Haastattelussa Ella Mettänen

 Ella Mettäsen tapasin kahvila Kaffilassa Tampereella marraskuun alussa 2017.

Vuonna 1989 syntynyt Ella on horoskoopiltaan jousimies. ”Oon syntynyt Helsingissä, ihan paljasjalkainen helsinkiläinen, ja kouluni oon käynyt siellä myös. Parikymppisenä oon muuttanut Helsingistä pois, lisäksi oon asunut Lahdessa ja nyt Tampereella.”

Mitä harrastat? ”Joogaa, lukemista ja ruuanlaittoa. Historia kiinnostaa myös kovasti. Aloitin juuri uuden projektin, Tampereen Teatterista jäi tarpeistonhoitaja Marja-Leena Niittymäki eläkkeelle juuri. Hän ehti olla 50 vuotta talossa. Käyn hänen luonaan juttusilla ja kirjaan ylös muistojaan ja ajatuksiaan, katsotaan mitä tästä seuraa. Tutkin samalla teatterihistoriaakin, ja varmasti tulossa on mielenkiintoisia keskusteluja hänen kanssaan”, Ella kertoo silmät innosta tuikkien.

Ella koulussa eikun kahvilassa (c) Teatterikärpänen 

Entä soittotaito? ”Pianoa soitan. Soitin aikoinaan monta vuotta musiikkiopistossa. Oon mä joskus teatterin lavallakin soittanut, pienimuotoisesti tosin. En ole kovin varma soittaja, mutta hyvä haaste se on, jos soittamista on tarjolla.”

Mitkä asiat ovat sydäntäsi lähellä? Kiinnostaisiko esimerkiksi vapaaehtoistyö? ”Hmmm, vapaaehtoistyötä mä teen jo seurakuntayhtymän kautta, mutten voi puhua siitä oikein mitään vaitiolovelvollisuuden takia. Antoisaa se on ollut, ihmisläheistä. Haluaisin kyllä tehdä enemmänkin. Seuraava projektini on varmaankin vanhusten parissa. Kahden näyttelijän Lokki-näytelmän kanssa olemme Eero Ojalan kanssa kiertäneet erilaisia palvelutaloja, keikat ovat olleet lähes poikkeuksetta elämäämullistavia kokemuksia. Olemme käyneet mielenkiintoisia keskusteluja ja kuulleet upeita tarinoita. Välillä on tullut sellainen olo, ettei haluaisi lähteä pois lainkaan tai on miettinyt, että miksi tulen tänne vain esittämään teatteria, kun voisin tulla muutenkin. Kirjoitusprojekti Marja-Leenan kanssa on nyt sydäntäni lähellä. Enemmän haluaisin yhteisöllisyyttä elämääni, järjestää juhliain?” kotona ja kutsua ihmisiä kylään.”

Ellan "Suomi-filmi"-tyyli (c) Harri Hinkka, Tampereen Teatteri 

 Mitkä ovat ammatillisessa mielessä sinun vahvuutesi tai erityistaitosi? ”Näyttelijäntyön vahvuudet...hmmm, ne on vähän muuttuneet tässä ja siksi aluksi epäröin vastaukseni kanssa. Lokista muodostui eräänlainen taitekohta, en ole enää varma että onko nämä olleet jo olemassa vai tulleet uusina. Vastaisin nyt, että vahvuutenani on hassuttelu ja leikkimielisyys sekä se, etten pelkää jakaa hyvinkin henkilökohtaisia tunteitani ja ajatuksiani, jos työ sitä sillä hetkellä vaatii. Käyttää niitä työssä, tai jakaa ohjaajan tai vastanäyttelijän kanssa. Leikkimielisyys on nyt uusi juttu, asioiden jakaminen puolestaan vanha.”

