Sivut

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Haastattelussa Arvo Jean-Michael Saarinen

 Arvo Jean-Michael Saarisen tapasin Paviljonki Pietarin Pihassa Hämeenlinnassa toukokuun lopussa 2015.

Vuonna 1990 syntynyt Arvo Jean-Michael on horoskoopiltaan vaaka. ”Mä oon syntynyt Tampereella ja oon kuudennen sukupolven tamperelainen, asun siellä tälläkin hetkellä. Lapsena asuin hetken Hyvinkäällä ja lisäksi oon asunut kuusi vuotta Porissa. Pidän itseäni tamperelais-porilaisena, jos näin voi sanoa.”

Mitä harrastat? ”Kaikki harrastukseni oikeastaan liittyy tavalla tai toisella teatteriin; musiikki, laulu, liikunta, tanssi, trikkaus... Teatterimiekkailu mua kiinnostaisi enemmänkin. Mikä olisi sitten sellaista, joka ei liittyisi teatteriin... Videopelejä mä harrastin joskus paljonkin, mutta enää sille ei ole aikaa.”

Osaatko soittaa jotain soitinta? ”Kitaraa mä osaan soittaa ja säestän paljon itseäni. Pienenä mä soitin viulua, enää en soita. Harmi! Jos olisi rahaa, aloittaisin viulunsoitonopiskelut uudelleen. Lisäksi tapailen vähän pianoa ja rytmimunaa soitan myös. Ja ihmistrumpettia! (*näyttää mallia*) Tätä on tullut soitettua impromusakeikoilla aika useinkin.”

Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi ammatillisessa mielessä? ”Näyttelijänä sanoisin, että monipuolisuus. Ilman partaa mä näytän 14-vuotiaalta ja parran kanssa Wolverinelta. Sit mulla on laaja ääni, eli tosi matalalta tosi korkealle. Oon näytellyt monta kertaa naista ja vähän drag queen-henkistäkin meininkiä. Lisäksi mulla on avoin mieli ja tahto ymmärtää kaikkea, asenteeni on aina oppimisen suuntaan ja ikinä en luovuta. Erikoistaitoja ihmistrumpetin lisäksi? Hmmm. Varmaankin impromusiikki. Jos joku sanoo, että nyt laulat bluesia, niin mähän laulan bluesia ja vaikka mitä. Ai niin, ja sit mä osaan imitoida hyvin Klonkkua!” Arvo Jean-Michael intoilee.

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Mä haluaisin oppia koodaamaan pelejä ja vastaavia! Muuten oon sitä mieltä, että kaikki on tarvittaessa opittavissa ja monenlaista on tässä vuosien varrella vastaan tullutkin. Aikaa se on välillä vienyt, pitää vain päättää oppia. Oon oppinut myös kärsivällisyyttä, eli vaihe kerrallaan edetään.”

Mikä on ollut isoin haaste, joka on tullut vastaan? ”Viime vuonna meidän piti koulussa (Suomen Teatteriopistossa) Petra Karjalaisen laulutunnilla valita itselleen todella vaikea, haastava kappale laulettavaksi ja mä valitsin Jesus Christ Superstarista 'Gethsemane'- biisin. Jossain vaiheessa mietin, että tulikohan nyt nostettua rima hiukan liian korkealle, mutta kun sitten vedin sen konsertissa ja kaikki onnistui nappiin, en ole koskaan tuntenut sellaista tunnekuohua mitä silloin laulaessanikin koin. Se oli todiste siitä, että kunhan vaan riittävästi tekee töitä, löytyy oikea tie. Peter Panin rooli 'Jonkun on oltava Pan'-näytelmässä oli myös iso haaste, sillä produktion aikana piti sietää omaa keskeneräisyyttään ja monenlaisia tuotannollisia haasteita ja sen mukanaantuomaa stressiä, mutta onnistuessaan sekin oli niin hieno juttu, että! Se on ollut kyllä yksi opettavaisimmista kokemuksistani.”

Löytyykö suvustasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Äitini oli klassinen laulaja ja hän oli mukana yhdessä kesäteatteriproggiksessa silloin kun asuimme Hyvinkäällä. Itse löysin teatterin vähän vahingossa. Myöhemmin oon saanut kuulla, että isoäitini isän isä on ollut mukana Tampereen Teatterin hallituksessa ja isäni veli on tehnyt teatteritekniikkaa ja hänen vaimonsa on joskus ohjannut.”

