Moulin Rouge / Musiikkiteatteri Palatsi

Moulin Rouge / Musiikkiteatteri Palatsi, Tampere

Ensi-ilta 29.8. 2012, kesto noin 2h 15min väliaikoineen (viikonloppuisin enemmän)

Käsikirjoitus Katariina Leino

Ohjaus Sami Uotila / Petri Lairikko

Rooleissa : Laura Virtala, Ville Pusa / Sami Uotila, Kimmo Blom, Sari Ann Moilanen, Ari Myllyselkä, Ninni Martikainen, Paula Thesleff, Jenni Pylkkänen, Tiina Lampinen, Tero Tanhuanpää

Taustaa : Moulin Rouge oli yhdessä vaiheessa yksi lempparileffoistani, onhan siinä iiiihana Ewan McGregor ja Nicole Kidman, jotka molemmat vielä lauloivat leffassa ja upeita biisejä olikin. Tarinahan siis kertoo köyhästä säveltäjästä, Christianista, joka saapuu Pariisiin ja muuttaa asumaan Toulouse-Lautrecin luo. Hän taas oli kuuluisa taidemaalari, joka tuli aikoinaan tunnetuksi Pariisin boheemielämän ja etenkin tanssijattarien kuvaajana. No, Toulouse-Lautrec tutustuttaa Christianin Moulin Rougeen, jossa can-can soi ja juomat virtaavat. Shown tähtenä tuikkii kaunis Denise, johon Christian tietenkin rakastuu. Deniseen on iskenyt silmänsä myös rikas Herttua ja koko showlle ja Moulin Rougelle olisi elintärkeää miehen rahat. Selväähän on se, että mustasukkaisuusdraamaa on luvassa yllin kyllin ja intohimoista rakkautta.

