Tankki täyteen / Tampereen Komediateatteri

Tankki täyteen / Tampereen Komediateatteri

Ensi-ilta 6.6. 2015, kesto noin 2h 5min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Neil Hardwick ja Jussi Tuominen

Dramatisointi Outi Keskevaari

Ohjaus Panu Raipia

Rooleissa : Ilmari Saarelainen, Tuire Salenius, Aimo Räsänen, Petra Karjalainen, Risto Korhonen, Jyrki Mänttäri, Heidi Kiviharju, Aku Sajakorpi, Katri Liukkala, Piritta Pääkkö, Idalilja Raipia ja Iita Ojala

 Komediateatterin katetussa katsomossa on muutamana aiempana kesänä tullut istuttua melkoisessa pätsissä ja nestehukan partaalla, tällä kertaa ei kuumuus haitannut. Lämpimästä vaatetuksesta huolimatta palelin ja osasyy taisi olla siinä, että kotona mittasin 38 astetta kuumetta. Hups.

 Tankki täyteen kuuluu niihin tv-sarjojen klassikoihin, joita on katsottu sen sata kertaa ja repliikit ja 'kliimaksit' osataan tasan tarkkaan ulkoa. Jokainen katsomiskerta on kuitenkin jaksanut naurattaa tuttuudestaan huolimatta, samalla tavoin kuin 'Illallinen yhdelle' pitää joka vuosi katsoa ja aina se tulee yhtä suurena yllätyksenä, kun kanankoivet lentävät tarjottimelta hevon kuuseen. Vähän samaa viehätystä tässäkin siis täytyy olla, sillä nähtävähän tämäkin oli vaikka tiesin, että mitään suuria ylläreitä ei varmaankaan ole luvassa. Aiemmin olen nähnyt pari kesäteatteriversiota tästä, joten ensimmäistä kertaa ei oltu ns. 'rovastia kyydissä'. Pari asiaa kuitenkin erottaa nimenomaan tämän Tampereen version kaikista aiemmista... Tiettävästi muuten katsomossa oli ainakin yksi ihminen, joka ei tiennyt yhtään mistä on kyse ja joka ei ollut koskaan katsonut yhtäkään Tankki täyteen-jaksoa! Mielenkiintoista! Ja koska kyseessä on nuori bloggarikollegani, onkin taatusti kiintoisaa lukea hänen mietteistään. Linkitän tekstin myöhemmin tähän. (linkki siis ohessa)

 Itse sarjahan alkaa kohtauksella, jossa tarjotaan dieettipihviä ja kukaan ei puhu pitkään aikaan mitään. Teatteriversionkin pitää lähteä käyntiin samalla kaavalla, sehän on selvä. Toisin kuitenkin kävi. Vilénin huoltamon takaovesta astuvat yleisön eteen Tuire Salenius ja Ilmari Saarelainen, alkuperäisenkin sarjan kahvila-apulainen Ulla ja aikamiespoika Juhana. Ajattelin ihan ensin, että aikamoista yleisön kosiskelua heti alkuunsa. Siinä kun he sitten seisoivat kaiken kansan edessä, tuli yllättäen hirmuisen lämpöinen hyvä olo, kuin olisi tavannut vanhan tuttunsa piiiitkästä aikaa tai kotiinsa palannut reissuiltaan. Jostain syystä jopa vähän itkettikin. Teki mieli nousta heti aplodeeraamaan seisaaltaan. Juhana esittelee äitinsä Emmin (Petra Karjalainen) ja isänsä Sulon (Aimo Räsänen) ja yleisö ostaa heti tämän ajatuksen ja lähtee leikkiin mukaan. Teatterissa kun on ihan kaikki mahdollista.

Vissyä virkavallalle (c) Peero Lakanen

 Ja niitä ketsuppeja ruuttaillaan ja diettipihviä tarjoillaan sitten heti seuraavaksi. Konstaapeli Reinikainen (Risto Korhonen) kurvaa polkupyörällään paikalle, nojaa takapuoli pitkällä kahvilan tiskiin ja ilmoittaa "Paas Ulla antaen pullo vissyä virkavallalle!" Tätä samaa on luvassa niin maan perusteellisesti ja moneen kertaan parituntisen aikana, mutta niin sen vaan kuuluu mennä. Korhonen on toki ulkoiselta habitukseltaan täysin erilainen kuin The Reinikainen, mutta kummasti se tämäkin toimii. Erilaisesta olemuksesta revitään sopivasti huumoriakin, kuten esimerkiksi kohtauksessa, jossa Reinikainen pitää nuorille hunsvoteille puhuttelua 'heitä isompana' ja katselee kuitenkin itse silmiin alhaaltapäin.

