Sivut

torstai 2. elokuuta 2012

Haastattelussa Aleksi Aromaa

Muusikko-näyttelijä Aleksi Aromaan tapasin toukokuun loppupuolella jo tutuksi tulleessa Verkatehtaan kahvilassa Hämeenlinnassa.

Vuonna 1983 kaksosten merkeissä syntynyt Aleksi on kotoisin Hauholta (osa Hämeenlinnaa nykyään) ja asuu tälläkin hetkellä Hämeenlinnassa. Turussa tuli myös vietettyä parisen vuotta. Liikuntaa hän harrastaa monipuolisesti, sillä haluaa pitää itsensä kunnossa. Aleksi katselee myös mielellään elokuvia ja koskapa iltaisin hän on yleensä kiinni töissään, tulee leffoja enimmäkseen vuokrailtua. Hän myös lueskelee silloin,kun on aikaa.

Soittimista Aleksi hallitsee etenkin kontra- ja sähköbasson sekä säestää auttavasti kitaralla ja pianolla. Pianistina hän ei tosin ole julkisesti esiintynyt milloinkaan. ”Hämeenlinnan musiikkiopistossa soitin alttosaksofonia 90-luvun loppupuolella muutaman vuoden, se keskittyi kuitenkin enemmän klassiselle puolelle ja ei ollut ihan minun juttuni. Kevyt musiikki on ominta tyyliäni. Helsingissä opiskelin sitten Pop & Jazz – konservatoriossa aikuispuolella näyttötutkintolinjalla viime syksystä tähän kevääseen ja Kööpenhaminan Complete Vocal Institutessa opiskelin kolme vuotta ja valmistuin juuri. Mitään teatterikursseja en ole käynyt. Köpiksessä oli tosin yksi opettaja, joka oli alunperin näyttelijä ja siirtynyt nyt laulunopettajaksi, ja hän piti tulkintatunteja. Käytin ajan hyväkseni ja tartuin häntä hihasta ja keskustelimme paljon”, kertoilee Aleksi.

Erityistaidoikseen hän mainitsee purjehtimisen ja kajakoinnin.”Onko sellaista sanaa edes?” Kieliä hän haluaisi osata paremmin, etenkin espanjaa ja ranskaa.”Jäi harmittamaan kun ei koulussa aikoinaan tullut niitä niin luettua!”

Musiikillisuus on Aleksin suvussa vahvaa ja nimenomaan harrastuneisuus. Aleksin veli on kitaristi-laulaja Antti Paranko. ”Isä lauloi kuoroissa, pappa myös. Äitini on soittanut klassista pianoa. Sisaruksistani isosisko ja toinen isoveli ovat harrastaneet myös laulua ja soittoa. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan jäänyt alalle. Pikkusiskoni Aino opiskelee Lahdessa musiikkiteatteria.”

Laulamisesta Aleksi kiinnostui 13-vuotiaana. Samoihin aikoihin hän meni musiikkiopistoon soittamaan alttofonia. 15-vuotiaana hän sitten rupesi soittamaan sähköbassoa ja laulamaan Stingiä ja Policea levyjen päälle. ”Roxannea kieuttiin 15-vuotiaan äänellä niin, että koko talo raikasi!” Varsinaisina innoittajina toimivat vanhemmat veljet, jotka ostivat Aleksille sen ensimmäisen sähköbasson ja soittivat itse kitaraa. ”Oli treenikämppää ja veljien kaveri toi sinne rummut ja pääsimme temmeltämään oikein kunnolla. Se oli iso juttu!” muistelee Aleksi.

”Jos en olisi tällä alalla, en todellakaan tiedä mitä muuta tekisin. En ole ikinä miettinyt sitä! Joskus lukiossa halusin eräoppaaksi. En varmaankaan viihtyisi 8-16 töissä tai istumassa koko päivää sisätiloissa. Mä tarvitsen sen yhteisön ja yhdessätekemisen.” Aleksi myös muistaa olleensa joskus 9-luokan tettiläisenä viimeksi ns. kunniallisissa töissä...

