikko Kaukolampi </td></tr>
</tbody></table>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000;"> Kerrohan hiukan
itsestäsi ensin.</span> ”Okei. Mä oon <b>Mikko Kaukolampi</b>,
teatteriohjaaja-käsikirjoittaja. Oon opiskellut Helsingissä taiteen
ja viestinnän oppilaitoksessa ja Englannissa Darlington College of
Artissa teatteria. Ohjaamisen ja kirjoittamisen lisäksi mä oon myös
näytellyt maakuntateattereissa, esimerkiksi Hämeenlinnassa olin
mukana Rämälässä ja Täällä Pohjantähden alla -musikaalissa,
ja lisäksi ohjasin oman dramatisointini näytelmästä Kolme
muskettisoturia Verkatehtaan sisäpihalle. Ai sä oot nähnyt sen,
hauskaa! Se oli aika anarkistinen versio, ja mielestäni
uskollisin Dumas´n alkuperäistekstille. Vierailevina kuninkainahan
oli mm. Kati Outinen, Teemu Aromaa, Matti Onnismaa, Riku Suokas, niin ja Juha Turkka, jolle maksettiin palkaksi
lihapiirakka ja pillimehu. Hauskoja muistoja. Tämä Kamala luontohan
on neljäs sarjakuvadramatisointini. Ensimmäisenä syntyi pitkä
kuunnelma Kiroileva siili, sitten Mummo-näytelmä Lappeenrannan
Kaupunginteatteriin (ohjasin sen yhteen kesäteatteriin ja Hollolan Näyttämölle Lahdessa)<b><i> </i></b>ja sitten
Pöyrööt-näytelmä Seinäjoen Kaupunginteatteriin.”</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Kiroileva siili
-kuunnelma sai vuonna 2016 todella hyvän vastaanoton, ja tuottaja
Matti Kajander kyseli, että mikä voisi olla seuraava sarjakuva,
josta voisi tehdä dramatisoinnin. Mietimme yhdessä muutamia eri
vaihtoehtoja ja Kamala luonto nousi joukosta esiin. Menin sitten
tapaamaan Jarkkoa ja Marjaa (sarjakuvan tekijöitä) Porthaninkadulle
Sarjakuvakeskukseen, heillä oli siellä kirjanjulkkarit ja uusimman
kirjan nimenä oli Eläimen tarkoitus. Nimestä tuli heti ajatus,
että tuon otsikon alle pystyisi tekemään pitkän kuunnelman. Olin
lukenut Kamalaa luontoa aiemmin, ja ilves ja kärppähän puhuu
paljon ja miettii koko ajan kaikenlaista, pieniä ja suuria asioita.
Tosi tarkkaavaisia kaveruksia, vertaisin ihan Veikko Huoviseen ja
Havukka-ahon ajattelijaan. Pitkän kuunnelman sijaan Matti Kajander
ehdotti 10-osaista sarjaa, jota aloin sitten käsikirjoittaa.”</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-AIkpV_i09fA/Xa8XOwly4QI/AAAAAAAAIpk/F4s_duWPAlkC-_uY3LpcDu0dnEsklTYxwCLcBGAsYHQ/s1600/Kamala.00_00_17_11.Still003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://1.bp.blogspot.com/-AIkpV_i09fA/Xa8XOwly4QI/AAAAAAAAIpk/F4s_duWPAlkC-_uY3LpcDu0dnEsklTYxwCLcBGAsYHQ/s400/Kamala.00_00_17_11.Still003.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kärppä Hannes Suominen eläytyy</td></tr>
</tbody></table>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000;"> Miten käytännössä
sitten kolmen kuvan stripistä, jossa ei välttämättä edes puhuta
mitään, saa aikaiseksi tarinaa?</span> ”Mulla on lähtökohtana, se että
missä kuvissa näkyvä tilanne tapahtuu, mikä on se ympäristö.
Esimerkiksi Kiroilevasta siilistä tuli matkakertomus. Siili herää
yhtenä aamuna ja maailma tuntuu erilaiselta. Se rakastuu, eroaa ja
ei oikein tiedä kuka on. Näissä kaikissa dramatisoinneissani
tuntuu olevan hyvin vahva itsetutkiskelun teema muuten. No, siili
lähtee maailmalle etsimään itseään ja törmää siellä muihin
siileihin, ja kaikenlaisia käänteitä on luvassa. Tommi Eronen oli
kiroileva siili, ja lisäksi mukana oli mm. Laura Malmivaara, Leea
Klemola ja Ilari Johansson. Siilikuunnelmaa ei valitettavasti löydy
enää netistä, toivottavasti se tulisi uudelleen kuunneltavaksi.
Tässä lyhyen ajan sisällä on äänikirjat ja podcastit nousseet
todella suosituiksi, ja kuunnelmat ovat saaneet uudenlaista yleisöä
somemarkkinoinnin kautta.”</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-rIYQFV6fBiQ/Xa8ZFrTwbWI/AAAAAAAAIqA/KuqWYH3Tk1Mu4R-V7_otkpGSPuJVGeKQwCLcBGAsYHQ/s1600/Kamala.00_03_28_24.Still005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://1.bp.blogspot.com/-rIYQFV6fBiQ/Xa8ZFrTwbWI/AAAAAAAAIqA/KuqWYH3Tk1Mu4R-V7_otkpGSPuJVGeKQwCLcBGAsYHQ/s400/Kamala.00_03_28_24.Still005.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ulla Tapaninen ja Joonas Saartamo </td></tr>
</tbody></table>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Kamalassa
luonnossa lähtötilanne on se, että Ilves ja Kärppä ovat
metsästämässä ja hommat keskeyttää vanha jänis, joka kertoo
keksineensä elämän tarkoituksen edellisyönä. Pedonvaistot ja
nälkä iskevät Ilvekseen, joka syö jäniksen ennen kuin tämä
ehtii kertomaan oivallustaan. Asia jää vaivaamaan Kärppää (joka
toki ottaa haukun jäniksestä myös), ja elämän tarkoitusta
lähdetään sitten selvittämään yhdessä. Sarjassa käydään
myös läpi erilaisia elämänvaiheita parinmuodostuksesta
ystävyyteen ja syömiseen, mietitään tuotantoeläinten elämää
ja niin edelleen. Joka jaksossa on mukana ylienerginen Kettu
säätämässä ja läheisriippuvainen Hirvi."</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000;"> Miten käsikirjoitus
käytännössä sitten tapahtui?</span> ”Mä kävin läpi
sarjakuva-albumeita ja poimin sieltä dialogeja, joita voisi käyttää.
Kirjoitin kaiken ylös A4-arkeille ensin ja niistä sitten leikkelin
pienempiä lappusia ja lajittelin jokaisen eläimen omaan pinoonsa.
