Suomen kantaesitys ja ensi-ilta 23.1. 2013, kesto väliaikoineen 2h 15min
Ohjaus Mika Myllyaho
Rooleissa : Esa-Matti Long, Antti Luusuaniemi, Minka Kuustonen, Ismo Kallio, Olli Ikonen, Katja Salminen, Maria Kuusiluoma, Petri Liski, Heli Haltia ja Amos Brotherus/Lauri Karo/Pablo Ounaskari
Taustaa : Mary Shelleyn englanninkielinen alkuteos "Frankenstein, or the Modern Prometheus" ilmestyi jo vuonna 1818 ja siitä tuli heti menestys. Frankensteinista on laadittu useita elokuva-ja näyttämösovituksia, ja tämä Nick Dearin näytelmä sai kantaesityksensä Lontoossa 2011. Tarina siis kertoo tiedemies Viktor Frankensteinista (Antti Luusuaniemi), joka monenlaisia menetelmiä käyttäen saa luotua Olion (Esa-Matti Long), joka herää eloon "sähköistämällä". Ulkoisesti karu ilmestys oppii asioita nopeasti ja oppii ajattelemaan, ja vasta siinä vaiheessa Viktor ymmärtää mitä onkaan luonut. Onko liian myöhäistä hävittää monivuotisen työnsä tulokset?
 |
| Antti Luusuaniemi ja Esa-Matti Long / kuva Stefan Bremer,Kansallisteatteri |
Plussaa : Ensimmäisenä kiinnitin jälleen huomioni huikeaan lavastukseen. Kaikkea symboliikkaa taustan seinästä en ymmärtänyt eikä se ollut varmaan oleellistakaan, mutta katosta roikkuvat lamput ja valojen "sykkiminen" sydämenlyöntien tahtiin oli lumoavaa ja nerokasta.Olion herääminen eloon oli hienosti toteutettu ja se, miten hän (vai se?) tutki uutta maailmaa lapsen lailla. Ilahtui vedestä ja kukista ja luonnosta ylipäätään. Teatterin taikavoima oli parhaimmillaan lintujen lennellessä pitkin lavaa, miltei liikutuin siitä miten yksinkertaisella konstilla saatiin jotain maagista aikaiseksi. Olion rujo ulkomuoto pelästytti tietysti kaikki mahdolliset vastaantulevat ihmiset, paitsi vanhan sokean miehen (ihana Ismo Kallio), joka ei tietenkään nähnyt uuden tuttavuutensa ulkonäköä, vaan halusi vilpittömästi auttaa tätä ja opastaa. Olio oppikin nopeasti puhumaan ja lukemaan, ajattelemaan omilla aivoillaan. Esa-Matti Longilla oli kyllä aika vaativa rooli, kekkaloida puolialastomana ensin pitkin lavaa ja sitten kulkea varjoissa ja piilossa kaikkien pelkäämänä ja halveksittavana. Antti Luusuaniemestä pidin myös kovasti, hän on komearaaminen ja sangen taitava näyttelijäkin kyllä. Mikäs häntä on katsellessa! Viktorilla oli vain tieteensä ja omat puuhansa, vaikka ihastuttava morsiamensa Elizabeth (Minka Kuustonen) suorastaan roikkui hänessä kiinni ja riutui vastarakkauden ja läheisyyden puutteessaan. Jännästi oli toteutettu kohtaus, jossa Elizabeth pukeutuu puolittain tulevan miehensä takkiin ja hyväilee itseään kuin toisen käsillä. Aistikasta! Olio ryhtyy äärimmäisiin tekoihin tavatakseen luojansa ja pyytää tätä rakentamaan itselleen morsiamen, jotta saisi rakastaa ja lisääntyä. Kaaostahan siitä syntyy! Pidin lukuisista yksityiskohdista hyvin paljon : taivaalta putoilevista kirjoista, katsomon halkaisevasta rampista (niskojaan joutui tosin vähän kääntelemään liikaa kun istuin aika edessä), kattokruunun heiluriliikkeestä, jääpaloista, Petri Liskin skottiaksentista, tiedemiehen hulluudesta, holvikaaresta loppukohtauksessa... Kaikkea en ihan tajunnut (symboliikkaa lähinnä), mutta kovin viihdyttävä tämä oli ja Kati Lukan huima lavastus ansaitsee kyllä erikoismaininnan. Olio olisi voinut olla vieläkin pelottavampi! Aluksihan se herätti jopa sympatioitakin.
