Lainahöyhenissä / Jyväskylän Kaupunginteatteri

Lainahöyhenissä / Jyväskylän Kaupunginteatteri, Suuri näyttämö

Ensi-ilta 6.9. 2014, kesto noin 2h 40min (väliaikoineen)

Musiikki ja laulujen sanat Jerry Herman

Teksti Harvey Fierstein

Ohjaus Timo Rissanen

Rooleissa : Joni Leponiemi, Jouni Innilä, Henri Halkola, Miikka Tuominen, Saara Jokiaho, Hanna Liinoja, Tarja Matilainen, Jukka-Pekka Mikkonen, Taina Reponen, Ville Kiljunen, Sami Hult, Santra Juoperi, Elsa Kalervo, Lauri Kalpio, Roosa Karhunen, Iida Kinnunen, Pietari Pentikäinen, Heini Rasanen, Kalle Seppänen ja Joonas Vesalainen

 Lainahöyhenissä-musikaalissa (alkuperäiseltä nimeltään La Cage aux Folles) näemme jo parikymmentä vuotta kimpassa olleen miesparin, joista toinen (Georges, roolissa Jouni Innilä) pyörittää kyseenalaista mainetta kantavaa yökerhoa ja toinen (Albin, roolissa Joni Leponiemi) loistaa ravintolan säkenöivimpänä tähtenä Zazana. Georgesin poika Jean-Michel (Miikka Tuominen) ilmoittaa menevänsä naimisiin ihastuttavan Anne Dindonin kanssa (Saara Jokiaho), ja tytön vanhemmat ovat tulossa tsekkaamaan vävykokelaan taustat. Tuleva appiukko sattuu vielä olemaan arvostettu poliitikko, joka liputtaa perinteisten perhearvojen puolesta, joten katastrofin ainekset ovat ilmassa. Olisihan se suuri järkytys, jos paljastuisi, että poika on varttunut ja kasvatettu perheessä, joista toinen tykkää pukeutua naiseksi ja toinen on "tavallinen himpula".

Georges ja Albin / (c) Jiri Halttunen

 Luulenpa, että vielä muutama vuosi sitten tämä musikaali olisi nostattanut aikamoisen kohun. Vaikkakin sen kantaesitys on ollut Ameriikan mailla jo vuonna 1983, ei meillä Suomessa olla vastaavaan kovin usein törmätty, vaikka taidokkaita drag-artistejakin maastamme löytyy. Saattaapa joku näytöstä edes katsomatta tästäkin mielensä pahoittaa, tai jos on ikään kuin vahingossa eksynyt katsomoon tietämättä yhtään mitä tuleman pitää. "Mitäs läksit, niin!" Onhan se nyt hirvittävää ja moraalitonta nähdä mies meikkaamassa ja miespari luomassa helliä katseita toistensa suuntaan, kulkemassa käsi kädessä onnellisena. Vai onko sittenkään? Me kaikki emme (luojan kiitos) ole samasta muotista ja jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on ja tulla hyväksytyksi sitä kautta. Meillä jokaisella on oikeus onnellisuuteen, oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mieleen tulee taas väkisinkin Itävallan upea viisuvoittaja Conchita Wurst, joka hurmasi kansaa rajoja rikkoen.

 Olen tässä viime aikoina huomannut, että on ihmisiä, jotka ovat henkeen ja vereen musikaalifaneja ja sitten on ihmisiä, jotka saavat enemmän irti kunnon draamasta. Itse taidan kuulua jälkimmäiseen porukkaan. Tässäkin musiikkipuoli oli mukavan soljuvaa ja kepeän perinteistä ja tanssit/tanssijat näyttäviä ja värikkäitä (iso kiitos pukusuunnittelusta vastanneelle Tuovi Räisäselle), jostain syystä en kuitenkaan hirmuisesti niille syttynyt. Fakta on kuitenkin se, että tämä on Joni Leponiemen show ihan täysin! Hänen Zazansa ei ole mikään friikki, vaan hyvin herkkä ja tunteellinen Ihminen. Erittäin uskottava roolityö jälleen, ja vieläpä kadehdittavan kaunis nainen kaiken muun lisäksi. Hän suorastaan hehkuu, jumalainen Zaza! Erityisen paljon pidin myös hurmaavasta Saara Jokiahosta, joka liihotteli punaiset hiukset valtoimenaan pitkin estradia ja valaisi hymyllään pimeimmänkin päivän. Satusilvomainen rotunainen Jaqueline (Tarja Matilainen) teki myös vaikutuksen minuun.

Zaza rulettaa! (c) Jiri Halttunen

 Muutamille voi tulla yllätyksenä se, että tanssijoista puolet on miehiä. Mitä sääriä! Varsinainen Setä Pitkäsääri oli hovimestari-sisäkkö Jacob (Henri Halkola), jonka yksi asukokonaisuus toi mieleeni Dame Ednan, ja Tina Turnerina hän oli melkoinen amatsoni...

 Kokonaisuudelle en ihan täysin syttynyt, mutta esityksen päätyttyä ulkona kummasti laulatti ja tanssitti ja päässäni soi "Siis tartu tuokioon ja elä, rakasta kuin päihtynyt!"

 "On onni juuri tässä nyt!"

 Lainahöyhenissä saa kolme tähteä ***, Joni Leponiemelle täydet viisi *****.

(näin esityksen pressilipulla)

(c) Jiri Halttunen