Sivut

tiistai 22. lokakuuta 2013

Tohtori Sykerö / Teatteri Hevosenkenkä

Tohtori Sykerö / Teatteri Hevosenkenkä, Espoo

Ensi-ilta 19.9. 2013, kesto noin 40min (ei väliaikaa)

Dramatisointi ja ohjaus Timo Ruuskanen

Nuket, lavastus ja pukusuunnittelu Outi Herrainsilta

Rooleissa Krista Putkonen-Örn, Pekka Heiman ja Antero Nieminen

Taustaa : Tohtori Sykerö perustuu englantilaisen Jeffrey O´Kellyn luomaan keksijähahmoon, joka sai oman animaatiosarjansa 70-luvun loppupuolella. Sarjaa tehtiin vain 13 jaksoa, ja nykyään se kulkee eräänlaisessa kulttimaineessa etenkin surrealistisen kuvituksensa ja absurdien juonenkäänteidensä vuoksi. Teatteri Hevosenkengän Sykerössä lavalla nähdään kolme näyttelijää ja muutama nukkehahmo. Tohtori asustelee yhdessä taloudenhoitajansa, Neiti Nokkosen kanssa ja keksii Vekkuli-Verstaassaan mitä ihmeellisimpiä laitteita. Hänellä on vain paha tapa jättää kaikki sikinsokin levälleen, ja tästäkös Neiti Nokkonen hermostuu ja lähtee tiehensä. Matkalla hänet kaappaa pahamaineinen Professori Smaragdi, ja kolmiodraama on valmis...

Vekkuliverstailua á la Nirppu ja Sykerö / kuva Robert Seger

Plussaa : Aulassa oli vilinää ja kuhinaa, kun iso joukko päiväkotilapsia oli saapunut esitystä katsomaan. Monelle tämä oli varmasti ensimmäinen kokemus teatteririntamalla, ties minkälaisia teatterikärpäsiä näistä toukkasista myöhemmin kehittyykään. Lavastus oli huikaisevan värikylläinen ja hieno, täynnä kiinnostavia yksityiskohtia ja aikuisenkin silmään sadunomaista lumoa tulvillaan. Takaani kuului huokaus "Pääseeköhän lavasteisiin leikkimään myöhemmin?" ja itsekin mietin, että voi kun pääsisikin... Hienoa, että näinkin lyhyeen esitykseen oli panostettu kunnolla niin puvustuksen kuin nukkienkin suhteen, taidokasta käsityötä katseli enemmän kuin mielellään. Vauhdikkaalla musiikilla lähdettiin käyntiin, Sykerö (Pekka Heiman) hölmöili unennäkemishattu päässään pitkin lavaa ja ensimmäiset hihittelyt irtosivat yleisöstä. Oma suosikkini oli ehdottomasti Nirppu-hiiri, jota Antero Nieminen antaumuksella nuketti. Juustonkipeä Nirppu oli vikkelä otus ja Mission Impossible-tyylisesti suoritettu, vaikkakin pieleenmennyt juustonhakureissu oli mainio. Eloisasta herätyskellosta pidin myös. Lavastus toimi hienosti ja palaset muuntautuivat tarvittaessa vaikka raketiksi. Tutuista hahmoista estradilla nähtiin niin Matilda-kodinhoitorobotti letkeine lanneliikkeineen kuin Untamo-kamelikin, joka tietää vastauksen jokaiseen kysymykseen. Tällä kertaa selvitettiin Professori Smaragdin asuinpaikkaa, jonne Neiti Nokkonen oli napattu. Sykerön ja Nokkosen (Krista Putkonen-Örn) välillä oli selkeää säpinää ja tässä oli kyllä mustasukkaisuusdraaman ainekset ilmassa. Sydänkorttia jaeltiin ja yhdessä onnellisina kohti taivaanrantaa lennettiin. Loppupuolen tanssikilpailu irroitti myös muutamat naurut.

Untamon luona / kuva Robert Seger 

Miinusta : Odotin näkeväni hiukan enemmän absurdiutta ja sellaista hoopoa sekoilua keksintöjen seassa. Omat muistikuvani itse sarjan suhteen alkavat olla aika huteralla pohjalla jo, mutta mielestäni sykerömäinen "outous" puuttui täysin. Kaikki oli jotenkin sellaista, että "näin sen kuuluukin olla", vaikka sarjahan oli täynnä omituisiakin käänteitä. Pastakastike kyllä valmistettiin erikoisista ainesosista... Lapsikatsojat tietysti kiinnittävät eri asioihin huomiota eikä tätä varmaankaan ole suunnattu nostalgiannälkäisille nelikymppisille, mutta jonkinlainen paikallaanjunnaaminen vaivasi esitystä. Enemmän vauhtia ja hassuttelua! Ohjaaja Ruuskanen tunnetaan klovneriataidoistaan, ehkä sieltä olisi voinut ripauttaa mukaan edes hyppysellisen jotain liikekielellä kikkailua, jossa ei olisi sanojakaan tarvittu? Lievän tylsistymisen huomasi lasten kiemurtelusta penkissä ja "Kauan tää vielä kestää?"-kommenteista ja siitä että poistuessamme ainakaan oma porukkamme ei ollut saanut esityksestä lisää virtaa, päinvastoin. Pilkkiminen alkoi jo katsomossa... Ja missä oli Maltti-Mäyrä!!? Pimeässä hiippaileva proffa taisi myös hitusen pelottaa pienimpiä katsojia.

Muuta : Tämä oli ensivisiittini Teatteri Hevosenkenkään ja itse paikasta jäi kyllä erittäin positiivinen muisto. Mahtavaa, että lapsille ja nukketeatterille on tämänkaltainen hieno paikka! Esityksen yhteyteen on tilattavissa jännittävä tiedetyöpaja, joka kuulostaa kyllä varsin mielenkiintoiselta. Vielä kun joku keksisi oikeasti sellaisen unennäkemishatun!

"Ihan kiva" Tohtori Sykerö saa kolme tähteä ***, visuaaliselle puolelle täydet viisi *****.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).