Leikkaa-liimaa -tyylillä lähdin sitten yhdistelemään niistä
erilaisia kohtauksia, ja jos ei tietyn teeman/otsikon alle löytynyt
suoraan materiaalia, mä kirjoitin sen itse ja siten vahvistin elämän
tarkoituksen etsintää ja pohdintaa.”</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Lnca4FmVR6M/Xa8Xi15MguI/AAAAAAAAIps/wpv73YofJeQNu5-Bky7-UJLcxeCVrXQPgCLcBGAsYHQ/s1600/Kamala.00_04_18_13.Still007.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://1.bp.blogspot.com/-Lnca4FmVR6M/Xa8Xi15MguI/AAAAAAAAIps/wpv73YofJeQNu5-Bky7-UJLcxeCVrXQPgCLcBGAsYHQ/s400/Kamala.00_04_18_13.Still007.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matti-hirvi, Joonas-ilves ja Hannes-kärppä</td></tr>
</tbody></table>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Ääninäytteleminenhän on ihan oma lajinsa, ja tässä kun
pitäisi vielä olla uskottava eläin… <b>Joonas</b> <b>Saartamo</b> on Ilveksen
roolissa, <b>Hannes Suominen</b> on Kärppä, <b>Matti Onnismaa</b> Hirvi, <b>Tommi
Korpela </b>Karhu, <b>Paula Vesala</b> Pöllö ja <b>Juho Uusitalo</b> Kettu. <b>Ulla
Tapaninen</b> ja <b>Ville Myllyrinne</b> tekevät useita eri rooleja, mm. Ville
on Sika ja Ulla Lammas. Lisäksi on neljän näyttelijän porukka
(”Operaatio Jänis”, <b>Ilona Pukkila</b>, <b>Sirja Sauros</b>, <b>Tuomas
Tulikorpi</b> ja <b>Samuli Punkka</b>), jotka tekee
pikkurooleja ja ”massiivisia jäniskohtauksia”. Jäniksillähän
on sarjakuvassakin usein luentoja tyyliin ”Kuinka selviytyä
väkivallan ilmapiirissä” ja kuulijoita on iso rinki, sekä
uroksia että naaraita. Itsekin oon mukana ja rooleinani mm. Palava
pensas, Saatana ja Poro. Toinen toistaan hullumpia eläimiä ja muita
saattaa tulla eteen siellä, niin sarjakuvassa kuin kuunnelmassakin,
ja kuitenkin niillä on selkeä motiivi ja järki olla juuri siinä
kohtauksessa.”</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000;"> Onko mukana myös
musiikkia?</span> ”Kyllä vaan, <b>Kaapo Huttunen</b> on säveltänyt Eläimen
tarkoitus -tunnusmusiikit ja välimusiikit ihan tätä varten.”</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #cc0000;"> Loppusanat? </span>”Musta
on äärimmäisen tärkeää välillä miettiä omaa tarkoitustaan.
Olento, joka menettää tarkoituksensa, sairastuu. Meissä ihmisissä
sen näkee varsinkin, koska monimutkaistamme liikaa asioita tai
sekoilemme tavoilla, jotka tuntuvat vain hetken tarkoitukselliselta.”</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-DjFzmTa6alc/Xa8X_pejQUI/AAAAAAAAIp0/6PURZ4dVZIwkKYYlWE7bGJSvexxVisyzQCLcBGAsYHQ/s1600/Kamala.00_00_07_00.Still002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://1.bp.blogspot.com/-DjFzmTa6alc/Xa8X_pejQUI/AAAAAAAAIp0/6PURZ4dVZIwkKYYlWE7bGJSvexxVisyzQCLcBGAsYHQ/s400/Kamala.00_00_07_00.Still002.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pöllö Paula Vesala </td></tr>
</tbody></table>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Kymmenen
podcast-jaksoa Yle Areenassa kuunneltavissa <a href="https://areena.yle.fi/1-50288626">tästä</a>.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Ohjaus ja
käsikirjoitus : Mikko Kaukolampi
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Äänisuunnittelu :
Janne Jankeri
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Musiikki : Kaapo
Huttunen
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Dramaturgit : Antti
Lehtinen ja Toni Puurtinen</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Tuottajat : Timo
Vierimaa/Funfar Oy ja Matti Kajander/Yle Draama</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Kamala luonto
-sarjiksen kotisivuille ja tuotekauppaan löydät <a href="http://kamalaluonto.fi/">tämän linkin</a>
kautta.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
(c) kuvat Rose Rautio, piirrokset Jarkko Vehniäinen</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
ps. Olen nyt kuunnellut kaikki podcast-jaksot läpi ja hihitellyt itsekseni mainioille hahmoille, oivallisille ääniefekteille ja yllättäville käänteille. Suosikkejani ehdottomasti jatkuvasti JIHUU! huutava ylienerginen Kettu sekä uutta morsiantaan tämän tästä esittelevä rakastunut Hirvi, ja piskuisen Kärpän hokema "Anna haukku" lähti jo meillä kotona elämään omaa elämäänsä. En olisi uskonut, että näin hyvin taipuu sarjis kuunnelmaksi! Seuraavaksi sitten uusintana se Kiroileva siili, joohan? </div>
Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-91458881444979336992019-10-22T17:30:00.000+03:002019-10-22T17:30:08.433+03:0020 faktaa Hannes Suomisesta <b>Hannes Suominen</b> tuli suurelle yleisölle (ja minullekin) tutuksi uusimman Tuntematon sotilas-elokuvan Vanhalan roolista ja sen jälkeen ohjelmasta Tanssii tähtien kanssa. Itse näin Hanneksen ensimmäistä kertaa teatterin lavalla <b>Turun Kaupunginteatterin</b> spektaakkelissa Taru Sormusten Herrasta, jossa Hannes oli Sam-hobitin roolissa. Tällä hetkellä hänet voi nähdä myös Turussa, Don Juan-komedian Sganarellena. Kannattaa mennä katsomaan, mainio rooli!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-TBQeakLEclA/Xa8SGoTwYwI/AAAAAAAAIpM/wWMuuVvbQu4-aqG74ugZ5sULqn4ZtsKzACLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_hannes_suominen_lowres_sRGB-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="853" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-TBQeakLEclA/Xa8SGoTwYwI/AAAAAAAAIpM/wWMuuVvbQu4-aqG74ugZ5sULqn4ZtsKzACLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_hannes_suominen_lowres_sRGB-2.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Ilkka Saastamoinen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hanneksen 20 faktaa löytyy <a href="https://teatterimatka.fi/hannes-suominen-20-faktaa/">tämän linkin</a> kautta.Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-66006068800561094252019-10-19T14:14:00.000+03:002019-10-19T14:14:19.014+03:0020 faktaa Minna Koskelasta <b>Minna Koskela</b> on monelle tuttu mm. Kumman kaa-sarjasta ja teatterista (myös ohjaajana ja käsikirjoittajana). Tällä hetkellä Minnan voi nähdä <b>Luolanainen</b>-monologissa mm. Linnateatterissa ja Aleksanterin teatterissa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-FGbsNSKfYQ0/XarvwBHUHzI/AAAAAAAAIo4/keCgJWf9ou4Q4SrJaq0eNNSsVs0YHoNYQCLcBGAsYHQ/s1600/Nils%2BKrogell.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-FGbsNSKfYQ0/XarvwBHUHzI/AAAAAAAAIo4/keCgJWf9ou4Q4SrJaq0eNNSsVs0YHoNYQCLcBGAsYHQ/s400/Nils%2BKrogell.jpeg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Nils Krogell</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Minnan 20 faktaa voit lukea tästä <a href="https://teatterimatka.fi/minna-koskela-20-faktaa/">linkistä</a>.<br />
