Sivut

torstai 28. maaliskuuta 2013

Jekyll & Hyde / Turun Kaupunginteatteri

Jekyll & Hyde / Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämö

Ensi-ilta 22.2. 2013, kesto noin 2h 40min (väliaikoineen)

Ohjaus Tuomas Parkkinen

Rooleissa : Riku Nieminen, Anna Victoria Eriksson, Jennie Storbacka, Severi Saarinen, Mika Kujala, Lauri Ketonen / Juha Antikainen, Jukka Aaltonen, Riitta Salminen, Petri Rajala, Mikko Jokinen, Mikael Haavisto, Minna Hämäläinen, Mikko Nuopponen, Otto Kivekäs / Viljami Vahvaselkä, Petra Kosola, Samuel Harjanne, Pekka Hiltunen, Anna-Maija Jalkanen, Salla-Maria Orvasto, Pauliina Saarinen, Suvi Salospohja, Hanna Silander, Anne Vihelä, Virpi Laine ja Katja Lindell

Taustaa : Musikaali perustuu Robert Louis Stevensonin 1886 ilmestyneeseen klassikkonovelliin "The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde", josta on tehty lukuisia elokuvafilmatisointeja ja musikaaliversioitakin. Musikaalina esitys näki päivänvalon 1990 Alley Theatressa Teksasissa, käsiohjelman mukaan pääroolissa on nähty näköjään ainakin David Hasselhoff (kiintoisaa...). Tarina itsessään on minulle kyllä tuttu, vaikken siitä minkäänlaista versiota ole koskaan nähnytkään tai Stevensonin klassikkoa lukenut. Juonihan menee lyhykäisyydessään niin, että tiedemies Henry Jekyll (Riku Nieminen) kehittelee seerumin, jonka tarkoituksena olisi erottaa ihmisessä hyvä ja paha. Hän on lapsuudessaan kovia kokenut ja haluaisi testata seerumia sairaalassa makaavaan  isäänsä. Sairaalan johtokunnan jäsenet kieltäytyvät moisesta kokeesta, ja niin Jekyll päätyy käyttämään koekaniinina itseään, tunnetuin seurauksin. Hän tulee luoneeksi Edward Hyden, pahiksen joka ei juuri kuvia kumartele, joka tekee ihan mitä lystää vailla omantunnon häivääkään ja joka tekee öisiä kostoretkiä levittäen kauhua kansalaisten joukossa. Ripautetaan mukaan vielä vähän romantiikkaa, molemmilla herroilla kun on omat mielitiettynsä. Kumpi voittaa?

kuva Robert Seger, Turun KT

Anna Victoria Eriksson ja Riku Nieminen / kuva Robert Seger ,Turun KT


Plussaa : Ennakko-odotukseni olivat korkealla, ja ne kyllä täytettiin hienosti. Aina kun on luvassa pahiksia ja viitan kanssa heiluvia tyyppejä, niin meikäläinen on jo valmiiksi viritetty oikealle taajuudelle näköjään. Lavastus oli upean synkkä kokonaisuus ja etenkin Jekyllin laboratorio kaikkine pulloineen ja purnukoineen oli hieno, olisi mieleni tehnyt tutkailla purkkien sisältöä vähän tarkemminkin. Musikaalin kappaleet vaihtelivat tunnelmapaloista kovempaan jyräämiseen, ja itselläni toimi tietysti paremmin ne massiiviset vedot. En ole mikään herkistelyballadien ystävä, kaipaan enemmän äksöniä. En liiemmin kiinnittänyt kovasti huomiotani siihen, miten kukakin laulaa, pääasia että homma toimii. Mikael Haavistolla oli erittäin kaunis ääni, muistan maininneeni siitä erikseen oikein vierustoverilleni (eli miehelleni, joka yllättävää kyllä taisi pysyä hereillä koko esityksen ajan!). Morsmaikuista mieleeni oli enemmän syntinen Anna Victoria Eriksson, jonka näin aiemmin Aladdin-musikaalin Jasminenakin. Kummallisesti hän kyllä s-kirjaimen välillä lausui!? Sitten Riku Niemiseen...olin vakuuttunut siitä, että mies selviää loistavasti kaksoisroolistaan. Laulupuoli ei ollut ihan täydellistä, mutta fyysinen puoli ja kehonkäyttö korvasi ne puutteet kyllä. Tanssitausta näkyy, ensimmäinen muodonmuutos oli huikea kameleonttimainen taidonnäyte ja silmääni miellytti etenkin se, miten Riku kiipeili pitkin seiniä hämähäkin lailla. Savuja ja varjoja käytettiin myös hienosti taustana, ja kaljupäisistä hiippareista tulee kyllä väistämättä vähän Nosferatukin mieleeni, tosin Riku on huomattavasti komeampi... Loppupuolella nähty Jekyllin ja Hyden tahtojen taisto oli mieletön, laulaa nyt ensinnäkin duettoa itsensä kanssa ja sitten vielä siihen päälle ne liekit ja muut pyrosysteemit. Siitä olen maininnut ennenkin, että tulielementti on sellainen juttu, jolla meikäläisen saa kirjaimellisesti liekkeihin. Tässä oli vähän samaa meininkiä kuin Rebecca-musikaalissa, tuntuu munaskuissa asti kun oikein muistelee. Joka tapauksessa jo ihan Rikun takia tämä kannattaa mennä katsomaan ja etenkin silloin, jos on epäilyksiä siitä että mies ei ole mitään muuta kuin tv:stä tuttu hauskuuttaja. En löydä toki muustakaan poppoosta heikkoja lenkkejä. Joukkokohtaukset toimivat lisäksi hyvin ja liike ja laulu esim. "Murha, murha"-kappaleessa oli koukuttava. Käsiohjelmasta pisteet myös, upeat kannet ja upeat kuvat ja kiintoisia juttuja työryhmän mietteistä ja pahoista puolista. Tätä en muuten ihan perheen pienimmille suosittele, jännää nimittäin piisaa ja vertakin näkyvissä.

