Sivut

torstai 1. marraskuuta 2012

HOMO! / Kansallisteatteri

HOMO! / Kansallisteatterin Suuri näyttämö

Ensi-ilta ja kantaesitys 21.9. 2011 , kesto väliaikoineen noin 3h 15min

Ohjaus Pirkko Saisio

Sävellys Jussi Tuurna

Rooleissa : Juha Muje, Rea Mauranen, Kristiina Halttu, Anna Paavilainen, Johannes Holopainen, Katariina Kaitue, Seppo Pääkkönen, Riku Nieminen, Markku Maalismaa, Antti Luusuaniemi, Timo Tuominen ja Olavi Uusivirta

Taustaa : Pirkko Saision käsikirjoittama ja ohjaama anarkistinen musiikkifarssi HOMO! kulkee myös alanimikkeellä "outojen ooppera". Sitä tämä totisesti kyllä oli... Tarinan kulkuhan on kutakuinkin niin, että ensinnäkin Veijo Teräs (Juha Muje) on naimisissa kansanedustaja Hellevi Teräksen kanssa (Rea Mauranen). Perheen au-pairina toimii nuori ja salskea, kadulta löytynyt Moritz (nuori ja salskea Johannes Holopainen), joka myös kerää homoista ja heidän riiteistään aineistoa Hellevin poliittisiin tarkoitusperiin. Moritz törmää öisillä retkillään mm. Tom of Finlandiin ja Pisuaarin ritarikuntaan (josta herkkä laulukin...) , Veijo taas tuntee oudohkoa vetoa Moritziin ja lisäksi törmää menneisyydessä tapaamaansa vänrikkiin ja mm. William Shakespeareen. Hellevin omatunto (Kristiina Halttu) taas puolestaan lähtee omille teilleen ja esiintyy milloin missäkin valepuvussa pitkin kaupunkia. Tarinassa tietysti seikkailevat Hitlerit, Stalinit, Mikkelin piispat, H.C. Andersenit ja pienet joutsenet jotka esittävät tanssin. Lopussa perustetaan Homolandiaa jonnekin Pohjanmaan perukoille, tietenkin.

kuva Laura Malmivaara

Plussaa : Tästähän joko pitää tai sitten ei, varmasti jakaa mielipiteet aika tarkkaan. HOMO! valittiin viime vuonna Vuoden näytelmäksi ja kyllähän tässä tietysti ansionsa oli, menin vähän sillä asenteella katsomaan että vastaan voi tulla ihan mitä vaan ja niin siitä totisesti kävikin. Hyvät näyttelijät tietenkin houkuttelivat myös, etenkin kun oli vihdoinkin mahdollista nähdä livenä niin Timo Tuominen, Antti Luusuaniemi kuin Olavi Uusivirtakin. En ollut aiemmin myöskään nähnyt Riku Niemistä livenä, ja hän tarjosikin positiivisimman yllätyksen. Hän osoitti olevansa todellakin muutakin kuin tv:stä tuttu pelleilijä, etenkin fyysinen puoli ja äänen käyttö oli huippuluokkaa. Olihan se kiintoisaa nähdä näitä uroksia nahkavetimissään ja muissa tiukoissa asusteissaan, että ihan senkin puolesta kannatti mennä katsomaan... Alku oli mainio! Näyttämöllä vain ovi, josta Juha Muje tuli tiukahkoissa trikoissaan ja alkoi puhua Lumikki-juttuja. Pidin kovasti orkesterin jatkuvasta läsnäolosta näyttämöllä ja musiikki muutenkin oli sangen monipuolista ja aika yllättävääkin. Kaikesta mahdollisesta sitä herkkiä balladeja saakin aikaan! Lavastusta ei juurikaan ollut, mutta lasiarkusta putkahti Lumikkia myöten milloin mitäkin ja se yläilmoissa kulkeva ramppiviritelmä oli oikein toimiva. Miesrivistöt marssimassa siellä tahdissa ja välillä pistettiin poskivalssiksikin. Moritzin ja Atikin (Olavi Uusivirta) yhteisissä kohtauksissa oli sopivasti kemiaa ja värinää, samoin pidin yllättäen kohtauksesta jossa alokas Teräs (Riku Nieminen) pääsee kunnolla käskyttämään vänrikkiä (Timo Tuominen). Historiasta putkahtaa milloin ketäkin estradille ja näiden mahdollisia homoyhteyksiä spekuloidaan. On Albert Speeriä ja Churchilliä, DaVincistä lähtien. Käsiohjelman henkilögalleria huvitti, sieltä kun löytyy kaikkea aina jääkiekkoilijoista ja kääpiöistä homoihin piknikillä. Olen aina tykännyt Anna Paavilaisesta ja pidin jälleen, perheen tytär Rebekka oli oivallinen roolityö ja Anna-fanitus siis jatkuu edelleen vielä voimakkaampana. Huumoria esityksessä oli tietysti mukana ja selkeää provosointia ja ironiaa, Juha Muje otti yleisön haltuun pelkillä eleillään ja ilmeillään välillä. Kyläilyreissu homopariskunnan luo tomutti monenkin ajatusmaailmaa varmasti. Lopun kokoontuminen lavalle roolihahmojen ulkopuolella oli jännä ja toimiva veto,ainakin minun mielestäni. "Olis jossakin maa" liputti suvaitsevaisuuden ja vapaamman rakkauden puolesta ja oli hieno kappale loppuun.

Johannes Holopainen  ja Olavi Uusivirta / kuva Laura Malmivaara

Miinusta : Ehdottomasti liian pitkä kesto. Teatterin tosifanillekin kolme tuntia ja rapiat alkaa olla sietokyvyn äärirajoilla, siinä alkaa istumalihakset olla kyllä kovilla. Olihan tämä myös aika sekametelisoppa, joka loppujen lopuksi kaikessa sekavuudessaan kääntyi positiivisen puolelle.

Muuta : HOMO!n viimeinen esitys oli viime lauantaina 27.10. Onneksi ehdin näkemään, tiedänpähän mistä viime vuonna etenkin kohistiin ja vieläpä aiheesta. Välillä kyllä kannattaa käydä katsomassa tämmöisiä "hieman erilaisia" vetoja! Yleisö kyllä tykkäsi kovasti ja porukka bändiä myöten sai arvoisensa hurraavat suosionosoitukset!

HOMOlle neljä tähteä ****

Selin Riku Nieminen, edessä Juha Muje / kuva Laura Malmivaara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).