<br />
Myös pitkä blogihaastattelu tulossa lähiaikoina!Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-26866844428053545232019-10-18T15:59:00.000+03:002019-10-18T15:59:42.037+03:00Pomo! / Riihimäen TeatteriPomo! / Riihimäen Teatteri<br />
<br />
Ensi-ilta 17.10. 2019, kesto noin 2h (väliaikoineen)<br />
<br />
Teksti Lars von Trier ja Jack McNamara<br />
Suomennos Mika Eirtovaara<br />
Ohjaus Olka Horila<br />
Lavastus-ja valosuunnittelu Janne Teivainen<br />
Äänisuunnittelu Kari Paukola<br />
Pukusuunnittelu Elina Vättö<br />
Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Niko Sahlman<br />
<br />
Rooleissa : Ilkka Heiskanen, Antti Peltola, Maija Siljander, Juha-Pekka Mikkola, Janita Juvonen ja Otto Haaparanta (ja välispiikit Jukka Rasila)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vvUSAFSV70A/Xam2GsCwHRI/AAAAAAAAIoc/HuuwDQtM3gU5AXlsfW7PstD6C0u4we2GgCLcBGAsYHQ/s1600/48908388667_242e3b0005_c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-vvUSAFSV70A/Xam2GsCwHRI/AAAAAAAAIoc/HuuwDQtM3gU5AXlsfW7PstD6C0u4we2GgCLcBGAsYHQ/s640/48908388667_242e3b0005_c.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Edessä Antti Peltola ja Ilkka Heiskanen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b> Riihimäen Teatterissa</b> tuli lähes asuttua viime syksyn ja kevään aikana (koska Täti ja minä) ja "paluu rikospaikalle" tuntui jotenkin hirmuisen haikealta ja vähän vaikealtakin. Oloa ei helpottanut se, että olin edellisiltana ollut Tampereella Juhannustansseissa, saanut aivoni ylikuumenemaan, kotiutunut myöhään yöllä ja nukkunut erittäin levottomasti, pyöräillyt töihin ja takaisin jäätävässä tihkusateessa reikäinen sadeviitta päällä, ottanut parin tunnin päiväunet, kammannut hiukset, vaihtanut hiukan vaatteita ja siitä sitten Riksuun ensi-iltaan. Kuukausi sitten päätin, että yritän ajoittaa kaikki teatterireissut vain vapaapäiville, jotta jäisi riittävästi palautumisaikaa töistä, mutta taas sitä on näemmä lipsuttu hyvistä suunnitelmista. En siis ollut kaikista vastaanottavaisimmassa tilassa perillä. Makoisa porkkanaleivos ja muutama lämmin halaus virkisti mieltäni kovasti!<br />
<br />
Kristo (<b>Ilkka Heiskanen</b>) on työtön näyttelijä, joka on nyt saanut oivallisen keikan Ramin (<b>Antti Peltola</b>) palkkaamana. Keikka on tosin pieni ja muutamalla lauseella kuitattu, mutta rahan takii, rahan takii... Pientä pelkoa on ilmassa siitä, että mies ei malta pysyä käsikirjoituksessa. Kriston pitäisi esittää hetken aikaa firman pomoa, jotta saadaan venäläisten kanssa kauppakirjat valmiiksi ja allekirjoitukset paperiin. Pomo on nääs oikeasti Rami, mutta on vuosikaudet uskotellut alaisilleen, että pomo asuu Amerikassa ja hän on vain tavallinen kollega. Hyvin pidetty kollega kuitenkin, mutta pomolla on pomon valtuudet ja pomo "Seppo" on meilitse kirjoitellut kaikenlaista ja jokaisella alaisella on oma versionsa paikan johtajasta. Aika sekavaa, eikö?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-o9cWnMuAMfs/Xam2Z203chI/AAAAAAAAIok/VQXmnDjJgRgQJkmgXiPNY6iCWlDFgTkuACLcBGAsYHQ/s1600/48908381852_dc670e5e21_c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-o9cWnMuAMfs/Xam2Z203chI/AAAAAAAAIok/VQXmnDjJgRgQJkmgXiPNY6iCWlDFgTkuACLcBGAsYHQ/s640/48908381852_dc670e5e21_c.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Paikalle astelee jäätävänviileä rouva Makarova (<b>Maija Siljander</b>) kera tulkkinsa (<b>Juha-Pekka</b> <b>Mikkola</b>) ja kaikki menee ketuilleen heti alkulauseessa. Kristolle tulee vähän pitempi pesti pomona, ja siinä ohessa muuttuu aika moni asia, kun tutustuu työntekijöihin vähän pintaa syvemmältä. Monenlaista käännettä on siis luvassa ja löytyipä sieltä sisäinen Hellaakoskikin (tosin Ilkka Heiskasen tuntien en ollut ihan varma siitä, että kuuluiko tämä käsikirjoitukseen).<br />
<br />
Kuten sanottu, en ollut ihan skarpeimmillani joten kokemukseni jäi tällä kertaa hiukan laimeaksi ja ajatukseni lähtivät hortoilemaan usein muille urille ja kotiin peiton alle. Tuntui siltä, että paikoitellen itse esitys oli vähän vielä vaiheessa. Rytmiä myöten moni asia loksahtelee varmasti kohdilleen muutaman esityskerran jälkeen. Ilkka Heiskanen-Antti Peltola oli kyllä mainio parivaljakko ja tarjoilivat toisilleen hyviä syöttöjä tämän tästä. Elastista menoa tarjosi etenkin Peltola, ja muutenkin on aina tervetullutta vaihtelua nähdä lavalla niin vanhempia konkareita kuin nuorempaa tekijäpolvea. Nyt porukassa oli myös pari tyyppiä Riihimäen Nuorisoteatterista (<b>Janita Juvonen</b> ja <b>Otto Haaparanta</b>) ja hyvinhän nuoret joukkoon sopivat. Eniten minua kuitenkin viihdytti asua myöten tulkki käännöksineen, ja kovasti pidin säleverhojen monipuolisesta käytöstä. Ihmettelin kyllä sitä, miksi Jukka Rasila hoiti spiikit, kun yhtä hyvin olisi äänessä voinut olla Ilkka Heiskanen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Yfy9JCxhwes/Xam2jG8SLpI/AAAAAAAAIoo/hPIL0sTJFIkDhCflVdvJsRE-9tkG2DqPACLcBGAsYHQ/s1600/48907649723_d67873c790_c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="799" data-original-width="533" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-Yfy9JCxhwes/Xam2jG8SLpI/AAAAAAAAIoo/hPIL0sTJFIkDhCflVdvJsRE-9tkG2DqPACLcBGAsYHQ/s640/48907649723_d67873c790_c.jpg" width="426" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tulkki vauhdissa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Riihimäen lisäksi Pomo! on mahdollista nähdä myös Aleksanterin teatterissa Helsingissä. Ei muuta kuin pikkujouluja viettämään firman ja pomon piikkiin!<br />
