Haastattelussa Johanna Reilin

 Johanna Reilinin kanssa istuimme toukokuussa Hämeenlinnan Verkatehtaan terassilla tuulessa ja vesisateessa, mutta sehän ei meitä haitannut ollenkaan...

Johanna Reilin on kotoisin Toijalasta ja syntynyt 1963. Horoskooppimerkiltään hän on leijona. Äidin työn perässä (näyttelijä myös) hän on muuttanut ensin Raumalle ja sieltä Lappeenrantaan. Äiti näytteli myös Lahden Kaupunginteatterissa, ja viimeisen teatterikouluvuoden Johanna kävi Lahdesta. Tällä hetkellä hän asuu Hämeenlinnassa.

Harrastuksinaan Johannalla on lukeminen laidasta laitaan ja käsityöt, etenkin kutominen ja kirjailu. ” Ostin just itselleni hienon veitsisarjan ja toivon, että saisin jostain jonkinlaisen laudanpalan jotta pääsisin niitä käyttelemään!” kertoilee Johanna railakkaan naurun säestämänä.

Soittimista Johanna osaa soittaa kitaraa, pianoa, saksofonia, poikki- ja nokkahuiluistakin on ääntä saanut (ja melodiaakin).

” Erityistaitoja? Hmmm, Auringonkierto-leireillä opetin lapsia ja nuoria, ja olen siinä mielestäni aika hyvä! Minkä taidon sen sijaan haluaisin osata? Haluaisin tietysti osata näytellä vieläkin paremmin!”

TeaKiin Johanna pääsi ensiyrittämällä ”liian nuorena” ja opiskeli siellä 1982-86, Jouko Turkan opissa yhdessä mm. Sari Mällisen, Riitta Havukaisen, Risto Aution ja Carl-Kristian Rundmanin kanssa. ” Muita kursseja tai kouluja en oo kerennyt käymään, mä oon tehnyt lapsia! Siinä ne on mun ekstrakoulutukseni!”

Johannan äiti on siis näyttelijä ja äiti myös sai hänet innostumaan teatterista. Pikkutyttönä hän seurasi hurmaantuneena operetteja Valkeakoskella. Johannan lapsetkin ovat suuntautumassa samalle alalle. Helmi-tytär oli Lontoossa tutustumassa skotlantilaiseen ja lontoolaiseen teatterikouluun ja aikoo hakea niihin. Sanni-tytär meni juuri kesäksi Eurooppa Neloseen ja hän opiskelee Jyväskylässä pop-jazz – laulajaksi.

” Jos en olisi tällä alalla, olisin varmaankin opettaja, lastenhoitaja tai leikittäjä. Olenko koskaan tehnyt muita töitä? Hmmm, ootas kun mä mietin ... Lapsena vuokrasin katsomossa vilttejä ihmisille!! Siinä ne on mun kunnialliset työt!”

Johannan omia esikuvia ovat upeat naiset Dame Judi Dench, Helen Mirren, Meryl Streep, Seela Sella ja Eila Rinne. Vastanäyttelijöiksi hän haluaisi kurssikaverinsa Jouko Klemettilän, kovasti ikävöimänsä Risto Korhosen ja erään Johnny Deppin.

kuva Teatterikärpänen

Lapsena Johanna on  näytellyt Raumalla ja Lappeenrannassa, ja lisäksi Pyynikillä ja Hämeenlinnan teatterissa, joka on nykyinenkin työpaikka. Tärkeitä roolitöitä luetellessa esille nousivat Maan päällä paikka yksi on, Täällä Pohjantähden alla, Viimeinen vuode, Mestaritontun seikkailut sekä Hornan tuutista. Hän on ollut kiinnityksellä koko ajan, vaikkakin joskus freelancer on käynyt myös mielessä. Kun lapsia on paljon, on varma työpaikka kuitenkin tuntunut vähän pakolliseltakin. Aku-patsaan hän on saanut silloin, kun oli Maan päällä paikka yksi on – näytelmässä mukana. ”Se tuli ihan puun takaa, sanoin varmaan kiitos ja anteeksi. Olin ihan sekaisin kun itkin vaan joutuessani luopumaan siitä roolista”, muistelee Johanna.

” Unelmieni rooli? Mietin tätä säännöllisin väliajoin ja en osaa vastata mitään tiettyä. Kun ei tiedä mitä kaikkea on olemassa! Se on tavallaan niin, että mitä tulee eteen niin yllättyy välillä todella.”

” Minua inspiroi ennen kaikkea hyvä teksti ja vastanäyttelijät. Ammattiani kadun vain palkkapäivisin! ( naurua ) Parasta työssäni on itse tekeminen, nautin roolin tekemisestä ja sekä harjoittelusta että sen esittämisestä, ne on kaksi ihan eri juttua. Vasta 30-vuotiaana tajusin, että harjoittelustakin voi nauttia. Siihen asti oli paljon ahdistusta, huonommuuden tunnetta ja pään seinään hakkaamista. Kesti muuten kymmenen vuotta toipua Turkan opeista. Työni hyviä puolia ovat lisäksi tietysti työkaverit, se kimppapeli on ihan mahtavaa! No työajat on merkilliset, kun tekee 6-päiväistä viikkoa ja 2-osaista päivää. Hyvin siihen on kuitenkin tottunut. Nyt suhtaudun kesälomaankin mustasukkaisesti, ei hevillä lähde mihinkään!”

