Ruuhkaviikot jatkuvat

Marraskuu on ollut todella kiireellistä aikaa teatteririntamalla,muutaman päivän sisällä taas nähty monta eri esitystä ja välissä netti ei ole toiminut lainkaan.Harmillista,sillä teatteriesityksistä pitäisi päästä kirjoittamaan heti tuoreeltaan sillä muuten jotkut herkulliset kohdat tuppaavat unohtumaan.No,joka tapauksessa tässä lyhyt päivitys muutamasta näkemästäni taas..

Vaarallinen harmonikka Turun kaupunginteatterissa oli sangen erilainen,mutta hyvin toteutettu ja kiinnostava musiikkinäytelmä.Tapahtumat alkavat Sisiliasta,josta harmonikanrakentaja Silvio (Mika Kujala) lähtee muiden joukossa siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin poikansa ja vihreän harmonikan kera,haaveissa perustaa oma harmonikkayritys ja tehdä rutkasti rahaa.Suunnitelmat kuitenkin saavat ikäviä käänteitä perillä ja toimeentulo on kiven alla.Silvio joutuu tahtomattaan todistamaan rotuun liittyviä väkivaltaisuuksia ja joutuu uhriksi.Poika selviää hengissä ja harmonikkakin on kunnossa.Jatkossa tapahtumat siirtyvät vuosien saatossa pieneen saksalaisyhteisöön,ranskalaissiirtolaisten pariin,puolalaisiin häihin ja polkkakilpailuihin ja lopuksi skandinaavien joukkoon.Mukana omistajalta toiselle siirtynyt mystinen vihreä harmonikka,joka tuntuu sinetöivän aina omistajansa kohtalon ... Musiikki liittyy vahvasti tapahtumiin mukaan,paikallinen musiikki harmonikkojen säestämänä siivittää juonenkulkua ja tuo tuulahduksen koti-ikävästä ja kansallisesta kulttuuriperinnöstä.Näytelmässä oli mukana neljä harmonikan soittajaa,jotka olivat koko ajan lavalla ja läsnä joka kohtauksessa enemmän tai vähemmän esillä,pidin siitä ratkaisusta kovasti.Kohtalaisen pitkä kesto oli näytelmällä,välillä hyydytti,mutta moni yksittäinen kohtaus jäi positiivisesti mieleeni,etenkin saksalaisyhteisö ja puolalaiset häät.Polkkakilpailuissa vedetty Rollareiden "Paint it black" (harmonikoilla vedettynä tietysti) oli aika kovaa kamaa!!Näyttelijöistä mieleeni jäi etenkin monta roolia taidokkasti urakoinut Tatu Siivonen,muutkin olivat toki hyviä ja kaikkineen näyttelijäsuoritukset olivat oivallisia ja onnistuneita. Annan kolme tähteä!

Godota odottaessa Kansallisteatterissa oli sangen onnistunut klassikko.Samuel Beckettin absurdi klassikkoteos avautuu katsojista jokaisella varmasti eri tavalla,niin paljon asioilla on piilomerkityksiä.Joka tapauksessa,näytelmähän kertoo parista nukkavierusta miekkosesta,Vladimir ja Estragon,jotka saapuvat joka ilta samaan paikkaan samaan aikaan,muistamatta kuitenkaan olleensa siellä aiemmin.Odotetaan mystistä Godota,joka muuttaisi kaiken ja miehet saisivat mielenrauhan ja jatkaa eloaan jossain muualla kenties.Näytelmässä ei varsinaisesti tapahdu juurikaan mitään,mutta silti tapahtuu ja koko ajan.Vaihtelua meininkiin tuo jostain saapuva isäntä Pozzo palvelijansa Luckyn kera.Ja tietysti,illalla miesten jo väsähtäessä paikalle saapuu pikkupoika ilmoittamaan viestiä Godot´lta,ei pääse paikalle mutta huomenna tulee.Varmasti.Näytelmä ja esitys oli juuri sellainen kuin odotinkin,eli ei mitään nykyaikaisia kikkailuja ympätty väkisin mukaan,tarina ja huikeat näyttelijät,se riittää.Esko Salminen,Eero Aho,Janne Reinikainen ja sokerina pohjalla Hannu-Pekka Björkman,jonka näin nyt livenä ensimmäistä kertaa.Kaikki olivat mielettömän hyviä,mutta erityismaininta Eero Aholle ja Janne Reinikaiselle (Lucky-palvelija),jonka roolihahmolla ei paljon repliikkejä ollut mutta kun herkesi puhumaan käskystä ajatuksiaan julki niin oksat pois ... Täydet viisi tähteä!! (ja yleisön joukossa oli muutama sangen tunnettu henkilö myös,mukava lisämauste se...)

