Vånkikuljetus nro 86 / Tampereen Työväen Teatteri

Vånkikuljetus nro 86 / Tampereen Työväen Teatterin Vanha Päänäyttämö

Ensi-ilta 5.2. 2013 , kesto noin 2h 40min väliaikoineen

Ohjaus Juha Malmivaara

Säveltäjä Kari Mäkiranta

Rooleissa Pentti Helin, Tom Lindholm, Tuire Salenius, Teija Auvinen, Jari Leppänen, Heidi Kiviharju ja Marko Keskitalo

Sello Harri Topi

Taustaa : Ahvenanmaalaisen Leo Löthmanin alkuperäisteos "Fångtransport nr. 86" on ollut ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Näytelmä on railakas ja vauhdikas reissukomedia kahden erilaisen miehen matkasta Urjalasta Tukholmaan ja yllättävästä ystävyyden voimasta. Toinen miehistä on "kuljetusalan vapaa ammatinharjoittaja" Gustav Gustavsson (Pentti Helin), joka vie papinsurmasta teloitettavaksi tuomittua vankia Yrjö Janatuista (Tom Lindholm) Tukholmaan mestattavaksi. Matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, pelataan korttia ja hierotaan kauppoja, tavataan uusia ihmisiä. Miten mahtaa reissussa käydä?

Taustalla Tuire Salenius ja Marko Keskitalo, edessä Tom Lindholm / kuva Jyrki Tervo ,TTT

Plussaa : Ennen esityksen alkua tuli taas tutkailtua lavastusta, jonka hailakkaasta, unenomaisesta värimaailmasta pidin kovasti. Katonreunassa kulki teksti "Ecce homo". Katso ihmistä. Teksti kuitenkin katosi sieltä heti alussa... Kattokruunu, jossa roikkui pääkallonkuvia...sinkkiämpäreitä, trapetsinkaltaisessa virityksessä roikkuvia kahleita. Näyttelijöiden astuttua lavalle täysvalkoisissa vaatteissa ja kasvot maalattuina tuli ensimmäisenä mieleen jopa Cirque du Soleil! Sellisti asettui näyttämön kulmaan, musiikki lähti soimaan. Mieletön hölkkäys ja sinkoilu lavalla, kahleissa paikallaan juokseva vanki, "taustakuoro" jatkuvassa liikkeessä ja erilaisilla musiikki-ja laulutyyleillä leikittelemässä. Ensimmäisen vartin olin kirjaimellisesti huuli pyöreänä siitä, mitä oikein lavalla tapahtui. En aluksi pitänyt näkemästäni yhtään. "Liian erikoista!" ajattelin. Sitten muistin omat neuvoni. "Pois omalta mukavuusalueelta, avoimin mielin, anna kaikille esityksille edes mahdollisuus!" Ja kas, tämä auttoi suunnattomasti ja nosti kokemukseni ihan uusiin sfääreihin. Pentti Helinin Gustavsson oli karski ja ronski hahmo, vähän hölmökin. Tom Lindholm toi jotenkin mieleeni Asko Sarkolan, hyvällä tavalla. Tarkkaa, herkkää, jotenkin koskettavaa eläytymistä jälleen kerran. "Kuorosta" mieleeni olivat etenkin milloin kanaa, milloin hyljettä esittävä kaunisliikkeinen Heidi Kiviharju ja majatalonpitäjä-leskirouvana loistanut Tuire Salenius. Teija Auvinen replikoi selvästi ja oli hienosti läsnä koko ajan, ja Marko Keskitalo osoitti ketteryystaitojaan useampaankin otteeseen. Koko nelikko lintuina oli hieno näky, oli kiva seurata miten eri tavoin lintuhahmoksi muututtiin. Pieniä eleitä ja liikkeitä. Kuoroporukka veti kyllä fyysisesti aikamoiset jumpat, paikoillaan ei juuri oltu. Musiikki oli yllättävää ja erikoista, sellosta pidin etenkin. Jari Leppäsen haitari toi mukavaa tunnelmaa lisää. Lauluissa aiheina olivat jopa ruokaohjeet keuhkomuusin ja hylkeenveripaltun valmistukseen. Sanoista ei tosin aina saanut selvää. Yksittäisistä kohtauksista mieleenpainuvin oli merimatka ja korttirinki engelsmannien kanssa. "Janssoniksi" Gustavssonin kutsuma vanki olikin aika ovela ja viisas mies loppupeleissä. Pidin myös valoista ja äänimaailmasta ja siitä, miten eri tavoilla niitä ämpäreitä käytettiin. Iloinen loppulaulu jäi soimaan päähäni, "min vän och jag".

Merimatkalla / kuva Jyrki Tervo, TTT

Miinusta : Ensimmäisen näytöksen kesto oli pitkähkö ja väki lähti aika hämmentynein mielin väliajalle. Jotenkin jäi epäselväksi minulle se, että miksi tämä näytelmä piti toteuttaa juuri tällä tavalla. Rohkeasta ja erikoisesta toteutuksesta kuitenkin pointsit, kaiken ei aina tarvitsekaan olla valmiiksipureskeltua ja selkeää. Lavastuksen symboliikka ei myöskään kokonaan auennut minulle ihan täysin. Musiikki soi välillä liian kovalla ja peitti kaiken alleen, repliikeistä ja laulujen sanoista ei tahtonut saada aina selkoa. Esitystä mainostetaan myös komediana, mutta taisi katsojat olla sen verran pöllähtäneitä näkemästään vielä että komiikkapuoli jäi unholaan? Koomisuutta kyllä löysi monenkin hahmon elkeistä ja puheista, ei niinkään tapahtumista.

Muuta : Olin katsomassa ennakkonäytöstä, joten näkemäni perustuu siihen ja esitykseen on saattanut tulla pieniä muutoksia tämän jälkeen. Ecce homo - katso ihmistä. Se jäi päälimmäisenä mieleen. Ei pitäisi tuomita ketään ennen aikojaan, ja sama pätee myös näihin erikoisempiin esityksiin. Avoimin mielin, ennakkoluulottomasti eteen päin!

Rohkeudesta, lavastuksesta, puvustuksesta ja oudosta elämyksestä täydet viisi tähteä, mutta kokonaisuus oli jotenkin sekava ja "liikaa kaikkea", joten loppumetreillä Vånkikuljetukselle kolme tähteä *** .