Ihanat naisemme / Helsingin Kaupunginteatteri

Ihanat naisemme / Helsingin Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämö

Suomenkielinen kantaesitys 5.3. 2015, kesto noin 1h 30min (ei väliaikaa)

Käsikirjoitus Éric Assous

Suomennos Timo Torikka

Ohjaus Kari Heiskanen

Rooleissa : Pertti Sveholm, Timo Torikka ja Kari Heiskanen

 On päivänselvää, että jos lavalla heiluu kolmikko Sveholm-Torikka-Heiskanen, ei esitystä voi yksinkertaisesti jättää "menen ehkä jossain vaiheessa katsomaan"-osastolle. Leffapuolella kolmikko on nähty useampaankin otteeseen, ja nyt tämänkaltaista herkkua on luvassa livenä ja vieläpä Pengerkadun näyttämöllä, joka oli aiemmin Ryhmäteatterin lippulaiva.

 "Ihanat naisemme" on varsin tuore näytelmä, sillä sen kantaesitys oli Pariisissa syksyllä 2013. Herroilla Max (Kari Heiskanen), Paul (Pertti Sveholm) ja Simon (Timo Torikka) on tapana kokoontua Maxin luokse peli-iltaan. Max ja Paul ovat jo paikalla, mutta tapojensa vastaisesti Simon on myöhässä ja kun hän saapuu lopulta paikalle, on helvetti irti. Mies on mennyt tekemään jotain peruuttamatonta ja siitä se sopankeitto vasta alkaakin. Ovatko Paul ja Max valmiita tuosta noin valehtelemaan ystävänsä puolesta ja mitä kaikkea muuta illan aikana tuleekaan ilmi...?

Tästä se lähtee! (c) Tapio Vanhatalo

 Alunperin luulin meneväni katsomaan näytelmää, jossa kokeneet miehet antavat palaa naisten suhteen ja luvassa olisi viiltävää analyysiä meistä naisista. Toisin kuitenkin kävi. Toki siellä naisväki monessakin mielessä puheissa vilahteli, mutta kyllä tämä näytelmä kertoo pikemminkin miesten mielenliikkeistä ja miesten välisestä ystävyydestä. Puhetta piisaa ja jossain vaiheessa huomaan olevani hitusen tylsistynyt. Nyt äkkiä jotain toimintaa! (Siihen asti toiminnallinen puoli oli lähinnä jatkuvaa juomienkaatelua, lasien tiskaamista, tuolien siirtelyä paikasta toiseen ja Maxin neuroottista tyyliä siivoilla paikkoja jatkuvasti. Tunnistin itseni siitä kyllä, koska samaa harrastan itsekin ja ihan huomaamattanikin.) Käännekohta tapahtui siinä vaiheessa, kun Paulilla menee ns. kuppi nurin Maxin suhteen ja mies saa kunnon raivokohtauksen. Yleisökin tuntuu heräävän ja valpastuvan ihan silmissä.

 Torikan Simon on suurehkon osan näytelmästä makuuhuoneen puolella huilaamassa tai pötköllään sohvalla, joten Heiskanen ja Sveholm hoitelevat kakusta isoimmat palat. Miten herkullista sanailua ja keskinäistä kemiaa herroilla onkaan! Näytelmä voisi siis hyvin kulkea myös alaotsikolla Ihanat miehemme, sillä sellaisia totisesti lavalla häilää kolme kappaletta. Heiskanen yllättää vetäisemällä pätkän ranskankielistä räppiä, Sveholmista taas tuli mieleeni NYPD Bluen kulttihahmo Andy Sipowitz ja sellainen vertaus on todella kunniaksi.

Montakohan kupillista juotiin? (c) Tapio Vanhatalo

 Pokkakin taisi mennä yhdessä kohtauksessa ja tuli muuten nähtyä sellainen esitys, jossa yhdellä oli solisluu murtunut ja hän olikin lavalla toinen käsi tiukasti paketoituna. Se ei liiemmin menoa haitannut, toki pieniä liikepuolen muutoksia se väistämättä aiheutti. Kokonaisuutta paketointi ei kuitenkaan häirinnyt lainkaan.

 Vauhdikas, opettavainenkin, sujuvasti suomeksi kääntynyt teksti ja karismaa koko näyttämön täydeltä! Plussaa vielä käsiohjelman kannessa ja loppupuolella olevista valokuvista harjoitusmatkasta Pariisiin.

 Ihanat naisemme saa vahvat neljä tähteä ****.

(näin esityksen pressilipulla)