Teatterimaailmaan Aleksi tuli ensimmäisen kerran Hämeenlinnan Kaupunginteatterin Täällä Pohjantähden alla – musikaaliin vuonna 2002. ”Siihen haettiin avustajia. Olin lukiossa silloin ja laitoin sähköpostia ja pääsin mukaan. Sen jälkeen pidin pari vuotta taukoa, ja vuonna 2006 olin Heinolan kesäteatterissa Kiss me Katessa mukana. Saman vuoden syksyllä olin täällä Hämeenlinnassa Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen – musikaalissa. Soitin siinä kontrabassoa ja olin se naurettavan pieni santarmi niiden kaikkien pitkien roistojen vieressä. Siis nimenomaan SE on mun erityistaitoni, olla naurettavan pieni santarmi!” nauraa Aleksi.


Tähän mennessä Aleksi on siis esiintynyt Heinolan ja Hämeenlinnan kesäteattereissa ja Hämeenlinnan teatterissa. ”Tärkeimpinä rooleinani pidän etenkin Seitsemännen portaan enkelin Frankiä, se on ylitse muiden. Se on rajoja kaatanut, nimenomaan omia rajojani kaatanut juttu ja tärkein roolityöni. Toiseksi sanoisin kesäteatterin Baddingin roolin kesältä 2007. Siinä joutui miettimään, että kukas se olikaan tämä Badding, kun oli oikeasti ollut olemassa se henkilö. Vaikkei siitä yritettykään tehdä mitään yks yhteen – juttua. Sitten myös kesäteatterin Albatrossi ja Heiskanen, porukka oli niin älyttömän hyvä ja mukava. Ja tietysti Leonard Cohenin lauluihin perustunut Tänä iltana kaikki hyvin. Enkeli on kuitenkin The Juttu!”

”Unelmieni roolina esittäisin Stingin tuotantoa. Sitten on sellainen Jason Robert Brownin tekemä ”Last five years”-musikaali, joka on kahden näyttelijän juttu. Se on todella mielenkiintoinen ja musa on hyvää, laulullisesti vaativaa ja kun on vain kaksi näyttelijää, molemmilla on paljon tilaa. Sitten tietysti Les Misérables, siinä on hyvät pääosat ja ja kaikilla on upeita biisejä.”

Omiksi esikuvikseen hän mainitsee (yllättäen...) Stingin, sillä siitä kaikki tavallaan alkoi. Näyttelijäpuolelta hän ihailee Johnny Deppiä. ”Näyttelijöiden seuraaminen on alkanut vasta niin myöhään, etten ole tietoisesti sitä koskaan miettinyt niin, että wau siinä vasta upea tyyppi!”

Stingin Aleksi kelpuuttaisi myös duettoparikseen. ”Mulla on sellainen salainen suunnitelma... Teen parhaillaan soololevyä ja ajattelin, että pitäiskös laittaa Stingille sähköpostia, että paljonko maksaa jos tekisit mun levylle yhden biisin...” Entä sitten unelmien vastanäyttelijä? ” Musta tuntuu, että olen jo saanut tehdä unelmien vastanäyttelijöiden kanssa töitä! Jos en oman talon väestä ala ketään erottelemaan, niin vastaan Krista Kosonen. Tykkään siitä, sillä on hyvä asenne.”

Kummalla kielellä laulat mieluummin, suomeksi vai englanniksi ? ”Olen aiemmin laulanut mieluiten englanniksi, sillä jos ajatellaan laulettavuutta niin englanti on pyöreämpi ja sitä ei tarvitse lausua niin tarkasti. Suomen taas pitää olla jotenkin terävää ja selkeää. Nyt teatterihommien tiimoilta (ja etenkin Seitsemännen portaan enkelin jälkeen) suomeksi laulaminen on jotenkin alkanut tuntua hyvin luonnolliselta.”

”Sävellyksiin ja biisintekoon minua inspiroi etenkin elokuvat, kirjallisuus, runot...Luonto avaa myös kanavia ja kun matkustaa eri paikkaan, ulkomaille tai vaihtaa vaan kaupunkia, pääsee katsomaan asioita eri kantilta ja havaitsee niitä eri tavalla. Biisienteossa sävel on tullut yleensä ensin, mutta joskus on käynyt niinkin, että kirjoittaessa tekstiä huomaakin, että tässähän on tällainen rakenne ja sitten rupeaa poimimaan tiettyjä pätkiä ja sitten siitä tuleekin sävel siihen päälle yhtäkkiä”, kertoilee Aleksi biisiensä synnystä.

