Haastattelussa Birgitta Putkonen

 Birgitta Putkosen tapasin marraskuun alkupuolella 2012 Hämeenlinnan teatterin aulassa.

Tamperelainen ”Kitta” on syntynyt 1965 ja horoskooppimerkiltään hän on härkä.

Mitä harrastat? ”Sen verran kun ehdin niin baletti, ja leffojen katsominen kotona on mun harrastuksiani, ei oo oikein aikaa sinne leffateatteriin asti mennä. Mä tykkään sellaisista romanttisista komedioista, ne on sellaisia ”aivot narikkaan”-juttuja. Niitä voi vaan tuijotella ja niistä saa tosi hyvän olon!”

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi ja minkä taidon haluaisit osata? ”No laulu on mun erityistaitoni, oon musiikkia opiskellut aikoinani aika paljonkin. Haluaisin osata ranskan kielen, luin aikoinani sitä lukiossa ja mua harmittaa kun se taito on hävinnyt jonnekin. Kun mä kuulen ranskaa, tulee aina sellainen fiilis että pakko ruveta opiskelemaan tätä ja tää on niin kaunista. Haluaisin mennä johonkin Provenceen ja vuokrata vaikka mökin sieltä kesäksi”, Kitta hehkuttaa.

Onko suvussasi muita tällä alalla olevia? ”Isäni oli aikoinaan Työviksen käyttöpäällikkö ja sitten se siirtyi Tampere-taloon myös käyttöpäälliköksi, kun sitä ruvettiin rakentaan. Isä lähti valaistusmestarin hommista ja samoin mun pappani ja setäni oli valaistusmestareita Tampereella. Äitini oli nuorempana tanssijana teatterissa.”

Osaatko soittaa jotain instrumenttia? ”Pianoa osaan soittaa mutta huonosti, se kuului siihen opiskeluun silloin kun opiskelin sitä laulua.”

Milloin kiinnostuit teatterista? ”No ihan pienestä, isän kautta tietysti. Oon kasvanut teatterissa, se oli mun hoitopaikkani silloin pienenä. Kolmevuotiaana olen katsonut siellä Tsehovin Kolme sisarta ja tuijottanut sitä vaan...Lavalla mä olin ekan kerran Pyynikillä 1968, eli olin silloin myös kolme. Näytelmä oli Värmlantilaiset. Äitini oli siinä avustamassa ja mä olin sitten siinä. Sekin oli mun hoitopaikkani kun isä oli sielläkin teatteripäällikkönä. Siitä se sit alkoi ja joka vuosi olin avustajana Pyynikillä siihen asti kun kasvoin isoksi.”

Virallinen ja epävirallinen Kitta ... / kuva Teatterikärpänen

Mitä alan opintoja olet suorittanut? ”Olen käynyt Lontoossa sellaista kuin GuildHall School of Musics and Drama, musiikkiteatterikoulu. Olin siellä hetken aikaa ja sitten loppui rahat. Sit mä olen käynyt täällä Teakissa noita näyttelijäntyönkursseja, kouluun en ikinä päässyt. Pyrin kyllä neljä kertaa, mutta sitten mulla meni hermot. Mietin vähän aikaa sitä klassista laulua ja pyrin Sibeliusakatemiaan kaksi kertaa. Toisella kertaa pääsin ihan siihen loppuvaiheeseen asti, ja ne päätti siinä, että mulla on niin paha s-vika ettei sitä voi korjata, et musta ei voi ikinä tulla laulajaa. No, mä oon pärjännyt tän ässäni kanssa ihan hyvin. Tanssiopintoja mulla on myös.”

”Aikoinaan kun mulla meni hermot siinä kouluunpyrkimisessä, niin mä menin TV2:lle järjestäjäksi. Olin siellä kolme vuotta ja sit mä pääsin Porin Teatteriin vierailemaan, operettiin tekemään suprettiroolin. Musiikkiopintojen kautta pääsin sinne ja sit se teatteri taas vei. YLE tarjos mulle vakituista paikkaa sieltä TV2:lta. Ne katto vähän aikaa sitä mun poukkoilemista edestakaisin ja ne sano mulle, et nyt sä teet valintas. Mulla oli esityksiä Porissa vielä silloin. Että nyt se on joko teatteri tai televisio, et YLEltä mä saisin ihan elinikäisen paikan. Mä mietin sitä vuorokauden kyllä, heti en pystynyt vastaamaan. Hetken aikaa mietin, että nyt mulla olisi siinä se paikka ja leipä taattu siellä tv-hommissa. Sit mä menin ja sanoin ”Kiitos tää oli tässä!” Valitsin sitten teatterin. Se oli kyllä tosi kiva paikka se TV2, tykkäsin myöskin siitä et ei se mikään huono paikka ollut.”

