Sivut

perjantai 1. helmikuuta 2013

Veriveljet - uusinta / Jussi Selo kertojana

Veriveljet-musikaali tuli nähtyä viime syyskuussa aika tuoreeltaan ja kertojan roolissa oli silloin Sami Hintsanen. Halusin nähdä musikaalin uudelleen niin, että ensi-illasta on kulunut tovi aikaa ja kertojana olisi Jussi Selo. Tämä mahdollisuus tulikin sitten vastaan tammikuun puolivälissä lauantaina...

Tässä vertailun vuoksi edellinen kirjoitukseni musikaalista.

Uusintareissulla istuin huomattavasti aiempaa alempana (neljännellä rivillä) ja tässä pääsinkin mielipuuhaani, eli pienten eleiden, ilmeiden ja katseiden seurantaan. Niitä riitti, kyyneleet äidin silmissä jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleeni...

Oli jotenkin kiintoisampaa seurata musikaalia toistamiseen, kun tiesi tapahtumat etukäteen ja muistikin suhteellisen hyvin. Kokemus oli oudolla tavalla nautinnollisempi !? Pystyi keskittymään vain katsomis-ja kuulemiselämykseen kokonaisvaltaisemmin.

Ensimmäisen kerran juoniaukoistakin osa sai täytettä, kyllähän siinä nyt ihan selkeästi kerrottiin aikuistumisen tuomista haasteista ja miksi toinen veljeksistä muuttui. Kaikkeen en edelleenkään saanut vastausta...

Musiikki jäi paremmin mieleen, monikin kappale soi päässäni silloin tällöin vieläkin. Veljekset olivat mahtavia ennenkin, nyt olivat saaneet vielä rentoutta ja varmuutta lisää esityskertojen myötä. Nautittavaa katsottavaa! Rouva Lyons ( Elina Rintala) oli muuttunut pelottavaksi ja hyytävämmäksi! Keskityin seuraamaan rouva Johstonea enemmän (Rinna Paatso) ja hokasin, että hän se onkin oikeasti pääosassa koko hommassa! Rinna tekee tunteella ja taidolla roolinsa, häntä pitäisi nähdä paaaaaaljon enemmän teatterilavoilla ja vaikka missä!

Jussi Selo / kuva Harri Hinkka, TT

 Entä miten Jussi onnistui Kertojan roolissa? Koska kyseessä ei ole "oikea" näyttelijä, annan hänelle anteeksi sen, että runomittaan lausutut repliikit vaikuttivat hivenen ulkoaluetuilta ja aluksi vähän jopa jännitti hänen puolestaan, että kuinkakohan tuossa käy. Jännitys ja pelko oli kuitenkin turhaa loppupeleissä, sillä Jussi selviytyi roolistaan sangen hyvin ja varsinkin lauluosuuksista. Muistan lukeneeni jostain, että joku luonnehti häntä "Shakespeareksi rock-vetimissä" ja vähän samansuuntainen mielikuva hänen olemuksestaan minullekin nousi. Taisi olla lopulta niin, että rouva Lyons oli ainut joka jossain vaiheessa näki Kertojan ja jännä ajatus nousi mieleen siinä vaiheessa. Miksi juuri hän näki ja sai katsekontaktin Kertojaan?

 Ekalla katsomiskerralla napsahti "vain" neljä tähteä, mutta kyllä tämä nousi uusiin sfääreihin tokalla kerralla ja  sai sen viidennenkin tähden!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).