Carmen / Tampereen Työväen Teatteri

Carmen / Tampereen Työväen Teatterin Suuri näyttämö

Ensi-ilta 7.2. 2013, kesto 2h 15min väliaikoineen

Käsikirjoitus ja ohjaus Tiina Puumalainen

Rooleissa : Janne Kallioniemi, Eriikka Väliahde, Petra Karjalainen, Samuli Muje, Miia Selin, Soili Markkanen, Auvo Vihro, Jaana Oravisto, Matti Pussinen, Juha-Matti Koskela, Emmi Kaislakari ja Laura Alajääski

Tanssiryhmä : Susanne Papinsaari, Laura Kontoniemi, Tiina Lampinen, Iiro Heikkilä, Jukka Wennström, Miika Riekkinen, Kalle Suominen sekä sirkusartistit Pasi Nousiainen ja Katerina Repponen

Taustaa : Tarina perustuu Prosper Mériméen pienoisromaaniin, jonka ensimmäinen versio ilmestyi jo vuonna 1845. Noooh, kovin tutulta sen sijaan tuntuu taas seuraava lause, eli ennen tätä minulla ei ollut harmaata aavistustakaan mistä tarinassa on kyse, kun en ollut koskaan kuullut tahi nähnyt mitään versioita tästä hommasta. Juoni lyhykäisesti : Mies (Janne Kallioniemi) tulee kaupunkiin ja saa työpaikan virkamiehenä edeten nopeasti urallaan. Kotona odottaa vastavihitty, raskaana oleva vaimo. Yllättäen mies kohtaa Carmenin, viettelevän kaunottaren ja on valmis unohtamaan kaiken muun, vaihtamaan elämänsä sylilliseen tulta. Carmen vaan ei suostukaan luopumaan omasta vapaudestaan...

Eriikka Väliahde ja Janne Kallioniemi / kuva Teppo Järvinen, TTT

Plussaa : Olin nähnyt ennalta kuvia lavasteista ja osasin odottaa jotain aika huikeaa. Alku silti onnistui yllättämään niin, että tukka oli lähteä päästä! Jestas mikä aloitus! Kylmät väreet meni läpi koko kropan, ison valokuution ja musiikin ja tanssin yhteistyö toimi täydellisesti. Piti oikein penkistä pitää kaksinkäsin kiinni. Muutenkin lavasteiden käyttö oli kovasti mieleeni, miten valtavista elementeistä tehtiin loputonta käytävää virkamiesten talsia ja sääriviidakkoa. Se jättimäinen, jopa mielessäni välillä avaruusalusta muistuttava valohässäkkä oli mahtava! Toimi sitten loppupuolella nerokkaasti myös nyrkkeilykehänä. Myös musiikki ja tanssit olivat mieleenpainuvia, etenkin isomman ryhmän pistäessä jalalla koreasti. Pidin siitä, että Carmen (Eriikka Väliahde) kommunikoi lähinnä tanssilla ja kehollaan. Eipä siinä juuri sanoja tarvittukaan kun Carmen vei ja mies vikisi. Aika rohkeaakin ilmaisua Carmenilla oli tosiaan, varmasti yleisössä sai muutama miespuolinen katsoja löysätä vähän kravattiaan ja nieleskellä... Rakastelukohtaus kaatopaikalla oli kauniisti toteutettu ja aistikas kohtaus. Musiikki jylisi voimakkaana ja aiemmin tuttu Habanerakin tuli sieltä, ja olihan mukana myös Led Zeppelinin Kashmirista hiukan erilainen, mutta toimiva versio. Ovelaa kieltä näyttelijät käyttivät ja mietinkin, että mikähän kieli mahtaa olla kyseessä. Käsiohjelmaa luettuani selvisi, että näyttelijät olivat luoneet hahmolleen itse uuden kielen. Ovelaa! Etenkin Ennustajan (aina yhtä mieletön ja rotunaisten aatelia, Petra Karjalainen) käyttämä kieli oli lumoavaa ja siinä oli kyllä kelttiläisiä vaikutteita havaittavissa. Petra oli seremoniamestarina ja kertojana kyllä huippu, vei huomioni ihan täysin. Varsinainen tulenlieska koko nainen!  Mieleeni oli myös kaunis ujo tyttö (suloinen Emmi Kaislakari), seurasinkin miten hän usein oli sivummalla ja odotti pääsyä parrasvaloihin. Jännä puhetyyli oli myös hänellä, ja olisin halunnut nähdä häntä enemmänkin esillä. Aluksi en oikein pitänyt Mestarista (Samuli Muje), vähän liikaa oli sellaista uhoamista, mahtailua ja varjonyrkkeilyä, mutta aivan mahtavahan se mestaruusottelu lopussa sitten oli. Hieno, fyysisesti kova veto Samulilta! Kaikissa juonenkäänteissä en ihan pysynyt kärryillä ja poliittiset kuviot menee muutenkin aina ohi korvien, mutta edelleen käsiohjelmaa tutkiskeltuani muutama juttu aukesi jälkikäteen ihan eri tavalla.

Divaanilla Petra Karjalainen, edessä Eriikka Väliahde / kuva Teppo Järvinen ,TTT

Miinusta : Jotenkin Carmen olisi saanut olla vielä enemmän viekoittelevampi ja vaikkapa vaatteiltaan muusta porukasta erottuvampi, välillä varjoissa olevista tummatukkaisista naishahmoista ei aina tiennyt missä Carmen siellä liihottaa. Petra oli roolissaan paljon räiskyvämpi koko olemukseltaankin ja jäi siten enemmän mieleeni. Toivoin, ettei Carmen olisi puhunut ollenkaan vaan olisi käyttänyt pelkkää kehonkieltään ilmaisussaan. Laulu oli passeli, mutta ne muutamat repliikit olisi voinut vaikka kokonaan pudottaa pois. Jotenkin se Mies oli vähän liian helposti vietävissä ja löysähkö, olisin toivonut enemmän "tulisuutta" siihenkin ilmaisuun. Nyt poltteli vain hetkittäin. Tulielementtiä olisi voinut käyttää lavalla tehosteena enemmänkin!

Muuta : Koska tarina ei ollut ennestään tuttu, ei minulla siis ollut juurikaan ennakkoluuloja esitystä kohtaan ja hyvä niin. Minulle tämä toimi loistavasti visuaalisena ja aistikkaana pommina, musiikki ja valot ja tanssit menivät luihin ja ytimiin. Istuin keskellä riviä ja siihen etenkin se "valohärdellin" käyttö toimi loistavasti, kun näin kaiken suoraan edestä päin. Jotain jäi kuitenkin uupumaan ollakseen ihan napakymppi, mutta kyllähän tämä kivasti arjesta irrotti ja vei muihin maailmoihin reiluksi pariksi tunniksi. Rohkenen siis suositella!

Carmenille tärähtää neljä tulipunaista tähteä **** .

Tässä lopuksi vähän esimakua musiikista ja muusta ...