”Erikoistaidokseni sanoisin klovnerian, jonka löysin koulun loppupuolella. Teimme dokumenttiteatteria kurssilla, joka oli Nätyn ja TeaKin yhteistyö. Mulla on kroonista hermokipua takareidessä, ja teimme pienen työryhmän kanssa dokumenttiteatteria kroonisesta kivusta. Mietimme, että miten kipua voisi käsitellä näyttämöllä, ja meillä oli juuri ollut Marc Gassot´n klovneriakurssi. Ajattelimme, ettei kipua käsiteltäisi jotenkin pateettisesti ja muistin klovnihahmon, jonka olin kurssilla tehnyt. Siitä tulikin sitten niin tärkeä ja iso juttu, että kävimme Saksassakin pari kertaa keikalla esityksen kanssa. Päätin silloin pyhästi jatkavani projektia, mutta nyt se on jäänyt. Aion kyllä jatkaa jossain vaiheessa ja hahmoni on olemassa ja mielessäni jatkuvasti.”

Kipeä juttu (Riitta Jakomäki, Kontulasta) 

Mikä on ruokabravuurisi? ”Risotto on hyvää aina. Dosa-letut onnistuu myös”.

Ja taas lähtee risottokeskustelu hetkeksi käyntiin…

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Uusi soitin olisi kiva ottaa haltuun – kitara, sello, viulu esimerkiksi. Piispasen Elisa pitää Tampereen Teatterilla maanantaiaamuisin leijuntakerhoa ja oon nyt käynyt siellä pari kertaa, sen mitä kivut sallii ilma-akrobatia kiinnostaa kovasti. Voltteihin mä en pysty, vaikka kuinka haluaisin niitä tehdä.”

Mikä on ollut toistaiseksi haasteellisin roolisi tai proggis? ”Kyllä se oli se klovneria. Se oli aluksi ihan hirveää! Opettaja oli onneksi loistava. Ensimmäinen harjoite oli se, että mentiin ”ilman nenää” lavalle, koitetaan olla siinä mahdollisimman aidosti ja sitten lähdetään lavalta pois. Vaikeaa on! Seuraavalla kerralla tehdään sama uudestaan nenä päässä, ja tarkoitus olisi olla vaan rauhassa ja katsoa, mitä tapahtuu. Olla kontaktissa yleisöön ja olla samalla mahdollisimman aito omalle kokemukselleen ja antaa kaikenlaisten reaktioiden tulla. Kerran kävi niin harjoitetta tehdessämme, että yritin kovasti hauskuuttaa ja kukaan ei nauranut, tietenkään. Tulin lavalta pois ja hajosin täysin, aloin itkeä koko kurssini ja Marcin nähden. Marc kehoitti mua menemään takaisin lavalle nenä päässä, ja mä menin itkien takaisin. Marc sanoi, että kasvata tilannetta vielä ja itke niin paljon kuin suinkin voit, ja niin tehtyäni ihmiset nauroikin. Koko hahmoni syntyi sillä tavalla!”

”Kaikissa jutuissahan on aluksi kovasti haastetta, mutta kyllä isoin juttu on ollut Lokki, ei siitä pääse mihinkään. Koko juttu sai alkunsa jo seitsemän vuotta sitten, kun pääsimme Eero Ojalan kanssa samaan aikaan kouluun Lahden Kansanopistoon. Molempien mielestä Lokki oli todella kiinnostava näytelmä, ja molemmat olimme aiemmin olleet siinä mukana (minä lukiossa ja Eero Oulussa). Eero sitten ehdotti, että tehtäisiinkö Lokki yhteisenä ”lopputyönä” myöhemmin siten, että näyttelisimme koko tekstin kahdestaan. Siitä se lähti, ja muokkautui vuosien myötä sellaiseksi, mitä se on nyt.”

Ella ja Eero Lokissa (c) Janna Räsänen 

 Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Isäni ja veljeni ovat muusikoita. Musiikkia on ollut kotona paljon, mutta teatteria ei niinkään. Mä oon ainut teatterin pariin päätynyt.”

