Riemurahat / Tampereen Komediateatteri

Riemurahat / Tampereen Komediateatteri

Ensi-ilta 7.6. 2014, kesto noin 2h väliaikoineen

Ohjaus Panu Raipia

Rooleissa : Tom Lindholm, Mari Turunen, Aimo Räsänen, Petra Karjalainen, Janne Kataja, Aku Sajakorpi ja Janne Suoniemi

 Ray Cooneyn käsikirjoittama "Riemurahat"-farssi on varsin perinteistä farssikohkaamista. Tapahtumat lähtevät käyntiin kuin varkain. Jean Perkins (Petra Karjalainen) hääräilee iloisin mielin kotosalla, myöhemmin juhlistettaisiin miehensä Henryn (Tom Lindholm) syntymäpäiviä ja tuttavapariskuntakin on tulossa juhlahumuun mukaan. Henry tosin pölähtää kotiin otsa hiessä, mukanaan musta salkku. Salkun kanssa on lähdetty aamulla töihin, mutta paluumatkalla metrossa Henryn oma salkku on vahingossa vaihtunut toiseen samanmoiseen. Eipä siinä mitään, mutta kun tämä uusi salkku pitää sisällään 750 000 puntaa seteleinä. Tilaisuus tekee varkaan ja Henry on välittömästi tilaamassa taksia ja lentoa Barcelonaan ja sieltä Balille, mukaan vain vaimo, rahat ja laukullinen alusvaatteita. H-hetkellä paikalle tupsahtaa poliisimies Davenport (Aimo Räsänen), taksikuski Bill (Janne Suoniemi), Scotland Yardin tarkastaja Slater (Aku Sajakorpi) ja sokerina pohjalla vielä se tuttavapariskuntakin, Betty ja Vic Johnson (Mari Turunen ja Janne Kataja). Puhelinkin soi koko ajan, ja luurin toisessa päässä olevalla tyypillä on pahat mielessään.

(c) Peero Lakanen

 Riemurahoihin sopisi osittain samat kuvailut, mitä kirjoitin muutama viikko sitten Heinolan Kesäteatterin "Ilmasta rahaa"-farssista, eli ovista tullaan ja mennään, osa porukkaa puhuu itsensä pussiin heti kättelyssä ja laskettelee valkoisia valheita minkä ehtii, joku on hetkellisesti kuuro, joku oman itsensä veli, joku hirpakassa, joku on kuollut ja rahaa on ylettömästi käytettävissä. Hyvin tutunkuuloista menoa, mutta piru vie että jaksaa kuitenkin naurattaa, vaikka samankaltaista kohellusta olen nähnyt ties kuinka monta kertaa. Farssi on taitolaji, ja kaiken kruunaa oikeaoppinen ajoitus ja erittäin taitavat näyttelijät.

 Näyttelijöistä seurailin erityisen tarkasti Tom Lindholmia ja Aimo Räsästä, molemmilla kun on ihan oma uniikki tyylinsä, joka toimii poskettoman hyvin. Janne Katajaa en ole aiemmin lavalla nähnyt, mutta mieshän teki varsin hupaisan roolityön ja Jannen puku teki erityisen suuren vaikutuksen. Petra Karjalaista en ole farssin parissa aiemmin nähnyt, hyvin sekin luonnistui. Mari Turusen kyvyt farssinäyttelijänä on pistetty merkille jo aikoja sitten.

(c) Peero Lakanen

 Viltin alla touhuamiset tulivat niin totaalisesti puun takaa, ja se jos mikä nauratti. Samoin huvitti se kaaosmainen meininki, jolla miehet sukukuvioitaan ja stttrytsinviljelyitään selostivat. Välillä olin pihalla kuin lumiukko siitä, että kuka nyt onkaan kenen veli ja mikä salkku seikkailee missäkin, mutta eipä haittaa. Pääasia, että oli hauskaa ja viihtyisää.

 Varsin toimiva kokonaisuus siis, ja extrakiitokset jälleen kerran siitä, että raikasta ihanaa kylmää vettä oli riittävästi myynnissä.

 Riemurahat saa vahvat neljä tähteä ****.

(näin esityksen vapaalipulla)