 Sulo Vilén keksi kyllä downshiftaamisen ennen kuin koko termiä on edes keksitty! Hitaasti hyvä tulee jos on tullakseen ja minkään asian kanssa ei pidetä kiirettä, paitsi nopea ostamaan miekkonen kyllä on, etenkin jos halvalla saa. Halvalla saa vaikka radion, joka on muuten hyvä mutta ei toimi. Aimo Räsänen on aikas mainio Sulo, ilmeet etenkin. Kovasti nauratti kohtaus, jossa Sulo herää lattialta ja ponkaisee pystyyn jukeboxin soittaessa ykskaks Tsingis Khania.

 Tietysti paikalle saapuu myös rovasti (Jyrki Mänttäri) rakkaan vanhuksensa eli mopedin kanssa. "Rukoilkaamme!" Mänttäri urakoi monessa muussakin roolissa, joista etenkin nuori Kari Pallas oli melkoinen vempula ja kekkeruusi.

 Ulla viljelee sarkastisia kommenttejaan samaan tapaan kuin ennenkin (ihastuin muuten Ullan ruskeaan jakkuun) ja Emmi Vilén, heittomerkillä, luulee olevansa fiinimpi kuin mitä onkaan, mutta kyllä sydämeni vei jälleen kerran Juhana Vilén, tuo kaikkien ujojen aikamiespoikien kantaäiti. Ensimmäiset jaksot tehtiin 37v sitten, mutta eipä paljoa tunnu missään, Ilmari Saarelainen kaivaa sen poikamaisen charmin ja hämmennyksen luultavimmin jostain selkäytimestään. Ihana hahmo, joka on yksi kaikkienaikojen tv-suosikeistani. Nyt nauratti yskänkohtauksen partaalle se, miten Juhana jäi vessaan jumiin (Vedä! Mää vedin jo!) ja tietenkin legendaarisista legendaarisin eli aluksi Reinikaisen suvereenisti esittämä nudistirantavitsi, jonka Juhana sitten kertoo omalla tavallaan potentiaaliselle hinausautoasiakkaalle eli fiinille maaherran tyttärelle (Heidi Kiviharju). Aivan mahtavaa nähdä se livenä! (Yritäs muuten itse kertoa se samalla tyylillä, ei ihan helppoa nimittäin...)

Nudistileirivitsiä pukkaa (c) Peero Lakanen

 Joskus olen miettinyt, että missä on Tankki täyteen-sarjan suosion salaisuus ja miksi ajan hammas ei ole siihen purrut. Tapahtumat etenevät varsin verkkaisesti, välillä ei puhuta mitään, isäntä kulkee kulahtaneessa pipossa, kaikki mahdollinen menee pieleen jollakin tavalla. Kyllä siinä jotain perin suomalaista on, roolihenkilöissä etenkin. Ja meille 70-luvulla syntyneille se tarjoaa aimo annoksen nostalgiaa. Eilen kotimatkalla tuli mieleen automatkat serkkujen luo Seinäjoelle, jossain siinä reissun varrella oli pieni huoltamo, jota sanottiin aina Vilénin huoltamoksi ja en ole varma, että mahtoiko se olla sama paikka, jossa ulkokuvaukset tehtiin. Ja sitten oli joku toinen helppopääsyisempi huoltamo, jossa aina poikettiin kahvilla ja limulla. Pöydissä muovituolit, pöydillä vahakangasta ja rasia, jossa sinappia, ketsuppia, HP-kastiketta, suolat ja pippurit. Hyvällä tuurilla sain markan, jolla soittaa jukeboxista parit Finnhitsit.

 Sarja tarjoaa myös osuvia lentäviä ja vähemmänlentäviä lauseita. Minä olen useinkin tervehtinyt tuttuja sanomalla "Stsau!" tai esitellyt itseni tyyliin "mun nimi on ... mutta sä voit sanoa mua Osmoksi". Ja monihan edelleen ostaa yhtä jos toistakin tarpeellista ja tarpeetonta, kun halvalla sai.

 Ensi-illan kumarruksiin lavalle astelivat myös Neil Hardwick ja Jussi Tuominen, joiden kynästä koko homma sai aikanaan alkunsa. Siinä vaiheessa viimeistään takapuolet nousivat penkeistä ylös, ja syystäkin.

 Tankki täyteen on kyllä varmasti tämän kesän hitti, sanon minä! Vihreitä pipojakin on myynnissä siellä 10 € hintaan, meissä kaikissa kun asuu pieni sulovilén - ja osassa isompikin.

 "Ota Tähti - jano lähti!" juliste osui silmiini myös.

(näin esityksen pressilipulla)

ps. kuka muistaa, mihin legendaariseen lausahdukseen koko sarja päättyy?

Lähteekö se mopedi käyntiin ? (c) Peero Lakanen