Juoppohullun päiväkirjan vierailuesitys Hämeenlinnan Verkatehtaalla ei ollut ihan niiiin hyvä kuin taannoinen Linnateatterin kesäteatteriesitys,mutta oli tässäkin omat hyvät hetkensä ja hervottomat kohtaukset.Juho Markkanen pääroolissa ei tuonut mieleeni ihan kirjojen kuvaa Juhasta,pikemminkin juomiseen retkahtaneen rokkarin.Aika ihana renttu kuitenkin..Kristian oli myös erilainen,mutta ihan hauska suoritus sinänsä.Pointsit sen sijaan naisrooleissa urakoineelle Henna Tanskaselle (joka esitti myös Mikaelia).Loistava komedienne!Hulda-tädin yllätysvisiitti ja nuoruuden muistelohetket oli parasta antia,yleisö ulvoi naurusta ja taisi näyttelijöilläkin mennä pokka pariin kertaan.Yleisö muutenkin oli tavanomaista villimmällä päällä,jotkut innostuivat huutelemaan ja pari miestä nousi seisomaankin kesken esityksen.Hauskahan tää oli,mutta vain kolmen tähden veroisesti.

Vadelmavenepakolainen KOM-teatterista vieraili Hämeenlinnan teatterissa myös parin loppuunmyydyn esityksen verran.Minulla ei ollut hajuakaan mistä tarina kertoo,Miika Nousiaisen alkuperäisteos oli lukematta.Tämä olikin varsin piristävä yllätys.Näytelmähän kertoo Mikko Virtanen-nimisestä suomalaismiehestä,joka haluaisi keinolla millä hyvänsä olla ruotsalainen.Kansallisuustransvestiitti,kuten Mikko itseään tituleeraa.Jouluisin Mikko matkustaa Thaimaaseen tutustuakseen ihaniin ruotsalaispariskuntiin ja porukoihin ja soluttautuu juhlahumuun mukaan.Unelma toteutuu myöhemmin kun Mikko onnistuu vaihtamaan identiteettiään itsemurha-aikeissa rypevän ruotsalaisopettajan,Mikael Anderssonin kanssa.Siitäpä alkaakin sitten valheiden vyyhti ja Mikolta/Mikaelilta ns. karkaa mopo käsistä ruotsalaisuuden ydintä tavoitellessaan.Sitä ennen kuitenkin nähdään mieletön nykytanssiversio Olof Palmen elämästä,opiskellaan ruotsalaisuutta ja fiilistellään Bo Kaspers Orkesterin tahdissa.Näyttelijät olivat mielettömän hyviä,kaikki kolme.Juho Milonoff Mikkona etenkin,mitä äänenkäyttöä.Niko Saarela ahkeroi miesrooleissa ja erittäin positiivinen ylläri oli naisroolien Eeva Soivio."Möten" naishahmot etenkin... Kummasti jäi monenmoisia ruotsin lauseita päähän pyörimään loppuviikoksi.Täydet viisi tähteä !!

