Haastattelussa Jani Koskinen

Jani Koskisen tapasin kesäkuun puolivälissä Tampereella, ravintola Mallashovissa ( ja vieläpä aukioloaikojen ulkopuolella ).

Kauriin merkeissä 1973 syntynyt Jani on kotoisin Tampereelta. ” Täällä asutaan edelleen, tää on ollu mulle kotipaikka aina, vaikka ympäri Suomea on mentykin töiden perässä. Näillä näkymin näyttää siltä, että täällä tulee oltuakin, jos ei sitten Espanjaan tule muutettua...Näin vanhemmiten on tullut mietittyä, että miksei sitä jossain muuallakin voisi asua, mutta mun työni kannalta sillä ei oo mitään väliä missä mä asun”.

Harrastuksina Janilla on cross fit, tennis ja golf. Ongelmana on ollut viime aikoina kuitenkin se, että kun työtä on ollut paljon, ovat harrastukset jääneet vähemmälle. ”Työ on fyysisesti sen verran raskasta, että pitäisi sitä lihashuoltoa ja lihasta kehittävääkin harjoittaa, mutta nyt ei ole jaksanut kun töitä on 6 päivää viikossa ihan koko ajan”, harmittelee Jani.

Soittimista Jani osaa soittaa kitaraa ja aikoinaan trubaduurikeikkoja tehdessään hän säesti sillä itseään ja elätti itseään kolme vuotta keikkaillen. Erityistaidoikseen Jani mainitsee etenkin laulun. ”Tiedän olevani siinä vahvoilla. Lisäksi mä innostun kauheasti uusista asioista ja aina kun tulee uusi juttu ja se kertoo jostain tietystä maailmasta, niin mä menen aika vahvasti siihen, että tulee luettua sitä taustamateriaalia ja jos kyseessä olisi vaikkapa golffiin liittyvä, niin tulis tehtyä sitä hommaa. Tai kun aikanaan tehtiin Rent-musikaalia Tampereen Teatterissa, niin ohjaaja jo keväällä kertoi meille, että millaista haluaa ja oli koreografikin mukana ja kertoi, että siihen tulee paljon hip hop- tyylistä tanssia. Hintsasen Samin kanssa otettiin yksityistunteja nykytanssia ja kesä treenattiin hip hoppia, päästiin jo valmiiksi siihen maailmaan! Se oli kivaa! Tän työn varrella kun pääsee tutustuun uusiin asioihin, niin sehän on hienointa! Kun työtahti on kova, niin sellaiseen ei nykyään pysty, mikä on sääli koska se toisi aina jonkun lisän siihen kun pystyisi ottamaan vähän syvemmin sen haltuun.”

”Mulla on elämässä sellainen ajatus, että joka ikinen aamu kun tuosta herää, niin ajattelen, että tästä päivästä tulee tosi hieno! En pidä semmoisesta, että asioita märehditään. Asiat jotka on tapahtunu on tapahtunu, ja totta kai täytyy miettiä, että voitaisko me oppia niistä jotain, mutta se on siinä ja nyt ollaan tässä ja tästä tulee hieno päivä! Yksinkertainen asenne mikä on itellä, ja kun alkaa olla työyhteisössä siinä asemassa, että nuoremmat ihmiset kattoo että miten toi tekee, niin semmoinen asenne varmaan tarttuu. Voittopuolisesti yritän, että vaikka olisin kuinka väsynyt niin pyrin siihen että kaikilla olisi hauskaa. Silloin kaikki menee paljon mukavammin! Mä en oo ikinä ollut sillai, että kun tekee vaikka synkeitä tai traagisia rooleja, niin ei mun koko päivää tarvi olla niin että ”Eih, tästä ei tuu nyt yhtään mitään tästä elämästä!” Olen mä sellaistakin nähnyt. Mun mielestä pitää pystyä vaihtamaan se oma henkilökohtainen moodi siihen hahmon moodiin, totta kai se voi joskus ottaa vähän pidemmän aikaa ja joskus ei. Joskus voi mennä suoraan kahvipöydästä tyyliin ”Jaahas, kolmas soitto. Mää tästä lähden tuleen!”, kertoo Jani erityistaidoistaan.