Yhdenmiehen duetto / kuva Robert Seger, Turun KT


Miinusta : Alku lähti hitaahkosti käyntiin, itselläni lieni hoppu siihen seeruminnappailukohtaukseen ja halusin Hyden esiin nopeammin sieltä. Mikä lie noissa pahiksissa viehättää, sitä Hydeähän olisin katsellut ja kuunnellut vaikka maailman tappiin asti... Muutama yksittäinen juttu vähän tökki, nimittäin omituisia sanavalintoja osui korviini. "Miehettää" on niistä yksi, joku siinä sanassa vaan ei toimi vaikka ymmärtäisi kuinka käyttöyhteyden. Alatyylin ja kirosanojen käyttö muutamassa kohtaa tuntui myös oudolta, samoin Nellie-parittajan (Minna Hämäläinen) saksaksi sähistyt repliikit.

Muuta : Esitys jätti jännän aatoksen siitä, että onko tosiaan niin, että ihminen syntyy valmiina pakettina siten, että hänessä on sekä hyvä että paha puoli, jotka käyvät sitten ikuista taistelua siitä, kumpi voittaa. Ja miksi niin, että silloin kun olisi riittävästi valtaa ja vapautta, se kaikki käytetään tekemään pahoja ja ikäviä juttuja ja nimenomaan muille? Kummallisia aatoksia... Eipä pahan valloilleen päästämiseen ihmeseerumeita edes tarvita, joillakin se onnistuu ihan alkoholillakin. Yöunet siinä menee, jos lähtisi oikein miettimään, että millaisen hirviön itsestään löytäisikään, jos joku nykyjekyll kehittelisi seerumit ihmisten testattavaksi. Lähtisköhän sitä kylille aiheuttamaan pahennusta ja kauhua? Vai käviskö vaan ihan teatterissa vapauttamassa itseään arjen pyörteistä edes muutaman tiiman ajaksi?

Kokonaisuutena Jekyll & Hyde saa neljä tähteä **** , mutta Jekyll ja Hyde-Riku viisi *****

kuva Robert Seger / Turun KT

5 kommenttia:

  1. Voi kunpa asuisi lähempänä Turkua! Tai eihän täältä sinne pitkä matka ole täältä Helsingistä mutta mukamas on se lähtö niin vaikeaa. Ihanaa että kirjoitit joka tapauksessa, kuulostaa ihan superilta! Itseäni viehättää kun lavalla tuodaan tulta tai vettä. Harmi että tämä ei mene kuin tämän kevään, mutta tekstisi toi kyllä mainiosti tunnelman tänne kotisohvallekin.

    VastaaPoista
  2. Menee se kuules syksylläkin, teet semmoisen reissun että ensin Rocky Horrorit ja sitten tää, tai toisinpäin. Morjens! :D

    VastaaPoista
  3. Menee myös ainakin syksyn..

    VastaaPoista
  4. Nyt vihdoin kerkesin! Voihan kun oli hieno ja makee ja tykkäsin ihan sikana! :) Ja pakko vielä sanoa, että oli kyllä minunkin mielestäni upea tuo käsiohjelma, Turussa niihin selvästi panostetaan. Ai että.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa muuten hauska lukea oma teksti näin vuoden kuluttua. Sangen lennokasta tekstiä olin näemmä saanut aikaan, ja melkein tekisi mieli mennä uudestaankin katsomaan :)

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).