Prinsessa / Tampereen Työväen Teatteri

Prinsessa / Tampereen Työväen Teatterin Suuri näyttämö

Kantaesitys 5.9. 2013, kesto noin 2h 50min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus : Pirjo Toikka ja Arto Halonen

Ohjaus : Arto Halonen

Sävellys : Tuomas Kantelinen

Koreografia : Reija Wäre

Rooleissa : Armi Toivanen, Ilkka Koivula, Eriikka Väliahde, Jari Ahola, Mika Honkanen, Janne Kallioniemi, Kristiina Hakovirta, Vesa Kietäväinen, Laura Alajääski, Jukka Nylund, Jaana Oravisto, Jyrki Mänttäri, Jari Leppänen, Sami Vartiainen, Hanna Rajantie ja Markku Nenonen

Lisäksi tanssiryhmässä ja kuorossa : Haza Hajipoori, Sanna Hento, Hanna Kaskela, Katariina Lantto, Taru Miettinen, Tuovi Rantanen, Petri Ekvist, Jukka Kontusalmi, Saku Mäkelä ja Jani Rasimus

Taustaa : Prinsessa-musikaali perustuu Arto Halosen samannimiseen menestyselokuvaan, joka ilmestyi vuonna 2010 ja on voittanut lukuisia kansainvälisiä elokuvafestivaalipalkintoja. Ohjaaja Halonen on lisäksi palkittu mm. vuoden 2010 valtakunnallisella mielenterveyspalkinnolla. "Prinsessa" on tositapahtumiin pohjautuva kertomus Anna Lappalaisesta (1896-1988), joka oli potilaana Kellokosken mielisairaalassa yli 50 vuotta. Anna kutsui itseään Prinsessaksi ja piti sairaalassa omaa hoviaan, ja ilahdutti värikkäällä persoonallaan sekä spontaaneilla laulu-ja tanssiesityksillään potilaita, henkilökuntaa ja kellokoskelaisia. Lääkärikunnassa hän aiheutti monelle harmaita hiuksia, ja koskapa hän oli potilaana niin pitkään, häneen ehdittiin testata tuloksetta monenmoista hoitomuotoa.

Armi Toivanen ja Eriikka Väliahde / kuva Petri Kovalainen, TTT

Plussaa : Olen huomaamattani alkanut tykätä enemmän ja enemmän teoksista, joissa väki ei ykskaks lähde tanssimaan, vaan tanssillisuus ja tanssin liikekieli on osa kokonaisuutta. Valtavan peilin kautta heijastuva kuva yhdessä vapaina juoksevista pareista oli huikaisevan hienoa katsottavaa, muutenkin koko kohtaus oli upeasti toteutettu. Pidin myös ovien käytöstä lavasteina. Musiikkipuolesta nautin eniten jousisoittimista (viulu toimii lähes aina) ja rockimmasta menosta, jota tarjosi etenkin Saastamoinen (Jari Ahola) pariinkin otteeseen sekä loppupuolella kuultu, sangen omalaatuiset sanat sisältänyt lääkäri Huttusen veto (Jukka Nylund). En aiemmin ole juurikaan kiinnittänyt huomiota Johanna Kurkelan tunnetuksi tekemään "Prinsessalle"-lauluun, mutta tässä se mykisti ja pysäytti kauneudellaan. Upea kappale, ja komeasti sen Eriikka Väliahde tulkitsi. Yksi kauneimmista lauluista, mitä olen ikinä musikaaleissa kuullut! Tuntui siltä kuin olisin noussut kappaleen voimasta ilmaan leijumaan. Armi Toivanen oli pääroolissa hyvä ja parhaimmillaan kohtauksissa, joissa Prinsessa pääsee toteuttamaan itseään, eli esittämässä omaperäisiä performanssejaan valikoidulle yleisölle. Prinsessan laulukohtauksista pidin myös. Väliäkös sillä, että mennään pikkaisen nuotin vierestä, pääasia että laulaa sydämestä ja nimenomaan laulamisen ilosta! Yksittäisistä kohtauksista mieleeni jäi lobotomialeikkaus ja sen jälkiseuraukset, ja tässä teki nimenomaan Mika Honkanen rovasti Kurosena mielestäni yhden parhaista roolitöistään ikinä. Koskettavaa! Pidin myös siitä, mitä Christina von Heyrothin (Eriikka Väliahde) ja Prinsessan ystävystyminen sai aikaan, ja raastavaa oli seurata von Heyrothin syvää ahdistusta ja pahaa oloa onnistuneen Tukholmanreissun jälkeen. Mielenkiinnolla seurailin potilaiden toimia, jokaisella pieniä omia omituisuuksiaan ja sympaattisia piirteitään. Ihmisiä kaikki, omia persooniaan! Hauskasti myös Prinsessa luetteli elämänvaiheitaan ja antoi lempinimiä hoitohenkilökunnalle. Loppu oli hiukan kliseinen ja sellaista osasi odottaa, mutta jotenkin se sitten loksahti kohdalleen ja lopuksi jäi se ajatus mieleeni, että näin tämän todella pitikin loppua.

