Vetämättömät / Linnateatteri

Vetämättömät - Balladi villistä Länsi-Suomesta / Linnateatteri, Teatteri Emma, Naantali

Ensi-ilta 30.5. 2013, kesto noin 2h 15min väliaikoineen

Käsikirjoitus Mikko Koivusalo

Ohjaus Kari-Pekka Toivonen

Rooleissa : Jussi Lampi, Miska Kaukonen, Santtu Karvonen ja Sarina Röhr

Taustaa : Tekijäporukkaa kun ennalta katseli, olin jo varma että tästä tulen tykkäämään. Nugettiwesterniä on siis luvassa, hirtehishuumoria, hahmogalleriaa, mukana ripaus Monty Pythonia ja Lucky Lukeakin. Homman nimi on se, että kaunis neitokainen (Sarina Röhr) on ryöstetty punanahkojen toimesta, ja neitoa lähtee pelastamaan sangen sekalainen seurakunta pyssysankareita. Muukalainen (Jussi Lampi) ei aluksi halua sekaantua koko seikkailuun millään tavalla, mutta toisin käy. Muukalainen on myös ainut, joka pysyy muukalaisena koko tarinan ajan, muut sen sijaan urakoivat rooleja senkin edestä.

Kuva kertoo paljon... / kuva Matti Vahtera

Plussaa : Morriconemainen alkutunnari lähtee soimaan vihellyksineen ja huudahduksineen ja Muukalaisen jyhkeä hahmo ponchoineen kaikkineen saapuu lavalle. Yleisö innostuu heti alkumetreillä osoittamaan suosiotaan, harvemmin sitä aplodit irtoavat pelkästä ensivisiitistä estradille! Onhan Jussi Lampi toki massiivinen näky, joten aplodit eivät kyllä turhaan tulleet. Hauskana kontrastina massiivisuudelle lavalle raahustaa pyssysankari Frank (Miska Kaukonen), joka muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan erästä myyttistä hahmoa, joka ampuu varjoaan nopeammin. Miehelle käy vähän köpelösti heti alkuun, mutta eipä hänestä niin vaan päästä, omallatunnolla kun on kaikenlaista aina Makuunin filmipalautuksista lähtien Kreikan velkoihin, ja kaikki asiat on saatava hoidettua ennen kuin voi poistua manan majoille. Kaiken pahan alku ja juuri tuntui olevan Vekke Rämö (Santtu Karvonen), mies joka purkaa vanhoja rakennuksia uusien tieltä ja punoo hyvä veli-verkostoja ja miljoona muutakin asiaa, ja tätä sitten kyllä toistetaan aina tarvittaessa ja muutenkin. Näyttämön keskiosa pyörii taas ja mahdollistaa sen, että tapahtumapaikat vaihtuvat kapakkatunnelmista preerialle ja takaisin. Oviaukkoja riittää myös, ja niistä sitten tullaan milloin missäkin hahmossa. Omia suosikkejani olivat varsinkin Miskan esittämä pikkupoika Henkka, joka ärrää mukavasti sortaen oli kovin huolissaan siitä, että inkkarit vievät mukanaan sellaista ryhmää, joka tykkää uittaa kaarnalaivoja. Ja entäs sitten toinen mokoma Elmeri (Santtu Karvonen), joka nojaili kummallisessa asennossa kaktukseen ja lateli viisauksiaan h y v i n  r a u h a l l i s e e n  j a  h a l l i t t u u n  p u h e t y y l i i n. Nerokasta! Santun hahmoista potin räjäytti myös jenkkityyliin puhuva sheriffi, pitkin metsää koluava inkkari Nalkuttava Majava sekä juuri oikealla hetkellä saapuva ratsuväki Luutnantti Mäkine etunenässään. Miskan hahmoista parhaat naurut irrotti Yksinäinen Ratsastaja sekä rasittavuuteen asti Seurankipeä Ratsastaja, oman tunnarin omistava Nobody sekä täysin hillitön viinalle perso "vankkuripappi", jonka aamujumppa venyttelyineen oli loistava! Sarina Röhrille lankesi kaikkien verevien naisten hahmot ja uhoava Billy The F*cking Kid, kaikki kunnia hänelle kyllä mutta kuten länkkäreissä yleensäkin, naiset ovat usein vain sotkemassa kuvioita ja tiellä... Teksti oli täynnä erinäisiä viittauksia Turun seutuun, osan sieltä bongasin ihan itseksenikin, mutta osa olisi mennyt muuten ohi ellei yleisö olisi hirnunut jutuille sopivassa kohdassa. Paljon oli nerokkaita lausahduksia, pahaenteistä korppikotkaa liitelemässä, intiaanipäällikköä joka halusi skalpeerata vähän toisenlaisia nahkoja kuin mihin on totuttu, lännen nopein eli tietysti Usain Colt, letkeää tanssikuviota ja varsinkin pöhköjä hahmoja, niistä minä tykkään! Niin ja olihan paikalla asiantuntijakin, joka kertoi lisää kangastuksesta ja pierun syvemmästä olemuksesta. Kaiken olisi kruunannut se, että lavalle olisi hiipparoinut kojootin hahmossa kettu, joka muina otuksina jolkotteli meitä vastaan kesäteatteriin saapuessamme. Salamyhkäinen katse oli sillä otuksella kyllä...

kuva Matti Vahtera

Miinusta : Välillä tuntui siltä, että tarina jauhoi paikallaan ja toisaalta taas välillä toistettiin liikaa samoja asioita. Jutuissa tosiaan viljeltiin paikallisia erikoisuuksia aika tavalla (olen huomannut saman aiemmissakin jutuissa) ja se mikä turkulaista kovin naurattaa, ei hämeenlinnalaista naurata yhtään. Kunhan nauroin lämpimikseni muiden mukana... Balladi villistä Länsi-Suomestahan tämä oli, että sen puoleen minun on tästä asiasta turha rutista sen enempiä. Paikalla olisi voinut olla myynnissä myös pemmikaania ( Lucky Lukensa lukeneet tietävät kyllä mistä on kyse), sen avulla olisi päässyt hyvin tunnelmaan mukaan!

Muuta : Viileä oli ilta, joten lämmintä mukaan! Tuuli oli kohtalaisen hyytävä, onneksi katsomo ja lava on kauttaaltaan katettu, eipä pääse sade yllättämään ketään. Onnistuin pääsemään juttusille mieskolmikon kanssa, ja lopputuloksena lähiaikoina on luvassa Santtu Karvosen ja Jussi Lammen haastattelu täällä. Miska Kaukosen haastatteluhan täältä jo löytyykin valmiiksi. Aiemminhan vähän kritisoin Miskan pelleilyrooleja, mutta nähtyäni välissä Trainspottingin ja Vadelmavenepakolaisen on miehellä lupa taas hölmöillä minun puolestani ainakin tämän kesän ajan...

Vetämättömät saa Kesäteatterikärpäseltä neljä tähteä **** .