Miten sinä sitten sait teatterikärpäsen puraisun? ”Hahah, nyt tää tulee julki, halusin tai en. Meillä oli kaverini Emman kanssa ala-asteella sellainen näytelmäsarja nimeltään ”Hömppäsen pariskunta”. Koko homma sai alkunsa siitä, että me pukeuduttiin vanhempieni hassuihin vaatteisiin ja kierrettiin naapureilla laulamassa Täti Moonikaa ja muuta. Sitten aloimme esittää niitä hahmojamme koulussakin ja aloimme kirjoittaa näytelmiä, niitä oli yhteensä varmaan toistakymmentä. Kaverit pyysi meitä esiintymään syntymäpäivilleen. Keikkaa pukkasi kovasti. Kirjoitimme myös tilauksesta juhliin uusia juttuja. Siitähän se sitten lähti! Vanhempamme laittoivat meidät sitten teatteriharrastuksen pariin Musiikkiteatteri Mustiin (vaikuttaa edelleenkin Helsingissä, siellä opimme kaikenlaista), eivät varmaan jaksaneet katsella enää sitä meidän alituista pelleilyä kotona. Näin! Sen jälkeen mulla ei oikeastaan ole ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa. No, totta kai oon miettinyt, että mitäs jos tästä ei ura urkenekaan, mutta kuitenkin...”

”Musiikkiteatteri Mustissa olin mukana monta vuotta, ja samaan aikaan kävin yhden teatteri-ja kamerailmaisun kaksivuotisen koulutuksen, joka järjestettiin Yle:n tiloissa. Teini-ikäisenä olin mukana parissa minisarjassa Yle:llä, yläaste ja lukio mulla oli ilmaisutaitopainotteisia. Tanssia ja laulua tuli harrastettua myös paljon. Lahden Kansanopistossa olin kaksi vuotta, ja sen jälkeen pääsin Nätylle. TeaKiin mä hain kolme kertaa, Nätylle kahdesti. Valmistuin 2016.”

Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Aiheena oli ”Muuntautumiskyky” - Lokki oli iso osa sitä, samoin se klovnihahmo. Käsittelin siinä mm. sitä, että mitä muuntautumiskyky ylipäätään tarkoittaa ja kuka sen määrittelee, onko näyttelijä onnistunut muuntautumisessaan vaiko ei. Virallista taiteellista lopputyötä mulla ei ollut (sitä ei ollut vielä silloin Nätyllä) mutta halusin silti tehdä Lokin. Työharjoittelussa olin Lahden Kaupunginteatterissa näytelmässä ”Rakkaudesta minuun”. Se oli jostain syystä haastava kokemus myös, en oikeastaan tiedä edes miksi. Ehkä mua jännitti se, että otetaanko mut siellä vastaan ammattilaisena vai koululaisena, ja kun kävi ilmi, että mut otettiin ammattilaisena vastaan, jännitys laukesi. Kyllä mua on välillä vieläkin jännittänyt tämä opintojen jälkeinen ensimmäinen vuosi työelämässä!”

Mitä vaihtoehtoja mietit silloin, kun puntaroit muitakin aloja? ”Olisin varmaankin nuorisotyöntekijä tai vanhusten parissa. Yksi tuttuni on käynyt Turun Taideakatemian ja hän toimii yhdessä palvelutalossa täyspäiväisenä kulttuuritoimenjärjestäjänä. Ihan uskomattoman hienoa, että sellainenkin homma vielä nykyään on!”

Miksi olet näyttelijä? ”Ah! Se liittyy jotenkin sellaiseen luonteenpiirteeseen, jota ei ”normaaliksi koetussa” tai sovinnaisessa käytöksessä sallita. Sellaisen energian purkamiseen, jonka ei ehkä pidäkään olla ok tosielämässä. Esimerkkinä tästä – tosi monet näyttelijät ovat innoissaan siitä, että pääsevät näyttelemään sotaa, ampumaan. Harva saa purkaa sen energiapuolen itsestään tai toteuttaa sitä. Joku tuollainen se syy tällä hetkellä on, sehän voi vielä muuttua. Tällä hetkellä harjoitellaan näytelmää kansalaissodasta ja oon huomannut, miten helppoa on lähteä mukaan joukkohurmokseen. Oon punainen naiskaartilainen ja helvetti sentään että se tuntuu silloin oikealta! Näyttämöllä sen oikein tuntee, toki se haihtuu sitten harjoitusten jälkeen.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet saanut? ”Tämä kyllä henkilöityy Nätyn nykyiseen teatterityön professoriin Pauliina Hulkkoon, jonka lähestymistapa näyttelijöiden koulutukseen on se (tai niin minä ainakin sen koen), ettei ole olemassa mitään tiettyä näyttelijän prototyyppiä (nokkela fyysisesti tai verbaalisesti, notkea, urheilullinen,). Mä haluan viljellä omassa työssäni omaa erityisyyttäni, etsiä omaa ainutlaatuisuuttani. Voin olla höpsö ja absurdi ja outo, ja se on ihan ok. Klovneriassa kiteytyy tämä.”

