Sivut

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Haastattelussa Sauli Suonpää


Sauli Suonpään tapasin heinäkuun puolivälissä Café Kukossa Hämeenlinnassa. Omien sanojensa mukaan hänen toinen nimensä on "Pöljyys"...

Helsingissä 1984 syntynyt Sauli on horoskoopiltaan oinas. ”Hämeenlinnasta sanon aina olevani kuitenkin kotoisin, ja tällä hetkellä asun Hesassa.” Harrastuksinaan hänellä on perhe, sulkapallo ja jousiammunta, jota haluaisi harrastaa enemmänkin.

Mitkä ovat erityistaitojasi? ”Jousiammunta! CV:ssäni lukee tanssi, nyrkkeily (joka ei pidä paikkaansa), jooga (ei sekään oikeestaan)... Niitä pulpahtelee aina silloin tällöin pintaan ja sit mä unohdan ne taas.. Mulla on aika hyvä energia, olen liikunnallinen ja monipuolinen ja olen tosi hyvä työryhmän jäsen sillä tavalla, että en ainakaan jarruta vaan pyrin aina mieluummin tuomaan energiaa ja asioita harjoitukseen kuin rikkomaan niitä. Olen myös sitä mieltä, että hyvää teatteria voi tehdä myös ilman aggressiota ja negaatiota. Pelkästään positiivisen kautta voi saada jotain suurta aikaiseksi.”

Minkä taidon haluaisit osata? ”Haluaisin osata tehdä kokovoltin eteen-ja taaksepäin, se olisi hienoa. Haluaisin myös olla verbaalisesti ylivertainen”, nauraa Sauli.

Mitä alan opintoja olet suorittanut? ”Olen teatteritaiteen maisteri vuosimallia 2010, opiskelin Teakissa 2006-2010. Muuten oon käynyt jotain alan kursseja Hämeenlinnassa harrastelijateatteriaikoina ja muita eri tahojen järjestämiä juttuja. Teakiin pääsin tokalla yrittämällä sisään. Nätyyn olen hakenut kerran, vuonna 2002. Tokaan vaiheeseen pääsin silloin.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista? ”1995 menin Hämeenlinnan Miniteatteriin vanhempieni pakottamana, siitähän se sitten lähti. Kyllä ekan kerran jälkeen jäi jo sellainen polte. Pääsin Peter Pan-näytelmään mukaan ja treenit alkoi heti. Satuteatterissa Aulangolla olen ollut 4-5 kertaa. Ekan kerran olin ´96 Robin Hoodissa Nottinghamin sheriffinä. Se laitettiin lopussa sellaiseen laatikkoon ja sitä nöyryytettiin ja sit se itkee ja keinuu keinuhevosella ja laulaa ”Minä olen Nottinghamin hurja sheriffi ja minä otan rosvot ja varkaat kii”, laulaa Sauli kahvilassa...

Miksi olet näyttelijä? ”Ai että. Tota mä pohdin mun lopputyössäni enkä saanut vastausta, kirjoitin monta A4:sta ihan vaan ranskalaisia viivoja. Paljon hyviä syitä tuli, muttei sellaista yhtä, joka vastaisi kysymykseen suoraan. Siihen on niin monta syytä, sekä itsekkäitä että epäitsekkäitä. Se on hemmetin hauskaa, nautin siitä, pääsen toteuttamaan itseäni tavalla, mitä en muissa elämän osa-alueissa pysty toteuttamaan. Kulttuurimaailmassa on hienoja ihmisiä, se on haastavaa, koukuttavaa, esilläolo on mukavaa ja siitä tulee monesti aika moninkertainen täyttymys. Kun saa olla prosessissa ja lavalla mukana!”