<br />
Taidan olla vaipumassa hiljalleen talvihorrokseen. Onneksi kalenterissa ei ole hirveästi menoja luvassa, ei ainakaan työpäivän päätteeksi. Jos nyt vihdoin oppisi...<br />
<br />
Esityskuvat (c) Aki Loponen<br />
<br />
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Riihimäen Teatteri!)Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-3304374056644269602019-10-18T14:01:00.000+03:002019-10-18T14:01:00.475+03:00Juhannustanssit / Tampereen Työväen Teatteri Olin <b>Juhannustanssien</b> ensi-illassa. Jos odotatte tästä perinteisen tyylin blogikirjoitustani, tulette pahasti pettymään. Lue tai jätä lukematta, oma päätös. Tämä on minun kokemukseni, ei kenenkään muun. Tekstihän on tosin vasta alussa, saas nähdä minne suuntaan se lähtee.<br />
<br />
Vettä vihmoi vaakatasossa päin kasvoja jo lähtöasetelmissa Hämeenlinnan linja-autoasemalla ja vaikka oli lämmintä päällä, oli silti kylmä. Väsytti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mieleeni tuli vuosientakaisia juhannusmuistoja, kun mökkireissulle autoon pakkautuessa vitutti jo valmiiksi, mutta yritti sitkeästi olla jotain muuta, kun oli tämä reissu nyt näin sovittu ja oli sää mikä hyvänsä. Autenttinen juhannusfiilis. Pimeä, sateinen syksy oli muutenkin ottamassa minusta tiiviimpää otetta. Illan esitykseltä odotin kokonaisvaltaista piristysruisketta, josta saisin energiaa kahlata läpi loppuviikon ja kentien koko loppukuun. Minulla oli sellainen kutina, että nyt ei ole ihan perinteistä menoa luvassa ja osasin odottaa jotain täysin erilaista mitä olen tottunut Työviksen suurella näyttämöllä näkemään. Täytyy tähän väliin myös kertoa, että <b>Hannu Salaman</b> Juhannustansseista minulla ei ollut muuta käryä kuin se, että kohuteos on kyseessä ja jumalanpilkkaa ja semmoista. Kirjasta en ole siis riviäkään lukenut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-VwzqKECJydI/XamaUSNfT5I/AAAAAAAAIoE/JTkyUr6VmWsGvDXtRMuNA1uNvcwEyMEPACLcBGAsYHQ/s1600/juhannustanssit_DSC2018_pressi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1060" data-original-width="1600" height="424" src="https://1.bp.blogspot.com/-VwzqKECJydI/XamaUSNfT5I/AAAAAAAAIoE/JTkyUr6VmWsGvDXtRMuNA1uNvcwEyMEPACLcBGAsYHQ/s640/juhannustanssit_DSC2018_pressi.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Teatterin aulaan päästyäni jo tuli bussikuski Lasse (<b>Juha-Matti Koskela</b>) samantien käsipäivää sanomaan ja toivottamaan hyvää juhannusta. Ilahduin yllätyksestä. Itsepalvelunaulakon vieressä oli teltta. Odotin, että siellä olisi joku pariskunta muhinoinut, mutta ei. Odotin myös, että joku olisi tullut tarjoamaan taskumatista lämmintä viinaa. Hiukan myöhemmin viinapullon sijaan sain käteeni valkoisen ilmapallon vahtimestari Helmelältä (<b>Jyrki Mänttäri</b>) ja mietin, että mitähän helvettiä nyt ja joutuuko pallolliset jossain vaiheessa lavalle. Yritinkin sitten päästä pallosta eroon kaikin tavoin, mutta kukaan ei sitä huolinut ja lopulta marssin katsomoon ilmapallo kourassa. Onneksi paikkani lähistöllä oli tyhjä penkki, sai siitä pallo lepopaikan.<br />
<br />
Näyttämöllä oli kaksi pientä katsomoa myös ja niissä istui väkeä. Itse esitys pääsi alkuun ja meille tarjoiltiin aika perinteistä vehreänvihreää kesämaisemaa taustalle. Veijo Salorannan (<b>Jussi-Pekka</b> <b>Parviainen</b>) yhtye polkaisi ilmoille ensimmäisen kappaleen, sekahaku ja siitä sitten pokkailtiin kansaa humpalle. Mukavahan sitä oli katsella. Kävi ja ei käynyt kateeksi. Tyylejä oli joka lähtöön, niin kuin elämässä muutenkin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-XCKNVDq0N04/Xamae5wCY-I/AAAAAAAAIoI/UP1MPV8qYagppCSnKTtQcG41gXZqxlPAgCLcBGAsYHQ/s1600/juhannustanssit_pressi_04_300dpi_00938__.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-XCKNVDq0N04/Xamae5wCY-I/AAAAAAAAIoI/UP1MPV8qYagppCSnKTtQcG41gXZqxlPAgCLcBGAsYHQ/s640/juhannustanssit_pressi_04_300dpi_00938__.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Perinteiset meiningit ja mukavuudet loppui aika nopeasti kuin seinään, ja huomasin hyvin pian olevani epämukavuusalueellani, eli keskellä esitystä, josta en tunnu ymmärtävän yhtikäs mitään. Olen aina toitottanut sitä, että välillä pitäisi mennä rohkeasti katsomaan muutakin kuin sitä tuttua ja turvallista, josta tietää jo valmiiksi pitävänsä. Sieltä epämukavuusalueelta niitä ylläreitä ja ns. killereitä tulee, mustia hevosia. Halusin kovasti päästä kiihtyviin kierroksiin mukaan, tempautua penkiltäni näihin karkeloihin ja ihmiskohtaloihin täysillä, mutta mitä pitemmälle päästiin, sen tiiviimmin tunnuin juurtuvan istuimeeni ja sen läpi jonnekin, josta ei ole paluuta. Liikaa nauraessani usein olen todennut, että naurusulakkeeni meinasi kärvähtää. Nyt ylikuumeni sulake siitä vierestä, mikä lie oli se. Tässä oli paljon kaikkea, huusia katsomon perukoilla, jättikokoista sorsaa, alaston villi hanuristi, yksi pari nusaisemassa keskellä katsomoa, roihuavaa kokkoa jonka lieskat ulottuivat lähes takariviin asti, teknoreivimeininkiä ja Maruzellan tahdissa raivohumppaavaa väkeä, yllättävän fiksuja tuosta noin puhuva sorsanaamarinen vapaaehtoinen, lausuntakaraokea, Salaman sensuroituja ja sensuroimattomia puheita, krokettipeliä ja säärileivosta väliajalla. Tässä oli kaikkea minulle liikaa. Olisin halunnut olla yksi niistä, jotka nousivat varmoina ruoto suorana taputtamaan seisaaltaan esityksen päätyttyä ja hämmentyneiden aplodien alettua. Olisin halunnut, että tämä olisi nyrjäyttänyt minun tähänastiset teatterikokemukseni uusille raiteille. Kävi niin, että entistä vahvemmin tiedän omat mieltymykseni ja millainen teatteri minuun parhaiten uppoaa. Pieni estradi, vähän väkeä, puhedraamaa. Ja välillä haluan edelleen pois mukavuusalueelta, se tekee ihmiselle hyvää ja pitää hereillä.<br />
<br />