Milloin sinä olet kiinnostunut teatterista ja mikä/kuka sai sen aikaan? ”Ystäväni Elli, joka on huikea laulaja, sai mut aikoinaan suuntautumaan enemmän laulun suuntaan. Olin ollut yhtenä kesänä Ryttylässä taidekesäleirillä ja siellä teatterikurssilla josta mietin, että mitähän se tämä nyt sitten on. Taisin samana vuonna muuttaa Poriin ja menin opiskelemaan ammattikouluun lähihoitajaksi. Koulussa päädyin koulun hallituksen puheenjohtajaksi ja sieltä nuorisovaltuustoon, ja siellä ykskaks tuli vaan mieleen, että teatteri voisi olla kiva harrastus. Ja mä vaan menin sitten Porin Teatterinuorten toimintaan mukaan vuonna 2008. Se tuntui vähän jopa kohtalolta. Oli hieno tunne kun tajusi, etten ole koskaan tehnyt mitään, joka tuntuisi heti näin omalta jutulta. Mä päädyin Teatterinuorissa tekniikkapuolelle valo-ja ääniryhmään mukaan auttelemaan ja suunnittelin yhdet valotkin kerran. Reetta Vehkalahti veti ohjaustyöryhmää ja mä innostuin ohjaamisestakin. Porin Teatterin näyttelijä Peter-Sebastian Lehtonen piti meille fyysisen teatterin kurssin ja siihen mä rakastuin ihan täysin. Porin Teatterin näyttelijät suosittelivat mulle Suomen Teatteriopistoa ja menin sinne opiskelemaan peruslinjalle ensin 2013-2014 ja siitä päädyin vielä musiikkiteatterilinjalle jatkamaan.”

”Oon mä TeaKiinkin hakenut kolme kertaa, ekalla kerralla pääsin kolmosvaiheeseen ja pari muuta kertaa ei mennyt niin hyvin. Nätyyn oon hakenut kerran. Jännä juttu, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä että kauheasti tarvitsisin koulua. On löytynyt tietynlainen luottamus omaan tekemiseen, oon löytänyt hyviä tyyppejä ympärilleni ja kontakteja. Ei tässä kannata vaan odotella!”

"Arvon mekin ansaitsemme..." (c) Teatterikärpänen

Mitä tekisit, jos et olisi tällä alalla? ”Mä halusin pitkään nuoriso-ohjaajaksi, olin isosena pitkään ja se oli tosi kivaa hommaa. Teatterin tultua kuvioihin mukaan mä kuitenkin tajusin, että haluaisin tehdä taiteen kautta nuorten parissa hommia. Ei mulla oikein ole muita vaihtoehtoja”, pohtii Arvo Jean-Michael.

Miksi juuri teatteri tuntuu omalta alalta? ”Toi on kyllä tosi hyvä kysymys. Montakin kertaa on tullut mieleen se, että teatteri vaan on mulle 'se juttu'. Aluksi se oli 'vain' kivaa ja olin innostunut teatterista ja kun pääsin tekemään fyysistä teatteria, mä tajusin että teatterilla on paljon syvempikin merkitys. Halusin yhdistää mukaan fyysisyyden ja musiikin, ja mitä enemmän mä luen teatterista, sitä enemmän oon päässyt osaksi omaa itseäni – ja sitä enemmän pystyn jakamaan muille. Teatteri on mulle väline jakaa mun sielunmaailmaani ja sitä kautta kertoa kuka mä oon.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet saanut vuosien varrella? ”Mulla on parikin. Ensinnäkin mä kyseenalaistan omat arvoni tämän tästä. Rakasta itseäsi, jotta voit rakastaa muita. Esimerkiksi improssa tärkeää on rakastaa vastanäyttelijäänsä, sillä se on ainoa oikea kontakti ja silloin ei voi epäonnistua. Ja keskeneräisyyden sietäminen! Pitkään on ollut niin, että on ollut ikään kuin pakko tehdä asioita ja on pakko olla jotain, mutta nyt se on kääntynyt niin, että mä saan tehdä ja olla.”

Kerrohan tähän väliin Teatteri Lahjattomista, jonka perustajajäseniä olet. ”No, se on ollut mun pitkäaikainen haaveeni ja sai alkunsa Jerzy Grotovskin metodista 'köyhä teatteri', josta innostuin kunnolla. Viime vuonna luokkatoverini Pedram Notashin kanssa vitsailtiin, että 'tehdäänpä Peter Panista moderni versio”. Kesän jälkeen olinkin sitten sitä mieltä, että nyt oikeasti aletaan tehdä sitä ja perustetaan oma teatteri. Saatiin hyvä ja hieno porukka kasaan. Ensin meillä oli yksi valmis käsikirjoitus, mutta se ei jotenkin toiminut meille ja niin me kirjoitettiin kuukaudessa sitten ihan oma käsis. Siinä lyhykäisesti Teatteri Lahjattomien tarina – oikeat ihmiset oikeaan aikaan oikeassa paikassa!”

