Haastattelussa Timi Pitkänen

 Hauhon Kesäteatterin Unelma onnesta-musikaalissa Penan roolissa vakuuttavan roolityön tehneen Timi Pitkäsen tapasin toukokuun loppupuolella Aulangon Tornikahvilassa (joka sattui vielä olemaan kiinni silloin).

1976 syntynyt Timi on horoskooppimerkiltään vaaka. ”Syntyessäni olin kahden vaiheilla, että otanko mä vaa´an vai neitsyen vai kenties leijonan, mutta kyllä mä sitten kallistuin vaakaan. Vaaka on sellainen puntaroija, ja kyllä mä sellainen oonkin tiettyyn pisteeseen asti. Mietin liikaa asioita ja nysvään”, Timi kertoilee.

”Hämeenlinnasta mä olen kotoisin, eli täällä olen syntynyt. Sit oon asunut Hauholla ja taas Hämeenlinnassa ja sitten taas Hauholla. Nykyäänhän Hauho on osa Hämeenlinnaa, eli ...”

Mitä harrastat? ”Mitäköhän mä harrastan...teatteria nyt ainakin, näyttelen siis. Sitten mä harrastan kirjoittamista ja roolipelejä ja tietokonepelejä. Mä kirjoitan fantasiamaailmaa ja pöytälaatikkoon runoja/lauluja, en oikein osaa sanoa mitä ne on. Nettiin mä oon kirjoittanut enemmänkin, meillä on siellä kavereiden kanssa sellainen fantasiamaailma nimeltään Meln. (linkki ohessa) Runot sai alkunsa tuolta lukioajoilta. Meillä oli lukiossa bändi, jossa mä lauloin, ja silloin rupesin kirjoittamaan niitä runoja/lauluja. Se on siitä hiipunut tähän päivään asti, nyt tulee vain jotain sanoja ja tilanteita ja tunnelmia, jotka mä kirjoitan ylös”, selvittää Timi.

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Mä osaan tehdä näin! (näyttää yhden sormitempun, jonka näytän itsekin heti perään...) Hei älä sinä nyt siinä rupee, tää on mun erityistaitoni! En oo toistaiseksi tarvinnut tätä taitoa kyllä missään, mutta mä pidän sitä varmuudenvuoksi vakan alla. Jos mä joskus pidän vaikka esitelmää, niin mä voin tehdä sen tempun ykskaks ja ihmiset on sitten shokeerattuja mun taidoistani. Sen jälkeen voin esitelmässä puhua ihan mistä vaan. Sit mun toinen erityistaitoni on se, että mä olen hyvä kuuntelija. En kyllä välttämättä ymmärrä kaikkea mitä mulle puhutaan, mutta kuuntelen sujuvasti.”

Minkä taidon haluaisit osata? ”Tanssimisen! En mä tiedä, että haluanko mä sitä edes osata, mutta mun pitäisi osata. Se tanssiminen on kyllä sellainen juttu, että mä en pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa.”

Löytyykö suvustasi muuta taiteellista lahjakkuutta? ”Äitini on kyllä taiteellinen kaikin tavoin, on maalannut joskus aikoja sitten ja näytellytkin Hauholla varmaan kymmenen vuotta ennen kuin mä menin sinne. Äitini kautta mä oikeestaan ajauduinkin tuonne Hauhon Kesäteatteriin.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista? ”Joskus lukiossa mä innostuin teatterista kun menin Miniteatteriin. En tiedä kuka tai mikä mut sinne sai, aattelin vaan, että kokeilempas tuollaista. Siellä olin sitten kaksi vuotta.”

"Se vaan alkoi siitä kun halusin mennä kokeileen, ihan viattomasti",  kertoo "Timo" (nimi muutettu..) / kuva Teatterikärpänen