Luin parit viralliset kritiikit tämän tiimoilta ja niistä nousi kyllä muutamia ahaa-elämyksiä, joita lukiessani nyökyttelin ollessani samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Mielipiteinä ne olivat kuitenkin jonkun toisen, ei minun omia ajatuksiani, joten niitä en lähde kirjoittamaan tähän.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ccqIgnRs_P0/XamanrNFNnI/AAAAAAAAIoQ/IMQ7riOs46QAGyPlFAGtH79LBB-sUjOlgCLcBGAsYHQ/s1600/juhannustanssit_pressi_01_300dpi_00641_.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-ccqIgnRs_P0/XamanrNFNnI/AAAAAAAAIoQ/IMQ7riOs46QAGyPlFAGtH79LBB-sUjOlgCLcBGAsYHQ/s640/juhannustanssit_pressi_01_300dpi_00641_.jpg" width="426" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Parviainen, Nummela ja Mäkinen </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b> Helmi-Leena Nummela</b> orkesterin Raili-solistina/kertojana ja <b>Minea Lång</b> muurari Hiltusena jäivät parhaiten mieleeni, ja etenkin muutamat Hiltuseen liittyvät lauseet. "Hei, tätä mä teen päivittäin työkseni!" ja se, että "teidän sukupolvi ei tee mitään mitä ei halua" ja esitys jää junnaamaan paikoilleen, jopa näyttelijöiden lakonuhkaa ilmassa, mutta kotona on perhettä ja rahaa tarvitaan, sanoo <b>Miia Selin</b> ja kohtaus saadaan jatkumaan. Ja se, että <b>Verneri Lilja</b> esittää Paavo Kenttäläisen roolia, mutta kuka on se tyyppi, joka esittää päivittäin Verneri Liljaa...? Tämä sai aivot raksuttelemaan ja se, että koko elämä on kuin jatkuva koe-esiintyminen, kun koskaan ei tiedä kuka katselee.<br />
<br />
Jollain selittämättömällä tavalla pidin tästä, näin jälkeenpäin ajateltuna. Pidin erikoisestakin liikekielestä ja rytmistä, jonka mukana kaikki pyöri tai oli pyörimättä ihmisiä myöten. Valoista, musiikista. Lopun hiljaisuudesta. Loppupuolella halusin jo kovasti kotiin ja olin varma siitä, että kello on taatusti yli kymmenen enkä ehdi viimeiseen junaan ja kauhuissani jo mietin, että miten pääsen yöksi kotiin. Olin helpottunut päästyäni peiton alle umpiväsyneenä, pää raskaana kaikesta.<br />
<br />
Tämmöistäkin teatteria saa, voi ja pitää tehdä. Syvä kumarrus siitä, että Työviksen suurella näyttämöllä parhaaseen pikkujoulusesonkiaikaan jotain todella erilaista mihin aiemmin on totuttu. Mietin myös sitä, että näyttelijöille taatusti palkitsevaa ja kiitollista tehdä tämänkaltaista vaihteeksi.<br />
<br />
Aulassa oli villiä pöhinää esityksen päätyttyä, kuului "parasta ikinä" ja "vittu mitä paskaa". Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta esitys pitää ensin nähdä ollakseen siitä jotain mieltä. Muistakaa se. Itse häilyn ties missä, mutta yhtään en kadu, että juuri tämä Juhannustanssit tuli nähtyä. Voi sitten joskus vanhana muistella, että olin siellä minäkin keskellä kokkoa paskahuusin kupeessa.<br />
<br />
Juhannustanssit / Tampereen Työväen Teatteri, suuri näyttämö<br />
<br />
Ensi-ilta 16.10. 2019, kesto noin 2h 30min (väliaikoineen)<br />
<br />
Alkuperäisromaani Hannu Salama<br />
Käsikirjoitus Juho Gröndahl<br />
Ohjaus Linda Wallgren<br />
Sävellys Joonas Mikkilä<br />
Koreografi Samuli Nordberg<br />
Lavastussuunnittelu Janne Vasama<br />
Valosuunnittelu Eero Auvinen<br />
Pukujen, maskien ja kampausten suunnittelu Marjaana Mutanen<br />
Videosuunnittelu Pyry Hyttinen<br />
Äänisuunnittelu Kalle Nytorp ja Paavo Malmberg<br />
Musiikin sovitus, tuotanto ja johto Paavo Malmberg ja Joonas Mikkilä<br />
<br />
Näyttämöllä : Verneri Lilja, Eriikka Väliahde, Mika Honkanen, Juha-Matti Koskela, Emmi Kaislakari, Kaisa Sarkkinen, Miia Selin, Jyrki Mänttäri, Minea Lång sekä Salorannan yhtyeenä Jussi-Pekka Parviainen, Helmi-Leena Nummela, Joel Mäkinen, Paavo Malmberg ja Juho Kanervo/Riku Vartiainen<br />
<br />
Esityskuvat (c) Kari Sunnari<br />
<br />
(Näin esityksen median kutsuvieraana, kiitos TTT!)<br />
<br />
Yhteistyössä <a href="http://teatterimatka.fi/">Teatterimatka.fi</a> kanssa - teatterit yhdestä osoitteesta!Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-86817878210367104622019-10-18T11:28:00.000+03:002019-10-18T11:28:14.401+03:0020 faktaa Iikka Forssista <b>Iikka Forss</b> on yksi "takuumiehistäni" ja oikeastaan hänen (ja Tommi Raitolehdon) edesottamusten vuoksi kesällä 2012 blogini lähti uuteen lentoon käytyäni katsomassa Sappeen Kesäteatterissa näytelmää "Noin 7 veljestä". Soittelin tuossa viime viikolla Iikalle ja lopputuloksena syntyi tämä pienoinen faktapaketti.<br />
<br />
Iikan voi tänä syksynä nähdä lavalla vielä muutaman kerran Turun Kaupunginteatterissa hulvattomassa farssissa Näytelmä joka menee pieleen. Vinkkaan tähän väliin myös mainiota sarjaa Modernit miehet, joka löytyy <a href="https://areena.yle.fi/1-4530023">Yle Areenasta</a>. Toinen kausi tuloillaan myöhemmin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-wAdXEkF8SH4/Xal3MHoQYzI/AAAAAAAAIn4/9gu-GbgRMvILLsYudXJ-lsI5Hm4DOL-jgCLcBGAsYHQ/s1600/71968513_1460056227479211_6946035726312013824_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-wAdXEkF8SH4/Xal3MHoQYzI/AAAAAAAAIn4/9gu-GbgRMvILLsYudXJ-lsI5Hm4DOL-jgCLcBGAsYHQ/s400/71968513_1460056227479211_6946035726312013824_n.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Heidi Naakka </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Iikan 20 faktaa pääset lukemaan <a href="https://teatterimatka.fi/iikka-forss-20-faktaa/">tämän linkin</a> kautta.<br />
<br />
Jos taas kiinnostaa hiukan laajempi haastattelu, blogijuttu muutaman vuoden takaa löytyy <a href="https://teatterikarpanen.blogspot.com/2016/11/haastattelussa-iikka-forss.html">täältä</a>.Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-37750946250558637092019-10-14T13:36:00.000+03:002019-10-14T13:36:04.634+03:00Madaamit / Hämeenlinnan TeatteriMadaamit / Hämeenlinnan Teatterin päänäyttämö<br />
<br />
Ensi-ilta 12.10. 2019, kesto noin 2h 10min (väliaikoineen)<br />
<br />
Käsikirjoitus ja ohjaus Tuomas Parkkinen<br />
Lavastussuunnittelu Marko Karvonen<br />
Pukusuunnittelu Satu Suutari<br />
Äänisuunnittelu Harri Kuittinen<br />
Valot Veikko Pulli<br />
<br />
