Haastattelussa Matti Hakulinen

 Matti Hakulisen tapasin lokakuun lopussa 2013 Kulttuuriravintola Kivessä ennen Kylmä murha-näytelmän esitystä.

Vuonna 1970 syntynyt Matti on horoskoopiltaan skorpioni. ”Mä oon Porista kotoisin, and I´m proud of it! Töiden perässä olen asunut myös Raumalla, Joensuussa ja Jyväskylässä ja nyt asun täällä Tampereella.”

Mitä harrastat? ”Mä harrastan nykyään aika paljon laskettelua ja sitten kitaransoittoa. Matkailua myös, me matkustetaan niin paljon kuin vain suinkin, mutta välillä se on vähän hankalaa. Ja Euroopassa pääasiassa, omalla autolla kierretään vähän siellä sun täällä, eli ei niin suunnitella, mennään fiiliksen mukaan. Se on mun mielestä matkustamisessa parasta”, Matti summaa.

Osaatko soittaa kitaran lisäksi muita soittimia? ”Toi on siinä mielessä vaikee kysymys, kun lähipiirissä on paljon ihmisiä jotka siis oikeesti osaa soittaa soittimia, et riippuu vähän siitä että mihin sen mittarin sitten laittaa... Kyllä mä oon soittanut kitaraa, rumpuja ja pianosta saan jotkut soinnut otettua. Mulla on ollut bändejä paljon nuoruudessa ja vähän vanhempanakin, mutta ei tällä hetkellä.”

Mitä sanoisit ammatillisessa mielessä vahvuudeksesi? ”Ehkä se on semmoinen, että mä olen aika valmis tekemään ihan mitä tahansa, ja olen aina pyrkinytkin tekemään kaikenlaista. Mä oon valmis tekemään aika paljon jonkun roolin eteen, et esimerkiksi Porin Teatterin Beatles-hommaa varten opettelin kitaransoiton ihan sen roolin takia. Sellaisia haasteita toki kaipaakin, että opettelee duunin takia jonkun uuden taidon. Siitä saa itselleen pääomaa myöhempääkin käyttöä varten.”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Kameratyöskentely kiinnostaa mua kovasti ja siihen haluaisin panostaa. Kesällä kuvattiin Tehdas-sarjaa ja kohta tulee ensi-iltaan vähän semmoinen avantgarde-elokuva ”Salpa”, se kuvattiin Lahdessa jo pari vuotta sitten. Mulla oli ihan pieni homma siinä, mutta nyt on vähän päässyt kiinni tuohonkin ammattiin, joka on vähän erilainen kuin tää meidän. Harrastuksiin liittyen haluaisin myös laajentaa osaamistani siellä saralla, vapaalaskua ja muuta extremeä.”

Löytyykö suvustasi muita teatteri-tai taiteellisella alalla olevia? ”Mun äidin äiti on ollut tanssijana teatterissa, mikä on tosin tullut ilmi vasta sen jälkeen kun mä olen lähtenyt tälle alalle. Isäni on ollut Porin Teatterissa avustajana joskus, ja siitäkään mä en oo tiennyt kuin näin myöhemmässä vaiheessa vasta. Isäni veljen Jussin rockhommat on tietysti antaneet jonkinlaista suuntaa ja pohjaa meikäläisellekin, esiintymistähän sekin on”, toteaa Matti.

Milloin kiinnostuit teatterista/näyttelemisestä? ”Mä oon joskus miettinyt sitä, että mistä ihmeestä tää on tullut, ja nyt mä oon saanut jotenkin vastauksen siihen. Olisko ollut lukion ykkösellä tai kakkosella sellainen tapaus, että eri alojen ammattilaisia tuli kertomaan työstään ja Lehtilän Teemu tuli sitten kertomaan näyttelijän työstä. Teemu oli siihen aikaan opiskelemassa täällä Tampereella. Mä en mitään muuta mahdollisuutta nää, se on ollut ehkä se hetki, jolloin mä oon aatellut, että toi pitää katsoa. Hauskaa oli se, kun sitten näyteltiin veljeksiä tuossa Onnenmaassa, et joku ympyrä siinä sitten sulkeutui.”