Olitko lapsena koulussa näytelmäkerhoissa tai sellaisissa mukana? ”Koulussa oli nää kevät-ja joulujuhlat, joihin oli periaatteessa pakko osallistua. Kuorossa oli sitten sellaista vapaaehtoista toimintaa, ala-asteella kuoron kanssa meillä oli sit sellaista isompaa proggista siinä ja niissä oli myös näytelmällisiä elementtejä usein mukana. En mä lapsena ollut mikään sukujuhlien vetonaula, olin silloinkin kiltti. Ja mähän pelkään esiintyä! Mä en tykkää esiintyä, jos mä en saa harjoitella. Periaatteessa mä oon siis mieluummin esiintymättä kuin että väkisin tunkisin jonnekin naamani kanssa. Hei muuten! Nyt tuli mieleen yks juttu tuolta jostain muistirajojen kynnykseltä. Varmaankin jossain nykyisessä Linnanpuistossa oli joku ehkäpä Miniteatterin järkkäämä tapahtuma, ja mä esitin siellä cowboyta, joka tilaa tiskiltä ujon piimän. Mä en itse edes varmaan ymmärtänyt sitä juttua, mutta mä vaan tein niin kuin mulle sanottiin ja mun käskettiin tehdä. Sit mä taisin vielä haastaa jonkun isomman karpaasin kaksintaisteluun, tai jotain”, Timi muistelee nauraen.

Oletko suorittanut jotain teatterialan opintoja? Entä muut opinnot? ”En oo mitään virallisia alan opintoja suorittanut, mutta teatteri-musiikkikurssi meillä oli 1999-2000 ja valaistuskurssin olen käynyt joskus aikoja sitten. Olen kokenut valaistumisen juu, se oli silloin Miniteatterin aikoihin eli joskus 90-luvun alussa. Sitten Virossa mä opiskelin kansanrunoutta ja kirjallisuutta, mutta sieltäkään ei tullut mitään papereita. Siellä mä olin kaksi vuotta.”

Millä alalla olet ”siviilissä” ja oletko haaveillut saavasi teatterista joskus ammatin? ”Mä olen mainosalalla tällä hetkellä. Joskus mä haaveilin, että olisin teatterista ammatin hommannut, mutta sitten se vaan jäi kaiken muun alle. En mä tiedä mihin se kipinä sitten sammui. Nätyyn mä olen hakenut kerran ja Teakiin pari kertaa. En tainnut kummassakaan päästä sitä ekaa vaihetta pitemmälle. Mulla oli sellainen fiilis, että mä nyt katon ja kokeilen. Se oli sitä uteliaisuutta enemmänkin kuin mitään suurta paloa. Mulla ei oo koskaan mitään suurta paloa ollut, se se varmaankin on ollut sitten se puuttuva palanen tässä. Niin ja sitten Stadiaan Helsinkiin mä hain teatterityönohjaajalinjalle samana vuonna kun hain sinne Viroon, ja pääsin molempiin eli mun oli tehtävä sitten valinta. Valitsin Viron, koska se olisi jäänyt sitten suunnattomasti harmittamaan, jos en olisi käynyt katsomassa, että mitä siellä on.”

Miten ajatuksesi näyttelijäntyöstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella? ”Paha kysymys! Siihen aikaan kun mä menin ensimmäistä näytelmää tekemään, niin enhän mä tiennyt mistään yhtään mitään. Kuppi oli ihan tyhjä! Mulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, mä vaan menin kattoon ja huomasin, että ”hei tää on siistiä, tää on kivaa ja porukka on kiva”. Ehkä siinä on se pelko, että joka kerta kun sinne lavalle sitten joutuu, niin siinä voittaa sen oman pelkonsa. Mutta se sama pelko on mulla edelleenkin, tai ei edes sama, vaan nykyään mua pelottaa jopa vielä enemmän. Mut täähän ei oo nyt ollenkaan vastaus sun kysymykseesi! Onhan ne ajatukset muuttuneet, mutta en pysty hahmottamaan, että miten. Oota mä mietin hetken ja koitan kiteyttää... Hmmmm. Mä luulin, että se on paljon vaikeempaa. Sit mä ihmettelen sitä, kun ihmiset aina kysyy, että miten sä opit noi vuorosanat. Näin harrastajapohjalla kun työstetään jotain juttua puoli vuotta, niin oppiihan siinä vaikka Raamatun ulkoa jos on tarvis. Niin mikä se sun kysymys oli? Eniten mun ajatukset muuttu silloin teatteri-musiikkikurssilla. Esimerkiksi jos lukee ekaa kertaa käsikirjoitusta ja miettii sen roolin valmiiksi eikä sitten osaa luopua siitä … Markku Arokanto sanoi helvetin hyvin, että ”Kill your darlings”, eli ”osaa luopua”. Mä ainakin uskon siihen ohjaaja-näyttelijä – jakoisuuteen, eli jos näyttelijä ei usko ohjaajaa eikä pysty luottamaan siihen, niin ei siitä kyllä tuu yhtään mitään sitten. Avoimuuden tarve ja se, miten tärkeätä on mokata! Mokat on tarpeellisia ja välttämättömiä harjoitusvaiheessa, koska niistä saattaa tulla ne parhaat jutut. Ei pidä pelätä epäonnistumisia.”