” Haaveilen siitä, että teatterimme talous tulisi kuntoon. Ja ikää kun tulee, niin tietysti toivoisin että kevyempi työtahti olisi kiva. Ellei tapahdu jotain älytöntä, näen itseni kymmenen vuoden kuluttuakin vielä työssäni!”

Erityisen hyväksi muistoksi Johanna nostaisi Pohjantähden kiitokset, ne kun olivat todella poikkeuksellisia ja esityksen lataus oli aina todella huikea. ”Huh kun se oli hienoa!” hehkuttaa Johanna.

Kommelluksiakin tietysti riittää, ikimuistoisimpana Pyynikillä esitetty Kesäyön unelma, jonka yhdessä esityksessä satoi kaatamalla vettä ja tanssitytöt pyllähtelivät mutaan. ” Olen pissannut housuihini nauramisesta täyden yleisön edessä, sitä ei tosin kukaan huomannut kun vettä satoi niin paljon ja housut kastuivat muutenkin. Olin Helena ja rakastunut Demetriukseen, mutta olin siinä Lysanderin (jota näytteli Vesa Kietäväinen) päällä ja hän oli saanut sitä jotain taika-ainetta, jotta rakastuu ensimmäiseen henkilöön jonka näkee. Hän heräsi mun alta ja lähti ryömimään mua kohti soralla. Hiekkaan jäi syvät urat, jotka täyttyivät samantien vedellä! ”Kadun jokaista kuivaa hetkeä jonka vietin hänen kanssaan !” Vettä sataa kaatamalla ja silloin repesin, ei voinut mitään!” Tähän täytyy lisätä, että tämä tarina kerrottiin lukuisten eleiden ja huutonaurun säestämänä ja tilanne oli hyvin helppo kuvitella. Hämeenlinnassa on tapahtunut myös kaikenlaista, etenkin Risto Korhosen ja Matti Nurmisen seurassa. ” Poliisin pojassa Risto esitti mun pikkuveljeä ja siitä rekisterikilpikohtauksesta ei koskaan selvitty nauramatta. Matti Nurmisen kanssa farssinäyttely etenkin oli vaikeaa, kun sillä menee naama kuin Jaska Jokusella heti kun se alkaa tippumaan!”

"Mitä sitä paheitaan piilottelemaan!"

Mitään rituaaleja Johannalla ei varsinaisesti ole, ne riippuvat vähän jutusta. Mielikuvaharjoituksia tulee tehtyä etenkin väsyneenä ja Neiti Juliessa piti lämmitellä hyvin nilkat, että pystyi kenkien kanssa temppuilemaan. Eri juttuihin on erilaiset tavat. Pään laajennusta! ” Turkkahan halusi, että nostetaan kierroksia ja energiatasoa, ja mulla se tapahtuu automaattisesti. Mun pitää siis pikemminkin rauhoittua, käyn nopeasti ylikierroksilla heti alkuun!”

Tulevana syksynä Johanna esittää Heikki Nousiaisen vaimoa näytelmässä Perheistä parhain ja pahissiskoa satunäytelmässä Kaunotar ja Hirviö. Keväällä hän ohjasi Luolanainen-monologin ja ohjaaminen sekä kirjoittaminen kiinnostaisivat tulevaisuudessa lisää. ”Ohjauskokemus oli kiva ja hauska, ja kirjoittamisesta on nyt myös jonkinlainen käsitys, siitä miten saa toimivan tekstin. Sain itseluottamusta lisää ja voisin tehdä sitä kyllä enemmänkin!”

Motto? ”Hiki laiskan näytellessä!”

Terveisiä blogin lukijoille? ” Käykää meillä teatterissa, meillä on hirmu hyvä teatteri ja intohimoinen sakki!”

Kutiatko? ”Kyllä, kylkiin ei saa koskea! Vastanäyttelijät tietää sen.”

Jos saisit olla päivän miehenä? ”Jumaliste kyllä mä kokeilisin mun miehekästä vetovoimaani, osaisinko flirtata ja pokata ja saada naiset kokeen itsensä rakastettaviksi ja ihaniksi!”

Talvipesään ottaisit mukaan? ” Tää on helppo. Kynttilöitä, paljon punaviiniä, juustoja ja hirvittävän määrän kirjoja. Ja tietty suklaatakin!”

Lisäksi Johanna suositteli minulle luettavaksi Judith Westonin kirjaa ”Näyttelijän ohjaaminen”. Siinä kerrotaan esim. siitä, miten ihmiset saadaan parhaiten kiinni rooleihinsa ja mitä käsittämättömiä ohjeita ohjaajat joskus näyttelijöille antavatkaan. Kirjasta saa uusia näkökantoja ja katsomiseen uutta näkökulmaa, huomaa mikä on näyttelijän tuomaa ja mikä ohjaajan vaatimaa. Kiitos hyvästä vinkistä Johanna!