”Joskus tulee hetkiä jolloin miettii, että onko tässä mitään järkeä. Joka alallahan on hyvät ja huonot hetkensä ja pohtii, että pitäisköhän vaihtaa alaa. Sen unohtaa kuitenkin kun muistaa sen, että Suomessakin on niin paljon laulajia ja muusikoita, jotka ovat valmistuneet koulusta mutta eivät välttämättä tee koskaan yhtään keikkaa. Se että pääsee vetämään kansalle, oli se sitten ihan mitä vaan! Palkka tietysti on mitä on. Tullessani taloon mulla oli kuukausipalkka ja nyt olen ollut kolme vuotta freelancerina. Kuukausipalkkalaisena olin kolme vuotta ja silloin mietin, että haluaisin tehdä monipuolisempaa tai sitten keskittyä vain tiettyihin asioihin eikä hajottaa työnkuvaani kapellimestariksi, näyttelijäksi, muusikoksi ym. Hyppy freeksi oli kuitenkin iso asia, kun rahaa ei tulekaan enää säännöllisesti.”

Esiintymistä Aleksi ei juurikaan enää jännitä, sillä hän on suhteellisen rauhallinen yleensä. Pieni jännitys on kuitenkin aina hyvästä. Ennen esiintymistä hänellä on tiettyjä rituaaleja, kuten lämmittelyä, jumppaa, juoksentelua, äänen varmistelua siihen että se on hallinnassa. Se on enemmänkin rauhoittumista ja kehon tunnustelua, jooga – ja pilatesliikkeitä kenties.

”Parasta työssäni on tällä hetkellä vapaus ja haasteet ja se, että on saanut tehdä monipuolisesti juttuja, lastenteatteria ja draamaa ja mikä tärkeintä, niin sitä musiikkia myös. Kaksi viime vuotta on tullut eteen isompia haasteita, se on todella kivaa kun pystyy keskittymään täysillä. Miinuspuolena tietysti työaika, sosiaalinen kanssakäyminen normityöaikoja noudattavien ihmisten kanssa häviää aika vahvasti ja yhteydenpito valitettavasti jää.”

”Tällä hetkellä haaveilen soololevystä, siinä olisi parin vuoden urakka edessä. Hämeen Taidetoimikunnalta saamani apurahan turvin pääsen sitä tekemään ja olisi kiva, jos se lähtisi leviämään laajemmin ja isommankin kansan tietoisuuteen. Suomenkielisestä levystä on ollut myös puhetta. Se tulee ehkä ensi vuoden puolella, katsotaan kumpi lähtee nopeammin menemään. Nyt olen käynyt myös parissa isossa auditionissa (Tampereella ja Helsingissä). Tuloksia odotellaan! Toivon tietysti, että saisin ensi vuodellekin töitä, freelancerin elämää vuosi eteen päin.”

” Näen itseni kymmenen vuoden kuluttua tekemässä tätä hommaa edelleenkin ja toivottavasti ulkomaillakin, Suomessa kun markkinat ovat aika pienet eivätkä mitkään loputtomat. Optimaali olisi se, että tekisin sekä musiikkia että teatteria 50-50. Ajankäytöllisesti pääpaino olisi toisessa mihin keskittyä ja sitten taas vaihtaisi. Kummassakin saa eri tavalla näkyvyyttä ja molemmat tukevat toisiaan.”


”Kerran Iso paha susi – näytelmässä meni pokka kunnolla, Lasse (Sandberg) oli se ranskalainen kokki ja toi mulle akustista kitaraa samalla laulaen yleensä jotain ranskaksi. Se oli aikuisten iltanäytös ja Lasse tulee skitan kanssa laulaen ”Voulez-vous coucher avec moi ce soir?” (suom.huom. Haluaisitko rakastella kanssani tänä yönä?). Oli vaikeeta koota itsensä siinä!”

