Herra Hakkarainen harrastaa / Linnateatterin vierailu

Herra Hakkarainen harrastaa / Linnateatterin vierailu HML:n Teatterin Verstas-näyttämöllä

Kesto noin 40min (ei väliaikaa)

Alkuperäisteksti Mauri Kunnas
Dramatisointi ja ohjaus Sami Rannila
Lavastus Niina Suvitie
Musiikki ja äänet Kari Mäkiranta
Puvustus Anniina Kuula
Maskit Minna Pilvinen

Rooleissa : Sami Markus ja Jaakko Loukkola

  Harvoin tulee eteen esitys, jossa yhdistyy minun kaksi rakasta harrastustani : teatterissakäynti ja Mauri Kunnaksen kirjat. Minulla on kattava kokoelma Kunnaksen teoksia ja aina ensimmäisenä niistä on etsittävä niin Hakkaraiset kuin Hämähäkki-Heikitkin. Herra Hakkarainen on sen verran rakas hahmo, että niskastani löytyy ihan tatuointikin (löytyy kyllä myös Pikku Myytä ja niitä teatterinaamioita...). Tämä taisi olla kolmas näytelmä, jonka olen Hakkaraisen touhuista nähnyt. Aiemmat jutut olen nähnyt Porin Teatterissa sekä Tampereen Komediateatterissa.

 Eräänlainen perinne on näköjään myös se, että vähintään kerran vuodessa löydän itseni koululaisnäytöksestä ja minua tuijotellaan pitkään, koskapa mukanani ei ole lapsia. Ilmeisesti joku luokka oli tällä kertaa jättänyt tulematta ja katsomossa taisi olla aikuisia enemmän kuin lapsia. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, pähkähullut jutut kun uppoavat hyvin ihan keneen tahansa, kunhan on sopivassa mielentilassa.

Siinä sitä taas mennään! 

 Herra Hakkarainen (Sami Markus) asustelee Tassulassa kera Masa Marsun (Jaakko Loukkola). Hakkarainen on tunnettu siitä, että tyyppi kävelee kaiket yöt unissaan ja touhuaa milloin mitäkin. Päivät sitten ollaan väsyneitä ja ihmetellään, kun ei uni virkistä mieltä ollenkaan. No, ilta koittaa ja herra painelee sänkyynsä vaakatasoon. Eipä siinä kauaa mene, kun jo ollaan taas menopäällä. Masa Marsu hauskasti ja kyllästyneen oloisesti tokaisee, että "Jaahas, ja siinä sitä taas mennään!" Masa kun vielä joutuu katsomaan Hakkaraisen perään, ettei tämä joudu kenties vaikeuksiin tai touhuile laittomuuksia.

 Aamulla Hakkarainen manaa sitten huonosti nukuttua yötä ja syyttää siitä liian vähäisiä tyynyjä. Uusi tyynyhän on sitten hankittava, ja sillä reissulla hän törmää Herra Makkaraan (Jaakko Loukkola), joka on juuri kuskaamassa pienokaistaan harrastuksesta toiseen. Nuorena se on aloitettava harrasteet, ettei vaan syrjäydy ja putoa kelkasta. Tyynynhankintareissuja tehdään useampikin ja aina törmätään samaan parivaljakkoon. Herra Hakkaraista ahistaa, kun hänellä ei ole mitään kivaa harrastusta, jolla leveillä muille. Umpiväsynyt Masa Marsu kyllä tietää, että öisin ei kumpikaan ole nukkunut levollisesti silmänräpäystäkään. Ja mitä kaikkea sitten herra puuhaileekaan? Ikäihmisten parkouria tietysti, vauvajumppaa (ilman vauvaa tosin, tyyny ja marsu toimikoon korvikkeena), Taiteiden yössä stailaamista ja erinäisissä somekanavissa seikkailua (on feisböökkiä ja tööttäilyä ja mitä lie) ja ehkäpä se kaikista hillittömin ikinä : Röhinä Recordsin veljeskolmikolle letinheilutusta ja hevilaulantaa. Röhinä Records-porukka on jo näky sinänsä, ja meinaan saada aika pahan hihityskohtauksen tässä.

Herra Makkara jälkikasvunsa kera 

 Välissä pistetään lauluksi ja saa hoilata mukana, jos kehtaa.

 Tällä kertaa aikuiset taisivat hörötellä jutuille eniten, lapsikatsojia huvitti varsinkin takaa-ajokohtaukset ja pääsihän marsulta paukkukin. Yhtä pienokaista hiukan pelotti, taisi olla lavastuksen valtava kuu. Ihmekös tuo, itsekin olen pienenä tyttönä pelännyt täysikuuta, ja on sitä pelästytty omaa mustikkaista naamaakin, kun peiliin vilkaisin. Traumansa kullakin!

 Varsin viihdyttävä oli tämäkin pienimuotoinen pläjäys. Vauhti oli päällä koko ajan, ja kekseliästä oli varsinkin selfie-kepin käyttö sekä kulttuuritoimittajan pikastailaus. Mutta se Röhinä Recordsin kolmikko, jota Jaakko Loukkola tasapainolaudan päällä taiteillen esitti... Se pitää jokaisen itse nähdä, sillä sitä kolmikkoa ei voi oikein sanoin kuvailla!

On tämä Sami Markus-Jaakko Loukkola kyllä mainio parivaljakko, ja hattua täytyy miehille nostaa siitä, että jaksavat vuodesta toiseen painaa pitkin ja poikin Suomea viemässä teatteria kansan luo!

Esityskuvat (c) Mirkku Merimaa