Pippuridino / Porin Teatteri

Pippuridino / Porin Teatterin pieni näyttämö

Ensi-ilta 13.9. 2013, kesto noin 1h 10min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus : Eero Ahre, Erja Alander ja Patrik Drake

Ohjaus : Patrik Drake

Rooleissa : Teemu Niemelä ja Mira Rastas

 Kuten huomaatte, olen tehnyt tässä viime aikoina vähän uusia aluevaltauksia täällä blogin suunnassa. Porin Teatterissa olen käynyt lukuisia kertoja aiemminkin, mutta en näköjään moneen vuoteen, sillä blogissa ei ole olemassaolonsa aikana yhtään mainintaa Porissa näkemistäni esityksistä. Oli siis korkein aika korjata tämä asia ja lähteä vaihteeksi länsirannikon suuntaan!

 Porin Teatterille ensinnäkin iso kiitos siitä, että siellä panostetaan kunnolla lastenteatteriin. Ohjelmistossa on koko ajan myös perheen pienimmille suunnattua teatteria, jota sopii vaikkapa koko perheen voimin lähteä katsomaan tai päiväkotiryhmän mukana. Esitykset ovat kautta linjan olleet vieläpä erittäin laadukkaita ja taiten tehtyjä, ja katsomossa ovat viihtyneet kaikki ikäpolvet. Itselläni hyvässä muistissa ovat ainakin Kummituskekkerit sekä Viiru ja Pesonen. Lapsissa on tulevaisuus, ja tämänkaltaisista esityksistä saattaa se kipinä teatteriin syttyä, ja liekki syttyy sitten myöhemmässä vaiheessa.

Emmi, Ylermi, Dino ja Yvonne / (c) Janne Alhonpää

Ja sitten itse esitykseen. Pippuridino oli hulvaton reilun tunnin tarina siitä, mitä kaikkea voikaan seurata kun ei noudata ohjeita oikein. Kaksi kokkia Ylermi ja Yvonne (mainiot, ilmeikkäät Teemu Niemelä ja Mira Rastas) saavat itseltään Ruotsin kuninkaalta kirjeen, jossa kunkku esittää kainon toiveensa mahtavasta syntymäpäiväkakusta. Pahaksi onneksi kokkien aina niin luotettava Emmi-kana saa pahan stressin ja ei saa munittua kakkuun vaadittavia kuutta munaa. Kokit eivät tästä lannistu, vaan hankkivat parilta "munamieheltä" erityisen munamasiinan, joka nimensä veroisesti valmistaa munia. Masiinaan kaadetaan maitoa ja pippuria, mutta kiistaa syntyy oikeasta sekoitussuhteesta ja niin koneen uumeniin lipsahtaa litra pippureita ja tilkka maitoa vainen. Tämän tuloksena syntyy valtavan iso muna, josta myöhemmin kuoriutuu pikkuinen dinosaurus. Kuten arvata saattaa, kaikenlaista sählinkiä on luvassa seuraavaksi, kana on kateissa ja kakkukin pitäisi kunkulle saada.

 Kerrassaan mainio esitys oli tämä! Katsomo oli täynnä lapsia, jotka elivät ja eläytyivät tapahtumien mukaan ja kiljuivat riemusta dinon putkahdellessa esiin milloin mistäkin. Kaikenlaista muna-aiheista kommenttiakin kuului tämän tästä. Lapset villiintyivät takaa-ajokohtauksesta, jossa hyödynnettiin upeasti moninaisia lavasteiden luukkuja ja kokit ja dino kurkistelivat vuorotellen milloin mistäkin. Oma ehdoton suosikkini oli munamasiinan ostoreissu, sillä rouheat Porin murteella puhuvat munamiehet meinasivat varastaa koko shown ainakin itseni kohdalla. Absurdi meininki! Hauskaa oli myös silloin, kun Pippuridino yritti tehdä lähempää tuttavuutta sähkövatkaimeen ja patakintaaseen.

 Extrapisteitä herkullisen värikkäästä lavastuksesta ja aidosta tarpeistosta. Esitys oli täynnä myös vauhdikasta musiikkia, jonka oli säveltänyt Teemu Niemelä. Kuultiinpa siellä pätkä Bohemian Rhapsodyakin, joka aikuisia varsin kovasti huvitti. Ai että, mainioita nämä lastenteatteriesitykset. Lapsenmielensä kun pystyisi säilyttämään, niin koskaan ei olisi tylsää. Tehdä vaikka kuten eräs mies työmatkallaan, kun kävellessään rikkoi kaikista lätäköistä ohuen jääkerroksen ihan vaan huvin vuoksi.

 Esitys oli Pippuridinon 50. ja samalla viimeinen näytös Porin Teatterissa. Jos pystyisin, hankkisin munamiehet olohuoneen nurkkaan koristeeksi! Suureksi harmikseni teatterin sivulta ei enää löytynyt lehdistökuvia esitykseen liittyen, olisin mielelläni laittanut tähän kuvan suosikeistani. Olihan se Ruotsin kunkkukin muuten ihan näköinen!

Pippuridinolle vahvat neljä tähteä **** ja munamiehille viisi *****.

(näin esityksen ystävälipulla)