Rooleissa : Liisa Peltonen, Sanni Haahdenmaa, Tuija Vuolle, Johanna Reilin, Sauli Suonpää ja Minerva Salomäki/Kerttu Suonperä<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-d3bko6MbOQY/XaRNtvPEEYI/AAAAAAAAInM/a2KeQn7KeLsEfz0ZUFbbDlACbVgwIC6kgCLcBGAsYHQ/s1600/48879773172_7b87b2669f_c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-d3bko6MbOQY/XaRNtvPEEYI/AAAAAAAAInM/a2KeQn7KeLsEfz0ZUFbbDlACbVgwIC6kgCLcBGAsYHQ/s640/48879773172_7b87b2669f_c.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marika (keskellä) on tässä ollut raskaana ehkä 6 minuuttia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hämeenlinnan Teatterin syksyn toista ensi-iltaa pääsimme mieheni kanssa juhlistamaan erityisenä päivänä - samalla nimittäin vietimme 12v-hääpäivää! Ensimmäisten treffiemme päätteeksi tuli aikoinaan puhetta harrastuksista ja tuleva aviopuolisoni lausui kuolemattomat sanat "Teatterissa tykkään kyllä käydä ja kävisin enemmänkin, jos olisi joku kenen kanssa käydä!" Sitä saa mitä tilaa näemmä, ja aika monta teatterireissua on näihin yhteisiin vuosiin mahtunut.<br />
<br />
"Roisi komedia Madaamit" lukee teatterin sivuilla, ja tästä saimme esimakua jo aika alussa, kun asioita ei turhaan kierrellä ja ruma sana sanotaan niin kuin se on. Ronskit ilmaisut tuntuivat kirvoittavan hyviä nauruja katsomossa, itseäni tosin alkoi muutaman jälkeen jo puuduttamaan, mutta asiaan...<br />
<br />
Ei ole Jaakolla (<b>Sauli Suonpää</b>) helppoa, ei. Äidin helmoista (kirjaimellisesti, äidin nimi kun on Helma ja roolissa aina upea <b>Tuija Vuolle</b>) ei olla kunnolla pyristelty vielä irti, kun kuvioihin mukaan tulee kertakihlauksella lisää naisväkeä. Tuore kihlattu Marika (<b>Liisa Peltonen</b>), tämän vierasperäisissä sanoissa sekoileva Sirkka-äiti (<b>Johanna Reilin</b>) sekä uhkea perhetuttu Linda (<b>Sanni</b> <b>Haahdenmaa</b>), joista jälkimmäinen on tuore äiti ja tuosta noin tempaisee varoittamatta ryntäät esiin ja imetyshommiin kesken Tupperware-kutsujen. Jaakon suu lupsuttaa mainiosti mukana myös imetyksen aikana...<br />
<br />
Eipä aikaakaan kun Jaakko ja Marika muuttavat yhteen ja *pim*, pian Marika odottaa lasta. Ohjeita satelee joka suunnasta. Ajassa mennään kätevästi reilu harppaus eteenpäin ja mitä kotona odottaakaan, kun väsynyt ambulanssikuski Jaska saapuu pitkän työpäivän jälkeen kotiin. Odottaako kotona hehkeä kotiäiti valmiina hieromaan miehensä rasittuneita jalkoja ja tuo jääkaappikylmän oluen suoraan käteen? Ehei, kotona odottaa silmänaluset tummina ja tukka rasvaisena uupunut zombienkaltainen hahmo, joka villasukat jalassa raahustaa pyykkikorin päälle istumaan ja lähes valahtaa korin sisälle. Liisa Peltonen on tässä kohtauksessa kyllä elementissään, ja yleisön joukosta kantautuu hysteeristä naurua. Taitaa kohtaus tuoda muistoja mieleen heille, jotka ovat tai ovat olleet pienten lasten äitejä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-PCZgg2MvkKQ/XaRN-gyLfYI/AAAAAAAAInU/BWvjX7OOkCIuQ9QgWCwo77XQEONBDO9gACLcBGAsYHQ/s1600/48879047318_43c39327a9_c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-PCZgg2MvkKQ/XaRN-gyLfYI/AAAAAAAAInU/BWvjX7OOkCIuQ9QgWCwo77XQEONBDO9gACLcBGAsYHQ/s640/48879047318_43c39327a9_c.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Väsynyttä kotoilua </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Asunnonvaihtoa, rintamamiestalon jatkuvaa remonttia (nyt on silmänaluset tummina vuorostaan Jaakko), erouhkaa, ruuhkavuosia, Helma-äidin surumielisiä puheluita ja epätoivoisiakin yrityksiä tavata poikaansa, matkalaukun pakkaamista ja lähdön tunnelmaa. Tätä kaikkea on Madaamit. Ronskeja puheita ja otteita, teräviä, ilkeitäkin sivalluksia sanoin ja paikoin hetkiä, jotka toivat minulle jotenkin kiusaantuneen olon. En aluksi tuntunut saavan otetta oikein mistään enkä kenestäkään, enkä lapsettomana osannut samaistua äitiyspuheisiin. Vaan annas olla, loppua kohti älysin minäkin katsoa pintaa syvemmälle ja samaistumiskohtia alkoi ropisemaan laariin enemmänkin. Olenhan minäkin lapsi ja minulla on iäkkäät vanhemmat, joiden luona onneksi tuli käytyä kahvilla ja korttia pelaamassa juuri ennen ensi-iltaa. Muuten olisi alkanut omatuntoa kolkuttelemaan oikein huolella ja olisi tullut tarve kyläillä tai vähintään soittaa heti esityksen päätyttyä. Esitys siis onnistui ainakin minun kohdallani herättämään ajatuksia ja tehtävä on silloin suoritettu oikein.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-vzsXXtSYyDk/XaROKaojV5I/AAAAAAAAInY/bV12QfTuNX4rhKuUQsJfI9gxfw4n5_DogCLcBGAsYHQ/s1600/48879047048_bf7278b811_c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="588" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-vzsXXtSYyDk/XaROKaojV5I/AAAAAAAAInY/bV12QfTuNX4rhKuUQsJfI9gxfw4n5_DogCLcBGAsYHQ/s640/48879047048_bf7278b811_c.jpg" width="470" /></a></div>
<br />
Lapsiakin näyttämöllä nähdään, mainio Ilona-neitokainen (ensi-illassa ilmeisesti roolissa <b>Kerttu Suonperä</b>) topakkana komentamassa ja ulkoista olemustaan myöten kuin suora kopio Marika-äidistään. Liikutukselta ei moni voi välttyä, kun "Äideistä parhain" lauletaan heleällä äänellä. Näytelmän lomaan on ujutettu ovelasti muitakin äitiaiheisia kappaleita.<br />
<br />
Toistetaanko sitten samaa kaavaa sukupolvesta toiseen? Siinä missä itse antoi aikoinaan pakit Fazerin pojalle, voi oma tytär antaa pakit Tapolan pojalle ja niin on joulu pilalla...<br />
<br />
Näyttelijöistä etenkin Sauli Suonpää pääsee revittelemään laajalla skaalalla, ja sitähän Saulilta löytyy. Mies taipuu venymään ilmeikkäästi moneen suuntaan, erityisen herkullinen on miehekäs tsemppaus kylppärin peilin edessä ja kohtaus saa ansaitut aplodit. Muutenkin oli erityisen mieluisaa nähdä "oman kylän poika" piiiitkästä aikaa kotikulmillaan estradilla.<br />
<br />
Ensimmäiset aplodit irtosivat kuitenkin sille ihmeelle, että Hämeenlinnan Teatterin päänäyttämölle on rakennettu pyörönäyttämö! Huraa, ja hieno onkin! Ensimmäinen liikkeellelähtö sai aikaan spontaanit aplodit ja siinä oli jotain suuren maailman meininkiä.<br />
<br />
Biologiselle kellolle, väriävaihtavalle mekolle ja haikaralle pisteet kotiin myös.<br />