Minkä erityistaidon haluaisit oppia? ” Pikkasen on jäänyt omalla tavallaan harmittamaan se, että vaikka Nummisen Ari sanoikin kun kävi katsomassa meidän ennakon Villeistä vuosista, että mä tanssin hyvin. Virgoa kun tehtiin 15-16v sitten, niin Arska oli koreografina siinä ja sanoi mulle ”Ota Jani haltuun toi tanssi oikein kunnolla, että se vaatii sellasen 3v aktiivista treeniä niin sitten se on sulla hallussa niin, että näytteleminen, laulaminen ja tanssiminen alkaa lähenteleen täydellistä pakettia!” Sit tuli Raumat ja muut ja se sitten jäi. Sen tanssin olisin halunnut saada sillä tavalla haltuun, että olisin kehittänyt itseni siihen pisteeseen, että tanssijoille kun sanoo jotain niin ne lähtee samantien tuottaan sitä. Et se miten mä pystyn ilmaisemaan itteeni laululla ja näyttelemisellä, et olis vielä saanut sen tanssin siihen! Eihän tosin mikään oo vielä liian myöhäistä..” haaveksii Jani.

Janin suvussa ei muita teatterin ammattilaisia ole, mutta soittajia on ollut, keikkamuusikoita. Jani itse sen sijaan hurahti teatterin pariin jo ala-asteella. ”Pääsin sellaiselle luokalle, missä oli opettajana sellainen Savilahden Lea. Ekasta luokasta lähtien alettiin tehdä näytelmiä ja opiskeltuja asioita purettiin näytelmän keinoin koko se kuusi vuotta. Lea toimi Tampereen Työväen Teatterin naisyhdistyksessä ja teatteriin oli tulossa Tukkijoella-näytelmä. Koetilaisuuden jälkeen pääsin sinne, eli siitä kaikki alkoi. Olin tuolloin 11-vuotias”, muistelee Jani.

”Eka iso teatterielämys, joka sai mut vakuuttuneeksi tästä, oli semmoinen näytelmä missä oli Auvisen Tommi mukana. Tykkäsin Tommin tavasta näytellä ja kävin luokan kanssa katsomassa, en muista minkä ikäinen olin silloin. Olin jotenkin niin haltioitunut siitä, se tunne vei mukanaan ihan täysin! Kolmannella luokalla kyseltiin, että mitä haluaa tehdä isona ja mä vastasin, että musta tulee näyttelijä tai yrittäjä, ittellä oli vahva tunne jo silloin että mitä tää tulee oleen. En sano että mitenkään tietoisesti olisin kulkenut tätä kohti, pikemminkin hakeutunut tai törmännyt sellaisiin henkilöihin, jotka ovat edesauttaneet tätä etenemistä.”

”Alan opintoja en oo suorittanut mitään! Työviksessä silloin mulla meni se 2-3 vuotta, sitten olin TV2:ssa Kasmasiinissa. 15-vuotiaana tutustuin Hautamäen Costiin ja meillä oli bändi. 17-vuotiaana menin armeijaan ja olin soittokunnan solistina siellä. Kun pääsin intistä, niin tuntui että musa on mun juttuni.Teatterikouluun saa hakea vasta 18-vuotiaana ja intin jälkeen tein niitä trubaduurikeikkoja ja sitten alkoikin jo se teatterihomma. Sissiteatterissa tehtiin Viisas neitsyt, mulle vaan soitettiin ja pyydettiin mukaan. Eskolan Markun ja Salmelan Jukan kanssa perustettiin sellainen teatteriryhmä kuin Hengenmiehet. Sillä kierrettiin ympäri Suomea jonkun aikaa, pääpaikkanamme oli Tampereen Teatterin nykyinen Teatterikahvila Kivi. Sitten tuli Virgo ja tuli mieleen, että pitäiskö hakea teatterikouluun. No sitten mulle tarjottiin paikkaa Rentistä ja taas se haku jäi. Ja sitten kun taas olisi ollut aika hakea kouluun, niin sit mulle tarjottiin näyttelijän pestiä Rauman teatterista. Kaikki oli lopulta sitä mieltä, ettei mun kannata lähteä neljäksi vuodeksi kouluun, tekemällä kehityn samassa ajassa ja siinä se meni sitten! Töitä on ollut koko ajan ja nyt ollaan tässä. Suunnilleen 3000 näytöstä ja 1500 keikkaa! ”

”Rauman jälkeen näyttelin sitten 1,5v Työviksessä ja saman verran Tampereen Teatterissa, ja siitä tulin Hämeenlinnaan helmikuussa 2005. Tää on eka paikka missä olen ollut näin pitkään, aiemmin oli lyhyempiä sopimuksia. Freelanceriyttä olen harkinnut joskus, siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. On epävarmuus siitä,että tuleeko niitä rooleja tai onko mun ihan pakko ottaa tää mikä ei kiinnostaisi. Mä kun oon erittäin huono kieltäytyyn töistä... Ensi syksyn olen harjoitusvapaalla Hämeenlinnan teatterista. Hmmm, merkittävimmiksi jutuikseni sanoisin Virgon, Rentin, Villit vuodet, Teuvon... Omista roolitöistäni ei ole mitään sellaista, että olisi yksi ylitse muiden. Paras työ ei oo vielä tehty!