”Lapsena mä olin poikakuorossa jostain 10-11v lähtien, ja sitä kautta sitten on tullut esiinnyttyä paljon. Koulun joulujuhlanäytelmissä oon varmaan ollut joku joulupukki joskus, mutta enemmän se on ollut sellaista häröilyä ja häiriköintiä...”

”Porin Teatterissa mä olin lukioikäisenä avustajana parissa jutussa, ja lukion jälkeen mä hain TeaKiin. Pääsin sinne viimeiseen vaiheeseen, enkä tajunnut yhtään mitään että mistä siellä on kysymys. Vuosi oli 1989. Aattelin sit, et kun en kerran päässyt TeaKiin, niin haen sitten kansanopistoon, ja menin Joensuun lähelle Niittylahteen ja olin siellä vuoden. Sieltä pääsinkin sitten töihin suoraan, eli koulua en ole käynyt ollenkaan. Maarit Pyökäri oli silloin Raumalla teatterinjohtajana ja se otti mut harjoittelijaksi, ja sillä tiellä ollaan nyt. Kiitos Maaritin, hän järjesti mulle yksityistunteja TeaKissa ja muuallakin.”

Matti ja liiallista tunteen paloa varten sammutin... / kuva Teatterikärpänen

Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit? ”Mä oon aina ollut ns. silmät auki, en ole koskaan ollut mitenkään päämäärätietoinen. Oon aina kattellut ympärilleni ja mennyt sinne minne pyydetään. Isäni on poliisi ja isänisäni myös ja muistan, että joskus nuorempana äiti sanoi mulle, että jos poliisiksi alat niin selkääs saat. Jossain yhteishaussa mä pistin ykkösvaihtoehdoksi dreijaaja kun mitään muuta ei tullut mieleen, heh. Oon mä kyllä ”oikeitakin töitä” tehnyt; oon ollut kesätöissä parina vuonna Kemiran tehtaalla prosessityöntekijänä, mutta ammatikseni mä en oo koskaan tehnyt mitään muuta kuin tätä työtä. Jos kävis niin, että mulla tulis nyt mitta täyteen, niin mä voisin ryhtyä vaikkapa hiihdonopettajaksi tai vuoristo-oppaaksi!”

Miksi olet näyttelijä? ”Kai siinä on se, että haluaa välittää asioita toisille ihmisille ja antaa ajattelemisen aihetta. Se on ollut mulle oikeastaa ainut vaihtoehto ja se on tuntunut tärkeältä. Ja se porukassa työskentely on tosi hienoa edelleenkin.”

Miten ajatuksesi itse näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella? ”Kyllä mä muistan sitä alun koulutusta, et eihän siitä mitään ymmärtäny mitä ne muut ihmiset sulle koitti sanoa. Ihan hippusen siitä kaikesta opetuksesta kuitenkin vain saa, ja nyt on alkanut vasta ymmärtämään, että mitä ne silloin on tarkoittaneet! Mutta ei tää perustyö oo kyllä mihinkään muuttunut. Tietysti tieto lisää tuskaa, ennen sitä vaan jotenkin koohotti menemään ja nyt joutuu ajattelemaan asioita enemmän.”

Onko sinulla mahdollisesti jotain ammatillisia esikuvia? ”Se vähän vaihtelee oikeastaan, et aina kun näkee jonkun hienon työn, niin ajattelee että wau! Esimerkiksi eilen tuli Kotikatsomossa sellainen elokuva kuin ”Väärät juuret”, ja oli kyllä niin hienoa katsoa sitä Pertti Sveholmin näyttelemistä. Ei mulla oikein sellaista pidempiaikaista ”esikuvaa” ole ollut, enemmän ne tulee jostain jutusta. Nuorempana mä fanitin Mickey Rourkea kovasti ja jonkun vaiheen kova juttu oli Christopher Lambert ja ne tietyt leffat. Etenkin se, missä oli Queenin biisejä, mikäs sen nimi nyt oli... Pitääkö oikein googlettaa! Highlander, just niin!” intoilee Matti.

