Haastattelussa Tatu Siivonen

 Tatu Siivosen tapasin elokuun loppupuolella Musiikkiteatteri Palatsin takahuoneessa Tampereella.

 Oinaan merkeissä 1974 syntynyt Tatu on kotoisin Mikkelistä, josta omien sanojensa mukaan muutti ”Varkauden kautta linnaan” eli Hämeenlinnaan. Hän asuu tällä hetkellä Helsingissä. Harrastuksikseen hän kertoo uhka-ja pallopelit sekä frisbeegolfin, futista hän pelaa Zoomin riveissä.

 Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Olen vahva baritoni eli laulu, ja sitten hevosen selässä pysyminen eli osaan jollain lailla ratsastaa. Siitä on kylläkin aikaa kun olen viimeksi sitä tehnyt, mutta olen ratsastanut niin kameran edessä kuin näyttämölläkin. Osaan myös jonglöörata! Siviilissä saatan joskus erehtyä imitoimaan Loiria”, Tatu naureskelee.

 Minkä taidon haluaisit osata? ”Haluaisin oppia soittamaan jotain, sillä en osaa soittaa rumpuja enkä kitaraa enkä yhtikäs mitään. Yhden soinnun osaan näppäillä. Olishan se makeeta osata soittaa!” hehkuttaa Tatu.

 Löytyykö suvustasi muita tällä alalla olevia? ”Äiti harrasti teatteria nuorena mm. Heikki Kinnusen kanssa samassa teatteriryhmässä Mikkelissä. Heikki on hieno tyyppi ja yks niistä, kenen kanssa on upeeta olla lavalla. Tulen kapiaissuvusta, eli hirveesti ei oo muita teatterialan ihmisiä.”

Tatusta oli vaikeaa saada ns. pokkakuvaa, tässä osa tuloksista...

 Mitä alan opintoja olet suorittanut ja milloin olet valmistunut? ”Lahden Kansanopistossa olin 1994-95 ja Teakissa 1998- -  eli en ole koskaan valmistunut maisteriksi, minä ja yks toinen oltiin kurssin ainoat mustat lampaat. Mielelläni olisin valmistunut, koulua kävin neljä vuotta kyllä hyvin paljon. Mulle on kirjoittaminen ja lukeminen tosi vaikeaa ja sen takia mä vähän jäinkin sit niissä opinnoissa, eli mä en oo yhtäkään tenttiä tehnyt. Ajattelin, että koulun jälkeen jään freelanceriksi ja niillä ei yleensä oo kovasti töitä, eli sitten mulla olisi aikaa tehdä ne tentit ja muut koulujutut pois. Paljon enemmän mä kävin koulua kuin moni maisteriksi valmistunut, eli se on sellainen peiliinkatsomisen paikka kyllä. Jos uskaltaa katsoa peiliin niin kyllä mä silloin hyväksyn sen. Toki ihanaa olis ollut olla maisteri, olisin halunnut olla kiitollinen siitä koululle, kiitoksena siitä hyvästä koulutuksesta, ja toiseksi, suvussa ei oo mun käsittääkseni maistereita. Isoveli on kouluttautunut kadettikoulusta ja mä olisin valmistunut tuollaisesta pellekoulusta. Ai niin ja ´96-´98 mä olin Lappeenrannan Kaupunginteatterissa näyttelijäharjoittelijana, kymmenen eri ohjaajaa kahden vuoden aikana, eli se oli kyllä kans yks omanlaisensa teatterikoulu.”

 ”Töitä olikin sit heti kun lopetin koulun, eli tuli heti pari vierailua ja sit siitä se lähti, eli mulla ei sit ollutkaan mahista tehdä niitä tenttejä pois. Se suunnitelma meni sillai sit ohi ja mä koin, että vaimo valmistui samaisesta koulusta maisteriksi ja silloin se riittää, että mä hoidin 3kk muksuja ja vaimo teki sitä maisterintyötään. Tärkeempi se oli hänelle kuin mulle”, summaa Tatu.

 ”Teakiin mä pääsin kuudennella kerralla ja pääsin tosi hyvälle kurssille, mulla oli loistavat proffat ja hyvät näyttelijäystävät opiskelemassa silloin. Niin se vaan monesti menee, että kaikella on tarkoituksensa. Pari kertaa mä hain myös Nätyyn. Se on eri koulu kuin Teak ja mielelläni Nätyssä olisin ollut, mutta en mä tiedä kummasta tulee parempia näyttelijöitä, en todellakaan. On niissä erilainen koulutus. Se oli kyllä yhtenä vuonna niin lähellä että Tampere vai Helsinki, silloin karsiuduin molemmista ihan viimeisessä vaiheessa. Se tuntui silloin tosi pahalta, mutta seuraavana vuonna pääsin sitten Teakiin.”Ehkä tää alkaa oleen tässä” se viimeinen kerta, olin saanut vähän sellaista palautetta niistä pääsykokeista, että miksi haet kun sulla on jo teatterialan töitä ja mun mielestä se oli ihan peestä sanoa noin. Sen takiahan mä hain että oppisin jotain siitä työstä!”