Laura Virtala ja Sami Uotila / kuva Musiikkiteatteri Palatsi

Plussaa : Aiemmin olen vähän moittinut jotenkin kökköjä juonikuvioita, jotka ikään kuin meni siinä ohessa kyllä seuraavaa musiikkipläjäystä odotellessa. Tällä kerralla tarina kuitenkin oli toimiva ja looginen. Minulla oli paikka ihan lavan vieressä, joten sain todistaa aitiopaikalta kerrassaan upeita pukuja etenkin! Huh, todella ihanan värisiä pukuja ja millaisia yksityiskohtia, ja ylväästi naiset niitä kyllä kantoivatkin. Tanssitytöillä virtaa riitti ja jalka nousi komiasti, tanssijoita olisin katsellut mielelläni enemmänkin ja isommassa porukassa, tosin lavahan ei nyt niin valtavan kokoinen ole että siinä olisi isompi rivistö jalalla koreasti pistänyt. Renkaiden kanssa temppuillut tanssija ansaitsee erityismaininnan, hän lienee Jenni Pylkkänen? Saikin kyllä ansaitsemansa aplodit. Christianin roolissa vuorottelevat Ville Pusa ja Sami Uotila, ja minun katselukerrallani roolin veti Sami. Suuri yleisö taitaa tuntea hänet lähinnä Salkkareista, mutta minulla on ollut suuri ilo ja kunnia nähdä häntä lavalla tositoimissa muutaman kerran aiemminkin. Komearaaminen ja -ääninen mies hän kyllä on, hänenkaltaiseensa köyhään säveltäjään ei ole kovin hankalaa rakastua. "Come what may" oli erittäin kaunis duetto ja liikuttavan ihana oli Ville Pusan säveltämä ja sanoittama uusi rakkauslaulukin. Aluksi vähän ihmetytti, miksi osa lauluista oli suomeksi, mutta kun tarinaan uppoutui mukaan niin tämä kyllä unohtui. "Bed of Roses" oli myös hieno. Kyynel tuli silmänurkkaan heti alkuun, kun Toulouse-Lautrec (Ari Myllyselkä) lauloi pätkän "Nature boy´ta".
Laura Virtala Denisen roolissa oli kokonaan uusi tuttavuus minulle, ja hyvin mieluinen sellainen. Kaunis, kantava ääni. Mahtavaa oli nähdä ja kuulla Sari Ann Moilasta pitkästä aikaa, hän teki hienon ja ylvään roolin Moulin Rougen johtajattarena. Sari teki aikoinaan Rebekka-musikaalissa minuun sellaisen vaikutuksen, että kylmät väreet menee selkää pitkin kun vain ajattelenkin sitä. Nyt etenkin "Roxanne" oli sangen dramaattinen veto ja tietenkin "Show must go on", samalla tuli kuultua sitten se minun henk.koht. unelmaduettoni, eli Sari ja Kimmo Blom laulamassa biisiä yhdessä. Sitten taas tapaus Kimmo Blom, tällä kertaa Herttuan roolissa... Mies sai kyllä laulettavakseen illan komeimmat biisit ja mikäpä siinä, häntähän kyllä kuuntelee enemmän kuin mielellään. "Purple rain" oli täydellinen veto ja anteeksi jo etukäteen, mutta nyt on pakko lisätä yksi voimasana eli j-u-m-a-l-a-u-t-a. Kuulun siihen sukupolveen, jolle Frankie goes to Hollywoodin "Relax" edusti uudenlaista tuhmuutta kappaleiden sanoissa ja muutenkin, ja biisi kun lähtee yllättäen soimaan ja heti alkutahdeista tunnistaa kappaleen niin voi pojat... Tuntui että taju lähtee! Osansa oli varmaan silläkin, että olin aikamoisen flunssan kourissa ja varmasti vähän kuumeessakin, mutta että kylmiä ja kuumia aaltoja vyöryi lävitseni koko biisin ajan. Jestas! Väliajalle sitten lähdettiin U2:n "Priden" tahdissa ja ehkä vähän liiankin hätäisesti... Väliajalta sitten palattiin kenties ennakkoon odotetuimman biisin myötä, eli KISSin "I was made for loving you" tärähti käyntiin. Kyllä kyllä, Herttua keekoili kävelykeppi tanassa lavan reunustalla ja osoitteli sormellaan tyyliin "Girl I was made for you and girl you were made for me", siinä jo moni varmaan irroitteli nutturakampauksiaan ja loput miettivät, että rikkauksista viis veisataan, mutta on tuo Herttua hot!
No niin. Takaisin maan pinnalle. En halua paljastaa juonenkäänteistä liikaa, en edes sitä saako kaunis rakkaustarina onnellisen lopun vaiko ei. Intohimoa ja dramaattisia käänteitä piisaa kyllä ennen loppua, ja haikeus täyttää mielen. "Forever young" jää soimaan päähän vielä pitkäksi aikaa, vaikkei sitä ihan lopussa kuullakkaan. Plussaa vielä siitä, että Ninni Martikainenkin saa laulaa pienen soolon ja bändille tietysti iso kiitos! Ihan huippua!

Miinusta : Vähän odotin enemmän sellaista spektaakkelimaisuutta ja mahtipontisuutta lavasteissakin, ymmärrän kyllä että Palatsin lava luo omat haasteensa. Paikastani johtuen en nähnyt sivuscreeneille heijastettuja kuvia juurikaan, Pariisia siellä näytti olevan mutta että joku isohko Punainen Mylly jossain olisi ollut paikallaan. Sirkustemppuja luvattiin esitteessä kovasti ja aika vähiin nekin jäi. Ihmettelen myös, mitä Autiotalo teki tässä musikaalissa ja kuten jo mainitsin, väliajalle lähdettiin jotenkin hätäisesti ja yllättäen, ja mieluusti olisin kuullut "Priden" kokonaisuudessaan.

Muuta : Suosittelen kyllä tätä, kaunis tarina, upeat puvut ja kampaukset, huippuluokan bändi ja laulajat ja iki-ihanat biisit, niin herkkiä balladeja kuin rokkimeininkiäkin. Itse suunnittelen uutta katsomiskertaa, Ville Pusakin olisi kiintoisaa nähdä nimittäin.

Moulin Rougelle vahvat neljä tähteä ****