Pikku Vampyyri

Pikku Vampyyri / Lahden Kaupunginteatterin Eero-näyttämö

Ensi-ilta 12.10. 2011 , kesto noin 2 tuntia (sisältäen väliajan)

Ohjaus Miika Muranen

Rooleissa Teemu Palosaari, Jari-Pekka Rautiainen, Jori Halttunen, Aki Raiskio, Maija Rissanen, Mirja Räty, Jan-Christian Söderholm ja Hanna Vahtikari

Taustaa : suosittuihin lastenkirjoihin perustuva Pikku Vampyyri on jännittävä tarina yksinäisen Anton-pojan (Teemu Palosaari) ystävystymisestä vampyyri Rydigerin (Jari-Pekka Rautiainen) kanssa. Samalla tarina kertoo myös suvaitsevaisuudesta ja siitä, miten mukavaa on kun vihdoin löytää itselleen ystävän, vaikka toinen olisikin "erilaisesta perheestä". Samalla tutustutaan koko vampyyriperheeseen ja koetaan ihastumisen alkuhuumaakin.

Plussaa : lastennäytelmäthän ovat ihan parhaita! Tämä esitys sopii niin lapsille (ei ihan pienille, aika jänskää oli välillä) kuin meille lapsenmielisillekin, koko perheelle. Aikuisille passeli oppitunti myös suvaitsevaisuuden ja mielikuvituksenkin voimasta. Näyttelijätyö oli varsin lennokasta ja päästiin irrottelemaan oikein kunnolla. Antonin ja Rydigerin kohtauksissa oli vauhtia ja meininkiä, lähdettiinpä siinä välillä lentoonkin. Mikä hersyvä nauru Rydigerillä olikaan ja muutenkin Jari-Pekka Rautiainen oli ihan täydellinen Rydiger ilmeineen ja eleineen ja vampyyrisilmineen. Vaikken kirjoja ole lukenutkaan (pitäisi varmaan), muistan nähneeni näitä kirjoja kuitenkin ja mieleeni jäänyt kuva raitapaitaisesta Pikku Vampyyristä, J-P teki sen mielikuvan kyllä hyvin eläväksi, jos nyt vampyyreistä sellaista sanamuotoa voi käyttää... Antonin äidillä ja isällä (Maija Rissanen ja Aki Raiskio) oli lauantaisin todellakin menojalat vipattamassa ja se huvitti suuresti, heti kun Elvis lähti soimaan niin nämä kaksi svengasivat paikalle milloin mistäkin suunnasta!:) Isällä tuntui olevan myös jonkinlainen neuroosi post-it - lappujen käytöstä. Hautausmaa ja hautakammio oli hienosti toteutettu ja työkkärin kautta pestin saanut hautausmaan talkkari (Jori Halttunen) oli aika tapaus siinä uhotessaan ja valtavalla kourallaan huiskiessaan. Hautakammio, jossa koko von Schlottersteinin suku päivisin arkuissaan pötkötteli (Rydigerin arkku tietysti raidallinen, kuinkas muuten) oli vaikuttava näky pääkalloineen kaikkineen, on siinä katsomon pikkuväellä jännät paikat kyllä! Isoäidin puku ja olemus oli hieno taidonnäyte, mummolla oli hukassa milloin silmälasit ja sitten tekarit. Koko vampyyriporukka oli hauskaa katsottavaa, pidin kovasti etenkin "Vampyyri älä hermostu"-pelin pelaamisesta. Itselläni ollut samankaltainen pelikokemus muinoin, mutta silloin pelattiin UNOa ja nappulat ja nopat yhtälailla lensivät pitkin huonetta.. Entäs sitten ne Antonin kiusaajat hopparivaatteissaan, nuorisoa katsomossa tuntui ainakin kovasti huvittavan Udon (Jan-Christian Söderholm) isot vaatteet.  Udon visiitti vale-Rydigerinä Antonin perheen luo kylään oli varsinainen reissu myös.  Lavastus toimi hienosti ja hahmot putkahtelivat esiin milloin mistäkin. Musiikki tuki kohtauksia ja etenkin Elviksen äänen kuuleminen tiesi mitä tuleman pitää.

Miinusta : mietitytti perheen äidin omituiset vaatteet?? Jotenkin oudot.

Muuta : esitys vei mukanaan täysin !! Olin mukana koululaisnäytöksessä ja esityksen jälkeen saivat koululaiset esittää näyttelijöille kysymyksiä. Se oli hauska lisä ja itsekin opin pari uutta kikkaa samalla. Tuli vähän semmoinen haikeahkokin olo, itsellekin haluaisi oman vampyyrikaverin.

Suosittelen Pikku Vampyyriä kaikille lapsille ja lapsenmielisille, esityksestä poistui hyvillä mielin ja tämä teatterikärpänen antaa koko poppoolle täydet viisi tähteä ***** !!

Hopi hopi katsomaan, esityksiä vain tämän kevään !!