Laulaja Olavi Virta / Kerava-sali

Laulaja Olavi Virta / Keuda-talon Kerava-sali (tuotanto MagnumLive)

Ensi-ilta 2.8. 2014 Helsinki Pavi Estradilla, kesto noin 2h (väliaikoineen)

Käsikirjoitus ja ohjaus Susanna Haavisto

Lavalla : Amadeus Lundberg, Hannu Lehtonen, Susanna Haavisto ja Juha Tikan orkesteri

 Saavuimme seuralaiseni (äiti) kanssa Keravalle tyypilliseen tapaan hyvissä ajoin, tosin tällä kertaa tuntui hölmöltä olla paikalla yli 1,5h ennen esityksen alkua, varsinkin kun asemalta itse tapahtumapaikalle kävelee muutaman minuutin. Noh, parempi ajoissa kuin myöhässä. Tulipahan tutustuttua Keravan kirjastoon ja Valintatalossakin piipahdimme. Keuda-talolla kahvittelun lomassa tuli surffattua kännykällä netissä ja selvitettyä, kuka olikaan Volmari Iso-Hollo ja mitä ihmettä tarkoittaa Keuda. Aika vierähti nopeasti ja pian joka paikka oli väkeä täynnä, sillä esitys oli loppuunmyyty. Melkoinen pulina kävi aulassa.

 Eipä tarvinnut paljoa vilkuilla ympärilleen kun tajusi olevansa sieltä nuoremmasta päästä yleisöä. Mikäpä siinä, jännä ajatella että katsojien joukossa oli varmasti ihmisiä, jotka ovat nähneet The Olavi Virran livenä ja soittaneet savikiekoilta ikivihreitä levytyksiä. Äitinikin kertoi olleensa Tuuloksen Kapakanmäellä Virran laulajanuran loppuvaiheilla, mies oli nojannut tukevassa etukumarassa kävelykeppiinsä ja äiti muisteli, ettei ollut ihan varma tuliko laulu levyltä vaiko ei... Komeaa kuultavaa oli ollut joka tapauksessa.

 Itse esitys lähtee käyntiin radiokuulutuksella Olavi Virran kuolemasta, heinäkuussa 1972. Olin muuten tuolloin liki 2-vuotias. Molemmat "Olavit" ja Susanna Haavisto astelevat aplodien saattelemana lavalle. Jotain jännää päässäni tapahtuu jälleen, sillä ensimmäisen kappaleen ensitahdeista liitelen takaisin aikaan, vuosikymmeniä ennen syntymääni. Musiikilla on ihmeellinen vaikutus, koska sama nostalgia valtaa meidät vaikka välissä on parinkin sukupolven välinen kuilu, jota kovaa vauhtia kurotaan umpeen. Taustalle heijastetut mainospätkät ja filmit vahvistivat ajankuvaa vielä entisestään.

 Mikään teatteriesityshän tämä ei ole (enkä sellaista odottanutkaan), pikemminkin musiikillinen matka laulaja Olavi Virran uran alkutaipaleista ja käännekohdista notkahduksineen kaikkineen. Susanna Haavisto toimi kertojan roolissa (ja lauloikin toki muutaman kappaleen), itselleni tuli ainakin paaaaaljon uutta tietoa varsinkin siitä, miten Virran ura lähti oikeastaan käyntiin. Väliajalla ja esityksen päätyttyä yleisön kommenteista päätellen muutamakin pointti tuli ihan puun takaa.

 Pääosassa on musiikki, totisesti. Juha Tikan orkesteri oli suorastaan loistava (äitikin kuiskasi, että rumpali (Vesa Aaltonen) on maailman paras) ja arvoisensa tulkitsijat Hannu Lehtonen ja Amadeus Lundberg. Kumpaakaan en ollut nähnyt enkä varsinkaan kuullut aiemmin livenä, joten elämys oli melkoinen. Pienet tanssikuviotkin herroilta sujuivat moitteettomasti, lisäksi Hannu Lehtonen väläytteli taitojaan saksofoninsoitossa ja Amadeus vihelteli mallikkaasti. Paljon kuultiin kappaleita, jotka itselleni olivat täysin tuntemattomia.

 "Sokeripala", "Eeva", "Poika varjoisalta kujalta", "Punatukkaiselle tytölleni"... siinä muutamia klassikoita, joita kuultiin. Itse odotin eniten kuulevani "Hopeisen kuun" ja kun sen alkutahdit sieltä sitten eetteriin pamahtivat, tuntui siltä että sydämeni ja pääni räjähtää ihan justiinsa siitä onnentunteesta. Huh huh! Äidin kanssa katsoimme toisiamme pikaisesti silmiin, kyynel kimmelsi molempien silmänurkassa, painoimme päämme yhteen ja fiilistelimme oikein kunnolla. Hopeinen kuu on ehkä maailmanhistorian kovin biisi IKINÄ! Ehkä.

Hannu, Susanna ja Amadeus / kuva MagnumLiven sivulta

Olavi Virran syntymästä tuli helmikuussa kuluneeksi 100 vuotta. Hänet kyllä muistetaan pitkään, se on selvä, kiitos tanssilavakulttuurin joka vielä on voimissaan. Ja sitten nämä upeat miehet ja naiset, joille on annettu laulun lahja. Äitini sanoi jossain vaiheessa, että "tekee mieli tanssimaan". Niin minunkin teki, vaikken osaa pätkääkään tanssia. Silti silloin tällöin on tullut käytyä vaikkapa Riutanharjulla ihmettelemässä meininkiä. Eihän Suomen kesä ole mitään ilman parketilla pyörähteleviä pareja, heilahtelevia helmoja, vähän räjähtäneitä grillimakkaroita, sinappia kauluspaidan rinnuksilla ja lavalla Reijo Taipale. Sitä kaikkea sopii ihmetellä ja osallistua, vaikkei osaisi itse yhtään tanssikuviota.

 Narikassa meni sen verran kauan, että herrat laulajatkin ehtivät kansan jututettavaksi ala-aulaan. Kiitimme molempia herroja oikein kädestä pitäen ja häkellyin niin Amadeuksen käsittämättömästä karismasta, jotta menin kehumaan "Täysikuun" olleen illan kruunu. Tajusin samantein, että eihän sitä kappaletta edes kuultu. Ehdin kuitenkin paikkaamaan virheeni, menköön pasmojensekoittumisen piikkiin tämä moka.

 Asemalla junaa ootellessa äiti valssasi yksistään pitkin asemalaituria ja lauloi antaumuksella Nuoruusmuistoja. Tehtävä suoritettu! (huom. tässäkin kohtaa sekoilin kappaleiden nimissä, sillä äiti lauloi tietysti Kultainen nuoruus-kappaletta!)

 Nähdäänkö muuten 50 vuoden kuluttua esitys Laulaja Jari Sillanpäästä...?

 Laulaja Olavi Virta tarjosi täyslaidallisen musiikin tenhoa, joten täydet pinnat *****.

 Produktion omat sivut ja lisää esityspäiviä löydät tämän linkin alta.

(kiitos MagnumLivelle lipuista!)