<br />
Esityskuvat (c) Tapio Aulu<br />
<br />
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Hämeenlinnan Teatteri!)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-SogUxA_G-dE/XaROb4-sddI/AAAAAAAAInk/AL6ie2C9T30u1kcrIGzxHumpsslx0VB-gCLcBGAsYHQ/s1600/48879773007_bc0605f909_c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-SogUxA_G-dE/XaROb4-sddI/AAAAAAAAInk/AL6ie2C9T30u1kcrIGzxHumpsslx0VB-gCLcBGAsYHQ/s640/48879773007_bc0605f909_c.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Helma-äiti pien´, yksin koko maailmassa...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-53154784238396378632019-10-13T20:23:00.000+03:002019-10-13T20:23:36.051+03:0020 faktaa Ulla Tapanisesta <b>Ulla Tapaninen</b> ei juuri esittelyjä kaipaa... Syksyllä luvassa <b>Lava-ammuntaa VI</b> (en ole niistä muuten yllättäen nähnyt ainuttakaan!).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-v2DBip2xNmQ/XaNdOHublqI/AAAAAAAAInA/9y0PXEkr92g4rfYq3gMR9f3cR7uW0qvswCLcBGAsYHQ/s1600/thumbnail_726A4421.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="853" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-v2DBip2xNmQ/XaNdOHublqI/AAAAAAAAInA/9y0PXEkr92g4rfYq3gMR9f3cR7uW0qvswCLcBGAsYHQ/s400/thumbnail_726A4421.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Mitro Härkönen </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ullan 20 faktaa pääset lukemaan <a href="https://teatterimatka.fi/ulla-tapaninen-20-faktaa/">tämän linkin</a> kautta.Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2785521567795429237.post-61685233900491370392019-10-13T15:06:00.000+03:002019-10-13T15:06:44.786+03:00Tarpeettomia ihmisiä / Keski-Uudenmaan TeatteriTarpeettomia ihmisiä / Keski-Uudenmaan Teatteri KUT, Kerava<br />
<br />
Ensi-ilta 10.10. 2019, kesto noin 2h (väliaikoineen)<br />
<br />
Käsikirjoitus Reko Lundán<br />
Ohjaus Seppo Halttunen<br />
Musiikki Jussi Hongisto<br />
Puvustus Sinikka Zannoni<br />
Lavastus Seppo Halttunen, Kasper Kaijanen, Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki<br />
Valot ja grafiikka Kalle Tahkolahti<br />
Äänisuunnittelu Saku Tamminen ja Kalle Tahkolahti<br />
<br />
Rooleissa : Anna-Leena Sipilä, Jukka Peltola, Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-bjG50A_fpGs/XaMRv2W5liI/AAAAAAAAImk/SVnJs3KGK3QoNfZJf13jL3i8P1QfUqmBgCLcBGAsYHQ/s1600/5Th_K8DQ.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-bjG50A_fpGs/XaMRv2W5liI/AAAAAAAAImk/SVnJs3KGK3QoNfZJf13jL3i8P1QfUqmBgCLcBGAsYHQ/s400/5Th_K8DQ.jpeg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Anna-Leena Sipilä ja Jukka Peltola </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jotkut näytelmät ovat jo teksteinä niin loistavia, että on suorastaan pakko nähdä useampi versio, vaikka edellisestä näkemiskerrasta ei olisi kovinkaan pitkää aikaa (aiemmin nähty Porissa, Jyväskylässä ja viimeksi Tampereella neljä vuotta sitten). <b>Reko Lundánin</b> vuonna 2003 julkaistu ja KOM-teatterissa samana vuonna kantaesitetty <b>Tarpeettomia ihmisiä</b> on juuri sellainen. Merkkasin KUT:n syksyn ensi-iltapäivän välittömästi kalenteriini pala kurkussa (niinpä, pala kurkussa) ja se oli mukana myös syksyn tärppilistallani. Tämä on pakko nähdä.<br />
<br />
Keravan asemalta oli seuralaiseni kanssa saavuttu hyvissä ajoin teatterille (matka oli lyhyempi kuin aavistinkaan), väliaikatarjottavat nautittu jo ennen väliaikaa, tekstiä kehuttu, Instagramiin kuvaa laitettu ja seisoimme jonossa odottamassa saliinpääsyä, kun ykskaks edessäni seisoo mies, tiedustelee olenko mahdollisesti Teatterikärpänen ja vastattuani kyllä esittelee itsensä <a href="https://ainaeturivissa.wordpress.com/">Aina eturivissä</a>-blogin kirjoittajaksi. Huraa! Lukuisat kerrat olemme menneet reissujemme kanssa ristiin, mutta nyt osui ajoitus kohdilleen ja vihdoinkin tapasimme livenä. Ei muuten istu aina eturivissä hän nimestä huolimatta, enkä minäkään pörrää kärpäsenä katossa enkä edes puraise.<br />
<br />
Kari (<b>Jukka Peltola</b>) on vastikään irtisanottu työstään, ja sehän syö miestä rotan lailla. Tyhjyyteen katosivat hetkessä monet vuodet työnsä ammattilaisena, yhtäkkiä onkin täysi nolla ja tulevaisuus näyttää kovin sumuiselta. Ammatillisen itsetunnon myötä katoaa hiljalleen koko ihmisarvo ja miehisyys eikä oloa helpota se, että itsekseen asioita vatvoo neljän seinän sisällä. Vaimo Tuula (<b>Anna-Leena Sipilä</b>) jaksaa hetken kannustaa miestään lähtemään liikkeelle ja ihmisten ilmoille ja etenkin uutta työtä hakemaan - vaikkapa siivousta, jotta miehen työttömyyden tuomista taloudellisista haasteista selvittäisiin mahdollisimman kivuttomasti. Helpotusta on kuitenkin luvassa, sillä Tuulalle on tarjottu vastaavan paikkaa Siwa-myymälässä eli ylennystä pukkaisi...<br />
<br />
Ei osaa Kari oikein iloita vaimon hyvistä uutisista, vaan paha olo purkautuu lopulta perheväkivaltana, jota vielä peitellään puolin ja toisin. "Rappusissa kaaduttiin pikkujoulujen jälkimainingeissa" toimii selityksenä tovin, totuushan on täysin muuta. Kari kyllä selvästi on pelästynyt käytöstään ja anteeksipyyntö toimii hyvittelijänä, vastaava ei tulisi toistumaan enää koskaan. Apua olisi tarjolla, mutta sitä ei ole muka tarvis hakea. Huoli Tuulan kasvoilla koskettaa minua syvältä. Pelko on astunut kynnyksen yli ja jäänyt nurkkiin pyörimään. Miten käy pitkän liiton ja onnellisen, ihan tavallisen perhearjen... Rakas kohottaa kättään ja koskaan ei voi olla enää varma siitä, onko aikomuksena silittää hellästi poskesta vai pamauttaa nyrkillä päin näköä. Huomaan taas olevani ylivirittyneessä tilassa katsomossa enkä pysty rentoutumaan pariin tuntiin, jotenkin myötäelän Tuulan kehonkielen mukana. Reagoin myös voimakkaasti näytelmän äänimaailmaan, askeliin, varjoihin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-oJE0UKRnNgA/XaMSGdlkkwI/AAAAAAAAIms/jeqWyzo2qpg4Kp2fFqAIH8DWExSdkf9OgCLcBGAsYHQ/s1600/rue3ERXw.