Suomenkielinen kantaesitys 6.2. 2015, kesto noin 2h 30min väliaikoineen
Suomennos ja ohjaus Anna Veijalainen
Rooleissa : Katja Joutsijoki, Sesa Lehto, Nelly Hristova ja Eetu Alppi/Miku Yli-Tepsa
Irlantilaisen Nancy Harrisin kirjoittama "Tyttö tulossa" (Our New Girl) on niittänyt mainetta niin Lontoossa kuin New Yorkissakin. Yleisö marssii katsomoon halki varastomaisen tilan, joka on täynnä pahvilaatikoita. Lavasteissa katse kiinnittyy taas erinäisiin pahvilaatikkokasoihin ja hämmentävän siistiin keittiön työtasoon. Veitset kiiltelevät puhtauttaan seinätelineessä. Pahaenteisen musiikin saattelemana nuori poika (ilmeisesti Eetu Alppi) astelee koulupuvussa keittiön pöydän ääreen ja tekee jotain odottamatonta. Vai tekeekö? Valot himmenevät juuri ratkaisevalla hetkellä.
Hazel (Katja Joutsijoki) häärää hermostuneena kotona oliiviöljypullojen saartamana ja on viimeisillään raskaana. Lakimiesura on vaihtunut kotiäitiyteen ja pinna on kireällä. Kaiken saa hoitaa yksin, poika Daniel on alkanut käyttäytyä omituisesti ja aviomiehestä ei ole mitään apua, sillä plastiikkakirurgina menestynyt mies (Sesa Lehto) kiitää pitkin maailmaa hyväntekeväisyystehtävissä katastrofialueilla. Kaiken keskelle ilmestyy kuin tyhjästä Annie (Nelly Hristova), avuksi Hazelille. Annie on tullut kaukaa. Hän on kovia kokenut ja haluaa nyt omalla tavallaan auttaa perheitä selviytymään arjen pyörityksessä. Hazel ei naisen tuloa oikein sulata ja vetoaa väärinkäsitykseen. Ehei, aviomies Richard on vain unohtanut ilmoittaa palkanneensa apulaisen...
Hazelilla menee hermot Danielin käytökseen tämän tästä, pojalla on usein kuulemma "se tietty katse". Isäkin saapuu reissuiltaan paikalle ja paree olisi, että olisi pysynyt muualla vaan. Miehestä ei tunnu olevan juuri apua eikä tukea. Millaista meno on sitten, kun uusi vauva syntyy? Molemmilla tuntuu olevan vanhemmuus jotensakin hukassa, ja yksi jos toinenkin asia näyttäytyy väärinkäsityksen muodossa oliiviöljyröykkiöitä myöten. Väripilkku Annie taas vaikuttaa liiankin mukavalta ja "hyvältä ihmiseltä". Tästä ei kyllä hyvä seuraa, ajattelen. Painostava musiikki ja vilkkuvat valot enteilevät pahaa.
 |
| (c) Jaakko Vuorenmaa |
En oikein tiedä...psykologisena trillerinä tätä markkinoidaan. Painostavuus jäi jotenkin puolitiehen eikä Daniel-pojasta kuoriutunut mitään pikkudemonia. Sitä vähän odottelin ja koko hommasta jäi lievä paperinmaku suuhun. Etenkin Richard-isän rooli oli jotenkin epäuskottava, noin ailahtelevaisen tyypin en antaisi kyllä leikellä kasvojani tai ruiskutella botoxia yhtään mihinkään. Katja Joutsijoki Hazelin roolissa ei myöskään aluksi tehnyt vaikutusta minuun, mutta loppua kohti hän kyllä petrasi. Puhtain paperein selvisi Nelly Hristova, ja Eetu Alppi oli pojan roolissa harvinaisen luonteva ja reipas.
Aloin myös vähän liikaa pohtia sitä, miten nyt oli niin vaikeaa päästä niistä oliiviöljyistä eroon ja miksi niistä jauhettiin muutenkin koko ajan. Samoin naapurien jatkuva juhlinta sai paljon huomiota. Naapurikateutta? Punaisena lankana tarinassa kulki mielestäni erinäisten väärinkäsitysten suma, josta aiheutui monenlaista ja se, että miten helposti mennään "sinä sanoit-enpäs sanonut-kuka sanoi-mutta kun se sanoi"-linjalle ja jokainen vuorollaan manipuloi toista puheillaan.
Tyttö tulossa saa kolme tähteä ***.
(näin esityksen pressilipulla)
No voi harmi ettei natsannut sulle niin paljon. Minä jotenkin enskassa vaikutuin siitä vaivaannuttavan ahdistavasta fiiliksestä, loppu tosin vähän yllätti kun ajattelin että tapahtuisi jotain vielä jännempää.
VastaaPoistaMulle ei tullut sillai ahdistava fiilis ollenkaan, ja olinkin siihen vähän pettynyt kun sitä fiilistä ei tullut. Positiivista oli se, että esitys loppui 21.20 ja ehdin kuin ehdinkin siihen seuraavaan bussiin. :)
Poista