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Kyllä se voisi olla vaikkapa Marilyn Monroe. Ja Tauno Palon kanssa olisi kyllä hienoa näytellä joku kohtaus.”

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton, ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Mä voisin viettää nuotiohetken Tapio Rautavaaran kanssa. Tai Laila Kinnusen. Lailan kanssa laulaisin Muistojen Bulevardin. Tapsalle mä antaisin päävastuun, hän saisi valita biisin ja mä yhtyisin lauluun mukaan.”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Raumalla, Porissa, Nälkäteatterissa/Yövieraat-teatterissa (ei-fyysinen teatteri, jonka jäsen mä olen vieläkin), Jyväskylässä, Joensuussa ja Tampereen Teatterissa. Sit yhdessä vaiheessa olin virkavapaalla ja näyttelin Tauno Paloa Peacockissa, Oulussa, Nilsiän Louhosareenalla ja vähän muuallakin. Kesät on menny aika tarkkaan tuossa Nälkäteatterissa, meillä on ollut vuodesta ´95 lähtien sellainen esitys kuin ”Albatrossin tarina”. Hurmeen Juha ohjasi sen, Volter Kilven näytelmä. Joka kesä sitä tarinaa ollaan näytelty, vähän on väki vaihtunut. Pari meitä on vielä ihan alkuperäisjäseniä. Se on mulle tärkeä juttu ja siitä on tullut mulle vähän sellainen henkireikä.”

Mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö. ”Porissa oli ”Van Gogh ja postinkantaja”, siitä on joku muutos minussa lähtenyt ja se on ollut tärkeä. Sitten toi ”Ristin tien” Jeesus, Porissa tehtiin pari kertaa sekin ja se oli kyllä vaikuttava myös, joskin hankala rooli. Tietysti se Albatrossin tarina on ollut tärkeä, kun se niin pitkän aikaa on ollut mun mukana, ja kohta tulee 20v täyteen. Siinä ne taitaakin olla pääpiirteittäin.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Ei oo koskaan oikein ollut, kun siinä saattaa käydä niin, että jos saa oikein hyvän roolin, niin sit muu porukka ja ohjaaja ei toimikaan, ja se koko hommahan menee sitten myttyyn. Enemmän mä haaveilen hyvästä työryhmästä ja ohjaajasta, ja jos sitä kautta sitten saisi jotain hyvää aikaan.”

Mikä on parasta teatterissa? ”Kyllä se on se ainutkertaisuus ja yhdessäkokemisen tunne. Jos sä katsot kotona televisiosta jotain juttua ja sulla ei ole sitä ympäristöä siinä, niin eihän se oo sama asia. Kaikki saamme yhdessä käydä sitä juttua ja tunteita läpi, kun katsomossa on ihmisiä ja lavalla on ihmisiä.”

Määrittele ”teatterin taika”, mitä se sinulle konkreettisesti merkitsee? ”Se on semmoinen hetki, kun kukaan siellä näyttämöllä ei puhu mitään ja kaikki ihmiset on siinä tilassa ihan hiljaa ja pohtii niitä samoja asioita.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Mua inspiroi sellainen sosiaalinen älykkö; joku joka osaa toimia ihmisten kanssa ja on jotenkin avoin ja iloinen. Ja se ei ole sillai edes tietoista. Mä saan siitä ihan kauheasti voimaa.”

