Heikki ”Hopo” Kuuselaa haastattelin aurinkoisena toukokuisena päivänä Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa.
Paljasjalkainen hämeenlinnalainen Heikki syntyi 1968 ja on horoskooppimerkiltään ”taiteellinen ja tasapainoinen” kalat. Hopo-lempinimi tarttui mukaan lapsuudessa, kaverit häntä sillä nimellä kutsuivat jo silloin. Harrastuksinaan hänellä on sienestys, valokuvaus, biisienteko, frisbeegolf ja puutyöt. Hopo osaa soittaa auttavasti kitaraa, mutta soittimet kiinnostavat kyllä kovasti noin yleensä. Erityistaidoikseen hän nostaa etenkin nukketeatterin. Lisätaitoja sen sijaan kaivattaisi laulu-ja tanssipuolella.
Näyttelijäksi hän kuulemma ilmoitti halunneensa jo nelivuotiaana saunassa, 15-vuotiaana mennyt sitten teatteriin ja jäänyt sille tielle. Vuosien varrella hän on näytellyt Norwich Puppet Theatressa, Nukketeatteri Vihreässä Omenassa (15 vuotta), Hämeenlinnan kesäteatterissa ja kaupunginteatterissa sekä Teatteri Mukamaksessa Tampereella.
”Olin 1990 Hämeenlinnan kesäteatterissa ja samana vuonna Nukketeatteri Vihreään Omenaan aukesi miesnäyttelijän paikka. Jouko Astor suositteli minua Sirppa Sivori-Aspille, joka tuli katsomaan minua tänne. Pääsin sitten näytelmään,tosin siinä ei ollut vielä nukkeja mukana. Talven teimme sitä näytelmää. Seuraavana kesänä olimme Vermontissa Yhdysvalloissa Eric Bassin luona tekemässä nukketeatteria, ja se reissu todella avasi silmät huomaamaan, millaisia upeita mahdollisuuksia nukketeatterissa onkaan. Se oli hienoa aikaa ja vuosi oli tuolloin 1991”, kertoo Hopo nukketeatteriuransa alkuvaiheista.
90-luvun lopulla Hopo on käynyt Teatterikorkean pitkän kurssin näyttelijäharjoittelijoille ja lisäksi lyhyitä viikonloppukursseja esim. festivaaleilla, joissa joku ohjaaja tai esiintyjä on järjestänyt workshopin tai masterclassin. Pääasiassa hän on kuitenkin kouluttautunut hyvien ohjaajien kautta.Muista opinnoista mainittakoon kokin koulutus,tosin niitä töitä hän ei ole päivääkään tehnyt.Sen sijaan hän on toiminut HML:n kaupungilla tapahtumajärjestäjänä, Imatran Voimalla varastomiehenä ja lihatiskin takanakin on hetki viihdytty. Lyhyitä pestejä.
Jos hän ei olisi tällä alalla,niin bänditouhut isommalla vaihteella kiinnostaisivat kovasti. Hänellä on pitkään ollut musiikkiprojekti ”Hopoppoo”,jonka nimissä hän on tehnyt omia suomenkielisiä biisejä, hovisovittajanaan Spide Kuhlström. Kappaleita on kuultavissa MySpacessa, linkki sivulle tässä.
”Syksyllä ehkä sitten ehtii keskittymään musatouhuihin uudella vaihteella,sillä työt Teatteri Mukamaksessa päättyvät ja jatko on täysin auki. Olen avoimin mielin ja innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minulla on oma teatteriprojekti ruotsalaisen Anna Leymanin kanssa, olemme perustaneet oman teatterin nimeltään Half Price Theatre. Haaveissani on saada siitä oikea työ, saada kansainvälinen teatteri jossa ohjata ja käsikirjoittaa ym. Suuri unelmani olisi sellainen teatterityö, jota ei ole vielä edes tehty. Että saisi olla tekemässä jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä, josta muovautuisi jonkinlainen merkkipaalu. Uuden löytäminen ja tekeminen, se olisi mun juttuni!”
Mitään varsinaisia rituaaleja hänellä ei ennen esitystä ole ollut, mutta tietysti pitää muistaa venytellä ja hakea lämpöä kroppaan ja puhe-elimiin. Sitten hän käy ”ykkösen” läpi, eli kaiken sen mitä ensimmäisen viiden minuutin aikana tulee tapahtumaan, hetki hetkeltä ja tarkasti. Loput tulee sitten mukana!
Omiksi esikuvikseen Hopo nostaa etenkin Lasse Pöystin. ”Mies on tehnyt hienon mittavan uran ja nyt kun hän on vanhempi ja seestynyt, hänen työskentelyään on äärimmäisen hienoa seurata.Se näyttää niin helpolta.” Myös Seela Sellaa hän ihailee ja näkisi Seelan mielellään unelmiensa vastanäyttelijättärenäkin.
Hyvät työkaverit harjoitustilanteessa inspiroivat kovasti. Parasta työssä on tällä hetkellä kuitenkin se,ettei todellakaan tiedä mitä tuleman pitää ja missä on puolen vuoden kuluttua. Kymmenen vuoden kuluttua hän näkee itsensä jossain lavalla. Hän ei ole katunut ammatinvalintaansa koskaan, päivääkään ei vaihtaisi pois. Palkka on tietysti miinuspuoli, mutta on paljon asioita, jotka menevät rahojen edelle, kuten seuraava tarina osoittaa :
”Vihreässä Omenassa tapahtui kerran sellaista, jonka muistan ikuisesti. Kyseessä oli pienten lasten näytelmä. Yleisöä oli vähän, mutta katsomossa oli isä pienen poikansa kanssa ja esityksessä oli meneillään hauska kohta, jossa oli huumoria niin lapsille kuin aikuisillekin. Isä ja poika nauroivat ja katsoivat toisiaan silmiin. Se oli minulle iso hetki ja silloin tajusin, millaista lastenteatterin pitää olla. Isän ja pojan yhteinen katse, he löysivät toisensa uudella tasolla.”
Ennen haastattelua bongasimme Kaupunginpuistossa vikkelän kärppäemon, joka kantoi poikasiaan uuteen pesään majailemaan. Hopo kaivoi kameran laukustaan,mutta Töttikseksi ristitty otus ei liiemmin jäänyt poseeraamaan. Täydellinen otos siis odottaa vielä!! Muista Hopon kesäsuunnitelmista sen verran, että luvassa on ainakin reissu siskon luo Ruotsiin.
Lisäksi kysyin muutaman extrakysymyksen...
1.Kuka supersankari haluaisit olla?
-Super-Hessu
2.Jos saisit olla päivän naisena, mitä tekisit?
-Menisin uimahalliin koko päiväksi saunomaan ja muuta.
3.Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken?
-Sinuhen,tietokoneen ja toimivan nettiyhteyden.
 |
| Superhessu näyttää mallia / kuva Teatterikärpänen |
Lopuksi terveiset blogin lukijoille :
”Tehkää jotain muutakin kuin lukekaa kaikenlaisia blogeja!!” :)
Tiesittekös,että Hopon vaari on kuuluisa hämeenlinnalainen näyttelijä Aku Peltonen, jonka mukaan Teatterikerhon vuosittain jakama Aku-patsaskin on saanut nimensä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).