Oletko ollut muissa töissä aiemmin? ”Oonhan mä kaikkee muutakin tehnyt. Mä oon ollut kesätöissä torimyyjänä nuorempana ja lukion jälkeen mä hoidin kehitysvammaisia tuolla Ylisellä. Se oli kans sellainen, että se homma oli samaan aikaan sen Porin kanssa kun silloin oli esityksiä jotain kuusi kuukaudessa vain niin jotain mun tartti tehdä. Se Ylinen oli tuolla Ylöjärvellä, olin hommissa aikuisten suljetulla osastolla ja se oli kans todella opettavainen kokemus.”

Miksi olet näyttelijä tänä päivänä? ”En mä tiedä miks mä tänä päivänä oon, kun mulla on tässä viisi muutakin ammattia, mutta tää on se mihin mä halusin ja tässä mä nyt oon! That´s it! Sitä mä en tiedä miksi mä täällä oon, koska kuten sanottu, mulla on tässä näitä muitakin töitä aika paljon, huomaan että aika on vähän kortilla. Mä tykkään kyllä tästä! Mulla on lisäksi se Tomaatteja, Tomaatteja – homma ja sit viime kesänä mä tuotin Joensuuhun ekan kerran kesäteatteria, ja ens kesänä oon menossa myös sinne.”

Onko sinulla omia esikuvia? ”Pienenä mulla oli Salme Laaksonen ja Ilmari Saarelainen, Veijo Pasaset ja Eila Roineet oli kovia nimiä pikkutytölle silloin. Tukkijoellakin kävin varmaan katsomassa 80 kertaa kun siinä oli kaikki nää mun suosikit...”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Pienenä olin siis avustajana Tampereen Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa. Sitten olin Oulussa ja Porissa. Kesäteatteria olen tehnyt Samppalinnassa Turussa, Kirjurinluodossa Porissa, Pyynikillä ja Hämeenlinnassa. Ja sit oli tää Musiikkiteatteri Koitto, jota nyt ei enää oo. Täällä Hämeenlinnassa mä olen sitten mun urani tehnyt, olen täällä nyt 20 vuotta jo ollut!”

Mitä sanoisit tärkeimmiksi roolitöiksesi? ”Kiss me Katen päärooli, sai silloin tehdä sen mihin olin tavallaan saanut koulutuksen. Ja sitten Kaaos ja Luolanainen. Se Lasillakävelijä oli kans hyvä, vaikee rooli mutta se ohjattiin niin tarkaksi, tykkäsin siitä kyllä.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä? ”Mä voisin kyl ottaa sen Robert Downey Jr:n, se pyörii nyt mun päässäni kun katottiin just yks leffa missä se oli mukana.”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Laulujahan on paljon mitä haluaisi laulaa kyllä, olisi ollut mukava tehdä enemmänkin noita musikaalirooleja. Aina oon halunnut tehdä tuon West Side Storyn Marian roolin, mut nyt vanhemmiten se on muuttunut Anitan rooliksi, sen voisin vielä tehdäkin. Siinä on tosi makee se musiikki kyllä. En mä halua laulaa mitään duettoa, mä haluan laulaa yksin!”

Mikä on parasta työssäsi? ”Seikkailu. Kahta samanlaista päivää ei tule, se on se mikä tässä on tosi mielenkiintoista ja kivaa.”

Entä miinuspuolia? ”No työajat! Kaksosainen päivä ja kuusi päivää viikossa, niin jossain vaiheessa tuntuu etenkin tällai talvella että oho, ompas pitkiä viikkoja! Mutta sitten taas vastaavasti on se kesä siinä, et sen kun tammikuussa muistaisi että mä pidän ne kaikki vapaani sitten kesällä. Tälleen työputken keskellä pitäisi aina muistaa se!”

Millaisessa roolissa koet olevasi kaikkein omimmillasi? ”Mä oon rytmisesti kauheen tarkka, että varmaan se menee tuonne komedian puolelle. Teinhän mä sen Luoteisväylänkin eikä siinä ollut kyllä komediasta tietookaan...” Kitta naurahtaa.

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Auringonvalo kun tulee, niin mä saan siitä energiaa hirveesti ja sen jälkeen lähtee tavallaan taas uusi kela pyörimään. Tietysti uudet ihmiset inspiroi ja mielenkiintoiset ja haasteelliset jutut. Ja sellaiset jutut, että joutuu ittensä kanssa painimaan , et kaikki ei oo aina niin itsestäänselvää. Se myös inspiroi, jos eteen tulee joku este. Tulee fiilis et jahas, mitäs nyt sitten ja lähden ratkomaan sitä. Mä en jää siihen hakkaamaan päätäni, vaan lähden heti miettiin sitä ratkaisua.”