Olin myös Hämeenlinnan Teatterikerhon 60v-juhlissa ja juhlanäytöksenä Älä pukeudu päivälliselle,jonka olin siis jo aiemmin nähnyt omaisten esityksessä.Otaksuin silloin esityksen saavan toistojen myötä lisää vauhtia ja tarkkuutta ajoituksiin,mutta olin hyvin pettynyt esityksen nähtyäni.Se oli nimittäin muuttunut paljon tylsemmäksi eikä tuntunut pääsevän vauhtiin ollenkaan!!?? Oliko syynä yleisön jäyhyys vai mikä? Katariina Kuisma-Syrjän loukattua jalkansa hänen roolissaan oli Maarit Peltomaa ja sekin vaikutti tietysti,sillä tekihän hän erilaisen roolityön kuin Kata vaikka rooli olikin sama.Jäi mietityttämään tämä.

Kolme lyhyttä "arvostelua"

Neljän päivän sisällä kolme eri esitystä,tämähän käy jo työstä...

Neiti Julie Hämeenlinnan teatterissa oli hyvin perinteinen klassikkotulkinta August Strindbergin teoksesta.Esitys oli hyvin intensiivinen,kestoltaan 1,5h ilman väliaikaa ja hyvä niin,paussi olisikin ikävästi katkaissut sen tunnelatauksen jonka näyttelijät saivat aikaan.Verstas-näyttämön 20v-juhlanäytelmä oli myös ohjaaja Martti Töttölän pitkäaikainen haave.Näyttelijät olivat mielettömän hyviä,etenkin Sinikka Salminen Neiti Juliena.Loistava paluu näyttämölle myös Perttu Pesältä,Johanna Reilinin roolityötä unohtamatta.Pianistin tarkoitus oli "kommentoida" tapahtumia soitollaan ja tehdä jokaisesta esityksestä uniikki,kiintoisaa olisikin nähdä esitys toistamiseen ja seurata millaisia muutoksia musiikilla tulisi,tällä kertaa musiikki tuntui vain jotenkin taustamusiikilta,paria kohtausta lukuunottamatta.Kolme tähteä Neiti Julielle.

Maailmanlopun hautaustoimisto Tampereen Työväen Teatterin päänäyttämöllä oli taattua Kummeli-huumoria.Ohjaaja Heikki Vihinen piipahti näyttämöllä myös parissa pikku roolissa.Komedia kertoo hautausurakoitsika Theodor Antista (jolla oli sukunaan mm. Elef Antti,Des Antti ja Trab Antti...),mukana häsläävät myös pääministeri BB-Maki,oppisitiojohtaja Sika-Harri,Viinapiru ja nähtiinpä siellä itse Belsepuubikin.Aluksi esitys ei oikein lähtenyt lentoon,mutta väliaikaa kohti saatiin aika hurjaakin menoa etenkin Theodor Antin (Esko Roine) eli "Dödön" toimesta.Miten voi mies heittää ihan pokkana sellaista juttua,leslienielsenmäistä menoa oli se.Tom Lindholm Viinapiruna oli aika ovela tyyppi,samoin Kaisa Mattilan esittämä bimbo Pam.Muutamia hyviä irtovitsejä tästä kyllä lähti,mutta ihan täysmittaiseen hihittelyyn ei rahkeet tällä kertaa riittäneet.Kummeli-huumorin ystäville ja pikkujouluporukoille suosittelen silti."Jo ilta tullut on,urut soi,kyllä lähtee!!" Kolme tähteä.