Jani Mallashovin tiskin takana / kuva Teatterikärpänen

No Jani,ketkä ovat omia esikuviasi? ”Mä oon kaikkiruokainen. Ei oo ketään tiettyä, vaan että pikemminkin miettii, että toi ja toi tekee todella hienosti työtään, arvostaa eri piirteitä. Kun oon itse tehnyt hommaa niin nuoresta, niin ei ole ketään sellaista, kenen julisteen laittaisi seinälle. Arvostan monia kollegoita, jo nuorena kattelin miten muut tekee. Ja sama juttu musiikkipuolella. Olen aina tykännyt esim. Popedan meiningistä, mutta ei ne ole sillai esikuvia. Se on ollut itsellekin hirmu palkitsevaa, että olen saanut työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka edustavat ihan erilaista musiikkinäkemystä. Kun en oo minkään yhden suunnan ihminen, niin ei oikein tiedä millaista musiikkia itse haluaisi tehdä.”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Jaa saa olla joku edesmennytkin? No Elviksen kanssa hyppäisin samoille lauteille kattomaan vähän sitä meininkiä ja ei toi Beatleskään olis kauheen huono taustabändinä, näin jos oikein lähtee nyt herkuttelemaan tällä ajatuksella! Jaa kuka olisi unelmien vastanäyttelijä? Mulla on ollut onni saada jo tehdä töitä todella hyvien kanssa, mutta olishan se mahtavaa päästä näyttelemään esim. Marlon Brandon, Robert de Niron, Al Pacinon tai Johnny Deppin kanssa!” innostuu Jani.

Entä unelmien rooli? ”Ei mulla oo mitään sellaista. Mitä kummallisempi rooli, jossa olisi jotain sellaista mitä en heti tiedä, niin olisi mahtavaa mennä ja ottaa se haltuun. Nykyään en haluaisi tehdä mitään sellaista, mikä on huonosti käsikirjoitettu. Sitten taas esim. Peltolan Sirkku on miettinyt todella tarkkaan ihan jokaisen roolin, niitä on todella mukava tehdä! Ei mulla oo mitään semmoista, että haluisin tehdä esim. Hamletin. Jos se ei tuu kohdalle, niin sitten se ei tuu! Mä teen mielelläni kaikkee mitä eteen tulee, koska sieltä löytyy aina semmoista uutta – matka, joka antaa mulle ittellekin sellaista mitä en oo aiemmin kokenut. Mitä tuntemattomampi rooli, sen nautinnollisempi se on tehdä. Siitä tulee se etsimisen ja oivaltamisen ilo!” hehkuttaa Jani.

Oletko koskaan katunut ammatinvalintaasi? ”Muutaman kerran oon kattonut itteeni peilistä ja sanonut, että ”Onks tässä saatana mitään järkeä!”. Jos on ollut vaikka väsynyt tai kipeenä ja jos on jotain elämäntilanteessa sellaista, oot just saanut vaikka kuulla, että joku läheinen on kuollut tai että suoraan hautajaisista oon lähtenyt vetään viihdettä, niin kyllä se suoraan sanoen vituttaa suunnattomasti. Että me raahaudutaan tonne oli tilanne mikä hyvänsä. Mutta promillen luokassa on nämä hetket.”

”Parasta ammatissani on se, että pääsee tutkimaan uusia asioita ja ihmismielen koukeroita. Saa tehdä töitä loistavien, avoimien, erilaisten ihmisten kanssa. Yksikään päivä ei ole ollut samanlainen tän työurani aikana. Ikuinen etsimisen ja oivaltamisen riemu ja loistavat työkaverit!” kiteyttää Jani.

”Niitä miinuspuolia sitten...No työajat on järkyttävät. Tavallista elämää ei pysty järjestämään ollenkaan. Ja että yrittää omasta pienestä sielustaan saada jotain irti ja jos on vaikka kipeenä eikä se tuu sieltä, niin ne on huonoja puolia”.

Millaisessa roolissa olet kaikkein omimmillasi? ” No pikkasen komediallisessa musiikkipitoisessa roolissa, semmoisessa mua ainakin käytetään eniten eikä mulla kyllä ole mitään sitä vastaan, tykkään tehdä sitä. Kyllä mä pohjimmiltani sellainen viihdyttäjä olen”, Jani summaa.