kuva Petri Kovalainen, TTT

Miinusta : Ennen väliaikaa olin hyvin ristiriitaisin aatoksin. Alkupuolisko oli mielestäni erittäin sekava niin musiikillisesti kuin muutenkin, monta yksittäistä kohtausta toisensa perään. Tuntui, että tarkoituksena oli pikemminkin esitellä erilaisia hoitomuotoja vuosien varrelta kuin keskittyä itse Prinsessan hahmoon. Toivoin, että tämä musikaali olisi jotenkin syventänyt itse Anna Lappalaisen elämää ja miten hänen vaikutuksensa todella näkyi paikkakunnan menossa. Nyt kuitenkin elokuva oli yritetty kääntää suoraan näyttämölle ja siinä ei kyllä ihan onnistuttu. Lava tuntui liian suurelta moneenkin kohtaukseen, liikaa tyhjää tilaa ja pimeyttä. Missä värit ja lämpö? Kaiken aikaa yllä häilyi ahdistavuus ja seuraava hoitokokeilu ja valkotakkisten armeija. Prinsessa säteili hyvää mieltä ja valoa ympäristöönsä, miksi sitä ei sitten näytetty tässä? Teatterissa tämä olisi ollut mahdollista toteuttaa hyvinkin yksinkertaisin konstein. Ehdin jo miettiä, että tämä olisi ehkä toiminut pienellä näyttämöllä intiimimpänä. Nyt monikin kohtaus hukkui omaan massiivisuuteensa ja liialliseen musiikilliseenkin mahtipontisuuteen. Kyse on kuitenkin yksittäisestä persoonasta, jolla oli suuri vaikutus moneenkin ihmiseen. Pienempi näyttämö olisi tuonut Prinsessan lähemmäksi. Kävi jopa mielessä sekin, että miksi tämän piti olla musikaali!? Jokaisella meillä on perustarpeena tulla hyväksytyksi kaikkine vajavaisuuksineen. Tämä olisi kiteytynyt pienemmälläkin koneistolla ja vähemmän suureellisin menoin. Nouseva lava oli turhaa kikkailua, samoin filmipätkien käyttö. Ja alkuhan ei muuten toiminut yhtään! Liian nopeasti oltiin jo potilaana. Lääkärikunta ei tehnyt isompaa vaikutusta minuun, parhaiten onnistui Alfred Lonka (Janne Kallioniemi), joka ei lähtenyt ihan kaikkiin hoitovirityksiin mukaan ja sai kuninkaallisen lisänimenkin. Ilkka Koivula lauloi kyllä komeasti, mutta hänen (lääkäri Johan Grotenfelt) ja Prinsessan erikoinen suhde nousi vasta lopussa arvoonsa.

Ilkka Koivula, Janne Kallioniemi ja Vesa Kietäväinen / kuva Petri Kovalainen, TTT

Muuta : Käsiohjelmasta iso plussa. Sopivasti tietoa niin Anna Lappalaisen elämästä kuin Kellokosken sairaalan historiastakin. Mielenkiintoista luettavaa. Jäin miettimään lausetta, jonka Kellokoskella työskennellyt ja Lappalaisen tuntenut Ilkka Raitasuo käsiohjelmassa kertoo: "Vapusta askel piteni ja laulu parani. Mitä pidemmälle syksyä elettiin, sitä enemmän vauhti hiipui. Vähän samalla tavallahan käy monelle niin sanotusti terveellekin, mutta Annassa tämän eron todella huomasi". Juurikin niin. Kuulostaa tutulta. Terveyden ja sairauden raja on häilyväinen. Meillä kaikilla on kuitenkin oikeus olla onnellinen ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Rehellisyyden nimissä totean, että alkupuolisko oli minulle suuri pettymys. Oli monta langanpätkää, jotka kaikki heiluivat nenäni edessä, mutta en saanut mistään otetta. Väliajan jälkeen noustiinkin sitten ihan uusiin sfääreihin ja kokonaisuus parani huomattavasti.

"Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle"

Prinsessalle
säv. Tuomas Kantelinen, san. Paula Vesala & Mariska

Prinsessalle neljä tähteä ****.