 Milloin kiinnostuit teatterista? ”Ihan pienenä, äiti laittoi mut Hämeenlinnan Miniteatteriin kun olin 6-vuotias ja sitä kautta se lähti. Äiti on pistänyt mut lausumaan runoja ja tanssimaan kilpaa, en ollut hirveän suosittu kaveri Hämeenlinnan piireissä. On ihan hauskaa sanoa, että jos HPK:n kaupungissa oli kaveri, joka harrastaa teatteria, runonlausuntaa ja tanssii kilpaa ala-asteella, niin ei ollut kyllä ihan paras yhtälö! Tytöthän diggas silloin ala-asteella ja varmasti osa vanhemmista pojistakin hiffas mistä on kyse. Sit kun mentiin yläasteelle ja murrosikä alkoi lähestyyn, niin kyllä tytöt kaikkos siitä ympäriltä ja silloin ei oikein tällaisia harrastuksia katsottu hyvällä. Olisi pitänyt olla purjehduskengät ja Leviksen farkut ja mulla oli jotkut raitapöksyt ja kyllä mä niitä vähän häpeilinkin, niinku tällai myöhemmällä iällä tavallaan. Et Hämeenlinnassa on Metropol-yökerho ja semmoisissa kalsarinvärisissä kangaspöksyissä, ei ehkä ihme ettei flaksi käynyt. Täytyy ihmetellä et miten ne päästi mut edes sisään!” Tatu muistelee nauraen.

 ”Miniteatterissa mä olin todella kauan, tein pari ohjaustakin sinne viime hetkinäni. Menin siis 6-vuotiaana ja olin vuoteen ´95, eli sellaiset 15 vuotta. Häräntappoase ´92 oli mun eka ohjaustyöni sinne.”

Rennosti sohvalla / kuva Teatterikärpänen

 Miksi olet näytteljä? ”Mun mielestä tää on tosi rakas ammatti, ei siinä oo niinku sen kummempaa. Oon ollut myös Anttilassa ja muualla, et silloin kun tulee mieleen et vitsi et on raskasta mennä töihin, niin silloin tavallaan muistaa sen, että mitä muuta duunia sitä tekisi. Kun on saanut harrastuksesta ammatin, on kyllä hirveen hyvä tsägä käynyt ja saa olla etuoikeutettu!”

 Ketkä ovat omia esikuviasi? ”Loiri on kyllä helvetin kova, on ollut jo ihan ala-asteelta lähtien. Tehtiin luokassa sellaisia Spede-show – tyylisiä juttuja, luokkakaveri kirjoitti samantyylisiä sketsejä  mitä telkussa oli ja me tehtiin niitä sitten luokan edessä. Vesa-Matti Loiri on kyllä ehdottomasti se Number One! Hänen kanssaan haluaisin myös näytellä, jos saisi valita unelmien vastanäyttelijän.”

 Haluaisitko laulaa Loirin kanssa myös dueton, jos saisit valita kenet tahansa? ”En haluaisi. Haluaisin laulaa joskus kappaleen ”Perfect day”, mutta kenen kanssa sen vetäisin? Ehkä Tina Turnerin tai Tom Waitsin kanssa.”

 Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Tuntemattoman sotilaan Koskela, ehdottomasti.”

 Missä eri teattereissa olet näytellyt ja omasta mielestäsi parhaat roolityösi? ”Mä olen ollut kyllä aikas monessa paikassa...Lappeenranta, Kuopio, Turku, Hämeenlinna, Komediateatteri Areena, Työvis, Tampereen Teatteri, Pyynikki, Heinola, Samppalinna, Koitto ja Palatsi, Riihimäki. Parhaat roolityöni? Lahden Kansanopistossa tehtiin Runar ja Kyllikki, ja olin se Runar. Se oli makeeta! Pyynikillä Tulipunakukan Olavin rooli oli ikimuistettava, Tampereen Teatterin Sotahevosen Kunitsin oli jees. Niin ja tietenkin Samppiksen West Side Storyn Riff!”