Onko sinulla omia ns. esikuvia, joita erityisesti ihailet tai arvostat? ”Tähän vois sanoo sata ihmistä. Ammatillisesti ihailemani ihmiset on usein mua vanhempia naisia, esimerkkinä jo mainitsemani Pauliina Hulkko, puheen lehtori Tiina Syrjä sekä Tampereen Teatterissa näyttelevät Ritva Jalonen ja Mari Turunen, Lahdessa Ritva Sorvali, Työviksellä Minna Hokkanen. Lista on piiiitkä. Kaikissa heissä on sellaista omanarvontuntoa, joka mielestäni voi tulla vain ajan myötä. Arvostan ja ihailen aviomiestäni, näyttelijä hänkin, Antti Tiensuu. Käsittämättömän hyvä ihminen.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Jos lähdetään oikein fantasioimaan, vastaan Leonardo DiCaprio – hänen näyttelijäntyössään näkyy jotenkin se hassuttelupuolikin. Eero Ojala on huikea, ja kaikki kurssikaverini – heidän kanssaan on helppoa olla lavalla, katsoa silmiin ja koskettaa. Ja ystäväni näyttelijä Anne-Mari Alaspää, ois jo korkea aika päästä senkin kanssa näyttelemään.”

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi kappale? ”Miks tää on näin vaikee. Haluun sanoo Freddie Mercury, mut en kehtaa. Sehän ois ihan vitsi.”

Missä eri teattereissa olet näytellyt ja mainitse muutama tärkeä proggis? ”Tampereen Teatterissa kaikki tekemäni jutut on olleet tärkeitä, Lahden Kaupunginteatterissa oli se Rakkaudesta minuun. Tärkein on Lokki. Tärkeä on myös oma ryhmämme Meriteatteri, jossa oon ollut mukana vuodesta 2015. Koulussa tärkeitä proggiksia oli kandityö ”Mykkänäytelmä” ja ”Kipeä juttu” (se klovnijuttu kroonisesta kivusta). Niin ja Tarinateatteri Vox, sen kanssa on keikkailtu eri tilaajien luona. Siinä yhdistyy ihmisläheinen työ, ollaan käyty mm. omaishoitajien luona ja dementiayksiköissä.”

Meriteatterista (c) Mikko Kelloniemi 

Millaista teatteria itse haluaisit nähdä enemmän? ”Teatteria, jossa koetellaan ”normaalia” ihmisenäolemisen rajaa. Kokeillaan sovinnaisuuden rajoja. Ihmisethän ovat outoja ja erilaisia oikeassa elämässä. Tuntuu siltä, että teatterissa ja elokuvissa ihmiset ovat jotenkin kliinisiä, kokevat tunteita ja puhuvat repliikkejään tunteiden läpi, ja se on siinä. Haluaisin nähdä myös sellaista, missä on yhdistettynä esimerkiksi klovneriaa tai commedia dell´artea johonkin kirjoitettuun dialogiin.”

