Antti Kristian Hautamäki / HML:n Taiteiden yö

Antti Kristian Hautamäki / Vankilamuseo, Hämeenlinnan Taiteiden yö 30.8. 2013

Ensi-ilta Kainuun Runoviikoilla vuonna 2010, kesto 30min (ei väliaikaa)

Ohjaus : Juha Hurme

Roolissa : Tomi Alatalo

Taustaa : Nälkäteatterin "Antti Kristian Hautamäki"-monologin teksti perustuu kirjeenvaihtoon, jota ohjaaja Juha Hurme kävi Kylmäkosken vangin Jere Niemisen kanssa. Kirjoitusprojekti kesti kaikenkaikkiaan pari vuotta. Esityksessä kuultu musiikki puolestaan perustuu Niemisen runoihin, jotka Tomi Alatalo on säveltänyt. Monologi on kiertänyt mm. Suomen vankiloissa ja myös teattereissa, ja tällä kertaa se nähtiin hyvin mielenkiintoisessa paikassa, Hämeenlinnan Vankilamuseossa, osana Taiteiden yötä.

kuva Pekka Homanen

Plussaa : Aluksi näyttämöllä on vain tuoli ja kitara. Nuori mies lähestyy hiljaa, vähän varovaisestikin, kuin tarkkaillen. Tarttuu kitaraan. "Rakas ystävä", hän aloittaa ja alkaa kertoa tarinaansa ja ajatuksiaan. Elämä ei ole helppoa kaltereiden takana, tulevaisuus ei kovin ruusuiselta näytä. Onneksi on edes yksi asia, joka tuntuu pelastajalta ja joka helpottaa ahdistusta ja pahaa oloa; musiikki. Norjalainen death metal-bändi Burzum ja sen johtohahmo Varg Vikernes. Tietämättömille valaistaan vähän tätä musiikkigenreä ja maailmankuvaa, jota todellakaan kaikki eivät sulata eivätkä ymmärrä. Teksti pitää otteessaan täydellisesti ja Alatalo uppoaa rooliinsa melkoisella energialla, intensiteetillä ja ennen kaikkea asenteella. Vaikeaa kuvitella ketään muuta tähän rooliin! Miten paljon asiaa mahtuukaan puoleen tuntiin, miten mieletöntä tunnelman vaihtumista mahtuu muutamaan sekuntiin. Ensin näppäillään hiljaa kitaraa, silmänräpäyksessä tuoli lentää seinälle. Räjähdysherkkä tunnelma on käsinkosketeltavissa, hyvä kun muistaa hengittää! Kertojana on kuitenkin nuori poika unelmineen ja haaveineen, rakkaine ihmisineen. Välillä kuin eksynyt pikkupoika ja hetkessä kitaran takaa pakkopaidassa maanisesti virnuileva psykopaatti. Unelma omasta levy-yhtiöstä, fantasia Salkkareiden Paula Sievisestä...Muutama yleisössä kaiketi tuohtuu kiroilusta ja välillä roisistakin tekstistä ja poistuu paikalta, suurin osa kuitenkin jää. Teksti on paikoin rajuakin, mutta rehellistä. Mitä sitä kaunistelemaan. ”Tämmöinen minä olen, ota tai jätä!” Hyvin pitkälti kaikessa on kyse tarpeesta tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. ”Ei tarvitse olla rikas eikä kaunis, riittää kun on oma itsensä.” Riittää, että on joku Oma Juttu, joka saa ajatukset edes hetkeksi muualle. Terveisin, Antti Kristian Hautamäki. Syvä kumarrus. Hetken hiljaisuus ja valtaisat aploodit, ansaitusti.

Miinusta : ei moitteita

Muuta : Olo oli kuin olisi ollut pienimuotoisella keikalla! Kiintoisa työpari tämä Juha Hurme-Tomi Alatalo. Paljon on saatu mielenkiintoista projektia aikaan yhdessä, mitä kaikkea vielä tässä kehittelevätkään! Jos Antti Kristian Hautamäki sattuu kohdalle, menkää ihmeessä katsomaan. Tässä ei mitään kaunistella, tässä mennään eikä meinata! Tomi Alatalo on ollut pitkään yksi lemppareistani ja tällä monologilla vain vankistaa asemiaan. Tapahtuipa sekin ihme, että menin jälkikäteen googlettelemaan netistä Burzumit ja muut. Ei kolahtanut, mutta tämä kolahti ja kovaa.

Se riittää, että on oma itsensä. Sitähän minä tässä olen itsekin toitottanut jo pitemmän aikaa.

Täydet viisi tähteä ***** .

Muut kuvat itse Vankilamuseon esityksestä, kuvat Jaakko Virtanen.