The Pöljyys / kuva Teatterikärpänen
Missä ammatissa olisit, jos et olisi tällä alalla? ”Psykoterapeutin koulutusta mietin joskus, ehkä senhetkisen ammattini vuoksi, en tiedä miksi. Kun hain Teakiin ekaa kertaa enkä päässyt, mua alkoi jännittämään että pääsenkö ikinä sisään. Olin päihdekuntoutuskodissa ilmaisutaidon ohjaajana ja tein siinä samalla muitakin hoitotöitä. Nyt ei kyllä ole sellainen olo enää, että se olisi mitenkään mun hommaa. Jotain kulttuuriin sidonnaista hommaa tekisin varmaan muutenkin, jotain teatteriin liittyvää.”

Oletko tehnyt muita töitä? ”Kesätöissä oon ollut liukuhihnahommissa ja raksalla ihan perushommia. Neljä vuotta olin siellä päihdekuntoutushommissa ennen kuin pääsin Teakiin.”

Onko sinulla omia esikuvia? ”Mä arvostan kaikkien uraa, mutta ei oo kyllä ketään sellaista suurta Messiasta, jonka jalanjäljissä yrittäisin kulkea. Tosi monessa näyttelijässä on sellaisia piirteitä, joita haluaisi itselleen.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Wow! Kyllähän se olisi hienoa vaikka Esko Salmisen tai Eero Ahon kanssa tehdä hommia. Kaikkien kurssikavereitteni kanssa haluaisin tehdä paljon hommia. Riku Nieminen, Ylermi Rajamaa, Samuli Niittymäki, Arttu Kapulainen, Jose Viitala, Iina Kuustonen, Krista Salminen, Sara Melleri, Heidi Kirves, Rosanna Kemppi, Annika Poijärvi...Olikohan siinä kaikki? Saan turpiini jos unohdin jonkun...” nauraa Sauli.

Missä eri teattereissa olet näytellyt ja parhaimmat roolityösi omasta mielestäsi? ”Hämeenlinnassa olin 2000-luvun alussa, Helsingin Kaupunginteatterissa, Ryhmäteatterissa, Kokkolan Kaupunginteatterissa, KOKO-teatterissa... Parhaiten onnistuin Ronja Ryövärintyttäressä viime kesänä Suomenlinnassa. Kokkolassa tein hyviä juttuja ja erilaisia, Lokin Treblev onnistui hyvin.”

”Syksyllä menen Helsingin Kaupunginteatteriin. Sinne tulee ”Yksi mies, kaksi pomoa”. Se on uusi versio Kahden herran palvelijasta, sijoittuu 60-luvun Englantiin ja sitä voi luonnehtia jopa farssiksi. Oon siinä toinen niistä pomoista.”

Kiinnitys vai freelancer, miksi? ”Freelanceriksi jään taas nyt. Mulla olisi ollut mahdollisuus jäädä Kokkolaan ja olisi ollut mahdollisuus mennä Seinäjoelle tai Tampereelle kiinnitykselle, mutta perhesyistä päätettiin, että Helsinkiin ja mun ammatilliset syyt siihen oli, että jotenkin tuntui että oli mahtavaa olla kiinnityksellä, mutta se oli äärimmäisen rankkaa ja kuluttavaa, vaikka olikin opettavaista tässä vaiheessa uraa. Mä haluan olla itte enemmän vastuussa töistäni nyt hetken aikaa ja kattoo sitten joskus kiinnitystä, sit kun se tuntuu taas mielekkäältä.”

Onko sinulla joku roolihaave? ”Olisi kiva tehdä tuo Viettelyksen vaunun Stanley, olisin varmaan hyvä siinä. Niitä sellaisia mielitekoja tulee aina silloin tällöin vastaan, kun näkee jonkun käsiksen tms.”

Oletko koskaan katunut ammatinvalintaasi? ”En oo. Joskus on vituttanut kun on lähtenyt tälle uralle, mutta katunut en oo. Tää on niin mahtavaa!”

”Parasta tässä on haastavuus, ihmiset ja monimuotoisuus. Miinusta taas sitten haastavuus, ihmiset ja monimuo... Ei vaan! Ajoittain huomaa, että toi ja toi on kyllä peestä, mut sit kun sitä tarkemmin aattelee niin ei se sit ookkaan!”