Podetko ramppikuumetta tai esiintymisjännitystä? ”Totta kai. Se on vähän kausiluontoista, eli joskus jännittää enemmän ja joskus vähemmän. Sit on ollut sellaisiakin tilanteita, ettei jännitä ollenkaan ja sit on kauhea piiskaaminen, jotta saisi itselleen energiaa. Se liittyy jotenkin väsymykseen, ei jaksa edes jännittää. Eikä silloin kyllä jaksaisi oikein näytelläkään... Silloin ei juurikaan jännitä, jos tietää mitä tekee, eli se lähtee jostain epävarmuudesta kyllä. Ei oo treenannut tarpeeksi tai jotkut asiat on selvittämättä. Pahinta on se odottaminen ja aloittaminen, mutta kyllä se jännitys laukeaa heti siitä kun pääsee lavalle.”

Onko sinulla jotain omia rutiineja tai ”rituaaleja”, joita teet ennen kuin menet näyttämölle? ”Ei oikeastaan, mut kyllä se riippuu siitä roolin koosta, eli jos on iso kakku illalla, niin kyllä sen heti aamusta tuntee kun silmänsä aukaisee, että tänään on se päivä ja sitä alkaa jotenkin alitajuisesti heti valmistaa. Kyllä mä pienen lämmittelyn teen ennen kuin mä menen näyttämölle, jotta saan itteni hereille. Rituaaleista sen verran, että kyllä mä aina tsekkaan, että vetskari on kiinni. Ja Tunteen palo-musiikkinäytelmässä mulla oli aina vadelmavichyä mukana. Siitä tuli vähän sellainen riesakin jo, oli pakko hakea aina sitä samaa vichyä ja asiat ei ollu hyvin, jos sitä ei ollut. Välillä jouduin ottamaan korvaavan tuotteen ja sitten sitä mietti, että mitenköhän tää esitys nyt menee. Oon kyllä nopeasti pyrkinyt tuollaisista eroon, mutta siitä haki jotenkin sitä turvaa myös, kun se esitys kiersi niin paljon. Et olisi edes jotain mikä pysyy! Heh, ja jos mä nykyään ostan saman pullon, se maistuu ihan sille näytelmälle ja tulee Tauno Palo mieleen...” Matti naurahtaa.

Kerro joku kommellus. ”Kyllä niitä on tapahtunut kauheesti, mutta unohtaako ne sitten aina... Mä oon aika arka sellaisille tekstihässäköille. Tämmöisen mä muistan : näyttelijäystäväni piti esitellä itsensä komisario Porterhouseksi Wimbledonin piiristä, ja hän esitteli itsensä komisario Wimbledoniksi ja se siitä sitten. Mua alkoi naurattaa ihan kauheesti ja yleisöä alkoi naurattaa, ja siinä meni kyllä aika pitkään. Tää tapahtui Porissa joskus. Sit toinen tämmöinen mukava kokemus: Porissa näyteltiin Pekka Töpöhäntää ja Honkasen Markon kanssa oltiin Pilli ja Pulla, ja odotettiin siinä yleisön joukossa ennen kuin toinen puolisko alkaa. Semmoinen pieni poika, joku ekaluokkalainen, näytti meille, että tulkaas tänne. Mentiin sitten sen pojan luo. Maken kanssa oltiin näytelty käsi kädessä se eka puolisko Monnin jaloissa ja se pikkupoika sanoi meille, että ”Näyttelette ihan päin vittua! Ootte varmaan homoja.” Tää on kyllä jäänyt mieleen, on kyllä suorin katsojapalaute mitä ikinä olen saanut. Eipä siihen oikein mitään voinut vastata edes. Heh, mä arvostan tota suoruutta! Menin kyllä itteeni. Se oli kyllä ihan käsittämätöntä, ja sitä on kyllä muisteltu monta kertaa”, Matti nauraa ja tätä nauretaan suht kauan tälläkin kertaa.

Kerro joku hyvä muisto! ”Oman lapsen syntymään liittyen tämä … mä jouduin lähtemään salista kun mulla alkoi siinä Kirsikkapuisto-esitys ja puolen tunnin päästä siitä kuulin, että lapsi on syntynyt. En kyllä muista mitään siitä esityksestä ja joku näyttelijäkaveri sanoi, että se esitys oli koko ajan puoli metriä ilmassa. Sit toinen hyvä muisto, ja tääkin liittyy työhön, oli se Ristin tien alku. Joku 20 000 ihmistä oli katsomassa ja kaikki oli ihan hiljaa. Se oli jotenkin hieno hetki, ihmiset olivat tulleet vartavasten sitä katsomaan, että mitäs täällä tapahtuu ja miten niin iso määrä ihmisiä voi olla niin hiljaa!”

