Täpäräteatterin impromusikaali / Lahden Kaupunginteatteri

Täpäräteatterin impromusikaali / Lahden Kaupunginteatterin Eero-näyttämö

8.4. 2016, kesto noin 2h (väliaikoineen)

Lavalla : Elina Ruti, Sipriina Kauranen, Petri Knuuttila, Anni Kajos, Petteri Hautala, Ville Mäkinen ja Miiko Toiviainen

Muusikko : Sami Hult

 Juna Hämeenlinnasta Riihimäelle oli niin täynnä varusmiehiä ja muuta kansaa, ettei ikinä. Tungos ei hellittänyt Riihimäki-Lahti -rataosuudellakaan, väkeä oli pitkin käytäviä ja tunnelma oli ns. kohdillaan, eli ilmeet sen mukaiset. Tämä ei antanut minua lannistaa, sillä jaksoin olla positiivisella mielellä, koskapa luvassa olisi jotain kivaa ja uniikkia, jota ei tämänkoommin tultaisi näkemään. Hyvän mieleni vielä kruunasi Kauppakeskus TRIOssa radiosta soinut uusi versio New Orderin "True Faith"-hitistä sekä Sinuhen kahvilasta ohimennen ostettu makoisa voipulla.

 Teatterillakin oli väkeä kuin pipoa, ja Hämeenlinnasta oli kaksi bussilastillista väkeä menossa katsomaan Myrskyluodon Maijaa. Bongasin muutaman tutun joukosta ja olisittepa nähneet hämmästyneet ilmeet kun kerroin, että olen itse menossa katsomaan jotain, mitä en itsekään oikein tiedä. Väkeä oli ilahduttavan paljon myös Eero-näyttämöllä, joko Täpäräteatterilla on hyvä maine tai sitten sana oli kiirinyt tällä kertaa erityisen hyvin. Luulenpa, että molempia. Minähän se noviisi olin paikalla ja vaikka improa olen aika paljon eri porukoiden toimesta aiemmin nähnyt, tämä olisi minullekin uutta koska loppupuolella nähtäisiin ja kuultaisiin improvisoitu musikaali.

 Täpäräläiset singahtivat paikalle intoa täynnä, samanlainen kutkuttava tunne oli katsomossakin ja mieli teki itsekin hieroa käsiä yhteen, jotta mitähän jännää tästä nyt on tulossa. Aluksi tietysti improttiin pieni laulu, johon yleisö päätti aiheen adjektiivista ja substantiivista. Laulun aiheena oli mikäs muukaan kuin "Kostea virveli" ja laulu kuului kokonaisuudessaan näin "Järvelle siis, virveli käteen ja järvelle!" jota sitten laulettiin ja reviteltiin huolella. Minään yllätyksenä se ei tullut, että tyypit osaavat laulaa ja leikitellä äänellään. Väistämättä tuli mieleeni Studio Julmahuvin "Hetken laulu", jossa improttiin biisinsanoja tuosta noin eri tilanteissa. Sillä erotuksella, että tällä ei ollut pääasiana huvittaa, vaan ällistyttää, ja se onnistui heti ensitehtävästä. Mainiota porukkaa, faniuduin täysin!

 Alkupuolisko koostui lyhyistä pätkistä (niin, onko muuten olemassa pitkiä pätkiä?) ja niissä näimme mm. Raili-käärmeen syntymäpäivät, joissa paikalla oli niin sokeaa eläintentäyttäjää, Railin ärrävikaista kummia, Englannin kuningatarta kuin mustasukkaista exääkin. Railin omistaja/emäntä yritti sitten arvailla, keitä kaikkia on bileisiin saapunut. Mainiota talenttia osoitti myös tehtävä, jossa ensin esitettiin sama kohtaus mandariinikiinaksi, sitten mykkäversiona ja lopuksi suomeksi, aina parittain ja ainostaan ensimmäinen pari tiesi, mistä on kyse. Vähän kuin 'rikkinäinen puhelin', mutta näytelmäversiona. Alkukohtauksessa oli lentokoneen stuertti sekä taikuri, joka ensin taikoi kärryt kadoksiin, sitten hävisi stuertti ja lopulta koko lentokone. Ihmeen lähelle lopputulos meni! Juu, ja nähtiin myös vesirokkoinen Antero rakastajansa kera sekä sisarukset kasvitietellisessä puutarhassa, ja velipoika oli fanaattinen eläinten ystävä. Löytyi niin toukkaa kuin muitakin öttiäisiä, ja päädyttiin vessaan josta löytyi myös eläimiä marsusta lähtien.

