Remu & The Hurriganes / Musiikkiteatteri Palatsi

Remu & The Hurriganes-musikaali / Musiikkiteatteri Palatsi

Ensi-ilta 16.1. 2013, kesto noin 2h 15min väliaikoineen (viikonloppuisin 2h 40min)

Käsikirjoitus Katariina Leino

Ohjaus Petri Lairikko

Rooleissa Miro Honkanen, Jussi Ojanen, Teemu Rajamäki, Ari Myllyselkä, Päivi Lepistö, Annika Eklund, Jukka Mänty-Sorvari, Christian Lairikko/Rolle Puumalainen, Jani Kemppinen/Juha Kinnunen

Taustaa : Hurriganes ei paljoa esittelyjä kaipaa. Vuonna 1971 perustettu legendaarinen bändi pisti höpinää tötteröön siihen malliin, että moista ei ole näillä lakeuksilla sen koommin sitten nähtykään. Musikaalissa käydään läpi hieman tarkemmin Remun elämänvaiheita, ja itse Remu toimiikin myös musikaalin virallisena suojelijana. Albert ja Cisse varmaan seuraavat menoa tuolta yläilmoista?

Plussaa : Hyvin on ainakin Miro Honkanen remuelkeensä opiskellut, juttua tuli ja pannuja paukutettiin antaumuksella, laulutyyli pysyi hanskassa myös hyvin. Jussi Ojasen esittämä Ile Kallio jäi sen sijaan jotenkin latteaksi suoritukseksi (Ile itse lienee liian "normaali" tyyppi kaiketi), mutta Albert Järvinen taas oli oivallinen hahmotelma "Kannelmäen tarhapöllöstä". Entäs sitten Teemu Rajamäki Cisse Häkkisenä! Huh, oli sen verran kuumaa kamaa, että isännältäkin repesi levikset sitä rokkikukkoilua katsoessaan. Oli sangen näyttävää menoa kaikinpuolin Cissellä. Piti jälkikäteen oikein googletella, että mikäs mies tämä on ja sieltähän paljastui entinen Uniklubin basisti, asia oli minulle täysin uusi vaikka keikoillakin on joskus tullut käytyä... Musiikkipuolelta kuultiin kaikki legendaarisimmat suosikit ja muutama vähemmäntunnettukin. Naisrooleista vastanneet Päivi Lepistö ja Annika Eklund olivat ihan ok, Annika Eklund etenkin miellytti silmääni varsinkin Remun mummon roolissa ja muutenkin suoriutui naisista paremmin. Hauska kuriositeetti oli Mikko Alatalon (Ari Myllyselkä) vetämä Iltatähti-haastattelu ja lopuksihan sitten näytettiin aitoa Iltatähti-matskua isolta screeniltä, moni ei kuitenkaan jäänyt sitä seuraamaan.

kuva Musiikkiteatteri Palatsi

Miinusta : Jälleen kerran mikkiongelmia ja ääniongelmia Palatsissa. Istuin aika ylhäällä ja puheesta ei aina saanut selvää, tosin syynä saattoi olla myös epäselvä ja liian nopea artikulointi remukielellä eikä siis varsinaiset ääniongelmat. Näkemässäni näytöksessä lisähämmennystä myös aiheutti suurehko joukko juhlatuulella olevia asiakkaita, joista osa ei seurannut esitystä lainkaan, vaan keskittyi esimerkiksi kädenvääntöön ja pöydästä toiseen huuteluun kesken shown. Biisien aikana se ei häirinnyt, mutta puheosuuksien aikana jopa ärtymykseen asti. Ymmärrän sen, että Palatsiin tullaan isollakin joukolla viihtymään, ruokailemaan ja samalla laadukasta esitystä seuraamaan, mutta jonkinlaiset käyttäytymissäännöt olisivat paikallaan tai ainakin tarjoilu stoppiin pahimpien möykkääjien osalta. Joku taidettiin poistaakin paikalta vai poistuiko kenties itse, sitä en huomannut. Lavallaolijathan tähän eivät pystyneet millään lailla vaikuttamaan, mutta omaan kokonaiskuvaani esityksestä tämä pieni episodi kyllä vaikutti. Itse esityksessä löyhä juonipuoli ja Remun lapsuudessa usein pomppiminen jotenkin tökki, samoin jäi vähän epäselväksi, että kuka oli tyttöystävä ja kuka vaimo. Olisin toivonut kuulevani myös I will stay´n Cissen esittämänä. Minuun ei myöskään kökköhuumori jaksanut oikein kolahtaa, miksi aina näitä stereotypioita homppelimaisista valokuvaajista ja etenkin liikaa alleviivattu Mikko Alatalo, joka olisi toiminut paremmin ihan omana itsenään ilman mitään hokemia ja rallien sanoituksia? Lopetus oli myös oudohko, kaikki loppui kuin seinään ja varsinainen kliimaksi jäi saamatta. Get on vaikkapa ihan sinne viimeiseksi vedoksi, jolloin Ganes-leffan erään repliikin mukaan olisi "tumma poika Tuusulassa miettinyt että mihin ******n ne pussihousut lensi". Nyt pysyi pussihousut ja levikset jalassa ainakin meikälikalla.

Muuta : Jäi myös mietityttämään, että miksi musikaalia mainostetaan Remu & the Hurriganes-nimellä, tiettävästi bändi kun oli Hurriganes ilman mitään etuliitteitä? Saatan olla väärässäkin. Get on´in sanat olisi vaikka voitu painattaa käsiohjelmaan ja ihmetellä tajunnanvirtaa, josta en toistaiseksi itse ole saanut koskaan mitään tolkkua. Musiikkipuolessa ei ole koskaan ollut Palatsilla mitään moitittavaa, se toimi tälläkin kertaa ja sen suhteen sain sen mitä lähdin hakemaankin.

Musikaalille kokonaisuutena kolme tähteä ***, musiikkipuolelle täydet viisi *****.