Esitystalous 2 - tehtävä Espoossa / Espoon Kaupunginteatteri

Esitystalous 2 - tehtävä Espoossa / Espoon Kaupunginteatteri, Revontulihalli

Kantaesitys 18.9. 2013, kesto noin 3h 30min (väliaikoineen)

Teksti ja ohjaus Juha Jokela

Rooleissa : Ylermi Rajamaa, Martti Suosalo, Ria Kataja, Tommi Korpela, Raimo Grönberg, Tommi Taurula, Henna Hakkarainen ja äänenä nauhalla Vera Kiiskinen

Taustaa : Muutama vuosi sitten Espoossa nähtiin ensimmäinen Esitystalous. Lähes samalla tekijätiimillä lähdetään nyt tutkimaan Espoon ja espoolaisten syvintä olemusta; mikä se on ja onko sitä edes. Kertojahahmo Minä (Ylermi Rajamaa) palkataan huippusummalla Espoon kaupunginjohtaja Kari Happosen (Martti Suosalo) toimesta brändityöryhmään, jonka yhteistyönä on tarkoitus saada jotain näkyvää aikaiseksi ja näytelmäkin. Kaupunginjohtajan lisäksi työryhmään kuuluu pääkaupunkiseudun kauppakamarin Espoo-vastaava, yritysjuristi Helena Partanen (Ria Kataja), Sotepa-säätiön toimitusjohtaja Markku Vihuri (Tommi Korpela), Aalto-yliopiston puurakentamisen professori Keijo Sevón (Raimo Grönberg), it-yrittäjä ja vannoutunut urheiluhullu Petri Huhtala (Tommi Taurula) sekä tiedotuksesta vastaava kaupunginsihteeri Ilona Koski (Henna Hakkarainen).

Martti Suosalo ja Ylermi Rajamaa / kuva Stefan Bremer

Plussaa : Perinteinen "yleisö-näyttämö" - asetelma oli rikottu heti alkuunsa. Katsomo oli kaksiosainen, kaiken keskellä käytiin neuvotteluja siten, että aina joku oli selin yleisöön. Välillä istuttiin katsomon puolellakin. Tämä ei häirinnyt yhtään, päinvastoin. Björkin Human Behaviourilla lähdettiin ovelasti liikkeelle a cappellana. Heti kättelyssä kaikki roolihahmot tuntuivat kovin tutuilta ja tunnistettavilta, nimiään myöten. Keskustelu soljui sujuvasti, jokainen pienikin repliikki tai välikommentti oli oivallisen harkittu ja unohti ihan täysin, että tässä ei nyt seurata näytelmää, vaan kärpäsenä katossa autenttista kokoustilannetta. Välillä otettiin vähän etäisyyttä kalseisiin kokoushuoneisiin ja lähdettiin käymään Nuuksiossa, puvut päällä tietenkin. Nuotion ääressä kitarointitunnelmissa oltiin asian ytimessä ja Markku Vihurikin loihe lausumaan "Mulla on sellainen tunne, että mä vedän biisin seuraavalla kerralla!" Avaudutaan pikku hiljaa, ja jokainen työryhmän jäsen pääsee hetkeksi parrasvaloihin esittämään itselleen merkityksellisen kappaleen ja siihen liittyvän tarinan, joita kaikki ei sitten kuitenkaan ihan sulata. Voiko elämästä syrjäytyneet ihmiset olla myös espoolaisia? Sehän pilaisi imagon? Mitään negatiivistahan ei saisi mainita. Kiivasta keskustelua käydään puolin ja toisin, Helena Partanen kokee tunnetasolla voimakkaasti jokaisen esityksen kohdalla, Markku Vihuri saa kicksejä Helenan "siitä liikkeestä" ja haluaisi tutustua naiseen vähän syvemmin, nippelitiedollaan pätevä Henna Hakkarainen heittelee lakonisia kommenttejaan ja korjauksiaan joka väliin, urheilumies penää kiekkokansan oikeuksien perään, puuproffa (heti alkuun Gandalfiksi ristitty) mokaa oman lauluosuutensa, jonka seurauksena kaupunginjohtaja vie häneltä puheoikeuden. Kaupunginjohtaja useinkin viittasi kintaalla asioille ja kommentoi omiaan tyylillä, jonka vain Martti Suosalo taitaa. Kaiken keskellä ja lähes jatkuvasti estradilla pohtii omaa tehtäväänsä kertojahahmo Minä, loistosuoritus Ylermi Rajamaalta. Näyttelijäsuoritukset olivat kauttaaltaan herkullisia muutenkin, miten joku saakin pelkän "olemisen" näyttämään niin helpolta. Ei ole tarvetta nostaa ketään ylitse muiden, kaikki olivat niin hemmetin hyviä. Tommi Korpelan miehekäs charmi teki ystävääni tosin sellaisen vaikutuksen, ettei hän ole toipunut reissusta oikein vieläkään... Näyttämö eli koko ajan, pöytiä siirreltiin liukuhihnameiningillä ja jatkuvasti joku oli menossa tai tulossa tuolilla ajellen tai muuten. Jossain muussa tilanteessa tämä olisi häirinnyt suunnattomasti, mutta ei tässä. Lattiaprojisoinnit olivat hienosti toteutettuja myös, mieleeni jäi etenkin iso hämähäkinseitti, jossa Minä saaliina istui, kun kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan ja kuherruskuukausi työryhmäläisten kanssa oli auttamatta ohi. "Misä se lukki luuraa?" kysyi ensimmäisen Esitystalouden kulttihamo OT Toivio (Martti Suosalo), OT pyydettiin apuun mutta eipä hänestä liiemmin hyötyä ollut. Harvoin näkee yli kolmetuntista esitystä, jonka loputtua jää harmittelemaan liian lyhyttä kestoa. Tätä olisi katsonut vaikka kuinka pitkään! Löytyikö tässä nyt sitten se espoolaisuuden ydin? Ihmisyyden ydin ainakin. Tämä paljasti meistä kaikista asenteita ja muuta kuin varkain.

Muut brändityöryhmän jäsenet (puuproffa puuttuu) / kuva Stefan Bremer

Miinusta : Eipä tästä mitään moitteita edes keksimällä keksi, aika lailla täydellinen teatteriesitys!

Muuta : Ennen esitystä ja väliajalla pöydille oli jaettu lappusia, joihin katsojat saivat kirjoittaa mielipiteitään Espoosta ja Espoon tulevaisuudesta. Näitä sitten esitettiin "tuoreimpina gallupkyselyn tuloksina" pitkin näytelmää. Näin yleisökin pääsi pienellä vaivalla mukaan osallistumaan, eikä siihen paljoa vaadittu. Näyttelijät myös pyörivät kansan parissa ennen esitystä roolihahmoissaan. Unohdin muuten mainita, että kuninkaan vetimissä, puisten symbolien kanssa pitkin poikin valtaistuimellaan kurvaileva kaupunginjohtaja oli aika näky...

Täydet viisi tähteä Esitystalous 2:lle *****. 

Tämä on niin äärimmäisen hyvä, että tuntee suurta ylpeyttä siitä, että on saanut olla paikalla todistamassa tätäkin spektaakkelia! Ystävän kanssa esityksen jälkeen vain hymyiltiin yhtä suurta leveää hymyä koko reilun tunnin kotimatka. Suosittelen todella lämpimästi kaikille. "Ihminen voi lähteä Espoosta, mutta Espoo ei lähde ihmisestä!"

Hullu kuningas / kuva Stefan Bremer