Onko sinulla omia esikuvia? ”Mun pappani on ollut esikuvani aina. Se on aina osannut ja se on sellainen mies, joka on tehnyt sitä mitä se haluaa. Ihailen kyllä isäänikin. Ns. julkkiksia en ihaile, koska en tunne niitä. Mä jotenkin koen, että mun pitää tuntea ihminen ennen kuin voin ihailla häntä. No, en mä tunne Leonardo Da Vinciä, mutta mä kyllä ihailen sen monipuolisuutta. Leffapuolelta Johnny Depp, se ei oo tehnyt mun mielestäni montaakaan huonoa elokuvaa. Ja sitten ohjaajapuolelta Martin Scorsese, Stanley Kubrick ja Peter Jackson. Kävin just kattoon sen Hobittin ekan osan ja ei sitä voi kuin ihailla. Sit näytelmäkirjailijoista J. Michael Straczynski, joka loi Babylon 5-sarjan, musta se on kirjoitettu ihan älyttömän hyvin.”

Missä eri teattereissa olet näytellyt ja omasta mielestäsi tärkeimmät roolityösi? ”Oon näytellyt Miniteatterissa, Hauhon Kesäteatterissa ja Teatteri Naamiossa ja Höyhenessä, ja sitten jotain irrallisia proggiksia on ollut. Se Teatteri Naamio ja Höyhen esitti Suomenlinnassa näytelmää ”Annan seitsemän elämää” ja olin siinä kertoja. Me lähdettiin tekemään hommia meditaation kautta ja lähettiin pelaileen sitä mahdollisimman aidoilla tunteilla. Mä mielestäni onnistuin siinä ja opin hyvin paljon. Se oli vuonna 2003. Ja sitten se ensimmäinen näytelmä sen jälkeen kun mä olen ollut ”iso” (tarkoittaa yli 15 vuoden ikää eli joskus noin 20 vuotta sitten), eli Miniteatterin ”Ensi viikolla sanoivat vanhemmat”. Mä en tiedä, että onnistuinko mä siinä, mutta se on ainakin mulle hyvin mieleenpainuva, koska se oli ensimmäinen näytelmä, missä mä oon ollut ja mä tykkäsin siitä. Esitin siinä Pessiä, se oli sellainen vähän härö hahmo.”

”Vuonna 2003 oli myös se Kirkkonäytelmä, jonka mä ohjasin. Jouduin vähän vahingossa siihen ohjaukseen, mun piti olla ensin vaan ohjaajan assistenttina, mutta ohjaajalle tulikin muita kiireitä ja mä sitten kokeilin, että pystynkö mä tekemään sen. Kyllä mä sen ohjasin, mutta näin muutaman vuoden jälkeen voin sanoa, että olisin voinut ohjata sen paljon paremminkin. En silloin vielä tiennyt asioita, joita nyt tiedän. Se oli mun ensimmäinen ja ainoa ohjaukseni. Niitä oli kuusi esitystä kaikenkaikkiaan ja sitä esitettiin Hämeen keskiaikamarkkinoiden yhteydessä.”

Onko sinulla mitään roolihaavetta? ”Olishan se tosi kiva rooli vetää tuo Captain Jack Sparrow, en kylläkään usko että pystyisin vetään sen...”

Jos ajatellaan näin leikkimielisesti, kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”En mä pysty tuohon sanomaan mitään, mulla ei oo leikkimieltä ollenkaan eikä yhtään huumorintajuakaan. Ihme kysymyksiä sulla”, Timi vastaa vakavalla naamalla ja nauraa sitten päälle.

Entä kenen kanssa laulaisit dueton ja mikä olisi kappale? ”Laulaisin Dannyn Armin kanssa jotain, koska dueton osapuolten äänien pitää olla erilaiset. Ei kun mä laulaisin Sakari Kuosmasen kanssa duettona ”Kosketa minua Henki.”

