Vuosi 2012 on lähtenyt käyntiin aika "nihkeissä" merkeissä toistaiseksi, sillä olen helmikuun puoliväliin mennessä nähnyt vasta kolme esitystä ja se on harvinaista se...
Jatkuvaa kasvua Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämöllä oli jatkoa aiemmin nähtyihin Päällystakkiin ja Euroopan taivaan alla-näytelmiin. Siinä käsiteltiin alati vaihtuvaa työelämää ja meno oli välillä sellaista, että putosin termistöpuolella jo kärryiltä. Perusinsinööri Antero Alapylpyrä (Martti Suosalo) siinä pisti lopulta uusiksi koko maailmantalouden ja Suosalo käytti kyllä koko repertuaariaan, ehkä tuntui välillä jo liiankin tutulta hänen olemuksensa? Jännästi oli käytetty live-videotekniikkaa tässä, lavastus oli hyvin minimissä. Muut näyttelijät ahkeroivat useita eri rooleja ja parhaiten jäi mieleeni etenkin Tiina Lymin hahmot sekä Aku Hirviniemi (huikea Jeesus varsinkin). Downshifting ja Jukka-talot jäivät mieleeni pyörimään. Näytelmässä oli paljon asiaa, ehkä liikaakin ja siksi jäi vähän sekava mielikuva. Siitä miinusta ja tähtiä neljä ****.
Lainahöyhenissä Helsingin Areena-näyttämöllä oli tosi positiivinen yllätys. Tarinaa aiemmin tuntematta oli mukavaa vain keskittyä seuraamaan hienoa näyttelijäntyötä. Santeri Kinnunen oli mielettömän hyvä, samoin Pertti Koivula. Laulut eivät olleet minulle aiemmin tuttuja, mutta jäivät soimaan vielä seuraavaksikin päiväksi päähäni. Upeita tanssijoita kaikki miehet, mitä säihkysääriä! Tämä piristi sateista viikkoa ja poistuimme iloisin mielin esityksestä. Neljä tähteä **** ja Santerille täydet viisi *****.
Delilah-musikaali Hämeenlinnan teatterissa ja Vanaja-salissa tuli nähtyä ennakkoesityksessä päivää ennen ensi-iltaa. Aluksi koko esitys ei tuntunut lähtevän oikein lentoon ja olisi kaivannut enemmän vauhtia. Loppua kohti vauhtia sitten tulikin lisää ja ehkä hiukan liikaakin, tarina itsessään oli aika sekava ja tekohauskaa, minua ei juurikaan naurattanut. Ihmettelin kovasti esim. Turun murteella puhuvaa poliisia ja lavan puolelta toisella kohkaamista ja juoksemista. Musiikkipuoli sen sijaan toimi erinomaisesti, Arja Koriseva lauloi ja näytteli mallikkaasti mutta pisteet kotiin vie kuitenkin Jani Koskinen. Olipahan huikeaa kuultavaa jälleen miehen soolot ja nähtiinpä siellä muutamat kunnon tanssikuviotkin. Kiharoista vielä lisäpisteitä! Tanssijat olivat myös oikein hyviä, koreografiasta plussaa. Muita positiivisia asioita olivat etenkin museon lavasteet, karhut ja gorillat, "paha poliisi" hölmöine eleineen ja loistava bändi! Musiikkipuolen kannalta suosittelen oikein lämpimästi (tässähän siis Tom Jonesin musiikkia), tarina sen sijaan ei oikein sytyttänyt.Kaksi tähteä *** ja Janille ja Arjalle viisi *****.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).