Onko sinulla mahdollisesti omia ns. 'esikuvia', joita erityisesti arvostat tai ihailet? ”Onhan noita ollut, mutta mikään fanittajatyyppi mä en oo koskaan ollut. Sanoittamisen ja musiikin puolelta oon aina pitänyt todella paljon Jarkko Martikaisesta. Ulkomaalaisista näyttelijöistä Gerard Butler on mun ehdoton suosikkini ja Hugh Jackman myös, heidän kauttaan maailmaani astui musikaalit ja tietysti 'Phantom of The Opera' ja 'Les Misérables'. Suomalaisista Tero Harjunniemeä arvostan tosi paljon, häneen tutustuin aikoinaan ollessani Porin Oopperassa avustajana. Ja onhan niitä muitakin esim. tämä ihan alkuperäinen Jean Valjean eli Colm Wilkinson. Porin Teatterin näyttelijä Peter-Sebastian Lehtonen on mulle vähän sellainen 'teatteri-isä', jolta alussa opin todella paljon. Viime aikoina oon lukenut paljon Musashi Miyamoton kirjaa filosofiasta ja miekkailusta, hän oli kuuluisa samurai.”

Kuka olisi sinun 'unelmiesi vastanäyttelijä', jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”No tietysti Gerard Butler tai Hugh Jackman! Oikeastaan kuka tahansa sellainen vastanäyttelijä olisi hienoa kohdata, joka uskaltaisi ja haluaisi kohdata minut lavalla ja katsoisi suoraan silmiin.”

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Hah, voisin olla se nainen ja laulaa Gerard Butlerin kanssa 'Phantom of the Operan' teeman. Se olisi huikeeta! Colm Wilkinsonin kanssa voisin laulaa vaikka mitä. Miten mulla onkin näitä miehiä vaan koko ajan? Hyvän ystäväni Elina Paajasen kanssa voisin vetäistä kaikki mahdolliset Disney-biisit!”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Harrastajateattereista Porin Teatterinuoret ja Teatteri Ulpu (Ulvilassa). Tampereen Ylioppilasteatterissa olen ollut, Porin Teatterissa ja Tampereen Teatterissa avustajana. Tolokku ry:llä tein Dogiduossa yhden lastenteatterimusikaalijutun. Sitten tietysti tämä meidän Teatteri Lahjattomat!”

Mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö tai proggis. ”Tärkeitä on olleet tietysti ne hetket, kun tekee ihan ensimmäistä kertaa jotain, kuten Porin Teatterinuorissa ja Porin Teatterissa. Isoin ja rakkain rooli on tietysti tämä Peter Pan.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Jean Valjean tietysti, siihen rooliin kun joskus pääsisi... ehkä joku teatteri tarttuu siihen parinkymmenen vuoden päästä ja silloin olen ainakin tarpeeksi vanha siihen rooliin! Kouluvuoden aikana on päähäni tullut myös Hamlet, oon tykästynyt siihen tekstiin erityisesti. Ja tää nyt on 'ehkä' vähän kaukaahaettua, mutta Doctor Who olisi hienoa tehdä!” Arvo Jean-Michael hehkuttaa.



Miten sinä määrittelisit sanonnan 'teatterin taika'? ”Mun mielestäni teatterin taika pohjaa rakkauteen. Jos näyttelijä pystyy vastaanottamaan, saamaan ja oppimaan jotain ja katsoja pystyy samaan, siinä on taikaa. Jos katsoja lähtee salista ihan samanlaisena ihmisenä ulos, silloin teatterin taikaa ei ole ollut. Moni tekee teatteria vain teatterin takia. Mulle teatteri on väline, jonka kautta mä pystyn välittämään rakkauden. Teatteri pystyy näyttämään asioita tästä maailmasta, oli ne sitten tosia tai epätosia.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Kauniit asiat (esim. hymy, silmiin katsominen, kaunis puhe, luonto) ja se että ihmiset kohtaavat toisensa ihan arkisissakin tilanteissa.”

Podetko ramppikuumetta? ”Joskus kyllä. Välillä oon huomannut keikkaa ja improkeikkaa tehdessäni, ettei mua jännitä yhtään ja se vähän huolestuttaa, koska tuntuu heti siltä, että onko tämä nyt menettänyt hohtonsa tai koenko tän liian helpoksi kenties. Joskus sitten jännittää ihan sikana ja joudun koko ajan keskittymään täysillä siihen, mitä oon lavalla tekemässä. Se vaihtelee siis hirveesti. Nykyään on ehkä niin, että mä en pode niinkään ramppikuumetta vaan esiintymisjännitystä, ja sitä oon oppinut hyvällä tavalla sietämään. Oon oppinut kääntämään sen hyväksi asiaksi.”