Mikä on parasta teatterissa? ”Hyvin yksinkertaista – porukka ja ihmiset.”

Entä miinuspuolia? ”Rooli josta ei tykkää.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Tilanteet, tunteet, ohikiitävät hetket. Lukeminen inspiroi myös, eli kun lukee jotain, niin sieltä saattaa nousta innovaatioita ja inspiraatioita. Kirjoissa ja leffoissa on paljon hyviä juttuja, jotka saattaa innostaa. Taru Sormusten Herrasta esimerkiksi on niin tunteen palolla tehty, mutta mä en vaan löydä sitä samaa tosielämästä.”

Kärsitkö ramppikuumeesta? ”Kyllä kärsin! Vatsassa tuntuu. Ja se jännitys on nykyään paljon voimakkaampaa kuin ennen, johtuen varmaan siitä, että nykyään joudun laulamaankin, mikä on jännittänyt mua aina. Sitä mä oon myös pelännyt aina, ja tapa miten mä nykyään voitan itseni on se, että kun on pakko laulaa niin sitten lauletaan!”

Onko sinulla jotain omia ”rituaaleja”, joita toistat ennen esitystä ja entä jotain taikauskoon liittyviä juttuja? ”Teen hengitys-ja rentoutusharjoituksia, eli mä energisoin itseäni hengittämällä ja samalla lihakset saa sitten happea. Taikauskoon liittyviä juttuja oon kuullut juu, ekana tulee mieleen se, ettei saa kiittää jos joku toivottaa onnea. Viheltelyyn mä oon kyllä sortunut montakin kertaa.”

Oletko koskaan nähnyt teatterin kummitusta? ”En oo nähnyt, mutta teatterin hengen olen nähnyt useasti. Se on se hetki, kun on juuri ollut ensi-ilta ja näyttämö on tyhjillään ja katsomo on tyhjillään. Muut bilettää jossakin muualla ja silloin on teatterin henki vahvimmillaan. Se on se The Juttu. Sitä mä käyn aina katsomassa ensi-iltabileissä.”

Kerro joku teatteriin liittyvä kommellus! ”Tää on sellainen läheltä piti-tilanne. Mähän olin siis intissä Sodankylässä ja mulla oli ensimmäistä kertaa rooli Hauhon Kesäteatterissa, sellainen pieni rooli pehtoorina. Olin ollut kolme kertaa harjoituksissa ja mulla oli muutama vuorosana, ja ensi-ilta oli samana päivänä kuin mä vapauduin intistä. Sodankylästä tullaan junalla Hauholle eli Tampereelle reilut 8 tuntia, ja mä myöhästyin siitä junasta! Mä nukuin pommiin. Olin anonut, että pääsisin lähtemään jo aamukuudelta, kun muut pääsi vasta klo 13 tai jotain. Päivystäjä oli käynyt herättämässä mua, mutta mä en ollut herännyt kunnolla. Sit mä myöhästyin bussista ja sit mä liftasin jonkun rekan kyydissä Rovaniemelle ja myöhästyin junasta. Pääsin sit matkaan tuntia myöhemmin lähtevällä junalla. Mun roolini alkoi onneksi vasta väliajan jälkeen ja pääsin just väliajalla vaihtamaan mun roolivaatteet päälle, oli kyllä aika lähellä etten olisi ehtinyt ajoissa paikalle...” Timi muistelee.

Kerro joku erityisen hyvä muisto! ”Voi niitä on niin monta. En osaa sanoa mitään yksittäistä. Sanotaan vaikka se, kun sä lauloit äsken sitä biisiä, jota lapsena aina esitit. Se oli hauska!”

Käytkö itse teatterissa katsomassa esityksiä ja mainitse joku, joka on jäänyt mieleesi? ”Kyllä mä käyn silloin kun mä saan aikaiseksi. Mieleen jäi esimerkiksi ”Arsenikkia ja vanhoja pitsejä”, se oli Helsingin Kaupunginteatterissa. Hauhon Rouwasväenyhdistyksen kanssa tehtiin se sama juttu ja sit mä menin seuraavana syksynä katsomaan tuon Helsingin version.”

