Luolasto / Kansallisteatteri

Luolasto / Kansallisteatterin Suuri näyttämö

Kantaesitys 5.3. 2014, kesto noin 2h 30min (väliaikoineen)

Ohjaus ja käsikirjoitus Laura Ruohonen

Rooleissa : Heikki Pitkänen, Katja Salminen, Markku Maalismaa, Petri Manninen, Emilia Kokko, Sari Mällinen, Helmi-Leena Nummela, Alma Pöysti ja Martti Suosalo

 Onnistuin valitsemaan päivän vahingossa niin, että Lavaklubilla sattui olemaan paria tuntia ennen esitystä tekijätapaaminen, jossa Taina Westin haastateltavina olivat Luolaston näyttelijät Alma Pöysti ja Martti Suosalo. Tupa oli täynnä ja tunnelma katossa. Olikin todella mielenkiintoista kuulla näyttelijöiden mielipiteitä ja kommentteja näytelmän tekoprosessiin liittyen, ja etenkin siitä, mitä he ajattelivat omista roolihahmoistaan. Ajattelinkin Martin vartijahahmoa sitten itse näytelmässä klassisena "portinvartijana", joka erottaa kaksi maailmaa toisistaan. Taina West muuten lopuksi esitti "Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä" ja hauskaa oli huomata se, että eipä niihin todellakaan vastata joka kerta samalla tavalla. Martin vastauksista ainoastaan kaksi oli samaa, mitä minä olen häneltä viime syksynä kysynyt...

 Tämän näyttelijätapaamisen tiimoilta odotukseni olivat sangen korkealla illan näytelmän osalta, ja hiukan myöhemmin laskeuduin siis itsekin Luolastoon. Salissa oli jännän hämärää ja erikoista äänimaailmaa ja taskulamppujen valossa moni etsi omaa paikkaansa. Vartija (Martti Suosalo) jo istuikin kopissaan kahvia juomassa ja aikaa tappamassa.

 Kiehtovia olivat "entiset" (Emilia Kokko, Katja Salminen ja Helmi-Leena Nummela), jotka liikkuivat luolien seinillä äänettöminä ja viiltävän kovan äänenkin kera. Olisin halunnut kuulla heidän tarinaansa hiukan enemmän ja myös toivoin sitä, että olisivat pysyneet piilossa kauemmin. Jännempää olisi ollut huomata luolamaalausten ja kämmenenjälkien seassa valojen pyöriessä salaperäinen liikahdus, jonka lähde paljastuisi vasta myöhemmin. Mutta ei.

Alma Pöysti / (c) Stefan Bremer

Yksinäinen vartija pitää monologejaan kopissa, ja ulkomaailmasta muistutti välillä ruusu. Ainoana kaverinaan hänellä oli keltainen lintu, jolta ei liiemmin vastakaikua herunut. Maailmaa mullistikin sitten luolamaalaustutkija (Alma Pöysti), ja näiden kahden välille leimahtaa kuin varkain pieni rakkaustarina. Tuntuu, että luolastoon laskeuduttuaan kukaan eikä mikään ole enää entisensä. Menneisyydestä muistuttavat kalliomaalaukset sekoittuvat insinöörien laskelmiin ydinjätteiden loppusijoituspaikasta.

 Pidin kovasti rakkausteemasta; miten joku täysin ennalta-arvaamaton voi muuttaa hetkeksi kaiken. Näiden kahden ensisuudelma on hienosti toteutettu, ja muutenkin seinillä kiipeillään ja roikutaan näyttävästi. Hämmentävää katsottavaa oli etenkin saapuminen Kristallijärvelle. Istuin sen verran kaukana, että kesti pitkään ennen kuin tajusin mistä seinämät oli valmistettu. Näky oli suorastaan lumoava! Muutenkin visuaalinen puoli toimi - entisten asukkien salamyhkäisyys, ylös ja alas kulkevat hissit, seinämaalaukset.

Mukana oli sitten myös liikaa osasia, joista en oikein innostunut. Laulavia insinöörejä? Rytminen puoli toimi kyllä, mutta jatkuva hoilaaminen lähinnä ärsytti. Ior Bockia muistuttava luolaopas ei oikein sytyttänyt myöskään. Farssin puolelle heilahtanut kohtaus, jossa otettiin etäyhteyttä kameroiden välityksellä sinne sun tänne? Itkuun jatkuvasti pillahtava Myyrä-insinööri, joka vielä grillaili olmia? Eipä taida olmeja edes asustella näillä leveysasteilla, vai onko Avara luonto huijannut meitä?

 Luolaston mystinen puoli lumosi minut ja minulle tuli vahva tarve päästä myöskin käymään jossakin luolassa seikkailemassa, mutta liika sekavuus ja eri tyylilajien sekoittuminen ja sekoittaminen sotki kuviot. Harras loppukohtaus oli kuitenkin sen verran hieno, että katsomosta poistuessani olin sangen tyytyväinen näkemääni. Tunnelma ei kantanut kuitenkaan ulko-ovea pidemmälle ja junalle juostessani olin jo unohtanut mikä tässä oli pointtina. Lopulta käteen ei siis jäänyt oikeastaan mitään, ja se on harmi.

 Kokonaisuudelle vain pari tähteä **, mystisemmälle puolelle neljä ****.

(näin esityksen pressilipulla)