Millaisessa roolissa olet kaikkein omimmillasi? ”Ei niinkään roolissa vaan prosessissa, semmoisessa aika vapaassa. Mistä tahansa roolista voi tehdä itselleen oman, jos siihen vaan annetaan mahdollisuus ja itse on valmis siihen. Mutta vastataan sun kysymykseen, että fyysiset, vapaat ja vastuulliset!”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Teemat, jos tulee joku mielenkiintoinen aihe. Työryhmä monesti sytyttää ja haasteet.”

Podetko esiintymisjännitystä? ”Kyllä joo, kädet hikoaa sellaista kylmää hikeä, sit mua rupeaa heikottamaan, tulee paha olo. Oma kielikin suussa alkaa ällöttämään niin paljon, että meinaa oksentaa. Fyysisiä oireita. Ei joka näytöksessä, en tiedä mistä se oikein tulee, joskus vaan jännittää enemmän. Joku pieni juttu saattaa laukaista sen, kuulee vaikka että joku tuttu on paikalla. Mut sit kun menee lavalle, niin sit sitä ei enää tunne.”

Onko sinulla jotain tiettyjä ”rituaaleja” ennen esitystä? ”Omat rutiinit tietysti ja niitä pyrkii noudattamaan. Mä kyllä yritän aina tehdä sillä tavalla, ettei ne määräisi mun tekemisiäni. Aikataulut on vaan sillai, että kun mä menen teatterille, niin mun on hyvä tehdä asiat tietyssä järjestyksessä että mä ehdin paremmin. Siitä sit vaan muodostuu sellainen looginen tapahtumaketju ennen esitystä. Kyl mä lämmittelen, venyttelen itteäni, joogailen, avaan ääntä ja yritän rummutella kehoa auki. Punnertelen. Teen erilaisia artikulaatioharjoitteita”, Sauli luettelee.

Kerro jokin hassu sattumus! ”Tää ei oo kyllä mikään hassu... Hirveintä mitä mulle on IKINÄ tapahtunut oli viime kesänä Suomenlinnassa. Matias saa sen kauhean raivarin ja mä heittäydyn selälleen kiukuttelemaan. Siinä oli sellainen metallinen kukkaruukku, mun jalka osui siihen ja mä potkaisen sitä aivan täysillä. Huomasin vaan kun lensin selälleni, että se kukkaruukku lentää suoraan kohti yhtä pyörätuolissa istuvaa ihmistä, joka istuu siinä kulmassa. Mä näen kaiken hidastettuna ja se lentää puoli metriä ohi sen päästä ja osuu seinään ja pieni pala linnaa murtuu. Se oli niin hirveä hetki! Sit samassa esityksessä oli sellainen kala, joka oli kankaalla päällystetty ja jostain syystä joku oli laittanut sinne hiekkaa sisälle. Mä lyön sitä kalaa vasten ämpäriä ja yhtäkkiä se ratkeaa ja eturivin lapset pitelee silmiään. Hiekkaa lensi! Se oli kyllä hirvein esitys mitä on ikinä sattunut, mua ahdistaa vieläkin kun vaan ajattelenkin sitä!” Sauli selittää villisti elehtien.

”Hauskaa tapahtui Robin Hoodissa keväällä Kokkolassa, Kiviojan Hannu näytteli sheriffiä ja oli ampumakilpailut. Meillä oli sellainen pyöreä maali, jossa oli kymppi keskellä. Ensin ampui vartija, se ampui oikeasti siihen maaliin ja sitten tulee sheriffi, jonka pitäisi ampua maalista ohi, koska siinä maalissa oli sellainen mekanismi, että näyttämömies vetäisee narusta ja maalin keskeltä tulee sellainen illuusionuoli, jotta se näyttäisi siltä että se olisi ampunut siihen keskelle. Hannu oli vähän kuumepöpperössä ja se ampuikin suoraan siihen maaliin ja illusionuolikin pompahtaa siihen keskelle! Mä olin vaan että se olikin sitten tässä tämä kilpailu! Keksin sitten sanoa, että sheriffi ampui kaksi nuolta ja se meni lapsiin ihan täydestä.”