Onko sinulla omia rutiineja/rituaaleja, joita toistat aina ennen esitystä? ”Haluan tehdä rauhassa aina laulu-ja äänenavauksen ja lisäksi teen vähän joogaharjoitteita tai muita keskittymiseen liittyviä juttuja. Venyttelen kehoni, hengittelen rauhassa. Pyrin käymään päässäni koko tekstin läpi pikakelauksella.”

Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Joskus tehtiin sellaista Maailmanloppumusikaalia Porin Teatterinuorissa, esitin henkilöä jonka vaimo oli saamassa pian lapsen. Siinä oli Nooan arkki-systeemit vedetty vähän nykyaikaiseen muotoon, kiinalaiset rakensi arkkia halpatyövoimalla jne. Mun piti sanoa repliikki ”Ja sitten leijonat söi ne puolalaiset” ja kovaan ääneen juoksen paikalle ja huudan ”Ja sitten ne puolalaiset söi ne leijonat!” En muista oliko sitten samassa näytöksessä, mutta mun piti sanoa ”Hytissä on ruokaa ja vettä kahdeksi viikoksi”, tulen paikalle ja sanon ”Vesi! Hytti! Ruokaa!” ja juoksen lavalta pois. Ihan hauskoja hetkiä.”

Kerro joku oikein hyvä muisto. ”Tyttöystäväni kanssa hetki, kun hän sanoi ”Sano mulle yksikin syy, mikset sä suutelis mua” ja en osannut sanoa siihen mitään, ja sitten me suudeltiin.”

Tulevia roolejasi tai muita töitäsi? ”Kesäkuun lopussa tulee ensi-iltaan Lempäälän Nuorisoseuran 'Kolme muskettisoturia' ja olen siinä D´Artagnan. Muuten on syksy vielä ihan auki. Olen hakemassa muutamaan juttuun mukaan, katsotaan miten käy. 'Jonkun on oltava Pan'-näytelmämme kanssa menemme vierailemaan Kaarinaan ja Poriin ainakin.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Rakasta itseäsi, niin voit rakastaa muita.”

Mitä muuta haluaisit mahdollisesti kertoa itsestäsi? ”Mä oon osittain venäjäläinen ja Israelistakin on ehkä vähän sukujuuria. Ja mulla on vino etusormi!”

Osaatko imitoida ketään? ”Yodaa! Ja tykkään puhua brittienglantia ja irkkuenglantia. (*näyttää*) Munamiestä osaan myös imitoida.”

Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla? ”Haluaisin olla Obi-Wan Kenobi, Wolverine tai Raistlin-velho Dragonlance-kirjasarjasta. Tai Final Fantasysta Vincent Valentine! Oon jotenkin ehkä samaistunut näihin.”

Jos saisit viettää päivän naisena, miten viettäisit sen? ”Olen kyllä pukeutunut naiseksi montakin kertaa. Haluaisin tietty koittaa, että miltä uusi keho tuntuu. (*kokeilee ikään kuin uusia rintojaan ja naapuripöydissä vähän ihmetellään...*) Haluaisin käyttää kaikkia aistejani, että miten ne mahdollisesti eroaa. Voisin myös hakea huomiota miehiltä, mutta en kyllä lähtisi pelehtimään. Ja millainen ääni mulla olisi naisena! Naisena mä olisin huoliteltu ja tip-top, mutta sopivan rento myös.”

Jos ihminen vetäytyisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Ottaisin kitaran, pianon ja cajon-rummun sekä jotkut äänityskamppeet. E-kirjoja haluaisin myös lukea. Ruuaksi ottaisin pihviä tai raikasta, hyvää kanasalaattia ja juotavaksi vettä, appelsiinimehua ja punkkua.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Se olisi sellainen puuhun rakennettu hobittiluola, josta tulisi köysi. Jousipyssyn ottaisin sinne ja ammuskelisin kaikki tunkeilijat pois. Kitaran ottaisin, jodlausta kuuluisi puusta vaan. Hyviä ystäviä sinne tietysti myös!”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Haluaisin mennä Japaniin seuraamaan Musashi Miyamoton elämää. Jeesuksen elämää haluaisin seurata myös. Tietyistä hetkistä haluaisin nähdä maailman synnyn ja Jeesuksen ylösnousemuksen.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Soitan isälleni, että tulee hakemaan mua ja tyttöystävääni Sannia täältä keskustasta, ja sitten menemme juomaan lisää kahvia.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Sointu
Mistä sanasta pidät vähiten? - Viha
Mikä sytyttää sinut? - Rakkaus
Mikä sammuttaa intohimosi? - Ahneus
Suosikkikirosanasi? - Voi peruna!
Mitä ääntä rakastat? - Naurua
Mitä ääntä inhoat? - Narisevaa helsinkiläistä
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Amerikan presidentti
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Paskansiivoaja
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Mä oon aina ollut sun kanssas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).