Sivut

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kuin ensimmäistä päivää / Tampereen Teatteri

Kuin ensimmäistä päivää / Tampereen Teatteri, Frenckell-näyttämö

Ensi-ilta 30.8. 2012, kesto väliaikoineen noin 2h 40min

Kirjoittanut Anna Krogerus

Ohjaus Marika Vapaavuori

Rooleissa : Marjut Sariola, Kirsimarja Järvinen, Elisa Piispanen, Matti Leino, Ville Majamaa, Arttu Ratinen, Eila Roine, Markku Thure, Inkeri Mertanen, Kake Aunesneva, Aliisa Pulkkinen, Esa Latva-Äijö, Piita Pesä/Ukko-Ilmari Majamaa, Ahmed Issa ja Mikko Hänninen

Eila Roine ja Marjut Sariola / kuva Harri Hinkka, TT

Taustaa : Anna Krogeruksen näytelmä "Kuin ensimmäistä päivää" sai kantaesityksensä Kajaanin Kaupunginteatterissa vuonna 2007, ja sen jälkeen sitä on esitetty menestyksekkäästi eri puolilla Suomea. Tapahtumat sijoittuvat Lepola-nimiseen vanhusten hoivakotiin, jossa resurssipulasta johtuen töitä paiskitaan hiki hatussa lähes tauotta. Taustalla vaanii koko ajan huoli oman työn jatkuvuudesta, pätkätöissä tyypillistä kun on sopimuksen jatkaminen vasta viimeisenä voimassaolopäivänä. Työporukassa häärää mukana myös pari sivaria ja uutena tulokkaana "mamu", joka nostaa melkoisia ennakkoluuloja ja asenteita esiin jo ennen ensimmäistäkään työpäiväänsä. Lääkärin koulutuksen omassa kotimaassaan saanut Adam laitetaan heti ensitöikseen siivoamaan vessoja, aiemmilla papereilla kun ei Suomessa ole mitään merkitystä... Tarinan keskiössä on pitkän uran tehnyt tunnollinen puurtaja, hoitaja Ritva (Marjut Sariola), jolla on huollettavanaan vielä kehitysvammainen poikansa Arvo. Poika tosin on päässyt asumaan omaan asumisyksikköönsä, jossa äiti käy häntä säännöllisesti tapaamassa.

Arttu Ratinen, Elisa Piispanen, Marjut Sariola ja Kirsimarja Järvinen  / kuva Harri Hinkka , TT


Plussaa : Näytelmä on pelottavan ajankohtainen, nyt kun keskustelu vanhustenhuollosta käy koko ajan kuumana. Tuttavapiiriini kuuluu myös paljon hoiva-alalla työskenteleviä ja tapahtumat olivat hyvinkin tutunkuuloisia. Vuorojenvaihtoja "tärkeämpien menojen" varjolla, kilttejä suorittajia jotka jatkuvasti venyvät ja ovat oman jaksamisensa äärirajoilla, mutta eivät työn menettämisen pelossa uskalla sanoa napakasti EI. Palaverista toiseen rientäviä pikkupomoja, jotka saavat ylemmältä taholta outojakin määräyksiä ja niitä kuuliaisesti toteuttavat. Kovin tutulta vaikutti myös maahanmuuttaja-Adamin (Matti Leino) saapuminen paikalle, täysin ennakkoluulottomasti häneen suhtautuivat vain hoivakodin asukas Taimi (Eila Roine) ja Ritvan poika Arvo (Esa Latva-Äijö). Eila Roine on uskomaton, hänellä on niin valtava karisma että sitä ei saa rapisemaan mikään, ei edes se, että ensiesiintyminen tässä tapahtuu vessanpytyllä istuen! Taimin ja Ritvan yhteisissä kohtaamisissa on valtavasti inhimillisyyttä ja lämpöä, sydämellistä huumoria myös. Mieleeni jäi etenkin testamentin kirjoittaminen. Taimin ja Eino Grönin (Mikko Hänninen) tapaaminen oli tyylikkäästi toteutettu, äärimmäisen kaunis ja liikuttava kohtaaminen. Pidin myös kovasti Moilasen pariskunnasta (Inkeri Mertanen ja Kake Aunesneva) sekä jatkuvasti Pieksämäelle lähtöä tekevästä Untosta (Markku Thure). Itketti ja nauratti vuorotellen, välillä ei oikein edes tiennyt miksi nauraa. Teatterissa on kuitenkin lupa reagoida tavalla, joka ei oikeassa elämässä välttämättä niin toimisi. Kaikki me vanhenemme, mutta kukaan ei tiedä, millainen vanhuus meillä edessämme on. Huikeimman roolityön tekee Marjut Sariola, hän antaa hoitotyölle kasvot ja tekee roolinsa rakkaudella ja inhimillisellä otteella. Häneen on helppo samaistua ja hänen tuskansa on helppo tuntea. Loppu jätetään mielenkiintoisella tavalla avoimeksi ja Marjutin siirtyminen roolistaan pois omaksi itsekseen toimii. Pieni kaunis tarina jää mietityttämään.

Marjut Sariola / kuva Harri Hinkka, TT

Miinusta : Kaikista hahmoista en oikein pitänyt, tai tuntui ettei niillä ollut itse tarinan kannalta oikein merkitystä. Tanssiesitys asukkaille, Talvivaaran kaivosinsinöörit yökerhossa, Kaiden räppi... Itse esityksen ulkopuolelta isoin miinus tulee muutamalle yleisön edustajalle. Takanani istuneet pari naista kun juttelivat ja söivät koko alkupuoliskon, mieletön rapina ja supina vaan kuului eikä lavan repliikeistäkään meinannut saada selvää! Eivät lopettaneet vaikka kohteliaasti heitä asiasta huomautinkin...

Muuta : Taisin olla mukana tilausnäytöksessä (olin isomman ryhmän matkassa, en yksin) ja yleisön keski-ikä huiteli kohtalaisen korkealla. Varmasti joukossa oli niitäkin, joille ikääntymisen tuomat muutokset olivat jo arkipäivää omassa tai esim. puolison elämässä, miksei myös omien vanhempien kohdalla. Sydämestäni toivon, että esitystä ovat käyneet katsomassa nuoremmatkin, sillä tämä pistää todella ajattelemaan. Suosittelenkin esitystä todella lämpimästi kaikille ikään ja asemaan katsomatta! En yhtään ihmettele, että esitys on ollut todella suosittu kaikkialla ja tämä Tampereen versiokin on usein loppuunmyyty. Kovin oli luontevaa lähteä paikalta käsikynkkää oman, ikääntyvän äitini kanssa ja jutella koko kotimatka vakavemmistakin asioista pitkästä aikaa. Tämä oli hyvä avaus tärkeälle keskustelulle, kiitos siitä!

Kuin ensimmäistä päivää kosketti syvältä ja saa ansaitusti täydet viisi tähteä ***** . Tampereen Teatteri teki sen taas!

1 kommentti:

  1. Huikean hieno esitys! Nauratti ja itketti, etenkin lopussa ei meinannut itkusta loppua tulla.. En muista, milloin viimeksi olisi ollut näin koskettava teatteriesitys. Suuret kiitokset näyttelijöille!!

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).