Kerro jokin hyvä muisto? ”Viime jouluna mulle syntyi poika ja olin 42 tuntia valvonut ja menin suoraan synnytyksestä esitykseen tekemään Vadelmavenepakolaista. Se oli kyllä niin outo esitys, en oo ikinä ollut niin tokkurassa ja puhuin sellaisia repliikkejä, jotka oli poistettu harjoitusvaiheen alkuaikoina. Se mikä siinä oli hauskaa oli se, että silloin ensimmäistä kertaa meni uuteen suhteeseen näytteleminen. Tajusi jotenkin sen tekemisen suhteessa muuhun maailmaan. Tuli semmoinen fiilis, että se on niin turhaa, kaikki se mitä mä siellä vetkuttelen ja pelleilen kun pitäisi olla jossain ihan muualla! Se oli niin erikoinen fiilis, että se on hyvä muisto!”

Onko sinulla mottoa? ”Motot on niin pahoja, koska niitä pitäisi pyrkiä itte sitten noudattamaan enkä mä pysty siihen. On niitä... Ole positiivinen. Elä täysillä. Kunnioita muita.”

Mistä haaveilet? ”Rakkaudesta. Mun vaimo vastasi yhdessä pelissä niin. Siltä kysyttiin, että missä Sauli haluaisi olla kymmenen vuoden kuluttua ja se vastas, että olla rakkaudessa. Mä haaveilen onnellisesta elämästä. Jos olisi rahaa, maksaisin mun velat pois ja auttaisin kaikkia mun lähimmäisiä. Sit olisi kivaa saada sellainen kunnollinen frisbeegolf-setti!”

Ja seuraava kysymys onkin, että missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä? ”Rrrrrakkaudessaaaa! (naurua) Mä nään itseni tekemässä jotain tosi hienoa kunnianhimoista taiteellista projektia ja sitten mä oon mun pojan kanssa kalassa!”

Osaatko imitoida ketään? ”Mitääh! Kuka on uskaltautunut tänne Röllien alueelle?” (kahvilan asiakkailla riittää taas ihmettelyä...) Mä aina välillä löydän jonkun ja sit mä rupean puhuun ja pelleilen kotona vaimolle ja se on hermorauniona. Meillä oli koulussa murrekurssi ja piti opetella imitoimaan jotain mummoa jostain päin Suomea ja mulle tuli Muolaa!” (seuraa pätkä Muolaan mummon tarinointia)

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Ehkä toi..tää on tällainen nerokas vastaus nyt...no toi..mikä sen nimi nyt on? Se sokea kaveri? Tosi nerokas vastaus onkin muuten!! (naurua) Daredevil!! Se on sokea ja sen takia sillä on niin epäinhimilliset aistit. Mä haluaisin olla se, koska niillä aisteilla olisi niiiiin paljon tekoa tän oikeen maailman kanssa. Mut sit mä risteyttäisin sen Spidermanin ja Teräsmiehen kanssa. Se singahtelisi seittien avulla tuolla pitkin poikin ja lentäisi ja olisi sokea. Sen nimi olisi DareSteelSpider, se olisi tosi hurja!”

Tässä vaiheessa haastattelija nauroi itsensä pöydän alle melkein... Olikin muuten nerokas vastaus!

DareSteelSpider ei aurinkolaseja tarvitse, ne voi vaikka tiputtaa kädestään maahan...

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Oho. Mä räpläisin itteäni koko päivän. Mitä muuta sitä pitäs vai tehdä jos on nainen? Saattas siinä paikat olla kyllä hellänä. No mä varmaan yrittäisin selvittää tätä maailmaa naisen näkökulmasta. Menisin Ikeaan katsomaan, että mitä mä ostaisin. Juttelisin ihmisten kanssa ja olisin feministi. Sit mä menisin Lintsille kokeileen, että että tuntuisko ne laitteet erilaiselta naisena. Aiheuttaisin pahennusta, menisin vuoristorataan hameenhelmat hulmuten!”