Osaatko selittää, mitä on ”teatterin taika”? Voiko sitä edes selittää? ”Eihän sitä varmaankaan tyhjentävästi pysty selittämään… Se on muuttuva asia ja jokaiselle erilainen. Mulla se liittyy vahvaan yleisökontaktiin, joissakin esityksessä se on helppo saavuttaa katsomalla silmiin, rikkomalla neljäs seinä. Tapahtuu molemminpuolinen suora kohtaaminen. Lokissa kysymyksiä esitetään suoraan katsojalle, ja vaikka heiltä ei vastausta odotetaakan, joskus kun saa sen nyökkäyksen tai pään pudistamisen, se lunastaa kaiken. Saman olen kokenut itsekin katsomon puolella, on jäänyt sellainen olo, että oon käynyt keskustelua näyttelijän kanssa ilman sanoja. Harvinainen kokemus, mutta tapahtuessaan parasta”, Ella hehkuttaa.

Tässä kohtaa homma kääntyi jostain syystä yllättäen päälaelleen ja Ella alkoi haastattelemaan minua pitkäksi aikaa… Käytiin sitten meikäläisen teatteri – ja bloggaushistoria läpi perusteellisesti!

Mitkä asiat inspiroi sinua? ”Jos töistä puhutaan, niin avoimuus – avoimuus siitä, mitä ohjaaja kokee tai vastanäyttelijä näkee. Se, että nähdään vaivaa hyvän työilmapiirin ja ystävällisyyden eteen. Hassuttelu edelleen! Mua inspiroi suunnattomasti se, jos joku pystyy oikein vaalimaan omaa erityisyyttään. Mä oon tosi romanttinen ja innostuin ensilumesta täysin, kotona laitettiin ruokaa enkä malttanut mennä syömään, kun piti ikkunan ääressä seurata ja oikein odottaa ensilumen satamista!”

Podetko ramppikuumetta? ”Voi kyllä! Riippuu tietysti aina esityksestäkin, mutta esimerkiksi ennen Lokkia mä meinaan oksentaa joka kerta. Mua jännittää niiiin paljon aina! Mulla oli tuossa pitkähkö kausi, ettei jännittänyt yhtään jostain syystä. Nyt se on ohi.”

Onko sinulla omia rutiineja tai rituaaleja, joita toistat ennen esitystä? ”Kipujeni vuoksi mulla on välillä vaikeuksia hengityksen kanssa ja mun on pakko tavalla tai toisella rauhoittaa itseni, muuten ei tule mistään mitään ja jännitys vie voiton, haukon ilmaa lavalla ja muuta. Olihan mulla sellainen hassu eväsrutiini, teini-ikäisestä Nätylle asti, että mulla oli päärynälimua, muna-riisipasteija ja Fazerin Sinistä eväänä ja niiden avulla mentiin monta tuntia. Nyt ei ole tätä enää, hahah.”

Mykkänäytelmästä (c) Tinja Salmi 

 Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Paavo Kääriäinen teki mulle kauhean källin kouluaikoina, oon yrittänyt kostaa sitä hänelle mutten ole vielä onnistunut. Esitimme Tohvelisankarin rouvaa kiinaksi ja Kiinassa asti, yhdessä Suomen esityksistä tämä tapahtui. On yksi kohtaus, jossa saan luettavakseni testamentin, ja Paavo oli tulostanu Pohjois-Korean diktaattorista kuvan, jossa tämä istui alasti sohvalla ja taisi juoda jotain. Mä hajosin todella pahasti enkä saanut itseäni koottua millään, yritin naamioida sitä itkuksi. Hirvittävä tilanne ja varsinainen yllätys!”

Kerro joku hyvä muisto. ”Ekana tuli mieleeni Nätyn potkiaiset, nuorempi vuosikurssi sen meille järjesti. Potkiaisten lopuksi meidät kuljetettiin pimeässä Teatterimonttuun rinkiin ja ”My Heart Will Go On” soi taustalla, aluksi se nauratti ja sitten itketti rajusti. Tuo muisto käy usein mielessä ja aina liikuttaa yhtä paljon. Meillä oli niin ihana kurssi, hienoja outoja tyyppejä.”