 Mikä on parasta työssäsi? ”Työympäristö ja työolosuhteet vaihtuu koko ajan, tää on aika selkee. En tiedä onko mulla ADHD, mutta tää on niin ihanaa kun hommat vaihtuu koko ajan ja päivät ei oo koskaan samanlaisia. Tää freelanceriys sopii mulle hyvin, ainakin niin kauan kun lapset on pieniä.”

 Entä miinuspuolet? ”Työaika on käsittämätön, kuusi päivää viikossa ja aamua ja iltaa, sen takia mä en oo siitä kiinnityksestä yhtään kiinnostunut, koska lapset on pieniä ja mä en halua sitä, että laittaisin lapseni nukkumaan vain sunnuntaisin.”

 Millaisessa roolissa koet olevasi omimmillasi? ”Tykkään tehdä vähän semmoista nössöä raukkaa, hiljaista kaveria. Mä viihdyn henkilönä, kenen ei tarvitsisi hirveästi puhua. Viestittää voi paljon muillakin keinoilla kuin puhumalla. Mä en ikinä laske repliikkejä ja kuka niin tekee niin hävetköön!”

 Kärsitkö esiintymisjännityksestä? ”Jonkin verran, mutta en mitenkään sillai ratkaisevasti. Enskarin alla mä vaan ihmettelen, että miksi olen tässä. Samalla lailla kun kesällä olin Linnanmäellä siinä uudessa laitteessa, et samalla lailla jännittää ja miettii, että mitä mä teen tässä! Et etuvaunuun vaan vaikka olisi ollut vaihtoehtoja muitakin ja sit mennään!”

 Onko sinulla jotain omia rituaaleja ennen esitystä? ”Joka esityksessä on omat juttunsa, eli se vaihtelee kyllä. Joskus nuorena mulla oli tiettyjä juttuja ennen ensi-iltaa, mutta ei enää näin vanhempana. Kävin tekstin läpi jollain kalliolla ja menin suihkuun ym.”

 Kerro jokin hauska sattumus! ”Hauskin oli varmaan se, kun Hämeenlinnan Kesäteatterissa Onnenmaa-näytelmässä näyttelijäkaverini liukastui mutaan niin pahasti, että sotki kuraan itsensä ihan totaalisesti ja sit se sano vaan että ”Nyt meni suntikset” ja se oli mun mielestä niin hauskaa, että mulla tuli kuset housuun. Vähäsen”, Tatu nauraa.

 Kerro jokin hyvä muisto! ”Niitä on monia, ne on siinä hetkessä tavallaan tapahtuneita. Hyvien näyttelijäystävien kanssa kohtaamisia.”

 Mitä on luvassa tulevaisuudessa? ”Yhteistyössä Teatteri Vanhan Jukon ja Projektori-ryhmän kanssa  aletaan tekeen esitystä Che Guevarasta ja sankaruudesta, sitä mä odotan kuin kuuta nousevaa. Se on Jukossa ensi-illassa helmikuussa.”

Tatu on myös mukana RedNoseClub-ryhmässä, ja vuonna 2013 on tulossa "24h"-niminen näytelmä.

 Onko sinulla mottoa? ”Vain vakavat asiat ovat hauskoja. Tää on yksi mun repliikkini näytelmästä Elämäni farssi.”

 Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Joke The Behaviour ja ihan vaan sen takia, että sillä on punainen nenä.”

 Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Kokeilisin kuinka helposti kissat lähtee tappeluun. Kokeilisin kuinka herkkää on olla naisena naista vastaan, eikä niinkään se itse tappelu, vaan se mikä saa naisena naisen ärsyyntymään.”

 Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit talvipesääsi mukaan? ”Perheeni. Jaa jos ne nukkuisi? No mä herättäisin ne. Evääksi ottaisin riisiä ja kanaa.”

 Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

 Mistä sanasta pidät eniten? - Rehellisyys
 Mistä sanasta pidät vähiten? - Kusetus
 Mikä sytyttää sinut? - Nainen
 Mikä sammuttaa intohimosi? - Vesi
 Suosikkikirosanasi? - Saatana
 Mitä ääntä rakastat? - Instrumental musiikki
 Mitä ääntä inhoat? - Laulu
 Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentäjä
 Missä ammatissa et haluaisi olla? - Siivooja
 Jos Taivas on olemassa, mitä toivoisit Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - In your dreams!

Tässä vielä muutama video :

Videolla Tatu kertoo näytelmästä ja Heikki-hevonenkin pääsee astelemaan.

Joke the Behaviour Elonkerjuun videolla mukana.