Hysteeristä naurua...

Mitä ottaisit talvipesään mukaan? ”Ottaisin kirjoja, jotain tylsiä jotta mä voisin niiden avulla koittaa nukahtaa ja lisäksi jotain mielenkiintoisia, koska sitten olisi aikaa. Muistikirjan ja kynän. Monta kynää, kyllä sit ottaisi päähän jos se yksi ei toimisikaan. Jos siellä on kenttää, niin sit mä otan kännykän ja soitan jonkun kaverin käymään. Jaa se ei pääsis sit enää pois? Damn!! Perhe mukaan, jos nekin nukkuis eikä vaan norkoilis siinä että millon toi yks herää. Paljon hedelmiä, vähän karkkiakin, hedelmäaakkosia ja tummaa suklaata. Pari pippuripihviä ottaisin. Ehkä. Sellaisia valmisannoksia, ei tarvi ees lämmittää.”

Lisää naurua...

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä näyttelijöille :

Mistä sanasta pidät eniten? - Rrrakkausss (naurua)
Mistä sanasta pidät vähiten? - Ripulikakka. Ei! Se on sanana ihan ok. OK-sanasta en tykkää, etenkään silloin kun joku vastaa tekstariin sillai. Sen takia joutuu kaivaan kännykän taskusta...
Mikä sytyttää sinut? - Jaa seksuaalisesti vai mitä tarkoitat? No positiivinen energia.
Mikä sammuttaa intohimosi? - Negatiivinen energia, nihkeys
Mikä on suosikkikirosanasi? - Mä oon aika rivo suustani,varo...kuravitunsaatananlehmänperse
Mitä ääntä rakastat? - Lapseni naurua
Mitä ääntä inhoat? - Palohälyttimen ääni on aika hanurista, sattuu korviin ja sieluun
Mitä muuta kuin omaa ammattiaisi haluaisit kokeilla? - Poliisina olisi jännää!
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Rakentamassa ydinvoimalaa, ammun itteni mieluummin ...
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut taivaan porteille? - Se ottas mut kaverillisesti kainaloon ja sanoisi, että ”Hyvinhän se meni!”

Niin kuin tämä haastattelukin, kaikista kommelluksista huolimatta :)

Edit. 1.3. 2013  Tapasin Saulin uudelleen haastatellessani häntä improvisaatioporukka Riskiryhmän tiimoilta, ja hänellä oli uutta lisättävää tähänkin haastatteluun. Hän on muuttanut perheineen Hämeenlinnaan ja ottanut Helsingin Kaupunginteatterista vastaan kahden vuoden mittaisen kiinnityksen. Tämän kevään hän on vielä freelancer. Syksyllä teatteriin on tulossa eräs farssi, jota aletaan treenata huhtikuussa. Kevät on mennyt improtessa, Sauli kuuluu Riskiryhmä-porukkaan, joka maaliskuun puolivälissä vierailee neljänä iltana Hämeenlinnan teatterissakin. "Yksi mies, kaksi pomoa"-komedian ensi-ilta oli marraskuussa 2012 ja sitä on ollut oikein hauska tehdä, koska teksti on hyvin näyttelijälähtöinen ja sielläkin on varaa pikkaisen improillakin.  Sauli oli kovin ilahtunut siitä, että tällä haastattelulla on ollut kovasti lukijoita ja hän lähetti terveisiä kaikille faneilleen :)

3 kommenttia:

  1. Tää haastattelu olis pitäny ottaa videoversiona.
    Kiinnostais nyt sitten päästä näkeen tuo yksi mies ja kaks pomo vai miten päin se oli.
    t. Kati

    VastaaPoista
  2. Nauhaversio onneksi on olemassa :)

    VastaaPoista
  3. Mahtava haastattelu. Olen näytellyt Saulin kanssa lapsena Robin Hoodissa ja muistan vieläkin tuon samaisen laulun, jota se sieltä arkusta laulo :D Sauli oli jo silloin tolkuttoman hulvaton.

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).