Kolme sisarta / KOM-teatteri

Kolme sisarta / KOM-teatteri

Ensi-ilta 6.3. 2013, kesto noin 3h 10min väliaikoineen

Ohjaus Lauri Maijala

Rooleissa : Vilma Melasniemi, Eeva Soivio, Laura Malmivaara, Timo Torikka, Helmi-Leena Nummela, Niko Saarela, Leo Honkonen, Juho Milonoff, Eero Milonoff ja Taisto Reimaluoto

Taustaa : Anton Tsehovin "Kolme sisarta" on klassikko, ja myönnän heti alkuunsa, että minulla on näidenkin sisarten osalta aukko sivistyksessä. Ei ollut siis aavistustakaan mitä on luvassa, ja toisaalta hyvä niin. Toisaalta taas olisin varmaan saanut tästä enemmän irti, jos olisin tiennyt edes jotain muuta kuin sen, että Moskovaan pitäisi päästä. Kaipuu ja haikailu on kaikilla hyvin vahvana tunteena. Haaveillaan rakkaudesta, ikuisesta nuoruudesta, työnteosta, vapaudesta ja Moskovasta. Puhetta on paljon, mutta pitäisi ryhtyä sanoista tekoihin. Osa onnistuu, osa ei.

Laura Malmivaara, Niko Saarela ja Juho Milonoff / kuva Noora Geagea, KOM

Plussaa : Pidin alkuasetelmista! Näyttelijät olivat jo valmiina lavalla viettämässä hillittyjä juhlia, saimme ikään kuin kurkistaa ulkopuolisina juhlapaikkaan ja hahmot katselivat vuorotellen uteliaina ikkunasta meitä katsojia. Varsinainen esitys alkoi, musiikki jyrähti käyntiin, seinät avattiin ja kaikkea muuta kuin hillityt bileet käynnistyivät. Heti alkuun tuli selväksi, että tässä on menoa ja meteliä vaikka muille jakaa! Selväksi kävi myös, että nyt ei olla perinteisen äärellä ja löytyy raitaverkkaria ja hippikuteitakin. Jotenkin heti jäi mieleeni Tuzenbach (Juho Milonoff) syömässä corn flakesia suoraan paketista, muruset kun tarttuivat partaan kiinni koko ajan. En tiedä, nimenomaan Juho Milonoffin äänessä on jotain hypnoottista, rakastan sitä. Syynä saattaa olla se Pasila-sarjan maratonkatselukin muutaman viikon takaa... Muutenkin Milonoffin veljeksiä oli mahtava seurata. Irinan (Laura Malmivaara) kilpakosijat olivat jatkuvasti painimassa ja milloin missäkin kontaktissa keskenään, lopulta kaksintaistelussakin. Tämä esitys tarjosi paljon uusia "vanhoja" tuttavuuksia, joita en aiemmin ole livenä nähnyt. Vilma Melasniemi Olgana, Laura Malmivaara Irinana, Leo Honkonen Versininä ja tietenkin Timo Torikka sisarten Andrei-veljenä olivat kaikki todella hyviä. Honkosen tanssi-battle Niko Saarelan kanssa oli mieletön! Mitä liikkeitä ja kehonhallintaa! Torikka julisti englanniksi naisten puolesta, ja välillä puhuttiin saksaa ja ranskaakin. Täysin uusi tuttavuus oli Helmi-Leena Nummela Andrein nuorena vaimona Nataliana. Hän oli jotenkin nukkemainen ja herkkä, mutta tilaisuuden tullen sitten petti miestään mennen tullen ja suoritti pienen viuhahduksenkin. Kaunis kohtaus oli Andrein ja Natalian tanssi "Nuoruus on seikkailu"-kappaleen tahdissa, sanat saivat uuden merkityksen vanhemman miehen ja nuoremman naisen niitä yhdessä duettona laulaessa. Lavastuksessa ei ollut oikein mitään kaunista, pikemminkin aika rujoa ja rumaa, mutta hyvin toimi tähän kaaokseen. Välillä seinät niputettiin pieniksi kopeiksi, ja sisaret saivat huutaa tuskaansa kukin omassa majassaan, kunnes taas jokainen "vapautettiin". Ohjaaja Maijalan tyyli tuntuu olevan se, että vähän ravistellaan katsojia ja hämmennetään. Tässä kyllä onnistuttiin jälleen, etenkin Natalian pitkät puheet käsissään käytetty vauvanvaippa, joka läntättiin vielä otsaan pisteenä iin päälle.Puhetta sisältyi näytelmään kyllä paljon, puhelin soi myös jatkuvasti. Fyysistä kontaktia myös, painimista, tappelua, syleilyä. Sisarusten roolitöistä kaikki olivat omalla tavallaan hyviä, mutta Eeva Soivion Masa oli eniten mieleeni. Hänen tuskainen huutonsa menetetyn rakkauden perään oli riipaisevaa katsottavaa. Esitys oli täynnä myös huvittavia kohtauksia, joista mieleeni jäi etenkin taistelu mikrossapaistetusta lämpimästä piirakasta sekä naamiaiset, jotka eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan. Taisi Niko Saarela myös oikeasti liukastua irtolehtisiin, ihmekös tuo siinä vauhdissa. Loppukohtauksesta pidin kovasti, sisaret tekivät todellisen irtioton ja vain kengät jäivät jäljelle. Minäkin pääsin osaltani avustamaan sisarten katsomon ylimarssia.

Helmi-Leena Nummela ja Timo Torikka / kuva Noora Geagea, KOM

Miinusta : Paljon meni täysin ohi ymmärryksen, osittain siksi etten tuntenut alkuperäisteosta lainkaan ja osittain varmasti siksi, että juttua tuli niin paljon etten todellakaan sisäistänyt kaikkea. Kesto oli myöskin todella pitkä, ehkä pieni tiivistys olisi ollut paikallaan useammassakin kohtauksessa. Jotenkin se liika huutaminen ja mesoaminen välillä otti todella korviin myös. Aika sekavaakin meno oli paikoitellen, en ollut oikein varma, että missä ajassa nyt ollaan. Mutta kuten aiemmin olen todennut, kaikkea ei aina tarvitse ymmärtääkään ja jos tuntuu menevän yli hilseen, silloin keskitytään vain nauttimaan.

Eeva Soivio / kuva Noora Geagea, KOM

Muuta : Tämä oli ensivisiittini KOM-teatteriin ja jälleen täytyy ihmetellä, että miksi vasta nyt. Olen nähnyt Vadelmavenepakolaisen vierailuesityksenä ja pidin siitä todella paljon. Olen myös ymmärtänyt, että KOM-teatterin näytelmät ovat aina "tapaus", enkä yhtään ihmettele. Nyt lähti klassikosta ainakin ylimääräiset pölyt pois ja poistuin paikalta vähän hämmentyneenä ja jyrän alle jääneenä, mutta myös tyytyväisenä näkemääni. Poistuessani kuuntelin muiden katsojien kommentteja, ja aika moni oli lukenut alkuperäisteoksen tai suunnitteli seuraavaksi tekevänsä sen. Minulle riittää mainiosti nämä teatteriversiot, ainakin toistaiseksi.

Kolme sisarta, neljä tähteä **** .