Photo Sapiens / Musiikkiteatteri NYT

Photo Sapiens / Musiikkiteatteri NYT, Lahden Kaupunginteatterin Eero-näyttämö

Uusintaensi-ilta 27.9. 2017, kesto noin 2h 20min (väliaikoineen)

Lavalla : Linda Hämäläinen, Petri Knuuttila, Anni Kajos, Panu Kangas ja Sini Koivuniemi (työryhmään kuuluu myös Petteri Hautala, mutta hän ei ole näissä esityksissä mukana)

Pianossa Matti Hussi
Valot Jouni Nykopp, Tiina Hauta-aho ja Mika Virtanen
Ääni Jukka Vierimaa

 Musiikkiteatteri NYT:n Photo Sapiens sai varsinaisen ensi-iltansa jo keväällä 2017, minun piti silloin mennä heti esitystä katsomaan, mutta aina ei suunnitelmat mene putkeen ja jouduin perumaan reissuni samana päivänä. Kyllä muuten harmitti suunnattomasti, varsinkin kun muut esityspäivät eivät enää sopineet aikatauluihini, ja palaute esityksestä oli pelkkää hehkutusta. Yleisön pyynnöstä syksylle napsahti ilokseni muutama lisänäytös uusintaensi-iltoineen, jonne minäkin sitten pääsin.

Ryhmäkuva ensi-illan alla (c) Panu Kangas 

 Vaan mikä on Musiikkiteatteri NYT? "Se on musiikkiteatteriin erikoistunut teatteriryhmä, joka on perustettu lokakuussa 2016. Kaikki ryhmän jäsenet ovat valmistuneet Lahden Ammattikorkeakoulun Musiikkiteatterilinjalta. Ryhmän intohimona on tutkia ja kehittää musiikkiteatteria sekä luoda uutta suomalaista musiikkiteatteriohjelmistoa ajankohtaisista aiheista. Yksi ryhmän päätavoitteista on rohkaista nuorempaa yleisökantaa teatteriin." Näin lukee Lahden Kaupunginteatterin sivuilla. Lisäksi on vielä kerrottava, että kaikki esityksessä kuultavat tekstit ja musiikit ovat työryhmän jäsenten aikaansaannosta, tanssikuvioita ja keltaisten ämpäreiden tuunauksia myöten. Kun itse tekee, niin priimaa pukkaa tulemaan näköjään.

 Uusintaensi-illan alkua odotellessani vilkuilin katsomossa ympärilleni ja huomasin ilokseni ryhmän yhden tavoitteen ainakin täyttyneen : katsomossa oli todella paljon ns. nuorisolaisia, ja itse olin yllättäen sieltä ikääntyneemmästä päästä. Aivan mahtavaa! Kännykkähommilla aloitettiin ja heti jäin kiinni siitä, ettei oma älypuhelimeni ollut kokonaan sammutettu. Heräteltiin myös ajatuksia suhteesta tuohon ihmeelliseen vempaimeen. Itse en ole koskaan pitänyt itseäni kauhean someriippuvaisena. Teatterireissuilla tylsyyttä tappaakseni aika usein uppoudun tutkailemaan kännykän näyttöä, varsinkin silloin jos olen yksin liikkeellä. Mutta muuten pärjään kyllä pitkiäkin aikoja ilman jatkuvaa päivitysvirtaa. Mutta auts, siinähän se luuri on yöpöydällä laturissa joka yö, ja aamulla ensimmäisenä tsekkaan, onko kenellekään tullut minua ikävä yön aikana. Useimmiten ei, mutta tsekattava on.

 Seuraavan reilun parintunnin aikana yllätyksenä ei tullut se, että tämä porukka osaa soittaa ja laulaa. Matti Hussin pianoilun lisäksi saimme nauttia mm. huilun ja sellon sulosoinnuista sekä upeista lauluista ja tarttuvista, monipuolisista kappaleista, punkista lähtien. Yllätyksenä ei tullut sekään, että kohtaukset tarjosivat mainioita oivalluksia nykymaailman meiningistä niin hyvässä kuin pahassakin. Minut yllätettiin sillä, miten himputin tarkkoja (vähän pelottavankin tarkkoja) havaintoja meitä ympäröivästä maailmasta olikaan tehty. Toisaalta monikin kohtaus huvitti äärettömän paljon absurdiudessaan, mutta kun tarkemmin alkoi miettimään, ilme vetikin vakavaksi ja oli pakko mielessään todeta, että just näinhän se itse asiassa on. Ovelia koukkuja siellä sun täällä!

 Saimme pieniä maistiaisia mm. ilmaisten ämpäreiden jonotuskulttuurista, pahan mielen jakamisesta, kulutushysteriasta ja siitä, miten hirvittävää on luopua tärkeistä esineistä. Kovasti kosketti se, miten netin syövereissä tutustuneet ja ihastuneet eivät osanneet kohdata toisiaan aidosti, tai miten kävi hitaan ruokailijan kiirehössöttäjien keskellä. Lumoavan kaunista oli pimeässä nähty kännykänvalojen tanssi (vastaavaa ei onneksi nähty katsomon puolella, välillä sitä kajoa on nähty liiaksikin väärällä puolella) ja perin veikeitä olivat YouTuben kissat huomionhakuisuudessaan. Surulliseksi olon teki raivokohtauksen saanut filosofian lisensiaatti ja se, miten päiväkodissa kehoitettiin lapsukaisia "möksötyspöksötyshetkellä" laukomaan nimettömästi netissä kaikenmaailman rajujakin solvauksia, mutta päin naamaa ei voi sanoa mitään ilkeää, koska siitä saattaa tulla paha mieli. Aivan älytön kohtaus, joka nauratti ja kauhistutti samanaikaisesti! Hupaisa oli sekin kohtaus, jossa robotin lailla astelevat tyypit ottivat vähän kurkunkostuketta/polttoainetta ja pian olikin "sosiaalinen moodi" päällä. Sinkkuhommia ja sellohommia, ja ylistyslaulua alkoholipitoisille juomille.

 Olihan tämä nyt huikean nerokas pläjäys, joten turhaan ei kevään esityksiä väki hehkuttanut. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia produktioita, sillä takuulla jotain uutta ja yllättävää on luvassa. Musiikkiteatteri NYT on varsin tervetullut porukka, ja toivotan ryhmälle oikein pitkää ikää ja menestystä! Reaktioista päätellen katsomon nuoriso-osastokin tuntui kovasti tykkäävän, toivottavasti esitys myös herätti ajattelemaan omaa käytöstä.

 Jos lätkäisisin leiman tiettyihin esityksiin, tähän kohtaan tulisi ehdottomasti "Teatterikärpänen suosittelee"-leima. Photo Sapiens on nähtävissä vielä kolme kertaa Lahden Kaupunginteatterissa, lisätietoja tästä linkistä. Esitys myös vierailee marraskuun alussa Kouvolan Teatterissa!

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Musiikkiteatteri NYT!)