Sivut

lauantai 9. marraskuuta 2013

Ikuisesti sinun / Lahden Kaupunginteatteri

Ikuisesti sinun / Lahden Kaupunginteatterin Aino-näyttämö

Ensi-ilta 6.11. 2013, kesto noin 1 tunti (ei väliaikaa)

Dramaturgia ja ohjaus Kaisa Leppänen

Lavalla Kaisa Leppänen ja Mikael Saari

Pianisti ja musiikin sovitus/ohjaus Anu Silvasti

Taustaa : Mitä kaikkea ihmismieli käykään läpi surun kohdatessa? Kun puoliso menehtyy yllättäen? Mukana on koko tunteiden kirjo toivosta vihaan, katkeruudesta kaipuuseen. Ja rakkaus. Tietenkin. Esityksessä on mukana mm. Pirkko Saision ja Helena Anhavan tekstejä sekä mm. Jarkko Martikaisen ja Olavi Uusivirran kappaleita. Esityksessä kuullaan myös Kaisa Leppäsen tekstejä ja sanoituksia sekä Mikael Saaren sävellyksiä. "Ikuisesti sinun" esitetään Aino-näyttämöllä Maarit Pyökärin suunnittelemassa Valkoinen-näytelmän lavastuksessa.

Kaisa Leppänen ja Mikael Saari / kuva Miika Riikonen

Plussaa : Miten ihanaa olikaan saapua marraskuisen synkkyyden ja pimeyden keskeltä seesteiseen valoisaan pieneen saliin! Ovella Kaisa Leppänen kätteli ja toivotti tervetulleeksi kaikki katsojat, hieno henkilökohtainen ele. Tuli tunne, että nyt esiintyjät antavat meille katsojille sisältään jotain ainutlaatuista ja haurasta, joka on otettava vastaan kaikki aistit valppaana ja avoimena. Ja voi miten kaunis tämä tarina olikaan! Pieni suuri tarina. Seurasin herkeämättä pieniä eleitä naisen kasvoilla, silmissä loisti suunnaton kaipuu ja kauniit muistot. Pianistin sormet lipuivat koskettimilla omaa tarinaansa kertoen. Miehen ja naisen yhteiset hetket, pienet hienovaraiset kosketukset. Joku vetää puolisoita irti toisistaan, vaikka kuinka lujasti yrittäisi pitää kiinni. Muistot ensitapaamisesta, naurettavat riidat - kaikki tulvahtavat mieleen suruprosessin edetessä. Katsomossa eläydytään ja reagoidaan hyvin voimakkaasti. Yksi pyyhkii silmäkulmiaan jatkuvasti, toinen keinuttaa hiljaa itseään musiikin tahdissa ja tapailee tuttuja sanoja. Ei tarvita massiivisia lavasteita, isoa orkesteria tai suuria väkimassoja lavalle. Pienimuotoisuus on kaunista, tunne on hyvin voimakkaasti läsnä ja se välittyy kyllä jokaiseen sieluun ja sydämeen hienolla tavalla. Mikaelin ja Kaisan äänet soivat kauniisti yhteen, ja tuttujen laulujen sanoituksia kuuntelee ihan eri tavalla kuin aiemmin. Mukana on myös huumoria ja vapauttavaa naurua. On aika ottaa seuraava askel, riisua surupuku päältään ja kulkea taas reippain mielin ja avoimin silmin punaisessa mekossa. Muistoja ei kukaan kuitenkaan ota pois, ja se jos mikä on tärkeää.

Miinusta : Tekstipuolelle olisin ehkä toivonut hiukan lisää materiaalia, jotenkin ripeällä tahdilla pompattiin mopoajoista suoraan yhteiseloon saman katon alle. Tämä ei kuitenkaan liiemmin haitannut, eikä sillä toisaalta olisi ollut tarinan kannalta suurempaa merkitystäkään. Tämä oli hyvä juuri näin.

Muuta : Tuntui siltä, että olin yleisön joukossa ainut, kenellä ei ollut seuralaista mukanaan. Rautatieasemalla myöhemmin junaa odotellessani mieleni valtasi suunnaton yksinäisyyden tunne ja kova ikävä kotiin, jonne oli vielä pitkä matka. Ikävää helpotti se tieto, että siellä joku odottaa minua ja jonka kanssa voi kiukutella kotitöistä ja leivänmurusista pöydällä.

Tämänkaltaisia esityksiä saisi olla enemmänkin! Lahden Kaupunginteatterissa enää kaksi esitystä jäljellä ( 14.11. klo 19 ja 15.11. klo 13), joten kiiruhda jos mielit nähdä ja kokea tämän juuri nyt. Esitys on myös tilattavissa keikalle (yhteydenotot Kaisa Leppänen p. 050-5462755 tai e-mail k.e.leppanen (at) gmail.com)

Ikuisesti sinun ja neljä tähteä ****.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).