Salainen puutarha / Lahden Kaupunginteatteri

Salainen puutarha / Lahden Kaupunginteatterin Eero-näyttämö

Ensi-ilta 1.9. 2012, kesto noin 2h väliaikoineen

Ohjaus Tommi Erkko

Rooleissa Liisa Loponen, Jari-Pekka Rautiainen, Lumikki Kouki, Leena Kokko-Saukkonen, Teemu Palosaari, Jorma Helminen ja Aki Raiskio

Taustaa : Frances Hodgson Burnettin jo vuonna 1911 julkaistu Salainen puutarha kertoo pikkutytöstä nimeltään Mary Lennox. Tyttö asuu Intiassa ja tuntee olonsa kovin yksinäiseksi. Vanhemmat kuolevat traagisesti maanjäristyksessä ja Mary lähetetään Englantiin setänsä luo asumaan synkähköön kartanoon. Alkuvaikeuksien jälkeen tyttö saa uusia ystäviä ja lisää rohkeutta, ja hän löytää tiensä pitkään lukittuna olleeseen salaiseen puutarhaan. Tarina on kertomus ystävyyden ja itsensä voittamisen voimasta!

Liisa Loponen ja Teemu Palosaari / kuva Lauri Rotko

Plussaa : Ensinnäkin lavastuksesta pidin hyvin paljon ja miten valoilla ja varjoilla saatiin tunnelmia, vähän jopa pelottaviakin tuntemuksia aikaan. Maanjäristys oli toteutettu hienosti ja se, miten jylhänä ja synkkänä kartano taustalla kuvattiinkaan. Alkupuolen Mary (Liisa Loponen) oli ärsyttävä kiukuttelija ja marisija, mutta yksinäisyyttään tyttöparka huomiota haki. Liisa oli hyvin pikkutyttömäinen, tosin välillä hän taas vaikutti hyvinkin aikuismaiselta ja se sopi rooliin hyvin, sillä kasvoihan Marykin marisijasta rohkeaksi, onnelliseksi tytöksi. Rakastan "Scarborough Fair" -kappaletta ja sen käyttö monessakin kohtaa (ja etenkin soittorasiassa) nosti kyyneleet silmiin ja haikean mielen itsellenikin. Äidin hahmon kulku taustalla oli myös liikuttava. Lumikki Kouki oli todella mainio Martha-palvelustyttönä ja hänen murteensa oli herkullista makustelua. Pidin myös Teemu Palosaaren esittämästä Dickon-pojasta, hän oli hyvin kujeileva ja poikamainen veijari. Jari-Pekka Rautiainen oli myös huippu "kyhmyselkäisenä" Colin-poikana, kiukuttelevasta ja jatkuvasti suklaata mankuvasta pojasta tuli aivan toinen tyyppi voitettuaan itsensä. Maryn, Dickonin ja Colinin yhteiset hetket olivatkin näytelmän parasta antia, vaikkakin pientä mustasukkaisuutta oli havaittavissa kolmikon touhuissa... Lisäpojot myös Colinin kiharoista!

Tyynysotaa a´la Lumikki Kouki ja Liisa Loponen / kuva Lauri Rotko

Miinusta : Odotin itse salaisesta puutarhasta jotain todella mykistävää ja upeaa, jotenkin se kuitenkin jäi vaisuksi. Enemmän värejä ja enemmän kukkia kiitos! Valoa ja vihreyttä ja vehreyttä kyllä löytyi, ja katsomosta kuulunut spontaani lapsen ääni "waaaaauuu!" toi hymyn huulille, mutta itselleni se ei ihan niin maaginen kokemus ollut mitä ennakkoon odotin. Avain puutarhaan löytyi myös jotenkin "oudosti".

Muuta : Näytelmä sopii kaikille kouluikäisistä ylöspäin, tämä olisi oivallinen teos mennä katsomaan vaikkapa isovanhempien kanssa?? Aika tummia sävyjä oli välillä, joten en ihan pienimmille suosittelisi. Itselläni ei isovanhempia valitettavasti ole enää elossa, kävin sen sijaan mieheni kanssa katsomassa eikä kumpaakaan pelottanut yhtään...

Salaiselle puutarhalle neljä tähteä **** !!