Käytkö seuraamassa muiden esityksiä? ”Kyllä, ja yleensä siihen liittyy se, että joku tuttu on mukana siinä. Harvoin tulee lähdettyä sillai, ettei olisi ketään linkkiä siihen esitykseen.”

Oletko ohjannut tai käsikirjoittanut koskaan ja kiinnostaisiko vastaava tulevaisuudessa? ”Oon mä ohjannut joo, siitä on tosin jo aika kauan aikaa. Kesäteatteria oon ohjannut Raumalle ja Kaarinaan, ja Raumalle talvellakin vähän. Se on nyt vähän jäänyt, mikä on harmikin. Kyllä mä jossain vaiheessa varmaan vielä ohjaan jotain.”

Tulevia roolejasi tai muita töitäsi? ”Saiturin joulu lämmitetään nyt uusiksi ja sitten tulee se Tehdas-sarja ja se Salpa-elokuva.”

Onko sinulla mottoa? ”Tässä on jotain hienoa: Jos haluat kuolla katkerana, niin aloita tyytymättömyydestä.”

Mikä sarjakuvahahmo haluaisit olla ja miksi? ”Hannu Hanhi, koska sillä käy aina niin hyvä flaksi.”

Jos voisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Olisin niin turhamainen kuin suinkin voisin olla puolet päivää, ja sit mä juttelisin mukavia miehille ja katsoisin niitä syvälle silmiin. Ja kyllä mä loppuillasta ehkä parhaille kavereille antaisin säälistä.”

Jos ihminen vetäytyisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Kyllä mä ottaisin jonkinlaisen värkin, jolla pääsee internetiin ja voisi olla yhteyksissä muihin ihmisiin. Eli herättelisin muita talviunilta. Kyl mä ottaisin paljon hyvää ruokaa ja kunnon porilaista Karhu-olutta, joka ei oo Keravalla pullotettua, et jos sitä sais jostain vielä. Vanhaa kunnon nallepalmaa! Ruoka olisi jotain italialaistyyppistä, pastaa vaikkapa. Musiikkia mä ottaisin myös ja kirjoja. Sit olis ehkä aikaa lukea vihdoinkin!”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Sinne mä ottaisin kiukaan ja pressun, että mä voisin tehdä sinne saunan. Se olisi kirjaimellisesti puusauna, ja mä olen intohimoinen saunoja. Kavereita ottaisin sinne sit myös saunomaan.”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Kyllä mä haluaisin koko ihmiskunnan puolesta mennä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirille, et mitä siellä oikein tapahtui. Se ei olisi mikään miellyttävä tehtävä, mutta haluaisin selvittää, että miksi näin on päässyt käymään. Ja voisko herättää sen kysymyksen, että voisko tätä edes jotenkin ratkaista. Sit joku hauskempi tapaus...Olisi kiva olla Tallinnassa sinä päivänä kun Viro itsenäistyi!”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen tekemään Kylmän murhan.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä:

Mistä sanasta pidät eniten? - Helmi

Mistä sanasta pidät vähiten? - ”Mitävälii”

Mikä sytyttää sinut? - Silmät/katse

Mikä sammuttaa intohimosi? - Negatiivisuus

Suosikkikirosanasi? - Saatana, ja voi vittu myös (sillälailla Jorma Tommilamaisesti)

Mitä ääntä rakastat? - Kun isot aallot lyö aallonmurtajaan tai kallioon

Mitä ääntä inhoat? - Narinaa

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Vuoristo-opas

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Lastensuojelussa

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - ”Sulla on alakertaan porttikielto ja täällä on täyttä, joten yritä parin vuoden päästä uudestaan!”