Kärsitkö esiintymisjännityksestä? ”Varmaan jokaisella on jonkinlaista, mutta se kuuluu asiaan ja mä en oo koskaan sillai kärsinyt siitä, et se olisi hankaloittanut mun menemistäni lavalle. Silloin oli kyl ihan hirveetä, ja sellaista ei oo ennen tapahtunut, kun mä paikkasin Katariina Kuisman Martan roolin Niskavuoressa. Mä rakastan paikkaushommia, koska mulla on sellainen pää että mä opin tekstin nopeesti ja mä tykkään siitä kun mä en tiedä mistään mitään ja vähän tönitään. Ainoo mitä mä jännitin oli se, että mä annan Ritva Oksaselle vääriä iskuja kun muutenkin sillä oli iso kakku siinä, et jos mä annan sille väärän iskun niin se menee ihan sekaisin siitä. Sitä en olisi pelännyt, jos siinä olisi ollut joku sellainen henkilö jonka mä tunnen vähän paremmin. Esitys alkoi ja mä olin kulisseissa ja Lasse sanoo mulle, että ai niin me ei tätä ekaa kohtausta käyty ollenkaan läpi, et sun pitää viedä tuo tuoli tuolta pois ja musiikki soi. Mulle tuli paniikki et apuaaa mikä tuoli, et kohta mä juoksen ekaan junaan ja lähden pois täältä. Sit mä sain rauhoitettua itteni että kyllä mä tän osaan, ja osasin! Se oli kyllä sellainen pikapaikkaus, mä tein kahdeksassa tunnissa sen roolin. Selvisin, ja Ritvakin kiitti!” Kitta muistelee hymyillen.

Onko sinulla jotain omia ”rituaaleja”, joita suoritat ennen lavalle menoa? ”Nyt mulla on noi puntit tuolla, niitä mä nostelen. Se jäi tuosta Luolanaisesta, et kroppa pitää saada hereille. Nyt oon pitänyt sitä punttihommaa joka jutussa mukana. Niskavuoressa mä tein vatsalihasliikkeitä, kun oli sillai et mä menin sanoon pari repliikkiä ja sit oli 50min väliä ennen seuraavaa repliikkiäni.”

Oletko kuullut mitään teatteriin liittyviä taikauskojuttuja? ”Ei saa viheltää eikä laittaa kenkiä pöydälle. Plaria ei saisi pitää lattialla, mä kyllä joskus pidän mutta se ei oo mulle niin paha juttu. Viheltely varsinkin tietää huonoa onnea. Virtasen Ilpo oli meillä äänimiehenä ja se vihelteli aina, mutta sillä oli viheltelyyn erioikeus!”

Kerro joku kommellus! ”No siinä näytelmässä ”Elä lehmä mulle ala” Kati oli jo lavalla ja odottaa mua lehmänä, ja mä sermin takana koitin saada ahtaassa tilassa omat vermeet päälle ja tulen lavalle utareet niskassa. Silloin kyllä naurettiin ja paljon!”

Tulevia roolejasi? ”Helmikuussa 2013 tulee ensi-iltaan Ruostetta ja timantteja, siinä olen mukana ja sitten syksyllä pari juttua, joista en vielä tiedä mitään sen enempää.”

Haluaisitko tulevaisuudessa käsikirjoittaa tai ohjata itse jotain? ”En haluaisi ohjata, mutta kirjoitan stand-uppia kyl itse. Se on ainut minun kirjallinen tuotteeni.”

Onko sinulla mottoa? ”Positiivisuudella eteen päin!”

Mistä haaveilet? ”Onnesta ja rakkaudesta.”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”No se yksi sarjakuvanainen. Modesty Blaise, nuorempana luin niitä paljon. Musta se oli niin makee kun se oli kuitenkin niin jätkämäinen ja silti ihanan naisellinen ja seksikäs ja päihitti aina kaikki.”

Jos saisit viettää päivän miehenä, mitä tekisit? ”Mua ei kyllä kiinnosta yhtään olla miehenä! Mä varmaan ajaisin parran ekana, jos olisi sänki. Mä inhoon partaa! Kattoo siitä sitten et miten se päivä lähtee etenemään...”

Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Kirjoja kauheen määrän, joku soitin jolla voisi soittaa musiikkia. Suklaata, jaloviinaa ja vettä!”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin hetkeen, minne menisit? ”Saako mennä vakavaksi? Menisin päivään ennen kuin mun isäni kuoli neljä vuotta sitten, se kuoli yllättäen ja mä löysin hänet. Olisin halunnut sanoa hänelle, että se tietää että mä rakastan häntä. Se jäi mietityttään”, Kitta herkistyy.

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus

Mistä sanasta pidät vähiten? - Vittu

Mikä sytyttää sinut? - Huumori

Mikä sammuttaa intohimosi? - Maanantai

Suosikkikirosanasi? - Vittu

Mitä ääntä rakastat? - Linnunlaulu

Mitä ääntä inhoat? - Katupora

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Leipuri

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Sairaanhoitaja

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa!