Sivut

perjantai 26. tammikuuta 2018

Teatterikärpänen lukee / Jack Witikka - Suomalaisen teatterin suurmies

 Hyvää tammikuun loppupuolta täältä Teatterikärpäsen lukunurkasta. Monenlaista teosta olen ehtinyt tässä vuoden alkajaisiksi jo lukea (teatteri ei ole ehtinyt vielä viedä vapaa-ajastani omaa osuuttaan, ensi viikolla asiat ovat taas toisin) ja yksi niistä on Maria-Liisa Nevalan kirjoittama kirja Jack Witikasta. Itse muistan herran vain ja ainoastaan elokuvaohjaajana (ja myös Tea Istan aviomiehenä), jännä ettei yhtään soitellut muuten kellojani, vaikka olin lukenut esimerkiksi Pentti Siimeksen ja Jussi Jurkan elämäkerratkin ja nimen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tulla siellä vastaan. No, lisää lukemalla oppii lisää ja taas se tuli todistettua.


 Jack Witikka (s. 1916 - k. 2002) tuli tunnetuksi ohjaajana niin oopperoissa, elokuvissa kuin teatterissakin (ja kansainvälisellä kentällä myös, kiitos laajan verkostonsa). Lisäksi hän toimi Kansallisteatterissa talouspäällikkönä, apulaisjohtajana ja johtajana, ja oli perustamassa Pientä näyttämöä sekä Willensaunaa. 80-luvulla hän toimi myös Svenska Teaternin johtajana ja urallaan ohjasi myös muissa teattereissa.

 Kirjassa kerrotaan suhteellisen tarkasti siitä, millainen Jack Witikka oli ohjaajana ja onnistumisista (ja epäonnistumisista) kerrotaan lähinnä runsaina otteina eri kritiikeistä. Aika usein arvon kriitikot olivat täysin eri mieltä esitysten laadusta, ja arvostelut tuntuivat menevän muutamaa poikkeusta lukuunottamatta täysin ristiin. Otteita kritiikeistä oli mielestäni vähän liikaakin, osasta kun oli vielä ruotsinkielinen pätkä ja sama perään suomennettuna.

 Lisävalaistusta itse Witikan persoonaan ei juurikaan tullut, kirja mielestäni kertoikin enemmän hänen ohjaamistaan näytelmistä ja niiden vastaanotoista, samoin kuin Kansallisteatterin historiasta (mikä on kyllä pirun kiintoisaa). Parissa päivässä kirjan kuitenkin ahmin, oli erittäin mielenkiintoista lukea näytelmistä ja niiden synnystä myös. Maria-Liisa Nevala on tehnyt kyllä valtavan urakan eri lähteistä arvioita yhdistellessään, ja loppupuolen listauksesta pystyi vielä käymään kaiken kronologisesti läpi. Valokuvaliite oli varsin onnistunut myös.

 Heräsi valtava mielenkiinto nähdä Samuel Beckettin "Leikin loppu". Vaihteeksi voisi sen ottaa Kansallisteatterissa ohjelmistoon...?

 Kirjoittaja Maria-Liisa Nevala on kirjallisuuden professori, FT ja toimi mm. myös Kansallisteatterin johtajana vuosina 1992-2010.

Jack Witikka - Suomalaisen teatterin suurmies 

Kirjoittanut Maria-Liisa Nevala 

381 s. 

Kustantajan Minerva 

(Sain kirjasta arvostelukappaleen, kiitos Minerva!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).