Sivut

keskiviikko 9. elokuuta 2017

SISU / The End and the Beginning Theatre

SISU / The End and the Beginning Theatre, La Strada, Tampere

Ensi-ilta Norpas Festival 4.8. 2017, kesto noin 50min (ei väliaikaa)

Lavalla Ruut Luoto ja Julian Guerra-Ortega

Musiikin sävellys Henri Bister

(c) Ruut Luoto 

 Välillä sitä löytää itsensä hiukan erikoisistakin esityksistä, joista moni ei ole kuullutkaan. Sain vinkin, että Tampereella olisi mahdollisuus nähdä teatterikesäviikolla SISU-niminen pienimuotoinen teos, jossa esityskielinä olisivat suomi, englanti ja espanja. Esityksen tekijät Ruut Luoto ja Julian Guerra ovat teatteritaiteen maisteriopiskelijoita Lontoosta, Royal Central School of Speech and Drama -nimisestä opinahjosta. Ruut on suomalainen, Julian Kolumbiasta. Kahdesta täysin erilaisesta kulttuurista - vai onko sittenkään niin? Onko mahdollista löytää yhteistä kieltä?

 Olin edellisenä päivänä hillunut yli yhdeksän tuntia Särkänniemessä, muljauttanut polveni kieputtimissa ja sekoittanut pääni. Olin jo valmiiksi vähän nuutunut ja Tampereelle päästyäni huomasin hyvin nopeasti, että olin vielä pukenut liikaa päälleni. En heti muistanut, kuinka pitkä matka La Stradaan olikaan ja erehdyin vielä kesken matkan kalenteriostoksillekin. Kiirehän siinä tuli. Kello kävi, kipeään polveen sattui ja selkäänkin, ja kaiken lisäksi minun oli toivottoman kuuma. Jotenkin huvitti ajatus, että SISUa tässä mennään katsomaan ja sisua tässä kyllä totisesti kaivataan ja tarvitaan. Ehdin kuitenkin ajoissa perille.

(c) Samu Kaipio 

 Esityksen aluksi Ruut yrittää saada Juliania toivottamaan katsojat tervetulleeksi Tampereelle, suomeksi. Muutaman toiston jälkeen alkaa jo sujumaan, jotenkin sitä aina hymyilee tyhmänä ja nyökyttelee, kun joku on onnistunut lausumaan suomea virheettömästi, korostuksen kera. Hieno homma. Hyvin nopeasti kieli kuitenkin vaihtuu, ja Julian alkaa papattaa espanjaksi hyvinkin seikkaperäisesti jotain. Yritin sieltä napata edes jotain tuttua sanaa, mutta epäonnistuin. Ehkä meidät toivotettiin tervetulleiksi toisella kielellä, ehkä ei. Ehkä puhuttiin jostain aivan muusta. Tunnelma on kuitenkin säilynyt lämpimänä, ja sitä korostaa vielä kahvinkeittimen iloinen porina. Pian yksi eturiviläinenkin saa kupposen kahvetta nautittavakseen, ja Julian ja Ruutkin istuvat kuppeineen keskustelemaan englanniksi, sana kerrallaan. Huomasin ajelehtivani omissa ajatuksissani teatterisalin ulkopuolelle ja olevani välillä vähän pihalla. Mitä tällä oikein halutaan kertoa? Jään miettimään sitä, että halatessa ollaan hyvinkin tiiviisti lähekkäin, mutta tanssiessa liian läheisyyden rajat ovat selvät. Askel voi silti olla yhteinen ja liike samankaltaista, mutta ne rajat.

 Mietin myös kommunikointia. Tarvitseeko käyttää samaa kieltä (tai kieltä ylipäätään) tullakseen ymmärretyksi? Hyvänä esimerkkinä hiihto. Minä en kerro, mitä sinun pitäisi tehdä. Minä näytän esimerkkiä, seuraa perässä ja toista. Huuda latua ja siirry kärkeen, anna minun peesata. Kas näin. Tai menkäämme yhdessä saunaan, nauttikaamme rauhasta ja hiljaisuudesta. Sanoja ei tarvita. Sinä olet siinä vieressä ja minä tässä. Lähtösi jälkeen jään ikävöimään. Me olemme kokeneet jotain yhdessä, yhteisiä sanattomiakin hetkiä.

(c) Samu Kaipio 

 Minulle jäi lopuksi kovin surumielinen olo koko esityksestä. Ajattelin, etten varmastikaan osaa kirjoittaa näkemästäni yhtikäs mitään. SISU oli jotenkin hauras ja kaunis, pienen runon kaltainen teos. Se jätti pienen, mutta tärkeän jäljen. Tuli mieleeni jokin hetki menneisyydessä, kun istuin vieraassa maassa metrossa ja katseeni kohtasi käytävän toisella puolella istuneen vanhan miehen katseen. Pieni yhteinen hetki, huomasimme toisemme, ilman sanoja, hymyilimme. Ja sitten tuli seuraava pysäkki ja toinen poistui. Kuljimme kuitenkin yhteisen matkan, me toisillemme vieraat ihmiset.

 En tiedä kuinka pahasti pihalla esityksestä loppupeleissä olin, mutta näin minä tämän koin!

 SISU on nähtävissä La Stradassa Pirkankadulla vielä 10.8. 2017 Tapahtumien yönä klo 13 ja 18 sekä 11.8. Lopen kirjastossa (myöhemmin myös Lontoossa). Lisäinfoa tästä linkistä.

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos paljon!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).