Mitäs tulevia rooleja on nyt luvassa? ”No Lautsiassa on tää ”Unelma onnesta”, se sijoittuu 80-luvulle ja se kertoo 80-luvun nuorten unelmista ja toiveista ja unelmattomuuksista ja mihin ne kaikki johtaa. Toisilla on äitien unelmia, toisilla on omia unelmia ja toisilla ei ole unelmia ollenkaan. Mä vedän Penan roolin, se on aika häikäilemätön tyyppi. Se on köyhästä perheestä ja se köyhyys on synnyttänyt sille unelman, että sitten vasta kaikki on hyvin kun on paljon rahaa.”

Esitykset siis Lautsiassa päättyivät sunnuntaina 14.7. Valitettavasti en siis ehtinyt saamaan tätä ajoissa valmiiksi.

Haluaisitko tulevaisuudessa ohjata tai käsikirjoittaa vielä jotain? ”Ehkä mä haluaisin taas ohjata jonkun jutun, mutta en mä tiedä vielä mitä. Roolipelipuolellahan mä olen paljon ohjannut, koska siellähän on se pelinjohtaja. Niin ja tosiaan jos nää roolipelihommat lasketaan mukaan, niin sittenhän mä oon ohjannut ja käsikirjoittanut hyvinkin paljon kaikenlaista.”

Onko sinulla mottoa? ”Tää ei oo kyllä mikään motto, mutta mun elämänihanne on täydellinen ihminen ja täydellinen ihminen on vastuuntuntoinen lapsi.”

Mistä haaveilet? ”Kuolemanjälkeisestä elämästä.”

Mitä terveisiä haluat lähettää katsojille ja blogin lukijoille? ”Maailmanrauhaa! Uskokaa unelmiinne!”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Lapsuudessa oli Hämähäkkimiehessä sellainen täplätyyppi. Se löi aukon seinään ja se pystyi siitä sitten menemään johonkin toiseen ulottuvuuteen ja tulemaan toisen täplän kautta ulos. Mä en ees muista sen nimeä, mutta silloin kun lueskelin niitä Hämähäkkimiehiä niin aattelin, että toi olisi tosi siisti tapa siirtyä vaan paikasta toiseen. Mullahan on aina ollut paineita siitä, että kun mä pyrin olemaan ajoissa ja on hirvee kiire aina, niin tollai kun pääsis täplien kautta siirtymään paikasta toiseen, niin olisi aina ajoissa.”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Mä lähtisin ettimään lesboja. Rakentaisin ittelleni lesbotutkan ensin.”

Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken ja kaipaat viihdykettä? ”Ottaisin jonkun nukkumaan mun kanssa sinne. Jaa ei saa ottaa vai. Höh! No sit mä ottaisin tietokoneen ja nettiyhteyden, niillä voisi tehdä kaikkee. Jääkaapin, pakastimen, ruisleipää, suolakurkkua, kinkkua, oliiveita. Telkkarin ja hiukkaskiihdyttimen ottaisin. Se veis tilaa mutta oma hiukkaskiihdytin olisi hirveen kiva. Kirjoja, erilaisia sarjakuvia. Don Rosat ja Tilsat on parhaita! Sit mä ottaisin bonsaipuun. Mulla ei oo ikinä ollut bonsaipuuta, sit mulla ainakin olisi aikaa kasvattaa sitä! Ottaisin vettä ja ravinteita sille kans”, Timi innostuu.

Jos voisit palata menneisyyteen aikakoneella johonkin ajanjaksoon, minne menisit? ”Suomi/Skandinavia vähän ennen viikinkiaikaa, varhaiskeskiajalle. Sinne mä haluaisin kattomaan, että miten täällä elettiin silloin. Mä oon aina tykännyt historiasta ja myös Pohjoismaiden historiasta.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Se! Siitä mä pidän!

Mistä sanasta pidät vähiten? - Pollari

Mikä sytyttää sinut? - En kai mä nyt paljasta tässä jotain? Eikun mä vastaan sittenkin musiikki!

Mikä sammuttaa intohimosi? - Konflikti

Mikä on suosikkikirosanasi? - Vittu

Mitä ääntä rakastat? - Huohotus

Mitä ääntä inhoat? - Nalkutus

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Ohjaaja

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Tehtaan liukuhihnalla

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Moro! (Tosin sillä ei oo väliä, mitä sanotaan vaan sillä miten sanotaan.)