Kiviä taskussa vieraili kaksi kertaa täysille katsomoille täällä Hämeenlinnassa.Kaksi kertaa sen aiemmin olen nähnyt,mutta siitä on muutama vuosi aikaa ja esityshän on aivan loistava,sen katsoisi vaikka kuinka monta kertaa.Martti Suosalo ja Mika Nuojua vetävät useat roolinsa sellaisella vimmalla läpi että huh huh,tästä on vaikea pistää enää paremmaksi.Kaiken sen naurun takana myös traaginen tarina,ja surullisissa kohtauksissa yleisökin onneksi malttoi olla hiiskumatta.En ole taas aikoihin nauranut niin paljon kuin eilen,pelkäsin jo että katkee joku verisuoni päästä.Pari kohtausta meni ihan överiksi,miehiä itseäänkin jo nauratti kovasti.Että saakin yhdestä banaaninsyönnistä,juopuneen jankkaamisesta ja lehmä-esitelmästä jotain niin hulvatonta aikaan.Edelleen annan täydet viisi tähteä tälle. (ps.Kvartetti on tällä hetkellä Suomen katsotuin näytelmä ja jos tämä pyörii vielä,menee se Kvartetin ohitse.Ensi vuonna tulee 10v täyteen ja AINA loppuunmyydyille katsomoille!!)

Hiiriä ja ihmisiä / Tampereen Teatteri

Hiiriä ja ihmisiä / Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö

Ensi-ilta 1.9. 2011,kesto 2h 20min

Ohjaus Tommi Auvinen

Rooleissa : Ola Tuominen,Ville Majamaa,Ilpo Hakala,Jannastiina Hakala,Esa Latva-Äijö,Risto Korhonen,Mikko Hänninen,Kake Aunesneva,Markku Thure,Ahmed Hamis Issa

Taustaa : John Steinbeckin klassikko kertoo kahdesta kaveruksesta työtä etsimässä.George ja Lennie ovat erottamaton parivaljakko.George on pieni ja nokkela kaveri,Lennie taas iso voimanpesä mutta mieleltään lapsen tasolla.Kaverukset ovat joutuneet lähtemään aiemmista työpaikoistaan erinäisistä syistä (Lennien vuoksi) ja nyt ovat saapumassa jälleen uuteen porukkaan työtä tekemään.Heillä on myös yhteinen unelma maatilasta,jossa saisivat rauhassa elellä ja Lennie voisi hoitaa kaniineja.Lennie pyytääkin usein Georgea kertomaan millaista elämää he tilallaan viettäisivät."Koska mulla on sut ja sulla on mut."

Plussaa : loistava esimerkki siitä,että hienoja lavasteita ja erikoistehosteita ei tarvita,riittää että tarina itsessään on kantava ja näyttelijät pääsevät loistamaan.Ville Majamaalta (Lennie) yksi parhaimmista suorituksistaan ikinä,herkkä ja koskettava Lennie viimeistä piirtoa myöten,eleineen ja ilmeineen,kehonkielineen.Alusta asti pala kurkussa katsoin,tietäen mitä tuleman pitää.Pidin myös kovasti Ola Tuomisen Georgesta ja Esa Latva-Äijön Slimistä.Mukavaa oli nähdä myös Risto Korhonen pitkästä aikaa lavalla Curleyna.Koiravanhus oli aivan ihana hännänheilutuksineen kaikkineen.Näytelmä ei tainnutkaan olla aikaan sidottu vaan voisi tapahtua milloin vain,autostereoista pamahtanut "Heaven is a place on earth" oli aika ylläri.Georgen ja Lennien yhteiset hetket olivat ihan parasta."Kerro vielä niistä kaniineista".Kaveria ei jätetä ja unelmia pitää olla.

Miinusta : itse esityksessä ei miinusta (paitsi ehkä se kasaribiisi)

Muuta : moitittavaa sen sijaan löytyi kanssayleisöstä...Yleisöltä hiljaisuutta ja keskittymistä vaativaa draamaa ja paikalla oli porukkaa jotka pulisivat taukoamatta keskenään,räpläsivät kännyköitään,tulivat myöhässä ja poistuivat ennen väliaikaa...Käsittämätöntä,ei minkäänlaisia käytöstapoja!!

Teatterikärpänen antaa Hiirille ja ihmisille täydet viisi tähteä *****