Kiuas sihisee... (c) Aurelija Deksnyte 

 Parhaimmillaan improvisaatio on järjettömän hauskaa ja absurdilla tavalla, kun suusta tupsahtavat jutut yllättävät itse tekijätkin. Muut hekottelevat sivummalla valmiina hyppäämään kehään mukaan, mukava vire on päällä koko ajan ja porukan keskinäinen kemia toimii loistavasti. Niin, ja se hauskuushan ei ole se pääasia, vaan se yllätyksellisyys ja luovuus, mitä kaikkea sitä voikaan keksiä annetuista aiheista. Olen myös nähnyt sellaista improa, jossa tekijöillä näyttää olevan hurjan hauskaa keskenään, mutta yleisöön asti se ei oikein ole kiirinyt vaan olen tuntenut niin suurta pitkästymistä ja myös myötähäpeää, ja mieli tekisi näyttää punaista korttia katsomosta tyyliin "Nyt seis tuo!" Perjantaina ei ollut tätä vaaraa, sillä esitys kupli iloisesti eteen päin, ei jäänyt missään vaiheessa junnaamaan ja jokainen loisti vuorollaan. Naurattikin, mutta ennen kaikkea viihdytti kovasti! Minusta teatterissa on mukavaa tulla yllätetyksi totaalisesti.

 Ennen väliaikaa näimme kolme kohtausta, joista yleisö sai tauon aikana äänestään suosikkinsa jatkoon. Sillä kohtauksella alkaisi varsinainen improttu musikaali. Saimme myös tehdä ehdotuksia musikaalin nimeksi, ja nimiehdotuksista eniten inspiroiva tulisi valituksi. Minun piti alunperin kirjoittaa paperille "Jaska toimii hyvin". Jaa miksi tämmöinen? Olen kirjoittanut lapsena 'kirjan', jossa seikkailee nuori Jaska-poika kera lemmikkeineen ja Leena-nimisine ystävineen. Kuvat olen piirtänyt ja kirjoitustaidottomana selostanut tekstit vanhemmilleni. On aika häröä materiaalia siellä. Jotenkin se Jaska vaan on kulkenut mukanani, ja olen tarjonnut sitä milloin missäkin improtilanteessa lapulla käytettäväksi, vaan vielä ei ole natsannut.

 Ei tälläkään kertaa, sillä musikaalin nimeksi valikoitui "Ei se ollut vitsi!" Saunakohtauksella aloitettiin, ja kiuaskin kasvoi melkoiseksi härveliksi myöhemmin. Kyllä sillä kelpaisi löylytellä isommallakin porukalla "kesää, syksyä ja talvia" (ja tämä laulaen). Toisaalla kaksi neitosta aloitteli kesälomanviettoaan teltanpystytyksellä (toisen tytön nimi oli Leena) ja salskea Make avasi oman kiskan. Ensimmäiseksi asiakkaaksi köpötteli varsin symppiksen oloinen vanhus, joka on kuulemma aina ensimmäisenä paikalla siellä missä tapahtuu. Vanhus käytti itsestään kolmatta persoonaa "vanha Jaakko" tyyliin "Vanha Jaakko kyllä tietää, että jos Make otat paidan pois ja alat pestä ikkunoita, kyllä asiakkaita tulee!" Ja tulihan niitä, juuri nämä telttailevat neitokaiset. Toisaalla saunapariskunta kipuili lapsettomuuden kanssa ja mieltä painoi jokin edelliskesänä tapahtunut sattumus. Makella sen sijaan kauppa ja flaksi kävi, ja aina missä tapahtui, siellä myös vanha Jaakko, jolle rakennettiin oma stalkkaustornikin, josta näkisi koko kylän tapahtumat laajalla skaalalla. Bileetkin tornissa pidettiin, kaikki paidatta Jaakon toiveesta tietty. Jossain vaiheessa minulla välähti mielessä, että sain Jaska-musikaalini sittenkin ihan telepatialla! Mukava oli huomata, että pikku-Jaska ei ollut vuosien saatossa kyynistynyt eikä menettänyt uteliaisuuttaan elämää ja sen tuomia pieniä onnenmurusia kohtaan. Herttaista!

 Täähän oli niin mahtavaa, ettei sen olisi suonut loppuvan ollenkaan! Hyvä Täpäräteatteri, saitte uuden fanin! Toivottavasti olen vieläkin vanhempana yhtä skarppi ja tilanteissa mukana kuin vanha Jaakko, ja aina siellä missä tapahtuu. Se kolmiosainen kiuas oli myös varsin houkutteleva.

(c) Petri Knuuttila 

 Seuraavan kerran Täpäräteatteri nähtävissä Turussa Impro Festivaleilla torstaina 5.5. , jonne lippuja saa tästä linkistä. Kandee käydä myös tykkäämässä Täpäräteatterin Facebook-sivusta, ettei mene mitään ohi jatkossa.

 Hedelmäksi tälle annan hunajamelonin.

(näin esityksen ilmaisella pressilipulla)