Ensi-ilta 16.6. 2014, kesto noin 1,5 h
Tuotanto Esitystaiteen seura ja Muinaisteatteriyhdistys
Ohjaus ja dramaturgia Atro Kahiluoto
Esiintyjät : Jaap Klevering, Joni Kuokkanen ja Merja Pennanen
"Tulilla" perustuu suomalaisen luontokuvauksen mestarin ja eräkirjallisuuden isän A.E. Järvisen tarinoihin.
 |
| (c) Tomi Tulipääsky |
Suomen kesä ja juhannusviikko, aamulla on satanut vettä, lunta, räntää ja rakeita. Kylmässä tuulessa ja viimassa löysin tieni ensin Kalasataman metroasemalle ja sieltä opasteiden avittamana varsinaiselle tapahtumapaikalle. Kontrasti oli melkoinen; asfalttikentän reunassa, kaikenlaisten betonihässäköiden keskellä ja graffitien peittämän seinän edessä oli isohko kota! Olin vähän liian ajoissa paikalla (lähdin hyvissä ajoin liikkeelle, koska olin varma etten löydä helposti perille...), mutta minut toivotettiin jo lämpimästi tervetulleeksi ja pääsin sisälle kodan lämpöön, elävän tulen ääreen lämmittelemään. Ihanaa!
Esityksen alkua odotellessa oli mukava rauhoittua ja unohtaa täysin, että nyt ollaan urbaanissa ympäristössä eikä luonnon keskellä. Ulkoa kuului liikenteen ääniä ja monenlaista meteliä, jonka alkuperää saattoi vaan arvailla. Vierustoverini haki vertaistukea sille, että meinasi suurentaa "liu´uttamalla" käsiohjelmassa ollutta pikkuruista logoa. Itse meinasin vielä kaivaa kännykkää ja tehdä somepäivitystä siitä, että ollaanpas nyt erikoisessa paikassa. Se idea onneksi unohtui nopeasti, nyt keskitytään ihan muihin asioihin.
Pian meitä oli kota täynnä porukkaa, ja esitys pääsi alkamaan vihdoinkin. Kuulimme ensin kolme erätarinaa, joissä päähenkilöinä olivat luonnon moninaisuus ja yllättävyys ja ihminen. Tarinoiden välissä kerrottiin itse A.E. Järvisestä ja siitä, miten ristiriitainen henkilö hän olikaan. Vannoutunut luonnonystävä kun oli myös ammatiltaan Metsähallituksen metsänarvioija ja pani täytäntöön Lapin sodanjälkeiset suurhakkuut. Väliajalla nautimme aidot nokipannukahvit, muutamalla oli oma kuksakin mukana. Miten se kahvi maistuikin tässä ympäristössä aivan taivaallisen hyvältä, normaalisti kun en edes mikään kahvinjuoja ole?
 |
| (c) Tomi Tulipääsky |
Väliajan jälkeen kuulimme vielä kolme erätarinaa. Näyttelijät eläytyivät kertomuksiinsa melkoisella vimmalla, hiihdettiin hangilla ja ammuttiin riekkoja. Jaap Klevering loihti monenlaista äänimaailmaa, kodassa oli jännä maaginen tunnelma. Isäni harrastaa metsästystä ja olen varsinkin pikkutyttönä kuullut monenlaista tarinaa jahtireissuista vähän kyllästymiseenkin asti, mutta jos ne olisi esitetty näin elävästi, olisin kuunnellut varmasti paljon tarkemmin ja herkemmällä korvalla. Kodan tunnelma oli mielestäni hyvin lämmin, kirjaimellisestikin. Tarinat saivat unohtamaan edes hetkeksi kaiken sen, mikä ulkopuolella odottaa. Kiireen, melun, arjen, mediatulvan.
Oltiin kaiken alkulähteillä. Ihmiset kertovat tarinoita toisille ihmisille. Kerrankin on aikaa kuulla ja kuunnella. Ihan harmitti, kun joutui lähtemään kodasta ulos ja takaisin tuulen riepoteltavaksi.
Kiitos koko työryhmälle kokonaisvaltaisesta elämyksestä!
Tulilla saa täydet viisi tähteä *****.
Esityksiä Suvilahdessa/Kalasatamassa 25.6. asti ja sen jälkeen kota siirtyy Tervasaareen. Lisätietoja tämän linkin alta.
Kävin katsomassa "Tulilla" -esityksen Tervasaaressa, ja minuakin esitys miellytti. Jos esitys olisi kuvannut pelkkää luontoa ja eläimiä, kiinnostus olisi ehkä herpaantunut. Mutta kun tarinat kuvasivat ihmisiä ja heidän tunteitaan, niistä tuli koskettavia ja yleismaailmallisia. Ne olivat samalla myös sodanvastaisia, kun ne kertoivat sodan vaikutuksista pienen ihmisen elämässä, mitä laskelmoivat poliitikot eivät ajattele.
VastaaPoistaAinoa miinus oli Tervasaaren rannoilta tuleva yksitoikkoinen jumputus, mihin järjestävät eivät olleet syyllisiä. Luulevatko ne, jotka panevat stereot täysille, kaikkien olevan kiinnostuneita heidän bileistään? Lapin luonnossa Järvinen otti huomioon kairojen asukkaat. Voitaisiinko sellaista ajatella myös urbaanissa ympäristössä?
Kiitos kommentista ja mukava kuulla, että esitys miellytti myös sinua! Kalasatamassakin kuului kaikenlaista taustamelua lähinnä autojen ym. toimesta. Kodassa oli uniikki tunnelma ja sen kyllä rikkoi satunnainen peruutusääni tms. ulkoa. Siinä huomasi, miten uppoutunut tarinoihin olikaan.
Poista