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="1600" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-oJE0UKRnNgA/XaMSGdlkkwI/AAAAAAAAIms/jeqWyzo2qpg4Kp2fFqAIH8DWExSdkf9OgCLcBGAsYHQ/s400/rue3ERXw.jpeg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kari ja Tuula </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Petri (<b>Jari Vainionkukka</b>) on Tuulan lapsuudenystävä ja paras kaveri ; opettaja, lähiöaktiivi ja muutenkin monessa mukana. Mies käy kaikin tavoin ylikierroksilla, on jatkuvassa liikkeessä ja poispääsyä kinkkisestä tilanteesta ei näy. Tietäisi edes mistä levoton olo ja mieli kiikastaa. Öisen lenkin seurauksena hän on löytänyt tiensä Karin ja Tuulan kotiin, isäntä on aamutakkisillaan kotosalla odottamassa vaimoaan firman pikkujouluista. Sieltä iloisesti hiprakassa Tuula kotiutuukin, seuranaan uusi iltakassa Sonja (<b>Elina Varjomäki</b>), johon Petri tuntee heti outoa vetoa. Sonja vaikuttaa tolkun naiselta, hänellä on kiintoisia ajatuksia, ulkonäkö miellyttää ja mikä parasta, hän tuntuu olevan hyvä kuuntelija. Siitähän se sitten lähtee eskaloitumaan, ja tästä kohtalokkaasta yöstä saa kaikki alkunsa, myös Tuulan "rapussakompuroinnit".<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-mCd4LnsYEyI/XaMSTmAWcmI/AAAAAAAAImw/R_EFtiRsv6kXrlxHTGErWlSuKVaebeNgwCLcBGAsYHQ/s1600/q720HxNQ.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="1600" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-mCd4LnsYEyI/XaMSTmAWcmI/AAAAAAAAImw/R_EFtiRsv6kXrlxHTGErWlSuKVaebeNgwCLcBGAsYHQ/s400/q720HxNQ.jpeg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Petri (Jari Vainionkukka) ja Sonja (Elina Varjomäki) </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jo Jyväskylän esityksen jälkeen mieleeni jäi pyörimään näytelmän nimi. Tarpeeton kun tarkoittaa muutakin kuin hyödytöntä, vaikka näillä ihmisillä nimenomaan on tarpeita. Jokaisella meistä on. Tarve rakastaa ja olla rakastettu. Tarve olla ihminen toiselle ihmiselle, keskustella, kuunnella, tulla kuulluksi ja huomatuksi. Tarve olla osa perhettä, työyhteisöä, yhteiskuntaa. Hyödyttömäksi voi tuntea itsensä monella eri tavalla ja tasolla. Voi kun muistaisi sen, että yksin täällä ei pärjää kukaan. Joka niin kuvittelee, on todella väärässä. Myös ammattiapua on mahdollista saada ja hakea, siinä ei ole mitään hävettävää. Erityisesti haluan kiittää tekijöitä siitä, että käsiohjelmaan on liitetty lukuisia tahoja, joihin voi ottaa yhteyttä, ja ensi-illassa oli <b>Lyömätön Linja</b> näyttävästi esillä. Hienoa ja rohkeaa.<br />
<br />
Muistan myös sen, että Tampereella esityksen väliajalla ainakin kaksi pariskuntaa poistui paikalta vähin äänin... Syitähän voi vai arvailla. Ehkä aihe liippasi vähän turhan läheltä ja joku tunnisti itsensä, läheisensä tai tuttunsa lavalta. Loppuun asti olisi kannattanut istua, sillä rankoista käänteistä huolimatta loppu ei ole niin traaginen kuin aluksi saattaisi luulla. Yllättävä se kuitenkin on, ja kuin tuulahdus raitista ilmaa. Hetken pystyy hengittämään vapautuneemmin ja kroppani jännittäminenkin laantuu, mutta silti minulla oli pitkään jotenkin puristava olo.<br />
<br />
Näyttämölle on saatu luotua pieneen tilaan monenlaista miljöötä - ihan tavallinen koti vailla hienouksia, pieni myymälä peruselintarvikkeilla ja rosoinen pyöräkellari. Arkisia juttuja ja paikkoja, joiden seinillä olisi monenlaista kerrottavana. Siwa roikkunee mukana näytelmässä jatkossakin, vaikka pariin vuoteen ei kyseisiä lähikauppoja katukuvassa ole enää näkynyt. Tarkkasilmäiset voivat muuten havaita yhdessä kohtauksessa punaisen t-paidan, joka on entinen työpaitani... Ajankuvasta huolimatta tarina voisi tapahtua missä ja milloin vain, ja valitettavasti tapahtuukin - siitä saamme lukea esimerkkejä lehdistä lähes päivittäin.<br />
<br />
Hyytävän tarkka ja aina ajankohtainen teksti edellä tässä mennään, ja sitä tukee hyvin vakuuttava näyttelijäntyö. Ihmisten kasvoilta ja elekielestä on luettavissa todella paljon, ja tämä teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. Miten Jukka Peltola näyttääkin kohtaus kohtaukselta väsyneemmältä ja hiljalleen kaiken luovuttaneelta, Anna-Leena Sipilä pelokkaammalta ja silti silmissä ripaus rakkautta puolisoaan kohtaan, Jari Vainionkukka tuntuu pohtivan miljoonaa asiaa niin että pää kohta räjähtää ja Elina Varjomäen kaihoisa katse pyöräkellarissa ja kenties mahdollisuus toisenlaiseen elämään ja uuteen alkuun - muutamana esimerkkinä. Erinomaista työtä kaikilta.<br />
<br />
Tampereella minulla tuli tarve päästä nopeasti kotiin, niin nytkin. Kerava ei tähän mahdollisuutta kuitenkaan tarjonnut, ja oli kuulkaa mielenkiintoista istua viilenevässä illassa 1,5 h asemalaiturin penkillä junaa odottamassa, pari aiempaa R-junaa kun meni vain Riihimäelle asti. Oli aika orpo olo. Kävi myös mielessä sekin, että istun tässä täysin vapaaehtoisesti enkä siksi, että kokisin olevani hämärällä asemalaiturilla paremmassa turvassa kuin kotona. Kaikilla kun ei ole vaihtoehtoja. On lähdettävä pakoon vaikka ilman takkia, vaikka kodin pitäisi olla se kaikkein turvallisin paikka maailmassa.<br />
<br />
Kiinnitin ensi-illassa myös huomiota siihen, että ihmeen paljon katsomossa naurettiin muutamille lauseille, jotka saivat minut vakavoitumaan entisestään. Muistuu mieleeni muutamakin nöyryyttävä tilanne, jota olen ollut todistamassa kyläreissun yhteydessä. Nauruhan on jonkinsorttinen turvamekanismi ja reaktio, joka saattaa pulpahtaa pintaan tuosta noin. Toki näytelmässä on mukana iloakin (siitä kiitos etenkin naisten pikkujouluistapaluulle) ja kuten jo sanoin, toivoa on.<br />
<br />
Tämä on näytelmä, jonka ihan jokaisen pitäisi nähdä, vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Se saa ajattelemaan ja toivottavasti tarvittaessa toimimaan. Lisäinfoa esityspäivineen <a href="https://www.kut.fi/tarpeettomia-ihmisia">täältä</a>.<br />
<br />
Esityskuvat (c) Sebastian Rosenberg / Kapina Oy<br />
<br />
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT ja kiitos, että otitte tämän ohjelmistoon!)Tallehttp://www.blogger.com/profile/11211964438069206980noreply@blogger.com0