Onko sinulla mitään rituaaleja ennen esitystä? ” Vanhemmiten oon pyrkinyt niistä pois, joskus tosin oon vähän skitsofreeninen et miten kengät laitetaan jalkaan, että ensin vasen ja sitten oikea. Oli kerran sellainen tilanne, että pukijaksi tuli sairastapauksen vuoksi joku joka ei tiennyt tätä ja se yritti tyrkyttää mulle oikean jalan kenkää ensin ja mä yritin potkia vasenta jalkaa että tohon se nyt !!” muistelee Jani nauraen.

Mikä sinua inspiroi? ”Kun tapaa erilaisia ihmisiä, niin mä viehätyn tosi paljon näiden ihmisten seurasta ja ittellekin tulee oivalluksena, että ”Kato niin joo noinkin voi tehdä!” ja musta on hienoa kokea kaikkea uutta. Niin kuin esim. täällä Tampereen seudulla on nyt paljon näitä luomu-ja lähiruokajuttuja. Mä olen helposti innostuvaa ja inspiroituvaakin tyyppiä. Aika pienestä lähtee kuule laukalle!” nauraa Jani silmät tuikkien.

Jani haaveilee siitä, että olisi sellainen taloudellinen tilanne, että voisi pitää vähän pidempää lomaa ja keskittyä kirjoittamiseen ja levyn tekemiseen, ja että saisi siellä Espanjan mökillä olla vaikka koko vuoden. Ja että saisi ensin sen Espanjan mökin...

Esityksissä sattuu ja tapahtuu niin paljon hyviä asioita, ettei Jani osaa nostaa sieltä mitään tiettyä ylitse muiden. Kiitoksissa ne kaikki aina summautuu myös. Kun joku rooli loppuu, niin tulee mietittyä että palaako siihen rooliin enää koskaan. Haikeudella jää miettimään hetkeksi, mutta sitten täytyy mennä eteen päin. ”Villit vuodet on eka kerta kun tekee samat jutut uudelleen!” (Vexi Salmen elämästä kertova musikaali pyöri pitkään menestyksekkäästi Hämeenlinnan teatterin ohjelmistossa, ja kirjoitushetkellä sitä esitetään Valkeakosken kesäteatterissa samalla pääosamiehityksellä.)

Tunnistaako ihmiset sinua kaduilla? ”Paremmin Tampereella kun täällä mä enemmän pyörin, mutta että joskus tullaan esim. Virgosta vielä sanomaan! Se on ihan nastaa ja on mukavaa jutella ihmisten kanssa, ei mulla oo mitään sitä vastaan!”

Kerro vielä vähän musiikkiprojekteistasi? ” Meillä oli joskus se Aurinkosirkus-bändi. Soololevy on tulossa, tosin julkaisuajankohta ei ole vielä tiedossa. Äänitellään alkusyksystä ja toivottavasti viimeistään keväällä 2013 saataisi se julkaistua. Antti Mikkola on tehnyt eniten biisejä ja nyt kesän aikana ruvetaan katsomaan, että mitä siihen tulee mukaan. Kyllä siihen varmaan jotain omiakin lurituksia tulee. Niin ja nyt tehtiin se Villit vuodet-levy, jossa on Vexi Salmen biisejä ja pari uuttakin.”

”Haluan tehdä jokaisesta päivästä hyvän, mutta en pidä sitä sillai mottona, siinä ei oo mitään kiteytettyä viisautta! Terveisenä blogin lukijoille se, että käykäähän ahkerasti teatterissa!”

Mikä supersankari haluaisit olla? ”Teräsmies tietysti! Olisi kiva lentää tuolla ja taistella pahuutta vastaan!”

Osaatko imitoida ketään? ”En! Huono imitointi on mun leipälaji! Bravuurini on Spede ”Eh nimittäin!” nauraa Jani ja läimäyttää otsaansa spedemäiseen tyyliin.

”Jos saisin viettää päivän naisena, antaisin kaikille! (naurua) Testailisin omaa viehätysvoimaani, että miten helppoa noita jätkiä on naruttaa...”

”Talvipesääni ottaisin mukaani muutaman hyvän elämäkerran. Tai miksei huononkin, tulisi ainakin uni paremmin. Muutama pullo punaviiniä ja juustoja, siinä se aika menisi rattoisasti”.

Lopuksi Bernard Pivot´n 10 kysymystä näyttelijöille :

Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus

Mistä sanasta pidät vähiten? - Sota

Mikä sytyttää sinut? - Nainen

Mikä sammuttaa intohimosi? - Mies (naurua) ,eiku vihamielisyys.

Mikä on suosikkikirosanasi? - Vindetsooni

Mitä ääntä rakastat? - Veden liplatus

Mitä ääntä inhoat? - sodan äänet

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Jääkiekkoilija

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Patologi

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille? - Hyvä Jani, hienosti vedetty! Täällä Elvis ja Olavi Virta jo odottaa, menkääs jutteleen!