”Erityisen mukavia muistoja on kaikki Enkelit, jokainen esitys on että JESSS! Että voiko tehdä jotain muuta vielä tämän jälkeen. Esityksiä odottaa oikein kovasti ja teatterille haluaa mennä aina todella ajoissa!”

”Tulevia hommiani on ne levyprojektit ja sitten olen elokuussa Musiikkiteatteri Koitossa Helsingissä ABBA Showssa. Siitä on tulossa ihan mahtava juttu, kokohaalareita ja peruukkeja ja keep it simple – tyylisiä koreografioita. Siinä on mukana minä, Marika Krook, Karoliina Kallio ja Kimmo Blom.”

Jos Aleksi voittaisi esim. jonkun suosikkinäyttelijä-palkinnon, hän haluaisi kiittää tietysti perhettään ja lisäksi etenkin ohjaaja Hannu Matti Tyhtilää. Hänen kanssaan Aleksi on tehnyt melkein kaikki jutut ja heille on muodostunut hyvin lämmin isä-oppipoika – suhde.

Aleksi isännöi Hämeenlinnassa myös Local Clubia. ”Se on sellainen laulajien klubi, kolme esiintyjää per ilta ja netissä videostream. Klubia pidetään joka kuukauden toinen keskiviikko tänä vuonna vielä syys-joulukuussa ja se on täysin ilmainen. Haluan esitellä siellä laulajia, sillä ei sun tarvitse olla stara ollaksesi hyvä! On olemassa paljon hyviä laulajia, jotka eivät pääse laulamaan ja esittämään omaa musiikkiaan. He soittavat vaikka coverbändeissä, mutta heillä on ollut koko ajan intohimo tehdä omaa musiikkia. Haluan antaa heille mahdollisuuden tulla esiintymään, ja itse saan olla juontohommissa ja kaikkea touhuamassa.”

Motto : Nauti auringosta ja elä täysillä!

Jos saisit mahdollisuuden olla päivän naisena, mitä tekisit?
”Haluaisin olla oopperalaulajatar tai joku korkeaääninen rocklaulaja, kokeilla miten ääni lähtee!”

Mitä ottaisit mukaan talvipesääsi, jos ihminen vetäytyisi talviunille?
”Ottaisin mukaani basson, kitaran ja cd-levyjä.”

”Lopuksi haluaisin sanoa, että olen (kuulemma) mielettömän mukava ja minulle voi tulla aina juttelemaan! Ja tulkaa hei katsomaan esityksiä ja keikkoja, koska siitä me nautitaan kun siellä on paljon ihmisiä katsomassa!”

Yleisön ja kriitikoiden ylistämä ”Seitsemännen portaan enkeli” jatkaa Hämeenlinnan teatterin ohjelmistossa syksyllä 26.9. ´12 alkaen. Näytelmän traileri tässä :



Aleksin musiikkia löytyy Soundcloudin ja MySpacen kautta, linkit niihin ohessa. Aleksin omat nettisivut taas löytyvät tästä osoitteesta, sivut ovat tosin päivityksen alla tällä hetkellä.

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

1.Mistä sanasta pidät eniten? – Kaunis.
2.Mistä sanasta pidät vähiten? – Vittu.
3.Mikä sytyttää sinut? – Luonne ja hymy.
4.Mikä sammuttaa intohimosi? – Ylimielisyys.
5.Mikä on suosikkikirosanasi? – Ei sanalla väliä, kunhan tulee tunteella.
6.Mitä ääntä rakastat? – Veden solinaa.
7.Mitä ääntä inhoat? – Moottoripyörät/mopot ilman äänenvaimenninta.
8.Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? – Urheilija.
9.Missä ammatissa et haluaisi olla? – Toimistotyö
10.Jos taivas on olemassa,mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille? – Hyvä Aksu, elit täysillä unelmaasi.

1 kommentti:

  1. Kuulin sinua Porvoon Big-Bandin solistina Nikkilässä 12.2. Oli mahtavaa kuultavaa, Frankki-boy olisi jäänyt toiseksi. Ainoa asia mikä konsertissa häiritsi oli ihmettelyni mistä olivat tällaisen solistin löytäneet. Nyt sekin on tiedossa. Hyvää jatkoa, toivottelee Daami 81 v. Still going strong !

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).