West Side Story / Lahden Kaupunginteatterin Juhani-näyttämö
Ensi-ilta 7.9. 2013, kesto noin 2h 40min
... ja monta kysymysmerkkiä tähän väliin!
Ihmiset. Tässä kohtaa se nyt tapahtui. En yksinkertaisesti osaa tai pysty kirjoittamaan näkemästäni esityksestä juuri mitään. Se jätti päähäni vain ison tyhjän aukon, jota olen yrittänyt täyttää jonkinlaisilla ajatuksilla liki viikon ajan. Turhaan. Tyhjää on. Sen haluan sanoa, että ainut positiivisesti minut yllättänyt oli Markku Haussila, jota olen tähän asti pitänyt "vain" loistavana tanssijana. Miehestähän löytyi aitoa herkkyyttä ja muitakin kykyjä! Tasaisen varmaa työtä teki myös Teemu Palosaari.
Muunlaisia ajatuksia sen sijaan heräsi roppakaupalla. Tuli tunne, että porukalla oli heti alusta asti se fiilis, että nyt tämä ei mene ihan putkeen. Että saataisiinpa tämä nyt vedettyä nopeasti loppuun, jotta päästään pois lavalta ja kotiin tai kuka minnekin. Sekavaa, epätasaista, kökköäkin. Moni patsasteli ja vain käveli roolinsa läpi. Osa tuntui olevan ihan eri planeetalta ja ihan omissa sfääreissään niin laulullisesti kuin näyttelijäntyöllisestikin.
Mieleeni nousi erään haastattelemani henkilön ajatus jalkapallosta. Välillä näkee matseja, joista tulee vain kiukkuiseksi. Se ei kuitenkaan poista rakkautta lajiin, vaan kohti uutta matsia uudella innolla. Näin kävi tässäkin tapauksessa minulle, ja tämä olkoon eräänlainen välikirjoitus myös täällä blogissa.
Heräsi nimittäin sellainen ajatus myös, että miksi käyn katsomassa tiettyjä esityksiä. Käynkö siksi, että lavalla on "tuttuja", joiden työskentelyä haluan tasaisin väliajoin nähdä? Käynkö siksi, että nämä henkilöt haluavat minun näkevän työskentelyään ja tulemaan paikalle? Käynkö siksi, että OIKEASTI haluan nähdä juuri tämän esityksen ja version? Niin. Miksi?
Tämän esityksen olisin aivan hyvin voinut jättää näkemättä, mitään en olisi menettänyt. Etukäteen kun ei voi tietää. Olisi ehkä sittenkin pitänyt mennä katsomaan se "Kurtilla keittää", joka alkoi tosin puoli tuntia aiemmin...
Itselleni tärkein ajatus nousi kuitenkin esiin ja se on se, että jatkossa mietin hyvin tarkkaan, että mitä käyn katsomassa. Näin on, ja muutoksen tuulet puhaltavat jo nyt. Olen poistellut raskaalla kädellä "must see"-listaltani muutaman esityksen pois ja jättänyt vain ne, joiden kohdalla sydän sanoo että tuonne.
Aluksi meinasin kirjoittaa "kiitos ja anteeksi". Miksi niin? Eihän minun tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi yhtään mitään. Hassua, että sellainen asia ylipäätään nousi mieleeni.
Kohti uusia seikkailuja!
Vaisto sanoi, että koska olen pettynyt Lahden kaupunginteatterin kaikkiin musikaaleihin vuodesta 2009 eteenpäin, sille suunnalle on aivan turha enää vaivautua... Ja taisin olla oikeassa. Harmillista!
VastaaPoistaItsekin olen toisinaan pohtinut tätä samaa – että kannattaako vain harrastuksen ja yleissivistyksen nimissä mennä katsomaan sellaisia esityksiä, jotka eivät oikeasti herätä minkäänlaisia intohimoja... Tietenkin aina joskus voi yllättyä positiivisestikin, mutta olen vähän samoilla linjoilla kanssasi. Ei kaikkea ole pakko nähdä. Kyllähän sen melko usein aavistaa jo etukäteen, jos jokin ei todellakaan tule kolahtamaan...
Mielenkiintoista, taidan vähän toivoa, että käyt uudemmankin kerran katsomassa jotain turhauttavaa, koska siitähän syntyy herkullisia ajatuksia :)
VastaaPoistaMainio kirjoitus Talle! (tosin harmillista, jos WSS ei jaksanut kantaa, itse en tosin oikein koko musikaalista välitä)
VastaaPoistaJoskus on hyvä päättää ja karsia, kaikkea ei voi ehtiä. Ja aika kuitenkin on rajallista, vaikka minusta on ihana mennä ensi viikolla kolmesti erilaisiin kulttuurihässäköihin minua vähän harmittaa että miksen minä voisi nyt olla kotona siivoamassa tai lukemassa tai nukkumassa. Että paree esitysten olla hyviä. :)
Seurataan sydäntä ja leppoisaa lokakuun loppua!
Kannatan seulomista, valikoimista ja intuition seuraamista. Joskus on toki hyvä antaa itselleen mahdollisuus yllättyä positiivisesti tai mennä mukavuusrajojen tuolle puolen, mutta silti - huono esitys pistää helposti vain vihaiseksi. Jos näkee useamman huonon peräjälkeen, ainakin minulta menee koko teatterissakäynnistä joksikin aikaa maku ja homma alkaa leipiinnyttää.
VastaaPoistaPientä leipiintymistä / kyynistymistä tässä on nyt ilmassa. Pitäisi muistuttaa nyt itselleen, että "Talle, ei määrä vaan laatu". Kuten totesin, karsintaa on jo tapahtunut ja moni alunperin suunnittelemiini kuulunut esitys jää nyt näkemättä. Onneksi olen tässä syksyllä nähnyt muutaman tosi huipunkin, koska muuten olisi jo saattanut lyödä hanskat naulaan. Enkä sano sitä, että Westis olisi ollut huono! Huonompiakin on nähty ja loppuun asti katsottu, se vain jätti ontoksi minut.
VastaaPoista