The Artist / Helsingin Juhlaviikot

The Artist / Helsingin Juhlaviikot, Ateneum-sali

Ensi-ilta 31.8. 2017, kesto noin 1 tunti (ei väliaikaa)

Tuotanto Circo Aereo, Ateneum-sali ja Helsingin Juhlaviikot

The Artist Thom Monckton
Ohjaus Sanna Silvennoinen
Valosuunnittelu Juho Rahijärvi
Musiikki Tuomas Norvio, Atte Kantonen ja Mikko Perkola
Äänisuunnittelu Tuomas Norvio ja Atte Kantonen
Pukusuunnittelu Kati Mantere
Lavastus Kati Mantere, Eveliina Hämäläinen ja Juho Rahijärvi
Maalaukset Thom Monckton
Kuvataiteen konsultointi Eveliina Hämäläinen

 Muutama vuosi sitten tuli Hämeenlinnan Teatterissa nähtyä pariinkin otteeseen Thom Moncktonin virtuoottisesti vetäisemä The Pianist, jossa hiukan hajamielisen professorin oloinen hömelö pianotaituri aikoi esittää meille jotakin, mutta touhusi tunnin siinä kaikkea muuta ennen kuin pääsi lähellekään soittohommia. Nauroin vedet silmissä niiiin paljon ja olin pudota tuolilta useampaan otteeseen, niin pähkähullua ja mielettömän taidokasta meno oli. Samainen Monckton tuli nähtyä myös Kallo Collectiven riveissä valtaisana perhosentoukkana Caterpillars-esityksessä, joka sekin lähti hitusen käsistä.

 Helsingin Juhlaviikoilla on joka vuosi ollut paljon kiinnostavaa katsottavaa, mutta olen joutunut skippaamaan lähes kaiken aina, sillä minulla ei ole ollut juuri mahdollisuuksia rampata Helsingissä monena peräkkäisenä päivänä. Onnekseni satuin huomaamaan, että Juhlaviikoilla saisi ensi-iltansa Moncktonin uusin tempaus The Artist, ja sitä oli sitten päästävä katsomaan keinolla millä hyvänsä.

 Kuten arvata saattaa, tässä innokkaalla taiteilijalla on inspiraatiota roppakaupalla, mutta pienet ja vähän suuremmatkin vastoinkäymiset vähän hankaloittavat taiteellisten suunnitelmien toteuttamista. Tällä kertaa mieleeni ei tullut hajamielinen proffa, vaan verraton sekoitus Mr Beania, jotakin liskomaista taipuisaa otusta ja piirroshahmoa. Monckton on kyllä fyysisen teatterin mestari ja hallitsee kroppansa täydellisesti. Miten helpolta ja sattumanvaraiselta kaikki toilailu näyttääkin, mutta silti vaatiin millin-ja sekunnintarkkaa ajoitusta onnistuakseen. Muuten sattuisi kovasti kunnon ryminän kanssa.

Kohta kyllä sattuu...

 Luovuutta on uhmaamassa katosta hiljalleen tippuva vesi, liian korkealla sijaitsevat työkalut, temppuilevat kehykset ja kankaat ja nitojatkin, huonosti käyttäytyvät tikkaat ja jopa hedelmäkulho sisältöineen. Eipä tältä artistilta ainakaan mielikuvitusta puutu, sen verran lähti touhut laukalle esimerkiksi banaanien kanssa kikkaillessa. (Taidan ottaa samat kikat käyttöön seuraavan kerran töissä hedelmätiskiä täytellessäni!) Luomisvimmaa ei auta myöskään hihittelevä yleisö.

 "On kuin maalin kuivumista seuraisi" sanotaan silloin, kun on oikein pitkäveteistä ja aika ei kulu sitten millään. Tässä tapauksessa ei kyllä pitkästy tahi tylsisty, vaikka maalaushommiin ei tunnuta pääsevän alkuun lainkaan. Thom Moncton on äärimmäisen ilmeikäs ja joka suuntaan taipuvainen kaveri, ei voi muuta kuin hämmästellä ihmiskropan venymiskykyä ja voimaa. Mutta kun maalausvaiheeseen vihdoin ja viimein päästään, on yllätys melkoinen ... ja lopputulos hämmästyttää. Ei mikään turha kaveri tämä artisti!

 Menkää nyt ihmeessä katsomaan, jos tämäkaltainen fyysinen, sanaton teatteri kiinnostaa! Juhlaviikoilla vielä pari esitystä (taitaa olla loppuunmyytyjä), mutta esitys jatkaa Ateneum-salissa vielä syyskuun puoliväliin (aikataulut tästä linkistä) ja syyskuussa esitys vierailee myös Turussa. Lisäinfoa Circo Aereon sivuilta tästä.

Esityskuvat (c) Sanna Breilin