Ruuhkaviikot jatkuvat

Marraskuu on ollut todella kiireellistä aikaa teatteririntamalla,muutaman päivän sisällä taas nähty monta eri esitystä ja välissä netti ei ole toiminut lainkaan.Harmillista,sillä teatteriesityksistä pitäisi päästä kirjoittamaan heti tuoreeltaan sillä muuten jotkut herkulliset kohdat tuppaavat unohtumaan.No,joka tapauksessa tässä lyhyt päivitys muutamasta näkemästäni taas..

Vaarallinen harmonikka Turun kaupunginteatterissa oli sangen erilainen,mutta hyvin toteutettu ja kiinnostava musiikkinäytelmä.Tapahtumat alkavat Sisiliasta,josta harmonikanrakentaja Silvio (Mika Kujala) lähtee muiden joukossa siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin poikansa ja vihreän harmonikan kera,haaveissa perustaa oma harmonikkayritys ja tehdä rutkasti rahaa.Suunnitelmat kuitenkin saavat ikäviä käänteitä perillä ja toimeentulo on kiven alla.Silvio joutuu tahtomattaan todistamaan rotuun liittyviä väkivaltaisuuksia ja joutuu uhriksi.Poika selviää hengissä ja harmonikkakin on kunnossa.Jatkossa tapahtumat siirtyvät vuosien saatossa pieneen saksalaisyhteisöön,ranskalaissiirtolaisten pariin,puolalaisiin häihin ja polkkakilpailuihin ja lopuksi skandinaavien joukkoon.Mukana omistajalta toiselle siirtynyt mystinen vihreä harmonikka,joka tuntuu sinetöivän aina omistajansa kohtalon ... Musiikki liittyy vahvasti tapahtumiin mukaan,paikallinen musiikki harmonikkojen säestämänä siivittää juonenkulkua ja tuo tuulahduksen koti-ikävästä ja kansallisesta kulttuuriperinnöstä.Näytelmässä oli mukana neljä harmonikan soittajaa,jotka olivat koko ajan lavalla ja läsnä joka kohtauksessa enemmän tai vähemmän esillä,pidin siitä ratkaisusta kovasti.Kohtalaisen pitkä kesto oli näytelmällä,välillä hyydytti,mutta moni yksittäinen kohtaus jäi positiivisesti mieleeni,etenkin saksalaisyhteisö ja puolalaiset häät.Polkkakilpailuissa vedetty Rollareiden "Paint it black" (harmonikoilla vedettynä tietysti) oli aika kovaa kamaa!!Näyttelijöistä mieleeni jäi etenkin monta roolia taidokkasti urakoinut Tatu Siivonen,muutkin olivat toki hyviä ja kaikkineen näyttelijäsuoritukset olivat oivallisia ja onnistuneita. Annan kolme tähteä!

Godota odottaessa Kansallisteatterissa oli sangen onnistunut klassikko.Samuel Beckettin absurdi klassikkoteos avautuu katsojista jokaisella varmasti eri tavalla,niin paljon asioilla on piilomerkityksiä.Joka tapauksessa,näytelmähän kertoo parista nukkavierusta miekkosesta,Vladimir ja Estragon,jotka saapuvat joka ilta samaan paikkaan samaan aikaan,muistamatta kuitenkaan olleensa siellä aiemmin.Odotetaan mystistä Godota,joka muuttaisi kaiken ja miehet saisivat mielenrauhan ja jatkaa eloaan jossain muualla kenties.Näytelmässä ei varsinaisesti tapahdu juurikaan mitään,mutta silti tapahtuu ja koko ajan.Vaihtelua meininkiin tuo jostain saapuva isäntä Pozzo palvelijansa Luckyn kera.Ja tietysti,illalla miesten jo väsähtäessä paikalle saapuu pikkupoika ilmoittamaan viestiä Godot´lta,ei pääse paikalle mutta huomenna tulee.Varmasti.Näytelmä ja esitys oli juuri sellainen kuin odotinkin,eli ei mitään nykyaikaisia kikkailuja ympätty väkisin mukaan,tarina ja huikeat näyttelijät,se riittää.Esko Salminen,Eero Aho,Janne Reinikainen ja sokerina pohjalla Hannu-Pekka Björkman,jonka näin nyt livenä ensimmäistä kertaa.Kaikki olivat mielettömän hyviä,mutta erityismaininta Eero Aholle ja Janne Reinikaiselle (Lucky-palvelija),jonka roolihahmolla ei paljon repliikkejä ollut mutta kun herkesi puhumaan käskystä ajatuksiaan julki niin oksat pois ... Täydet viisi tähteä!! (ja yleisön joukossa oli muutama sangen tunnettu henkilö myös,mukava lisämauste se...)

