Kantaesitys 17.11. 2017, kesto noin 1h 30min (ei väliaikaa)
Teksti Marko Järvikallas, Okko Leo ja Harri Virtanen
Ohjaus Janne Reinikainen
Puvustus Tiina Kaukanen
Lavastus Jani Uljas
Videosuunnittelu Sanna Malkavaara
Valosuunnittelu Petri Suominen
Äänisuunnittelu Mika Hiltunen
Naamioinnin suunnittelu Heli Lindholm
Rooleissa : Anna Victoria Eriksson, Minna Hämäläinen, Kimmo Rasila, Lauri Tilkanen, Pamela Tola ja Stefan Karlsson
Musiikki : Kimmo Gröhn
Turkuun kun mennään, on tullut katsottua monesti kaksi eri esitystä samalla reissulla. Lauantaivapaat mahdollistavat tämänkaltaisen toiminnan, muina päivinä suunnitelma harvemmin onnistuu. Päivällä olimme katsomassa päänäyttämöllä kolmituntista Seitsemän veljestä -spektaakkelia ja onnittelin itseäni siitä, että tuli valikoitua näytökset juuri tuohon järjestykseen. Illan Kybersielut kun kestäisi vain puolitoista tuntia, vieläpä ilman väliaikaa.
Edellisenä iltana ensi-illassa ollut Kybersielut jätti pöllämystyneen olon välittömästi esityksen päättymisen jälkeen ja kotimatkallekin. Mitä ihmettä minä oikein näin ja koin! Yön yli nukkuminen monesti auttaa - ja niin tälläkin kertaa.
Harvemmin näytelmä alkaa niin, että näyttelijät marssivat eteemme kumartamaan. Ajattelin ensin, että mennäänkö tässä ovelasti jotenkin käänteisessä järjestyksessä...lopusta kohti alkua. Oli miten päin tahansa, eletään jossain tulevaisuudessa. Kaupungissa ihmisten joukossa elää kyborgeja, kuten esimerkiksi Lori (Pamela Tola). Tokihan sitten on myös poliiseja, jotka tuhoavat työkseen tätä porukkaa, joukossa myös Daniel (Lauri Tilkanen), joka on pahaksi onnekseen rakastunut Loriin. Maaseudulla asuu joukko ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet teknologiaan ja nykyiseen menoon ja palanneet takaisin luontoon, toisenlaisten arvojen äärelle. Jotenkin mieleeni nousi ajatuksia siitä, millainen yhteys on luonnolla ja ihmisten sairauksilla, ja että mitä kaikkea rakkauden edessä ihminen on valmis tekemään. Muuttumaan joksikin toiseksi, antamaan vähän enemmänkin kuin sydämensä...
 |
| Pamela Tola ja Lauri Tilkanen |
Esityksen äänimaailma on varsin mielenkiintoinen, kaiken visuaalisuuden lisäksi. Musiikki elää vahvasti mukana tapahtumissa ja elää, hengittää esityksen mukana kuin jokin oma organisminsa. Näyttelijät hyppäävät sujuvasti kukin vuorollaan eri soitinten ja mikrofonien äärelle. Pienen näyttämön hulppea uusi lavatekniikka nousevine ja laskevine tasoineen on kyllä näkemisen arvoinen juttu myös, mukaan vielä videoprojisoinnit ja läpikuultava kangas. Varsin vaikuttavaa ja vakuuttavaa!
Muutamat käänteet aiheuttivat tarkoituksellista hilpeyttä yleisön joukossa... kun laulu katkeaa kesken kaiken laukauksiin, hidastetut tappelukohtaukset, yllättävä tanssaus ja Danielin sooloilu, kiinankielinen selostus suureen leikkausoperaatioon.
 |
| Daniel leikkauspuuhissa |
Kybersieluista tuli mieleeni Netflixin kiintoisa Black Mirror-sarja (kun tulevaisuudessa teknologia on mennyt ehkä liiankin pitkälle) ja myös Dan Brownin viimeisin teos Alku. Tekniikka kehittyy, miten käy ihmisille?
Hmmm, edelleenkin aika erikoinen minun makuuni, mutta noin kokonaisuutena ja toteutuksena äärimmäisen mielenkiintoinen juttu! Herättää ajatuksia enemmänkin varmasti päivien jälkeen, kun on toipunut alkuhämmennyksestä.
Esityskuvat (c) Otto-Ville Väätäinen
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Turun Kaupunginteatteri!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).