 |
| Ismo Kallio / kuva Stefan Bremer,Kansallisteatteri |
Miinusta : Tapani Rinteen musiikki oli aika jylhää, mutta paikoitellen se soi aivan liian kovaa ja urkujenkaltaisten tultua lavalle tuntui välillä että pää halkeaa ihan just. Loppukuviot menivät minulta ihan totaalisesti ohi enkä tajunnut miksi kävi niinkuin kävi ja kumpi vei kumpaa. Perusteltiinko ratkaisua siinä jotenkin vai olinko ihan hakoteillä?
 |
| Minka Kuustonen ja Antti Luusuaniemi / kuva Stefan Bremer,Kansallisteatteri |
Muuta : Koko homman opetushan lienee siinä, että ihmisen ei pidä yrittää ryhtyä Jumalaksi ja luoda jotain, mitä ei sitten loppupeleissä pysty enää hallitsemaan ja hillitsemään. Jos oli joku syvempikin merkitys, se jäi minulta huomioimatta lavasteita ja muita härpäkkeitä ihastellessani. Toki se, että ei pitäisi tuijottaa pelkkää ulkokuorta vaan katsoa asioita syvemmältä kantilta ... Ja entä jos luo jotain tavallaan omaksi kuvakseen ja se osoittautuukin hirviöksi!? Kenen on vastuu? Komeaa katsottavaa jokatapauksessa, eikä kestokaan mikään puuduttava vaan juuri passeli.
Frankensteinille neljä tähteä **** .
Huikkaan pari miinusta, koska plussista lähes kaikki allekirjoitan :
VastaaPoistaMä kun olin kattomassa niin jotenkin en saanu kaikesta puheesta selvää. Oliko kyseessä stadin slangi, vai oliko Luusuaniemi epäselvä. Se jäi häiritsemään. Samoin Kuusiluoman artikulaatio oli päin prinkkalaa, vaikka hänen matalaa ääntään rakastan.
Siinä esityksessä, jonka mä näin niin tää pikkulapsi joka tulee kummittelee ja luo yhden näytelmän suurimmista kliimakseista puhui myös hyvin epäselvästi ja jätti jotenkin vaisuksi. Ehkä nuorelle ihmiselle, oltiin laitettu vähän liian pitkä monologi. Koska olin kirjan lukenut, ymmärsin kohtauksen tarkoituksen, mutta se häiritisi jälkeen päin kummasti, kun lapselle oltiin laitettu liian iso vastuu kohtaukseen, ja vielä huonosti näyttelevä lapsi (vertaan nyt lizissä esiintyviin lapsiin, jotka ovat aika hyviä)
Loppukohtauksen ikuinen jahti, joka on myös kirjassa, oli jotenkin tosi harmittava, koska siitä revittiin huumoria. Viktor on tuhoon tuomittu seuraamaan ja kostamaan hirviölle, ja tämä vain huutaa "Tulehan sieltä", ja yleisö nauraa... Ei ei näin -___-
Joittenkin tapahtumien järjestystä olisin myös muuttanut, ehkä joku monolgi viktorilta alussa olisi ollut kanssa ihan hyvä vaihtoehto. Jotenkin tarinaan olisi ollut niin helppo saada tehtyä esimerkiksi takaumia, niin häiritisi, että se meni vähän liian kronologisesti.
Sitten hyvää (ohops tulipas tästä nyt pitkä)
Urkupillejen käyttö puhallinsoittimena, oli ihan mieletön. Samoin Ismo Kallio !! Pyöreä lava toimi, ja tehtiin todella hyviä vaihtoja kohtauksiin, mutta olisiko lopussa jossa olisi ollut hiukan liian monta pläkäriä. Samoin Tokavika kohtaus hirviön ja viamon kanssa oli herkkullinen, kamala ja aivan nappi suoritus.
Joo no mä istuin sen verran edessä että puheesta kyllä sain selvän ja se lapsinäyttelijäkin oli ihan luonteva :)
VastaaPoistaYleisö ei myöskään nauranut loppukohtauksessa, eli näin ne vaihtelee esityskerroittain. Ite en oo kirjaa lukenut, joten...