Juoppohullun päiväkirjan vierailuesitys Hämeenlinnan Verkatehtaalla ei ollut ihan niiiin hyvä kuin taannoinen Linnateatterin kesäteatteriesitys,mutta oli tässäkin omat hyvät hetkensä ja hervottomat kohtaukset.Juho Markkanen pääroolissa ei tuonut mieleeni ihan kirjojen kuvaa Juhasta,pikemminkin juomiseen retkahtaneen rokkarin.Aika ihana renttu kuitenkin..Kristian oli myös erilainen,mutta ihan hauska suoritus sinänsä.Pointsit sen sijaan naisrooleissa urakoineelle Henna Tanskaselle (joka esitti myös Mikaelia).Loistava komedienne!Hulda-tädin yllätysvisiitti ja nuoruuden muistelohetket oli parasta antia,yleisö ulvoi naurusta ja taisi näyttelijöilläkin mennä pokka pariin kertaan.Yleisö muutenkin oli tavanomaista villimmällä päällä,jotkut innostuivat huutelemaan ja pari miestä nousi seisomaankin kesken esityksen.Hauskahan tää oli,mutta vain kolmen tähden veroisesti.

Vadelmavenepakolainen KOM-teatterista vieraili Hämeenlinnan teatterissa myös parin loppuunmyydyn esityksen verran.Minulla ei ollut hajuakaan mistä tarina kertoo,Miika Nousiaisen alkuperäisteos oli lukematta.Tämä olikin varsin piristävä yllätys.Näytelmähän kertoo Mikko Virtanen-nimisestä suomalaismiehestä,joka haluaisi keinolla millä hyvänsä olla ruotsalainen.Kansallisuustransvestiitti,kuten Mikko itseään tituleeraa.Jouluisin Mikko matkustaa Thaimaaseen tutustuakseen ihaniin ruotsalaispariskuntiin ja porukoihin ja soluttautuu juhlahumuun mukaan.Unelma toteutuu myöhemmin kun Mikko onnistuu vaihtamaan identiteettiään itsemurha-aikeissa rypevän ruotsalaisopettajan,Mikael Anderssonin kanssa.Siitäpä alkaakin sitten valheiden vyyhti ja Mikolta/Mikaelilta ns. karkaa mopo käsistä ruotsalaisuuden ydintä tavoitellessaan.Sitä ennen kuitenkin nähdään mieletön nykytanssiversio Olof Palmen elämästä,opiskellaan ruotsalaisuutta ja fiilistellään Bo Kaspers Orkesterin tahdissa.Näyttelijät olivat mielettömän hyviä,kaikki kolme.Juho Milonoff Mikkona etenkin,mitä äänenkäyttöä.Niko Saarela ahkeroi miesrooleissa ja erittäin positiivinen ylläri oli naisroolien Eeva Soivio."Möten" naishahmot etenkin... Kummasti jäi monenmoisia ruotsin lauseita päähän pyörimään loppuviikoksi.Täydet viisi tähteä !!

Olin myös Hämeenlinnan Teatterikerhon 60v-juhlissa ja juhlanäytöksenä Älä pukeudu päivälliselle,jonka olin siis jo aiemmin nähnyt omaisten esityksessä.Otaksuin silloin esityksen saavan toistojen myötä lisää vauhtia ja tarkkuutta ajoituksiin,mutta olin hyvin pettynyt esityksen nähtyäni.Se oli nimittäin muuttunut paljon tylsemmäksi eikä tuntunut pääsevän vauhtiin ollenkaan!!?? Oliko syynä yleisön jäyhyys vai mikä? Katariina Kuisma-Syrjän loukattua jalkansa hänen roolissaan oli Maarit Peltomaa ja sekin vaikutti tietysti,sillä tekihän hän erilaisen roolityön kuin Kata vaikka rooli olikin sama.Jäi mietityttämään tämä.