Tulevia roolejasi? ”Tammikuussa Tampereen Teatterissa on ”Teatteri taistelussa – 1918” ensi-illassa ja ”Huojuva talo” jatkaa myös keväällä ohjelmistossa. Meriteatterin ”Kapteeni Aalto ja Villi Silli” vierailee keväällä Teatteri Vanhassa Jukossa Lahdessa ja Lokki-keikkaa on luvassa myös. Syksyllä 2018 on Helsingissä ensi-ilta, ehkä kaksikin, mutta ei niistä nyt enempää.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Tämä ei ole motto vaan pätkä yhdestä runosta, ja runon loppu on mielestäni hieno ja kaunis: Hetkessä tämä päivä muuttaa eilisen päivän.”

Mitä haluaisit sanoa nuorelle itsellesi? ”Sanoisin, että ”löydät kyllä sinun ihmisesi”, monikossa.”

Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Ariel, oon aina halunnut olla merenneito. Meri on jotenkin kiehtova ja samalla pelottava paikka.”

Jos sinusta tehtäisiin supersankarihahmo, mikä olisi sinun supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Saanko nyt siis keksiä ihan itse uuden hahmon? Mun supervoimani olisi empatia, ei pelkästään ajatustenlukua vaan vielä pitemmälle. Nimeä en nyt tähän hätään keksi.”

Jos voisit viettää päivän miehenä, mitä tekisit? ”Mun on tietyissä tilanteissa helppo kertoa tosi kipeistäkin asioista. Tutkisin sitä, miten minuun reagoitaisi, jos olisinkin mies. Oon kuullut paljon kokemuksia siitä, että tunteiden näyttäminen ei ole ok.”

Jos ihminen menisi syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Kirjoja, kirjoja, kirjoja. Joogamaton. Niillä mä pärjäisin aika pitkälle. Juustonaksuja ja cokista (noloo).”

Jos rakentaisit puuhun majan, millaisen majan rakentaisit? ”Se saisi olla aika korkealla, isossa vanhassa tammessa. Näkyis merelle ja yöllä kuuluis aaltojen äänet. Katossa ois reikä, josta näkyy taivas. Sit tulis kyllä vesi sisään.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen, minne menisit? ”Just eilen tuli mietittyä tätä asiaa. Tää on mahoton valinta, mutta just nyt päässäni pyörii sisällissota ja Tampereen valtaus ja sodan jälkeiset tapahtumat. En ole kyllä varma, haluaisinko mennä sinne paikanpäälle katsomaan oikeasti. Miten ihmiset ovat voineet tehdä jotain niin pahaa toisilleen? Samassa kaupungissa asuneet edelleen sen jälkeenkin, vaikka hetkeä aiemmin ovat sotineet toisiaan vastaan? Ja kaikki on tapahtunut ihan tässä näin, samoilla kulmilla.”

Jos sinun elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se olisi ja kuka olisi kenties sinun roolissasi? ”Haluaisin, että sen kantava teema olisi toivo ja ”hyvällä maulla”, minun maullani ihan hirveille asioille nauraminen. Siinä tapahtuisi kaikenlaista paskaa ja lopussa päähenkilö nauraisi räkäisesti ihan kaikelle. Mustaa huumoria toivolla ryyditettynä. Haluaisin antaa roolini ystävälleni ja kurssitoverilleni Vera Veiskolalle.”

Mitä haluaisit kysyä minulta? ”Oletko koskaan halunnut tehdä itse teatteria? Entä onko sinun mielestäsi Suomen teatterimaailmassa jotain sellaista, mitä et arvosta? Mitä haluaisit muuttaa?”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen teatterille valmistautumaan Lokin näytökseen.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Aalto

Mistä sanasta pidät vähiten? - Raivo

Mikä sytyttää sinut? - Avoimuus

Mikä sammuttaa intohimosi? - Päteminen

Suosikkikirosanasi? - Vittu se on!

Mitä ääntä rakastat? - Kun paistinpannulle laittaa jotain ja kuuluu sihahdus

Mitä ääntä inhoat? - Ärsyyntyneen ihmisen äänen karheutta

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Eräopas

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Asianajaja, tuomari, poliisi

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Voi perkele! TÄMÄ EI OLLUT VIELÄ VASTAUS hahahhah! ”No mitäs hyvää sitten tehtäisiin?”